Kiehisen vuolijan Blogi

2.10.

Kosteaan ja harmaaseen aamuun tapahtui nousu. Lämmintä 7.9 astetta. Entistä enemmän on maassa keltaisia puunlehtiä - vaahteran monivärilehtikasa kasvaa myös. Kaunista kaikinpuolin. Marja-Leena kävi aikaisemmin viemäss lapset - Danielin ja Emilian - kouluun.

Noustuani "jalanviljaan" tein asioita seuraavan nuotioillan eteen - mm. laitoin ilmoituksen lehteen, sekä kirjoitin pienen jutun illasta myös siihen. Jos muistan, niin laitan kutsun nuotioillasta tämän jutun loppuun. 

Takkaan laitoin tulen palelemaan.

Aamupalaa ja kahvia. Luin Psalmien kirjaa. M-L luki kohdan hartauskirjasta tälle päivälle. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. 

12 Kävin hakemassa Emilian koulusta meille. Menomatkalla kävin laittamassa asuntovaunun - sen mein ja "Terhien" yhteisen - sillai, että senkun vain laittaa koukkuun kiinni, kun olen hakenut Emilian koulunpihasta. Niin teimmekin ja tulimme meille. Ensimmäiseksi piti kokeilla sitä, miten se vaunu sopii sen tekemäni "tallitekeleen" sisään, joka pihassa odotteli - tosin vielä ilman pressuja päällään. Hyvinhän se sinne sujahti.

13 hain Danielin koulusta meille.

Ruokaakin piti syödä ja kahvia juoda.

Saimme tänään kuvan, jossa Milena oli menossa ensimmäistä kertaa kerhoon. Mukavaa oli ollut.

Laitoin SAARIJÄRVI RUKOILEE, kristittyjen yhteisen rukousrintaman Rintamaposteja, sekä kristittyjen yhteisen SAARIJÄRVI RUKOILEE -illan kutsuja kuoriin, heille, jotka saavat ne postin välityksellä. Tulostimesta loppui muste - jokin väri. 

Kävin kylällä viemässä kirjeet postiin. Samalla kävin HH_ssa katselemassa sopivia pressuja asuntovaunuvajan päälle. Sopivia oli - mutta en voinut ostaa, kun pankkikortti ei ollutkaan mukana. Kävin hakemassa ja "ostaa poksautin" pressut. Isoin - 6 x 10 m - kattakin hyvin katon ja sivuseinät. Niiden ei tarvitse olla alasasti kiinni. Meinasin jo isoa pressua kokeilla katolle, mutta tuuleskeli sen verran, että oli vähän hankalaa - ehtiipähän.

Tein vielä lisäyksiä asuntovaunuvajaan - laitoin "takstuoleihin" tukia mein Timon kehoituksesta. Täytyy kuunnella miestä, joka on itse rakentanut oman talonsa.

Denis kävi pyytämässä hellannostoon, jonka oli tuonut kotiin - oli koettanut soittaa, mutta taisi olla puhelin sisällä ja mies ulkona. Kävin auttelemassa.

Tein vähän sotkuisennäköisen ja epämääräisennäköisen kutsun nuotioiltaa varten - liimailemalla ja muuten töhertelemässä. Kun ei se tulostin nyt toimitellut. No, ompahan inhimillisen näköinen - ainakin tekijänsä. Ja toisaalta - asia siitä kyllä selviää. Oli vain tarkoitus, että tänä iltana saan sitä kutsua sinne/niille, joille on tarkoitus. 

Kävimme Rantalan Jussin kanssa monistamassa kutsuja. Kiitos Jussille!

Monistusreissulta kotiuduin 20.30 maissa. Laitoin takkaan tulen. Iltapalaa ja teetä.

Kirjoittelin Saarijärven kylien kutsu -infon. Siinä on aina edellisen kylä- tai nuotioillan - jotka myös ovat kesäisin pidettäviä kyläiltoja - "autenttinen" seloste ja seuraavasta pitoaika, paikka, yms. Lähettelin sitä - ja nuotioiltakutsua - s-postin kautta niille, joille yleensäkin - ts. vanhimmistolle, pastorille, työssä mukana oleville...

Siinähän se on tämäkin päivä mennyt erilaisissa touhuiluissa - ei nyt kuitenkaan ihan "aatellessa ja päätä käännellessä."

"C. T:llä on rahaa - isänsä jättämä testamentti. Nyt kaksikymmentäviisivuotiaana hän näkee Jumalan tahdoksi omaisuutensa hylkäämisen. Hän noudattaa Jeesuksen kehotusta rikkaalle nuorukaiselle: "Mene, myy, mitä sinulla on, ja anna köyhille, niin sinulla on aarre taivaissa; ja tule ja seuraa minua." Hän näkee lisäksi, että Jumala lupaa satakertaisen korvauksen. Se merkitsee 10 000 % korkoa.

C. T:n omaisuus on yli 29 000 englannin puntaa (vastaa miljoonaomaisuutta). Sen hän lahjoittaa pois liikemiesmäisen tyynesti, kuten sijoittaja ikään. Summat ovat suuria, kohteet harkiten valittuja. Mukaan hän liittää myös mahdollisen tulevan morsiamensa. Tosin omat vaikeutensa ovat lahjoittamisen järjestämisessäkin" ( C. T. Studd: Suklaasotilas, s. 11, Kristillinen Kirja- ja Musiikki Kustannus).

Siunausta!

Ps. "Autuas se mies, jolle Herra ei lue syntiä" (Room. 4:8).