30.4.

Velimiehen vaimolle - vielä nuorelle ja nuorekkaalle, Arjalle - sydämelliset syntymäpäiväonnittelut täältä meiltäpäin kahdelta kohtapuoliin vanhuusiän saavuttavalta mummilta ja vaarilta!

Ja hyvvee Vappuva jokaiselle näitä rivilöitä lukevalle!

Se vetelee viimeisään - tämä huhtikuu. Vapunaatto. Luntakin hutkautti taas sen ainakin liki 10 senttiä. Ulos kun aamulla katsahti, niin näki maan valkoiseksi tulleena. Puiden oksiltakin märkää lunta tipahteli. Plussalla vähän yli 3 noustessamme. Söimme aamupalaa. luin hieman Johanneksen evankeliumia.

Autotallissa seisoskeleva masinamme ei suostunut käynnistymään, meinatessamme lähteä Sanan kuuloon helöluntairukoushuoneelle. Rautasen Jussille piti heti ensimmäiseksi soitella, että ei odottele meidän kyytiämme turhaan tienposkessa. Denikselle ja Terhi-Marjalle soitto, että pääseekö heijjän kyyvvissä kokkoukseen. Ei päässyt - olivat koko perhe Jyväskylässä, jossa Danielilla oli tänään pari jalismatsia. Parille muullekin soitimme. Ei onnistunut saada kyytiä.

Niinpä M-L katseli/kuunteli Jumalanpalvelusta Helsingin Saalemista netin kautta. Lujettuani vielä vähän Johannesta, otin sukset seinustalta olalleni ja kävelin parin kilometrin päähän, Kusiaismäkeen, hiihtämään 21 km. Vettä sateli vapunaaton kunniaksi. Mieleeni nousivat hiihdellessäni laulun/runon sanat: "Nyt metsä kirkkoni ollaa saa, saan sielläi palvella Jumalaa... ." Sain. Hiihdettyäni kävelin sukset olalla kotiin. Tuli siinä hiihtelyn sivussa kävelesteltyäkin n. 4 km.

Palailtuani kotiin maistuikin taas ruoka.

Denis soitteli saunaan. Niinpä menin. Autokin hyrähti käyntiin - Denis oli tuonut laturin ja laittanut hiihtelyni aikana akun latautumaan. Rautasen Jussin ja Deniksen kanssa saunoimme. Mukavahan se oli kylveskellä hiihtelyn päälle. Joimme kahvia - Terhi-Marja oli juuri paistellut myös munkkeja Minäkin yhden söin - tosin ensin pesin siitä sokerit pois. M-L:kin polkaisi sinne pyörällään munkkikahville.

Palattuani kotiin laitoin tulen takkaan. Emilia ja Daniel tulivat mummin kanssa pyörillä meille

Illalla vielä iltapalaa ja teetä.

Vähän aloittelin yhden kirjan lukemistakin.

Semmoista vapunaattoa täälläpäin.

"Omasta autuudesta huolehtiminen on aina ollut ja tulee aina olemaan jokaisen kristityn elämässä ensimmäinen asia. Se on vakavamielisten kristittyjenkin keskuudessa eräänlaisina innostuksen hetkinä leimattu itsekkyydeksi ja maailman lapsille se on antanut aikojen kuluessa loppumatonta aihetta pilkkapuheisiin, mutta tosiasiaa on turha kieltää ja kaunistella. Olisi kyllä suurta ja meidän omalle luonnollemme kaikin puolin mieluista, jos voisimme sanoa olevamme kristittyjä etupäässä ja yksinomaan muita pelastaaksemme, aivan niinkuin moni sanoo olevansa raittiusmies ainoastaan näyttääkseen muille hyvää esimerkkiä. Mutta me emme nyt kerta kaikkiaan ole sellaisessa asemassa. Ainoastaan Jeesus, Jumalan Poika, joka oli täysin synnitön, on liikkunut maan päällä yksinomaan muita auttaakseen. Me tarvitsemme jokainen pelastusta omalle sielullemme. meidän suurimpana harrastuksenamme on Jumalan valtakunnan ja hänen vanhurskautensa etsiminen omalle kohdallemme. Ja sen tähden älköön kukaan tätä harrastusta halventako.Kun ei meillä yleensä ole mitään hengellistä hyvää, jota emme olisi ylhäältä saaneet, ei meillä ilman tätä harrastusta voisi olla muille mitään annettavaakaan. Ja sen tähden meidän on jatkuvasti pyrittävä kasvamaan Jeesuksen tuntemisessa ja hänen ylösnousemisensa voiman osallisuudessa, tai muuten joudumme kristillisessä toiminnassamme surkeaan asemaan: me olemme muille jakavinamme lahjoja ja kuitenkin kärsii oma sydämemme välttämättömimmänkin puutetta. Mihin kelpaa sellainen toisten pelastaja? Eikö hän joudu syystä kaikkien halveksittavaksi? Meidän on tosiaankin ennen kaikkea pidettävä huolta siitä, että pysymme lähellä Herraa, että hänen henkensä osallisuus ei meiltä koskaan puutu. Meidän on, sen mukaan kuin me siihen Jumalalta armoa saamme, pyrittävä pyhittymään ja kasvamaan, muodostumaan yhä enemmän Kristuksen kaltaisiksi" (Antti J. Pietilä, Elävä usko, WSOY 1956, s. 153, 154).

Siunausta!

Ps. "Älkää peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua" (Matt. 10:28).

29.4.

Sydämelliset 89 v syntymäpäiväonnittelut Aune Kuusjärvelle, Kangasniemelle!

Lauantai-aamu tuli eteemme sinisenä taivaana ja auringonpaisteena. Auringon paistaessa mittariin oli lämmintä jo runsaastikin. Todellinen lämpötila oli n. kolme astetta lämmintä. Yöllä ollut pakkasta. Aamupalaa ja kahvia. Marja-Leena kävi viemässä leipomuksensa myyjäisiin Majakalle. Terhi-Marjakin sinne munkkeja paisteli. Luin Johanneksen evankeliumia.

10 jälkeen menin hiihtämään 21 km Kusiaismäkeen. Valkoisia pilviä oli ilmaantunut siniselle taivaalle. Aurinko paistoi koko ajan.

Palailtuani lenkiltä söimme.

Autokin tuli imuroitua. Takkaankin tulet tuikattua. Kahviakin maisteltua.

Illalla 20 jälkeen alkoi satelemaan lunta.

Söimme iltapalaa ja joimme teetä. Kuivaa lihaakin on piisannut kun näksäästi maistelee.

"Kristuksen evankeliumissa elää kristuksen ylösnousemisen voima. Esitettäköön se maailmalle kuinka vääristeltynä tahansa, tukittakoon suu sen oikeilta julistajilta, painettakoon se vaikka maan rakoon, se ponnistaikse kuitenkin uudestaan esiin, niin kauan kuin maassa on vielä sieluja, jotka ovat valmiit turvautumaan ristillä kuolleeseen ja ylösnousseeseen herraan Jeesukseen. Jumalan kaikkinäkevä silmä valvoo sen asiaa. Sama Jumala, joka kerran aikojen alussa päätti pelastaa ihmiskunnan ja joka sitten kautta aikojen on pitänyt huolta sen toteuttamisesta, seuraa vielä tänään kansojen vaiheita, etsii tarkalla silmällä janoisia sieluja ja säilyttää evankeliumin heidän pelastuksekseen kaikista vastustajien juonista ja ystävien taitamattomuuksista huolimatta. Evankeliumin ääni on vaikeneva vasta silloin, kun kansa kokonaisuudessaan on lopullisesti niin itseensä ihastunut, ettei sille enää kelpaa sanoma syntisten Vapahtajasta.

Tähän voimme luottaa niissäkin oloissa, joissa elämme" (Antti J. Pietilä, Elävä usko, WSOY 1956, s. 133).

Em. kirja on ilmestynyt ensimmäisen kerran v. 1937. Professori Antti J. Pietilä eli vv 1878-1931. Kirjaan on valittu hänen tuotannostaan puheita ja kirjoituksia.

Siunausta!

Ps. "Ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan" (Matt. 18:3).

28.4.

Nousimme hyvissä ajoin - 6-7 välillä. Yöllä ollut pakkasella. Noustessamme 1-2 plussalla. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. 7.20 maissa lähdimme M-L:n ja Pian äidin - Raijan - kanssa Milenan päiväkotiin, Helmeen, jossa oli päivä, jolloin isovanhemmat saivat mennä sinne kutsuttuina. Otimme Emilian ja Danielin mennessämme kyytiin ja veimme kouluun. Heillä oli9 naamiaisasut päällä - koulussa kun oli tänään naamiaispäivä.

Helmi - kristillinen päiväkoti - on Uuraisten puolella. Kuitenkin saa ajella vielä jonkin matkaa Uuraisten keskustan jälkeen. Taitaa olla Oikaria, korkealla mäellä, josta on avarahkot näköalat. Vaikka Milenakin tiesi tulomme, oli hän varmaan vähän ihmeissään - ja mielissään - kun ilmestyimme sinne, mamma ja me, mummi ja vaari. 8 oli aamupala, johon mekin saimme osallistua. Sen jälkeen oli oleilua lasten kanssa. Myös maalausta. Sitten ulkoilua, jonka jälkeen oli ruokailu, johon myös osallistuimme. Milenan pöydässä istuimme. Onhan se hyörinää - mutta hyvin toimivaa hyörinää. Mukavahan se on lapsen lapsen päivähoitopaikassa käydä. Ja olipa siinä sellainenkin puoli, että saimme olla samalla myös oman lapsemme työpaikalla - Terhi-Marja nimittäin vastaa siinä paikassa keittiöön ja ruokaan liittyvistä asioista. Taitaa siivoukseenkin liittyvistä. Oli aurinkoistakin ollessamme ulkona. Ruuan jälkeen lähdimme kotia kohti. Lapset menivät päiväunille.

Palailtuamme kotiin, alkoi M-L leipoa huomisiin seurakunnan myyjäisiin. Minä lähdin hiihtämään Kusiaismäkeen 21 km. Nyt ei satanut lunta, eikä tuullut. Taivas harmaa. 

Palattuani kotiin hiihtelemästä, laitoin tulen takkaan. Huushollissa hyvät leivonnan tuoksut.

Illalla tulivat Timo, Pia ja Milena, sekä Terhi-Marja, Denis, Emilia ja Daniel meille. Timon ja Deniksen kanssa saunoimme. Joimme teetä ja istuskelimme iltaa. Timo toi tekemänsä leivän - tekee poika hyvänmakuista leipää.

Voisitko yhtyä rukoilemaan, että eräs ystävä paranisi täydellisesti häntä juuri kohdanneesta aivoinfarktista, sekä myös MS-taudista! Kiitos!

Sellaistakinpa tänään.

"... Kuka kristitty ei tuntisi esimerkiksi, kuinka meidän sydämemme uskottelee meissä olevan korkealle kehittynyttä kristillistä kypsyneisyyttä ja vapautta. Sen sijaan, että pitäisi meitä sanan alaisena ja vakavassa itsetutkistelussa, se johtaa meitä elämään omissa mielikuvissamme, loihtii eteemme ihastuttavia hengellisiä näkemyksiä ja saa meidät hekumoimaan hengellisissä kokemuksissa, jotka eivät ole missään yhteydessä meidän todelliseen hengelliseen tilaamme. niin meistä tulee omasta mielestämme suuresti armoitettuja ja kehittyneitä kristittyjä, joiden vapaudella ei ole rajoja. Me saamme muka vapaasti valita seuramme ja nautintomme, itse määrätä tapamme ja kaiken olomme, eikä mikään voi meitä vahingoittaa, räpyttelemme kuin siipirikot linnut kaikinpuolisessa vaivaisuudessamme. Mitä takatalvia paha sydän onkaan aiheuttanut kristittyjen hengellisessä elämässä saadessaan nämä yliarvioimaan hengellisen kehityksensä" /Antti J. Pietila, Elävä usko, WSOY 1956, s. 111, 112).

Siunausta!

Ps. "Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, hän ei pääse sinne sisälle" (Mark. 10:15). 

27.4.

Aika rientää - ja lunta sataa. Sitähän se on ollut tänäänkin - ja ensimmäistä aina. Ootko muuten tullu aatelleeksi kuinka paljon Jumala sinua rakastaa? Siitä on tullut meillekin uskovaisen nimeä kantaville niin itsestään selvää, ettei sitä juurikaan tule aateltua - vai tuleeko? Taitaa olla kuiten niin, että se - aatellaanko vaiko eikö - johtuu suurimmassa määrin siitä, millainen suhde meillä on Häneen. Ja kuinka paljon arvostamme saaneemme Häneltä anteeksi. Meidän vastarakkautemme Hänelle taitaa olla kuitenkin kiinni siitä, kuinka paljon koemme Hänen rakastavan meitä. Kun Hän rakastaa, mekin voimme rakastaa. Hänen rakkautensa sinua kohtaan on ylivertainen, mittaamaton.

Marja-Leena kävi aamulla viemässä Emilian ja Danielin kouluun. Noustessani oli n. 3 astetta plussalla. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia.

9.30:ksi ajelin kylälle, Majakalle. Klo 10 olin siellä puhumassa evankeliumia yksinkertaisesti Majakka -päivään kokoontuneille ihmisille.

Palattuani oli M-L ruisleivänleipomispuuhissa. Luin Johanneksen evankeliumia. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydänääressä monenlaisten esirukousaiheiden puolesta. Suosittelen aviopareille yhteistä rukousta. Yhdessä rukoileminen on aikalailla intiimi asia. Monet aviopuolisot eivät ole oppineet rukoilemaan yhdessä ääneen. Siihen kannattaa vähän kerrassaan opetella. Eihän se kenellekään aina ole helppoa, mutta se on välttämätöntä. Rukous yleensäkin on uskovan ihmisen elämän perusjuttu. Sitäkään ei tule aatelleeksi, jos hengellinen elämä on päässyt väljähtymään. Rukoilemaan opimme rukoilemalla ja Jumalan Sanaa lukemalla. Mitä enemmän Sana saa tulla meihin, sitä enemmän rukouksemme muotoutuvat Sanan mukaisiksi.

13 kävin hakemassa Emilian ja Danielin koulusta meille. Sekin on etuoikeus, joka ei jatku loputtomiin. Söimme neljisin mummin laittamaa hyvää ruokaa. Ruisleivät paistuivat sähköuunissa - ja loivat hyvää tuoksua huusholliin. Piti kuuma "kantapää" saada syötäväksi runsaan voin kanss ennen hiihtämään lähtöä. Ja olihan se hyvää - vaikken uskalla ruisleipää(kään) oikein syödä, kun se nostelee tuota sokrua. Mutta joskus - siis silloin tällöin ja sitten kun Jeesus sen parantaa.

Kävin Kusiaismäessä ulkoilemassa suksien päällä 21 km. Lunta sateli vähän väliä - yhden sellaisen session aikana tuli pieniä pyöreitä ryynejä taivaalta. Tuuleskelikin. Siellä(kin) sitä saa ja ehtii olemaan rukouksessa monien - ja erilaisten asioiden - puolesta. Grispii-golfin harrastajiakin on ilmaantunut heittelemään "lautasiaan" Kusiaismäen radalle. Nappuloita oli myös jalisharjoituksissa yhden seurakuntalaisemme valmennuksessa.

Palailtuani hiihtelemästä - 18 maissa - juopasin kahvia. Tuikkasin tulen trakkaan. M-L meni kylälle kauppa-asioille. Kuuntelin sohvalla selälläni - kuin allakan tekijä - Sateet -lähetystä, Seinäjoen helluntaiseurakunnasta, Deistä. Veli Yun oli puhumassa.

Söimme iltapalaa ja joimme teetä - hiukan piti vuolaista myöskin sitä hyvää kuivattua poronlihaa - kiitos Eskolle!

"... Sen tähden tosi nöyryys itse asiassa on jo saavutuksien saavutus, sillä sen mukana ja ainoastaan sen mukana tulee kaikki muu. Voipa sanoa, että uskon kilvoituksessa elämän parantamiseksi ei lopulta voida esittää toista niin luotettavaa menestyksen tunnusmerkkiä kuin todella nöyrä mieli. On syytä uskoa, että nöyrän ihmisen sydänjuurissa on tapahtunut todellinen, asiallinen muutos, joka ei voi olla muu kuin Jumalan Hengen vaikuttama. Sillä ihmissydän on ylpeä kappale. Ylpeys ihmisen jo alkujaan langetti. Ylpeys pitää häntä jatkuvasti erillään Jumalan tarjoamasta pelastuksesta. Ylpeys hävittää kristittyjenkin yhteiselämässä usein kaiken, mikä on vaivoin saatu aikaan. Ja persoonallisissa paremmaksi tulemisen pyrkimyksissä ylpeys maalaa saavutukset jo ennen aikojaan huomattaviksi ja lamauttaa siten kaiken edistymisen. Juuri ylpeys karkottaa Jumalan Hengen ja saattaa sielun siihen avuttomaan tilaan, ..." (Antti J. Pietilä, Elävä usko, WSOY 1956, s. 19).

Siunausta!

Ps. "Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen siveä ja nöyrä sydämeltäni; niin te löydätte levon sieluillenne" (Matt. 11:29).

26.4.

Maisema oli valkoinen noustessamme uuteen päivään. Puut ihan hyvässä lumessa myös. Jo puoliltaöin kurkistaessani kaihtimien raosta huomasin, että valkoista on. Pari kolme astetta lämmintä. Marja-Leena kävi viemässä Danielin ja Emilian kouluun aamulla. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Johanneksen evankeliumia. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Syötyäni menin hiihtelemään Kusiaismäkeen 21 km. Lunta sateli enemmän ja vähemmän koko ajan - ja pitkin päivää. Uusi lumi hohti kun aurinko hetkellisesti väläytteli säteitään.

Palailtuani lenkiltä söin taas.

19:ksi ajelimme M-L:n kanssa helluntairukoushuoneelle seurakunnallisen raamattukoulun iltaan. Janne lampinen juonsi ja Sirja Oittinen opetti. Hyvä opetus.

Tulimme kaupan kautta kotiin. Satoi taas lunta niin, että maa ja puut alkoivat olla valkoisia.

"Oletko uudestisyntynyt?

Tämä kysymys koskettaa läheltä jokaista, jonka korviin se tässä maassa kantautuu.

Moni on sen tehnyt ja tekee yhä uudelleen ja uudelleen itsellensä. Hän on sisimmässään vakuuttunut siitä, ettei hänen elämänsä ole oikealla tolalla niin kauan kuin hän ei ole uudestisyntynyt. Asiat voivat muuten olla mitä parhaimmassa kunnossa. Tuttavilla voi hänestä olla mitä paras käsitys. Mutta tässä ei auta toisten suopea arvostelu. Hän tuntee tarvitsevansa omakohtaista iloista varmuutta. Sielussa tuntuu levotonta väreilyä aina, kun uudestisyntyminen muistuu mieleen.

Toiset ovat kaukana elämäntilasta, jossa tällainen kysymys askarruttaa mieltä. Elämän täyttävät moninaiset tämän maailman harrastukset. Ansaitaan rahaa ja etsitään nautintoja. Käydään huveissa ja otetaan osaa seuraelämään. Syödään hyvin ja pukeudutaan hienosti. Jumala ja Jeesus ja uskonto eivät tavallisesti muistu mieleenkään. ... Mutta tällaisetkaan henkilöt eivät ole turvassa kysymykseltä: "Oletko uudestisyntynyt?" ... 

Oletko uudestisyntynyt?

Ihminen ei kelpaa vanhassa, synnynnäisessä tilassaan Jumalan valtakuntaan" (Antti J. Pietilä, Elävä usko, Wsoy 1956, s. 22, 23).

Siunausta!

Ps. "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos ihminen ei uudesti synny, ei hän voi nähdä Jumalan valtakuntaa" (Joh. 3:3). 

25.4.

Nousimme aikaisemmin. Marja-Leena kävi viemässä Emilian ja danielin kouluun. Yöllä tainnuit olla pakkasella. Noustessamme 1.4 plussalla. Harmaata. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia/vettä. Luin Johanneksen evankeliumia. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Tein kirjallisia töitä.

11:ksi menin helluntairukoushuoneelle Päivärukoushetkeen - 11 henkeä.

Palattuani kotiin olikin vuorossa syömistä.

13 jälkeen menin Kusiaismäkeen hiihtelemään 21 km. Satoi lunta, välillä sakeastikin ja isoilla hiutaleilla. Tuulikin välillä aika kovaa ja vilakkaa. Taisi olla 5-6 astetta mennessä, palatessa 3.2.

Lenkin jälkeen kävin kotiparturissa ja saunassa.

18:ksi ajelin Häkkilään - yli 20 km päähän - Häkkilän-Peltokylän-Kohmun yhteiskristillisen rukouspiirin kokokoontumiseen, Lehtomäelle. Kahvistelua, laulua, rukousta, pe. 12.5. klo 18.30 olevan SAARIJÄRVI RUKOILEE -rukousillan tehtäväjakoja, yms asiaan liittyvää, Sanaa - puhuin - juttelua.

Kotiin tultuani söin iltapalaa - mm. kuivattua poronlihaa - ja join teetä. M-L oli lämmittänyt takan.

"Kun seurakunnassa aletaan puhua herätyksestä, merkitsee se sitä, että siinä on aiemmin nukuttu hengellisen kuoleman unta." Näin aloittaa E. W. Pakkala kirjasensa, jonka nimi on "Herätys". Hän määrittelee herätyksen: "Herätys on oleellisesti seurakunnan siirtymistä hengellisen kuoleman tilasta hengellisen elämän kannalle ja yksityisen syntisen kääntymistä synneistänsä elävää Jumalaa palvelemaan."

Tämä oli myös vuosisadan alun herätysmiesten kanta. Herätys tässä mielessä on aina Jumalan Pyhän Hengen vaikuttamaa. Kaikki riippuu siitä, miten, milloin ja missä Jumala siunaa ja ketä tai keitä hän käyttää välikappaleinaan.

Tuntuu kuin tämä Jumalan täydellinen riippumattomuus tuottaisi kaikkina aikoina eri ryhmien uskovaisille ylipääsemättömiä vaikeuksia. On vaikeata ymmärtää, ettei Jumala toimi meidän ajatustemme mukaan nimenomaan juuri tavassa, ajassa, paikassa ja henkilöissä. Hän ei kertaa työtään. Hän luo uutta" (Hannu Pietilä, Hannulan aika. Kuvaus vuosisadan alun herätyksestä, Kuva ja sana 1953, s. 147).

Siunausta!

Ps. "Ei ole teidän aikanne tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa voimalla on asettanut, vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman ja te tulette olemaan minun todistajani - aina maan ääriin saakka" (Apost. teot 1:7-8).

24.4.

Aurinko paistoi n. 15 asteen arvoisesti kun eiliten lapista kotiutunut vanhahko pariskunta pääsi jalkeille. Sitä vedeltiin sikeitä taas omassa seslongissa. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia/vettä. Luin Johanneksen evankeliumia. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Rukoushetken jälkeen menimme kylälle asioille - kauppaan, postiin, tk:een.

Palailtuamme kylältä laitoin takkaan tulen. M-L valmisteli ruokaa - ja ihan VHH -sellaista. Söimme.

Ennen 15 laitoin hiihtokengät jalkaan ja sukset autoon. Ajoin Kusiaismäkeen katsomaan kuinka siellä hiihto onnistuisi. Hyvinhän se onnistui - hiihtelin 21 km. Aurinko paistoi ja oli lämmintä. Lopussa alkoi tuuleskella ja luntakin satoi. Pienet tytöt ja pojat harjoittelivat jalkapalloa valmentajiensa kanssa Kusiaismäen hiekkakentällä. Kusiaismäestä ajelin suoraan punaiselle urheilukentälle - minulla oli nääs tossut mukana. Alunperin kun aittelin, että jos ei voi hiihtää, menen suoraan kentälle. Tuli tehdyksi molemmat jutut. Kävelin 5 km lenkin. Hiljaa. Nopein kilometri oli 7.45 min. Aluksi satoi lumirakeita. Aurinkokin paistoi. Yksi nuori ihminen tuli lenkkinsä yhteydessä kentälle. Vähän juteltiin. Terveysongelmia tällä nuorella urheilijalla. Lupasin, että rukoilemme hänen terveytensä puolesta. Sanoin uskovani, että Jeesus voi parantaa sairauksia.

Pian kotiin tultuani söimme iltapalaa - jopa kuivaa lihaakin, ts. Lapissa tänä kevättalvena katolla kuivattua poronlihaa, "koihke pierkkua". Se se kyllä maistuu. M-L katsoi netistä pohjoisiin maisemiin liittyvää ohjelmaa. Minäkin pysähdyin katselemaan. M-L oli leiponut myös mantelileipiä.

"Hannula ei vähääkään ajatellut, kuinka ihmiset häntä arvostelivat. Ruoska ja suola eivät kelvanneet evankelisille, jotka pitivät hänen rukoustaankin "lain tekoina". Myös papit saivat usein kuulla kunniansa. Hän arvosteli ja moitti heitä välinpitämättömyydestä, mukavuuden halusta, innottomuudesta, laiskuudesta ja siitä, että he olivat liian vähän seurakuntalaistensa kanssa. Heidän saarnoistaan hän sanoi: "Valmistetaan saarnoja viikkokaupalla ja sitten mennään puhumaan. Ei silloin saa Henki puhua. Te puhutte vain sitä, mitä olette paperille panneet. Siinä on sitten järkikin tiellä. Toista on kun Jumala Hengen antaa. Kyllä sitä puhettakin silloin tulee."  "Ei Jumala tarvitse lahjakkaita, vaan kokosydämisiä ihmisiä", oli hänellä tapana sanoa.

Jos kovat sanat olisi sanonut joku toinen, sydämet olisivat menneet kiinni kuin simpukankuoret. Mutta toisin oli Hannulan läheisyydessä. Hän haavoitti ja sitoi. Hän lienee niitä harvoja totuuden puhujia, jotka kaikesta huolimatta saivat yösijan. Ja kaiketi siksi, että rakkaus ja totuus olivat yhdessä, päällimmäisenä kuitenkin rakkaus" (Hannu Pietilä, Hannulan aika. Kuvaus vuosisadan alun herätyksestä, Kuva ja sana 1953, s. 46, 47).

Siunausta!

Ps. "Niin hän sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: ei ole ketään, joka Jumalan valtakunnan tähden on luopunut talosta, tai vaimosta tai veljistä tai vanhemmista tai lapsista, ja joka ei saisi monin verroin takaisin tässä ajassa ja tulevassa maailmassa iankaikkista elämää" (Luuk. 18:29-30).

23.4.

Noustessamme paistoi aurinko Enontekiön Hetassa. Pakkasta viitisen astetta. Syötyämme aamupalaa ja juotuamme kahvia luin Luukkaan evankeliumia. Laittelimme tavaramme autoon ja lähdimme "eteläisimmille maille". 

Sydämelliset kiitokset Eskolle ja Ellille, sekä Paavolle ja Ullalle, ynnä kaikille kenen kanssa saimme olla yhteyksissä - neljässä tilaisuudessa minulla oli mahdollisuus puhua reissumme aikana.

Enontekiöllä oli kuiva tie ja sininen taivas. Muoniossa jo luminen. Kolarin tienovilla lunta oli tullut runsaasti. Matkan aikana oli kyllä monenlaista säätä - lunta, vettä, räntää, paistetta. 

Meillä oli kahvia pullossa ja vähän evästä. Autossa oli mukava horppäillä ajellessamme. Tornion ABC:llä - kantapaikassa ja kantapöydässäkin - kävimme syömässä.

Matkan varrella Emilialta tuli viesti: mihin aikaan olette kotona?.

Kun olimme kotona 19.30 maissa - lähdimme n. 9 maissa - tulivat Terhi-Marja, Denis, Emilia ja Daniel meille. Mukava oli jälleen tavata. Olivat tänään lämmitelleet meidän takkaakin. 

Purkailimme matkatavaroitamme, lueskelimme tulleita posteja, söimme iltapalaa ja joimme teetä.

Kiitos Jumalalle Lapin reissusta ja kaikinpuolisesta varjeluksesta!

"Suomen lähetystyölle herätys merkitsi joka suhteessa niin voimakasta nousun aikaa, ettei toista sen veroista ole vielä toistaiseksi osoitettavissa. Se näytti epäämättömästi, että sydämet avautuessaan Kristukselle avautuvat, innostuvat myös Kristuksen asialle. Se osoitti, että ihmiset saadessaan todellista hengellistä ravintoa ja siunausta ovat alttiit antamaan omastaan ja uhraamaan, ovatpa valmiit jättämään kaiken ja seuraamaan Kristusta. Herätys oli huomattavalla tavalla ojentamassa sitä väärinkäsitystä, että lähetys muka olisi vain jonkinlainen ylimääräinen tehtävä, johon seurakunta ja kristityt saavat asennoitua miten haluavat. Lähetyksestä tuli monin paikoin Suomessa seurakunnan ensimmäinen ja rakkain tehtävä. Herätysaika on lähetysaikaa.

Herätysaika on kirkon voimistumisen ja kehityksen aikaa. Silloin ei rakenneta ihmisten suunnitelmille, vaan Pyhän Hengen voimaan. Pakkala sanoo: "Nukkuvaa kirkkoa ei paranneta järjestyksellä, vaan Pyhällä Hengellä." Vuosisadan alun herätys näki Jumalan Hengen yksityisissä ihmisissä aikaansaamassa uudistus- ja puhdistustyössä ainoan todellisen kansamme pelastuksen. Vain ihmisten uudistuessa saattoivat olot uudistua. Sielujen pelastaminen oli herätyksen yksinomainen päämäärä" (Hannu Pietilä, Hannulan aika, kuvaus vuosisadan alun herätyksestä, Kuva ja sana 1953, s. 160, 161).

Siunausta!

Ps. "Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä. Puhdistakaa kätenne, te syntiset, ja tehkää sydämenne puhtaiksi, te kaksimieliset" (Jaak. 4:8).

22.4. Aurinko alkoi paistamaan noustessamme. Plussalla 3. Täälhän sitä Tunturi-Lapissa ollaan - Hetassa. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia/hopeateetä. Luin Luukkaan evankeliumia. Rukoilimme yhdessä. Marja-Leena käväisi kylällä kaupassa. Me Eskon kanssa lähdimme kelkalla 10 km päähän Harrikurunmaahan Eskon kämpälle. Otin sukset rekeen. Nasti-koirakin oli mukana. Menomatkalla satoi lunta. Tapasimme Suomen 100 v kunniaksi hiihtävän isohkon hiihtäjien joukon ahkioineen. Olivat hiihtamässä Leviltä Kilpisjärvelle. Päästyämme perille teimme tulet ulos kämpän tuntumaan. Keittelimme kahvia ja paistelimme lenkkiä. Rauhallista oli. Paluumatkalla aurinko paistoi. Tulin suksilla tuon 10 km kelkkajälkeä. Suurimman osan tasatyöntöä, osan vapaalla tyylillä. Sellaista tasaisen hiljaista kovaa. Kasteli sisältäpäin. Palattuani "asennollemme" söimme. Pian pääsin kuuman saunan lauteille nauttimaan/rääkkäämän itseäni. Esko oli pistänyt kiukahan tuliseksi. Passasi ripotella vesiä kiville. Tänään on sadellut useaan otteeseen lunta. Välillä on paistanut aurinko. Välillä kumpaakin samaan aikaan. Nyt kun kello on 20.45. paistelee aurinko hienosti. Iltapalat tuli juuri syödyksi. Tavaroitakin tuli jo laitetuksi kasseihin ja sukset pusseihin - liekkö odottelemaan ensi syksyn lumia. Ei taida enää Saarijärvellä Kusiaismäessä suksi luistaa. Tällä "korkianpaikanleirillä" tuli hiihtokilometrejä n. 270 km. Ei paljon, mutta eipä ollut mitään tavoitettakaan. Sen kun vain nousi sivakoille päivittäin ja hiihdeskeli vähäsen menemään ethen käsin. Syksystä tähän hetkeen tuli hiihdeskeltyä - täällä totesin - n. 1300 km - ja muutampi ylikin. Siinäkään ei ollut minkäänlaista tavoitetta - sattui vain tulemaan tuon verran kun tuli aina lähdettyä hihtomaan. Sellaista. Ei siinä. Alkaa olla aika nukutun yön jälkeen - jHs - suunnata nokat kohti etelää ja uusia haasteita siellä. Tuli kuvia komeista,isoista,Deniksen tekemistä polttopuukasoista/vuorista.Olen huomannut,että se mies ei jää peukaloitaan pyörittelemään,vaan tarttuu asioihin-ja kun tarttuu niin tapahtuu.Sellaisen miehen-ja naisen-kanssa on mukava hommailla mitä tahansa.Jonka aika ei mene vain aatellessa ja päivä päätä käännellessä.
Siunausta sinne etelään,tuonne itään,sekä länteen ja tänne  pohjoiseen-ynnä koilliseen,kaakkoon,lounaaseen ja luoteeseen.

21.4. Terveisiä tutuille täältä "korkianpaikan leiriltä", Enontekiöltä. Perjantai-aamu kohdallamme ei ollut aikainen. Plussalla 3. Aurinkoista. Söimme aamupalaa ja joimme aamukahvia/hopeateetä. Luin Luukkaan evankeliumia. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä. Rukoushetken jälkeen lähdimme ulos aurinkoon. M-L reppuselässä kävellen kauppaan. Minä suksilla kiertämään Pahtajärven lenkin, n. 19 km. Alussa aurinkoista, lopussa pilvisempää, vaikka aurinko näkyi. Eilen satanut lumi hohteli. Latua ei ollut. Porot olivat kävelleet pitkin hankia, etsien puista luppoa, ym.suihinsa. Sanoi poromies, jonka aiemmin tapasimme, että nyt on poroilla vaikeat ajat. Palattuani lenkiltä, oli ruoka valmis. Huolto pelaa. Ennen 17 tulivat Salmen Paavo ja Ulla kämpillemme. Sytyttelin tulen takkaan. Joimme kahvit. Ulla jäi M-Ln kanssa kämpille kun lähdin Paavon ja Eskon kanssa Hetan-Kodalle yhteiskristilliseen miesten saunailtaan 18:ksi. Minusta se on suuri ihme täällä ja siitä voi olla erittäin kiitollinen. Aluksi laulettiin. Minua pyydettiin puhumaan. Puhuin. Sitten saunottiin. Löylyt hyvät. Avannossakin käytiin. Paistettiin makkaraa. Juotiin kahvia. Jutusteltiin. "Sattui" kyllä mukavasti, että sain olla mukana tuollaisessa illassa täällä. Naisillakin on oma "Naiset kaivolla", yhteiskristillinen iltansa. Se on hienoa. Palattuamme illasta, lähtivät Ulla ja Paavo kotiin. Johonkin aikaan söimme iltapalaa ja joimme teetä. Mummin älykkääseen puhelimeen tuli video, jossa pieni rumpali soitti kauniinvärisillä kauhoilla kauniinvärisiä erikokoisia kulho-rumpuja. Siunausta!

20.4. Noustessamme torstaihin täällä Hetassa paistoi aurinko. 1 aste lämmintä. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Luukkaan evankeliumia. M-L luki hartauskirjasta kohdan. Rukoilimme yhdessä. Puoliltapäivin lähdin hiihtämåän Pahtajärven lenkin, 19 km. Koko ajan satoi lunta. Tuuli kovasti yihäällä ja muuallakin. Palattuani lenkiltä söimme heti hyvää ruokaa. 16:ksi ajelimme Leppäjärvelle, Salmen Ullalle ja Paavolle, kylään. Jutustelimme ja nautimme pöydän herkkuja ja kahvia. 18:ksi menimme porukalla Huttusen Pirjolle ja Tapiolle, Enontekiön helluntaiseurakunnan rukousiltaan. Tapsa johteli ja säesteli laulut harmonikalla. Pirjo käytti puheenvuoron. Puhuin. Lopuksi rukousta. Mukava tavata tuttuja ihmisiä. Päälle joimme hyvät kahvit. Ennen lähtöä tutustuimme Tapsan lumilinnaan pihassa. Se on upea kokonaisuus - massiivinenkin. Sisälle on kaivettu käytäviä, myö nukkumapaikka - jossa on nukuttukin. Rukouskammiokin löytyy. Jos muistan oikein niin lunta on kolalla siirretty linnaan 1000 kuutiota. Takana on liukumäki ja makkaranpaistopaikka. Paljon on käynyt ihmisiä tutustumassa - myös kouluryhmiä kauempaakin. Iso on ollut työ Tapsalla tehdessään linnan. 21 jälkeen lähdimme Hettaan. Aurinkokin paistoi. Vaalea sumu noussut kosteasta lumesta pakastuvaan ilmaan. Laitoin tulen takkaan. Söimme iltapalaa ja joimme teetä. Luin loppuun Eero Pokelan - tutun miehen - kirjan: Vastuu. Hanna ja Jussi Jumalan juoksupoikina. Siunausta!

19.4. Nousimme harmaataivaiseen keskiviikkoon. 1 aste pakkasella. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Luukkaan evankeliumia. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä. Puoliltapäivin lähdin hiihtämään Ounasjärven suuntaan 2h 45 min. Aurinko näkyi harmaan pilviverhon takana niin kirkkaana, ettei voinut kauan katsoa. M-L meinasi myös lähteä hiihtämään, mutta päättikin lähteä kävellen reppuselässä kauppaan. Oli kaupassa tavannut Salmen Ullan. Ollessani hiihtämässä sain soiton, jossa pyydettiin seurani joukkueeseen - 3 hengen joukkue - juoksemaan puolimaratonia tämän kuun lopulla SM-kilpailuihin. Kieltäydyin. On joskus aiemminkin pyydelty, milloin maastojuoksun, milloin maantiejuoksun SM-kisoihin. En ole lupautunut. Minulle riittää yksi laji - kilpakävely. Hiihtelyn jälkeen käväisin ottamassa vähän ruokaa ja kahvia kämpillä ja jatkoin Pahtajärven lenkille, n. 19 km. 18.30 jälkeen tulin pois. M-L oli laittanut hyvän ruuan. Heti söimme. Esko oli lämmittänyt pihasaunan. Hänen kanssaan kävimme löylyissä. Passasi hikoilla. Luin Eero Pokelan kirjaa: Vastuu. Huttusen Tapio soitteli ja pyysi puhumaan huomenillalla heillä olevaan rukousiltaan. Salmelle oli sovittu vierailu samaan aikaan - ei ollut ilmeisesti tietoa rukousillasta. Vierailua siirrettiin aikaisemmaksi. Son tällastaki ollu tämä elo tänäpänä. Siunausta!

18.4. Huomasin, että olin eilisen ns. blogijutun päälle laittanut 16.4. vaikka 17.4:ttähän se olisi pitänt olla. Meneet nuo päivät niin vinhasti et ei taho matkassa pysyä. Tänään tuli ennätys tämän seissun pitkäännukkumisessa. Söimme aamupalaa ja joimme aamujuomia lounaan aikaan pohjoisessa. Luin Luukkaan evankeliumia. Rukoilimme yhdessä. 13 maissa lähdin lumille. Marja-Leena piti vapaapäivän hiihtämisestä ja jäi kämpille neulomahommiin. Hiihtelin Pahtajärven lenkin suuntaan. Ennen järveä käännyin pois ladulta, menin Närpistönjoen yli jängän laitaan, josta näkyi Ounastunturi. Minusta jängän reunassa, kankaan reunassa, on mukava tulistella. Tein paikan tulille, ts.kaivoin lumen pois maata myöten. Se kannattaa tehdä, jos aikoo - niinkuin minä - istuskella tulilla pidempään. Jos on tarkoituksena vain lyhyesti kiehauttaa kahvit, voi tulet tehdä hangen pinnalle. Voi myös laittaa paksummista tuoreista puista pohjan, jonka päälle tulensa rakentaa. Tuleni olivat hyvät. Luonnosta aina löytyy sytytysvaiheeseen kuivaa ja syttyvää. Sen jälkeen tuorekin palaa. Keittelin kahvia ja paistelin palvikylkeä. Enkä pitänyt kiirettä. Jossain vaiheessa paikalle hiihti nuori mies, kahta lastaan ahkiossa vetäen. Varsinkin kun tuollaisessa paikassa kohtaa, ajattelee - tai ainakin minä ajattelen - että tämä ei ole satvma, vaan Jumalan antama tilaisuus. Niimpä minussa valmiustilassa oleva Jeesuksen todistaja astuu nuotiopaikalle. Ei omituisena otuksena, joka hyökkää uhrinsa kimppuun, vaan ihmisenä, joka haluaa tuoda julki itse kokemansa maailman parhaimman asian. Niin siinä tulilla tapahtui. Ei siinä ollut asialla huippuosaaja -todistaja. Oli vain Jeesuksen pelastama vanha mies, joka oli vuolaissut kiehisensä ja niihin tulen oikeaan aikaan oikeassa paikassa - ja joka oli sisäisessä valmiustilassa. Muutenhan aika olisi mennyt kokonaan ilmoista ja sen johdannaisista raatailemisiin. Kyseessä oli henkilö, jonka vaimon isän täällä Enontekiöllä tulin tuntemaan. Hänenkin kanssaan puhuin hengellisistä asioista vuosia sitten. On kuulema jo kuollut. Näin me tapaamme ihmisiä, joiden suurin tarve on tulla tuntemaan Jeesus elämänsä aikana. Istuskeltuani jonkin tunnin tulilla jatkoin matkaani ja ulkoilutin reppuani Pahtajärven lenkin verran - n. 19 km. Pakattuani 19 jälkeen kämpille sytyttelin tulen takkaan. Söimme. Lueskelin Eero Pokelan kirjaa: Vastuu. 22 jälkeen M-L "hoksi" fasebookista Niko Puustellin Rukouskanava -ohjelman. Se tulee livenä tiistaisin klo 20.20. Tänään siinä oli mukana evankelista Timo Kuusjärvi. Veljet rukoilivat yhdessä aiheiden puolesta ja Timo lauloi yhden laulunsa - ja Mikokin lauloi kerrossa mukana. Tänään he olivat jatkaneet ns. ovityötään Uuraisilla. Yhdessä kodissa oli mennyt 1h 30 min. Ovat jatkaneet tuota työtä jo vuosia - tilanteen mukaan. Hyvä ohjelma! Hyvä kotityö! Muistetaan evankelistaveljiä rukouksin! Söimme iltapalaa klo 22.30 jälkeen. Sellaista se on elämä täällä "korkeanpaikanleirillä." Siunausta!

17.4. Noustessamme 2. Pääsiäispvään, oli pakkasta n. 9. Yöllä ollut 17. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia/hopeateetä. Luin Luukkaan evankeliumia. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä. Puoliltapäivin lähdimme M-Ln kanssa hiihtämään Hetan-kodan suuntaan. Lumi hohteli ja aurinko paisteli siniseltä taivaalta. Kodalla joimme kupposet kahvia ja samalla jutustelimme isännän, Jukka Näkin kanssa. Neljän tunnin kuluttua palasimme mökille. Syötyäni ja vähän kahvia juotuani lähdin hiihtämään. M-L jäi laittamaan ruokaa. Sininen taivas ja aurinko jatkuivat. Upea sää. Hiihdin Pahtajärven lenkin, n. 19 km, alle 2h - kuinka paljon, jääköön tietooni. Hiihdin suht' rauhallisesti, mutta nopeampaa hiljaista vauhtia kuin edellisinä päivinä. Ennätin hyvin käydä suihkussa, ennenkuin menimme 19:ksi M-Ln kanssa Hetan Musiikkipäivien, "Soi kunniaksi Luojan"  tilaisuuteen kirkkoon. Täältä Hetasta lähtöisin oleva naissopraano konsertoi miehensä säestyksellä. Palattuamme kämpille söimme iltapalaa ja joimme teetä. Luin Eero Pokelan kirjaa: Vastuu. Olipa Eelis - pojanpoika - paistellut komian keon amerikkalais/venäläistyylisiä lettuja. Siunausta

16.4. Sunnuntai. Pääsiäinen. Enontekiöllä, Hetassa. Harmaa aamu. Aamupalaa, kahvia. Luin Luukkaan evankeliumia. 3 astetta miinuksella. 12:ksi ajelimme parinkymmenen kilometrin päähän, Leppäjärvelle, Kelotin Rantamajoille, Enontekiön helluntaisrkn pääsiäiskokoukseen. Salmen Paavo aloitteli. Ruposen Pekka jatkoi tilaisuuden johtelemista. Salmen Paavo puhui. Kompan Heikki toi terveisiä. Puhuin lopuksi. Myös lauloimme, niinkuin ruukathan tehä. Kahvit tilaisuuden päätteeksi. Juttelua. Ajeltuamme takaisin kämpille, söimme. Kahvia myös vähän. Lähdin ja hiihtelin Pahtajärven lenkin, n. 19 km. Kohta hiihtämään lähdettyäni alkoi aurinko paistaa - kuin lahjaksi - ja paistoi koko ajan. M-L kävi kaupassa ja lähti sitten hiihtelemään minua vastaan. Oli jo paluumatkalla, kun näin edessäni armaani tutun hahmon. Tilkka kahvia, pähkinöitä, vettä. Esko oli laittanut pihasaunan lämmite. Mukava oli hiihtelyn jälkeen mennä mukavan saunan hyviin löylyihin. Lauteilta sai kylpijä katsella ikkunasta aurinkoa, joka oli vielä korkealla. 21 jälkeen vasta taivaan rannassa. Söimme iltapalaa ja joimme teetä. Luin Eero Pokelan kirjaa: Vastuu. Hanna ja Jussi Jumalan juoksupoikina. Siunausta!

15.4. Pitkäperjantain ja Pääsiäispäivän välissä elämme - jolla silläkin oli parituhatta vuotta sitten toteutuneena tosiasiana suuri merkityksensä. Nyt vain kiitämme Jeesusta siitä, mitä Hän silloin teki. Pelkkä muisteleminen ei vie ketään "puusta pitkään" - vaikka kuinka kirkkovuoden kiertoa seurailisimme - elleivät asiat ole henkilökohtaisen uskonsuhteen kautta Jeesukseen omaksemme tulleet. Toivottelemme täältä Enontekiöltä, "korkeanpaikan leiriltä", rakkaan vaimoni, M-Ln kanssa, kaikille tämän "matalan profiilin" blogin lukijoille ja heidän perhekunnilleen, hyvää Herramme, Vapahtajamme ja Pelastajamme, Jeesuksen Kristuksen kärsimisen ja kuoleman, sekä ylösnousemuksen muistojuhtaa! Jeesus elää! Ylistys Hänelle! Mekin saamme elää! Noustuamme uuteen päivään, söimme aamupalaa ja joimme kahvia/hopeateetä. Luin Luukkaan evankeliumia. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä. Sain suruviestin yhdeltä kilpakävelyn kautta ystäväksi tulleelta henkilöltä. Hänen vaimonsa - tuttu minullekin - kuoli torstaina. Hän sai 6 viikkoa sitten aivoverenvuodon. Rukousrintamassa ja seurakunnassakin rukoilimme hänen puolestaan. Tällaisissa tilanteissa joutuu toteamaan, että tämä ei ollut rukousvastaus niihin rukouksiin, joita rukoiltiin. Miksi ei ollut? Emme osaa vastata. Pääsiäistervehdyksiä tuli laitelluksi tekstareina Venäjälle ja Suomeen. Rukoushetken jälkeen survaisin sivakat ladulle ja hiihtelin yli auringossa hohtavien jänkien, järvien, kankaiden ja vaarojen n. 19 km Pahtajärven lenkin. Rauhallista oli. Rukous- ja ylistyshetkeä oli hyvä pitää ja kuulostella, mitä Pyhä Henki olisi antamassa Isän ja seurakunnan Herran, Jeesuksen, sydämeltä jaettavaksi Pääsiäiskokoukseen kokoontuvalle väelle Kelotin Rantamajoilla, jossa minun olisi määrä puhua huomenna klo 12. Luotan Häneen! M-L piti tänään liikunnasta vapaan päivän ja neuloi kämpillä. Palattuani lumilta, söimme. Vähän kahviakin. Kävin vielä toistamiseen hiihtelemässä n. 19 km Pahtajärven lenkin. Edelleen aurinko paistoi ja paksut hanget hohtelivat. Palattuani keittelin kahvit. M-L oli laittanut takkaan tulen hiihtelyni aikana - niinkuin eilitenkin. Luin jo kotona lueskelemaani Eero Pokelan kirjaa: Vastuu. Hanna ja Jussi Jumalan juoksupoikina. Söimme iltapalaa ja joimme teetä. Siunausta!

14.4. Kiitos Jeesus valmistamastasi suuresta pelastuksesta, josta minäkin olent saanut osalliseksi tulla! Pitkäperjantai-aamuna nukuimme suht'pitkään. Pakkasta yöllä ollut ilmeisesti aikalailla. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia/hopeateetä. Luin Luukkaan evankeliumia. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä. 13 lähdimme kävelemään pariksi tunniksi Hetan kylälle. Hyvä sää. Palattuamme joimme kahvia/simaa. Söimme. Sen jälkeen lähdin 15.40 maissa yksin hiihtämään Pahtajärven lenkin - n. 19 km. Oli pitkää nousua, pitkää laskua, tasaista, ylhäällä hyviä näköaloja. Aurinko paistoi. Palailtuani kahvikupponen maistui. Esko kävi. Jutustelimme. Joimme simaa ja söimme VHH-munkkeja. Perhekuntalaisten kanssa on ollut yhteyttä M-Ln ja heidän "älykkäiden" puhelimien välityksellä. Söimme iltapalaa ja joimme teetä. Luin Hannulan aika -kirjaa. Siunausta!

13.4. Nousin ja lähdin hiihtämällä Hotelli Hetan rantaan, josta klo 9 starttasi Karrahuikonen - taisi olla 80 km osuus - Olokselle. Paljon oli hiihtäjiä - huippujakin. Kun lähtivät oli vauhti kovaa. Hiihtelin takaisin kämpille. Pakkasta lie 6 astetta. Aurinkokin alkoi näkyä. 1h 30 min hiihtely. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Luukkaan evankeliumia. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä. 12 jälkeen lähdimme aurinkoisille hangille Pahtajärven Närpistön suuntaan. M-L kääntyi aikaisemmin takaisin. Kävin kauempana. N. 2h 25 min hiihtely. Joimme kahvia. Kohta söimme. Esko lämmitti pihasaunan. Hyvä sauna. Erinomaiset löylyt. 18:ksi menimme Palojoensuuhun - entiselle kotikylällemme - joka on Timon syntymäkotikylä, kokoukseen Ruposen Pekalle ja Tuulalle. Pekka laittoi tilaisuuden alkuun. Taipaluksen Esa johteli ja puhui. Puhuin lopuksi. Vietimme ehtoollista. Rukoilimme. Lauloimme. Joimme kahvia ja nautimme pöydän antimia. Jutustelimme. Kauniissa ilta-auringossa ajoimme kämppäämme. Söimme iltapalaa ja joimme teetä. Terveisiä täältä "korkeanpaikan leiriltä!" Siunattua Herramme kärsimisen muistoaikaa!

12.4. 5-6 astetta pakkasella noustessamme Palojärven rannalla. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Luukkaan evankeliumia. Laittelimme tavaroita kasaan. Ulla, Tuomo ja hanen tyttöystävänsä kävaisivät. Puolenpäivän jälkeen ajelimme Hettaan, Eskon ja Ellin mökkiin, latujen ääreen. Aurinko paistoi. Kiitos hyvästä majapaikasta Palojärvellä Ullalle ja Paavolle! Kiitos hyvästä vastaanotosta Eskolle ja Ellille! Söimme tultuamme. Sen jälkeen lähdimme M-Ln kanssa hiihtelemään Ounasjärven jäälle vedetylle uudelle ladulle. Aurinkoista, pilvipoutaista, tuulistakin kun aurinko meni pilveen. 2h 10 min hiihdeltiin. Palattuamme mökille keitimme kahvit. Hyvissä ajoin ennen 19 menimme Hetan kirkkoon. Tapasimme ennen tilaisuuden alkua tuttuja, ajalta, kun olin lut. srkn työntekijänä täällä. Ja tuttu tuli Hetan-kodan isännästäkin - joka johti illan tilaisuuden. Tilaisuus oli Minun virteni -virsilauluilta. Siinä oli yhteislaluina laulettuja ja useiden solistien laulamia virsiä. Oli hyvä tilaisuus. Edessämme istui pariskunta, jonka puolesta olemme rukoilleet päivittäin. Eivät he sitä tiedä. Eivät ole uskossa. Jännä kokemus kohdata heidät siinä istumassa. Mukava oli lyhyesti tavata myös Kurkelan Outi, kunnallisvaalien äänikuningatar Enontekiöllä. Tullessani työhön Enontekiön seurakuntaan pidin tulosaarnan kirkossa, jossa olimme. Muistoja. Virsilauluilta kuului osana Hetan Musiikkipäivien - 11-16.4. - Pohjoinen VALO - ohjelmaan. Palattuamme kirkosta söimme iltapalaa ja joimme teetä. Luin Hannulan aika -kirjaa. Siunausta!

11.4. Sydämelliset ja rakkaat synttärionnittelut Nooalle vielä täskii, täältä Lapista! Taivaan Isän siunausta! Upeissa maisemissä heräilimme tänään, Enontekiöllä, Palojärven rannalla, Ullan kotitalossa, yli 4 asteen pakkaseen. Ympärillä valkoinen lumilakeus. Näkyvissä on loivia tunturi-lapin muotoja. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia isoista ikkunoista ulos silmäillen. Luin Luukkaan evankeliumia. Marja-Leena luki paikan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä. 13.30 lähdimme suksille. Himpun yli 2h hiihtelimme rauhallisesti hohtavilla hangilla, Galdotievan toisella puolella, poromiehen kelkkajälkeä. Tapasimmekin tutun poromiehen. Jutustelimme - myös hengellisistä asioista. Uskon Jumalan johdattaneen. Palailtuamme hiihtelyltä söimme. 16.15 lähdimme uudelleen suksimaan. Nyt 2h 40 min Palojärven jäälle, Norjan tullin suuntaan. Tapasimme kolme kanadalaista, jotka kartasta kysyivät varmistusta. Olivat hiihtovaelluksella. Altasta ja Kautokeinosta olivat tulossa. Karesuvantoon menossa. Kenties siitä vielä Ruotsin puolelle. Yksi oli täysin intiaanin näköinen. Ollut hieno sää tänään. Jonkin aikaa paluusta tukikohtaamme, söimme iltapalaa ja joimme teetä. Lueskelin kirjaa: Hannulan aika. Kirj. Hannu Pietilä. Käsittelee vuosisadan alun hengellistä herätystä maassamme, joka oli osa eripuolilla maailmaa ollutta herätysliikehdintää. Kirja ilmestynyt ensimmäisen kerran 1920-luvulla - tai -10-luvulla. Lukemani v. 1953. M-L neuloi. Taivaalla näkyi pilvien raosta keltaista kuuta Palojärven yllä. Lappia. Siunausta!

10.4. Se on sitten Teron nimipäivä. Sydänmellisiä ja rakkaita onnitteluja meijjän esikoiselle - vielä täskii - ja Haapalan Terolle, sukulaismiehelle! Veli Herrassa hänkin. Noustessamme oli lämmintä 3.7. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Laiteltiin matkatavaroita lähtöä varten. Luin Luukkaan evankeliumia. M-L kävi viemässä Emilian ja Danielin kouluun. Minä laitoin suksia pussiin ja linnuille ruokaa. Tavarat autoon ja nokka pohjoiseen. Jossain alkupuolella matkaa alkoi sataa vettä. Joimme kahvia ajellessamme. Tupoksen ABCllä söimme. Pellon kohdalla vesisade muuttui rännäksi. Kohta lumeksi. Ennen Enontekiön rajan ylitystä tie oli kuiva, eikä taivaalta tullut mitään. Hiukan ennen 21 olimme Palojärvellä, Enontekiöllä, Palojärven rannalla. Maisema oli rauhoittava. Pakkasella hiukan yli 3. Söimme iltapalaa ja joimme teetä. Siunausta!

9.4.

Sydämellisiä onnitteluja kaikille tutuille, eri puolilla Suome, jotka pääsitte kuntienne ja kaupunkienne valtuustoihin - myös Enontekiön ääniharavalle, Kurkelan Outille. Kristianssonin Arvolle ja Moision Siskolle, täällä meillä Saarijärvellä onnittelut! Minunkin ehdokkaani meni läpi. Jumala siunatkoon vaikuttamisenne! 

Satoi lunta isoilla hiutaleilla noustessamme sunnuntaihin. Maa tullut valkoiseksi niistäkin paikoista, joista lumi jo sulanut. Lämmintä 2.1. Lintuja oli kyllä paljon ruokailemassa - peippoja iso liuta, ainakin yksi järripeippo, joku viherpeippo, urpiainen, vihervarpusia, mustarastaita... Oli siinä sutina. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Luukkaan evankeliumia. 

10:ksi ajelimme Marja-Leenan kanssa helluntairukoushuoneelle 10 alkavaan rukoushetkeen - 9 henkeä. Rautasen Jussin otimme matkalta kyytiin.

11 alkoi yläkerrassa kokous. Ilontuojat oli musiikissa, Ann-Niina Turunen johteli. Mika Turunen saarnasi. Oli myös lapsen siunaus. Lopuksi oli asiakokous ja kahvit alakerrassa.

Palattuamme kotiin kokouksesta laittoi M-L hyvää ruokaa.

18:ksi ajelin Karstulaan, Vapaaseurakuntaan, puhumaan. Leppäsen Juha johteli tilaisuutta. Salme Huttunen lauloi ja käytti puheenvuoroja. Puhuin lopuksi. Avointa oli puhua. Lopussa oli kahvit, johon kanssani jäi muutamia kokousväestä. Mukavaa kanssakäymistä.

Ennen 21 olin kotona. Laitoin tulen takkaan. M-L laitteli tavaroita pakkauksiin huomista varten. Meillä oli käynyt virpojia Karstulan reissuni aikana - Emilia ja Daniel, jotka olivat olleet tänään muuallakin virpomassa. Isä ja äiti olivat meillä mukana - mutta eivät virpomassa.

Iltapalaa ja teetä.

"Kaikki uudestisyntyneet, Jeesuksen verellä puhdistetut, olimmepa minkä tahansa nimisen paikallisen seurakunnan yhteydessä, olemme saman Kristusruumiin jäseniä. Olisi luonnotonta, jos käsi sanoisi silmälle, että oikeastaan et kuulu ruumiiseen, koska et pysty tarttumaan esineisiin niin kuin käsi. Tai jos jalka sanoisi korvalle, että olet jotenkin häiriöksi ruumiille, koska et pysty liikkumaan niin kuin jalka. Kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä. Ei ole erilaista Henkeä eri jäsenillä. Sen sijaan toki on erilaisia lahjoja, joita Pyhä Henki jakaa itse kullekin niin kuin tahtoo" Seppo Pehkonen, Näky magazine, 2. huhtikuu 2017, s. 5).

Siunausta!

Ps. "Mutta Jumalan armosta minä olen se, mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole ollut turha, vaan enemmän kuin he kaikki minä olen työtä tehnyt, en kuitenkaan minä, vaan Jumalan armo, joka on minun kanssani" (1. Kor. 15:10). 

8.4.

Sydämelliset onnittelumme vielä tässäkin Terolle ja Marille hääpäivän johdosta! 22 v avioliittoa on suuri kiitosaihe. Taivaan Isän siunausta jatkoonkin! 

Kaunis oli lauantainen aamu noustessamme - sininen taivas ja auringon paiste. Auringon puolella 7.7 lämmintä. Lintuja ei kovin paljon ruokailemassa. Oravakin oli. Joku päivä takaisin päin näin siinä ensimmäisen kerran tiklin - M-L sanoi nähneensä jo aiemmin. Tänään oli nähnyt urpiaisen - Urpilaisen näin uutisissa jonakin päivänä vilahtavan.Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Luukkaan evankeliumia. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Rukoushetken jälkeen menin aurinkoiselle rantteelle, sirkkelin viereen, "Terhien" pihaan. Olihan se aurinkoista. Emilia kävi johonkin aikaan kysymässä haluanko kahvia. Kohta sitten tuli hakemaan kahvikupposen ääreen. Äiti, isä ja Emiliakin tulivat puuhommiin - isä halkoi ja äiti ja tytär veivät puita liiteriin kottikärryllä. Daniel oli keräilemässä pajunkissoja. 

Kävin syömässä kotona ennen 14.30. Mummi ja Daniel olivat pajunkissoja ottamassa tien varressa - huomenna kun Daniel ja Emilia meinaavat mennä virpomaan.

Daniel ja mummi tulivat kyydissä, kun menin rankoja pätkimään takaisin. M-L jatkoi sieltä kauppaan.

17 jälkeen tuli M-L minut hakemaan rantteelta.

17.30:ksi menimme takaisin "Terheille" - oli kutsu saunaan. Timo, Pia, Milka ja Milena tulivat myös. Kävimme Deniksen ja Timon kanssa löylyttelemässä. Joimme kahvia ja vietimme iltaa. 

Sytyttelin tulen takkaan. Taivaalla kohta pyöreäksi tuleva kuu.

Söimme iltapalaa ja joimme teetä. 

"Eräänä esimerkkinä mainittakoon Raamatun kertomus vedenpaisumuksesta ja maininta Baabelin tornista. Molempia pidettiin mahdottomuutena, järjenvastaisina. Ja kuitenkin: painaessaan lapiot maahan maaliskuun 26 päivänä 1899, saksalainen arkeologi Robert Koldewey (1855-1919) löysi Baabelin tornin rauniot! Kaksoisvirran maassa se oli aikoinaan - tuo inhimillisen uhman ja suuruudenhulluuden vaertauskuva - nostanut huippunsa kohti taivasta. Kaivaessaan vielä syvemmälle, Koldewey sai selville, että tämän rauniokasan alla oli vielä suurempi kumpu, jonka raunioille Nebukatnesar oli rakennuttanut uuden Baabelin tornin. Tämä "uusi" oli "vain" 90 metrin levyinen pohjasivuiltaan ja 90 metrin korkuinen - mitä olikaan ollut sen aikaisempi esikuva? Argeologit ovat varmoja siitä, että Raamatun mainitsema Baabelin torni on ollut olemassa ja että sen on täytynyt olla nykyistenkin mittojen mukaan mahtava, huimaaviin korkeuksiin noussut rakennelma. Raamatun kertomus Baabelin tornista osoitettiin historialliseksi tosiasiaksi!" (Sulo Karpio, Viisasten kivi, ohjeita nuorille, jotka etsivät aarteita, Kuva ja sana 1956, s. 58, 59).

Siunausta!

Ps. "Ei ole mitään peitettyä, mikä ei tule tunnetuksi, eikä mitään salattua, mikä ei tule tunnetuksi" (Matt. 10:26).

7.4.

4.3. astetta lämmintä noustessani. Marja-Leena kävi viemässä Emilian ja danielin kouluun. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Luukkaan evankeliumia. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä monenlaisten esirukousaiheiden puolesta.

11:ksi menin helluntairukoushuoneelle Päivärukoushetkeen - kolme rukoilijaa.

Palattuani rukoushetkestä hain samalla reissulla Danielin 12 aikaan koulusta meille.

Juotuani kupposen kahvia menin sirkkelöimaan rankoja "Terhien" pihaan.

13 hain Emilian meille koulusta. 

Syötyäni menin jatkamaan rankahommia.

Lopetettuani rangansahauksen menin Kusiaismäkeen hiihtämään 21 km. Ennen 19.30 palasin pois. Lopettaessani oli n. 3 astetta lämmintä - päivällä oli lämpimämpää.

Laitoin tulen takkaan.

Iltapalaa ja teetä.

"Entä vedenpaisumus? Englantilainen muinaistieteilija Leonard Woolley alkoi 1920-luvulla toimittaa kaivauksia Aabrahamin kotikaupungin Kaldean Uurin paikkeilla. Tunkeutuessaan järjestelmällisesti yhä suurempiin syvyyksiin hän löysi hautojen alta - 12 metriä maanpinnasta - puoli kolmatta metriä paksun puhtaan savikerroksen. Tulvan, joka oli jättänyt moisen savikerroksen, oli täytynyt tulla mereltä ja "kaikista taivaan ikkunoista". Luepa tulvan kuvaus 1 Moos. kirjan 7 luvusta. Woolley osoitti, että myös vedenpaisumus oli historiallinen tosiasia" (Sulo Karpio, Viisasten kivi, Ohjeita nuorille, jotka etsivät aarteita, Kuva ja sana 1956, s. 59, 60).

Siunausta!

Ps. "Ja sitä minä rukoilen, että teidän rakkautenne tulisi yhä runsaammaksi tiedossa ja kaikessa käsittämisessä, voidaksenne tutkia, mikä parasta on, että te Kristuksen päivään saakka olisitte puhtaat, ettekä kenellekään loukkaukseksi." 

6.4.

Tänäkin aamuna Marja-Leena käväisi viemässä Emilian ja Danielin kouluun. Noustessani oli lämmintä 2.6. Söimme aamupalaa. 9.30:ksi menin kylälle, Majakalle, jonne Parkkosen Hannu pyysi minut eilen puhumaan. Puhuin siellä  klo 10 väelle, joka oli tullut ruokailu- ja ruuanjako-tapahtumaan, joka on aina torstaisin. Maanantaisinkin on Majakka-päivä. Silloin on toisenlainen tarjoilu.

Tilaisuuden jälkeen tulin kotiin. M-L oli paistanut ihan minuakin ajatellen VHH-munkkeja, niinpä maistoin kahvin kanssa. Hyviä olivat. Menin Terhi-Marjan ja Deniksen pihaan rankakasan viereen sirkkelöimään rankoja. Aurinko paistoi.

13 maissa hain Emilian ja Danielin koulusta meille. Söimme. Kahvin kanssa oli lettuja, sekä VHH-munkkeja - mantelijauhoista, heraproteiinista, kananmunasta, päällä karppi-sokeria. Pääruokana oli hernekeittoa.

Ruuan jälkeen ajelin jälleen rankojen pätkimishommiin. Emilia ja Daniel tulivat mukanani kotiin. Sain sen kasan pätkittyä, jonka oli tälle päivälle aitellut. Kantelin sirkkelin uuden kasan luo. Terhi-Marjakin tuli 14 jälkeen töistä kotiin.

Päätettyäni sirkkelöinnin tulin kotiin, join kahvit, laitoin tulen takkaan ja lähdin Kusiaismäkeen hiihtelemään 21 km. Sieltä lähtiessäni näytti mittari n. 3 astetta lämmintä. Kotona yli 4. Tänään taisi - ainakin autonmittarin mukaan - olla n. 8 astetta parhaimmillaan.

Palatessani hiihtämästä söin iltapalaa ja join vettä, jossa mustiaviinimarjoja seassa. M-L oli seuraamassa TV7:sta tulevaa rukousohjelmaa. Minäkin jonkin aikaa.

"Vastaus syvimpään tyhjyyteesi, janoosi ja ongelmiisi ei ole niiden kieltäminen, eivät huumeet, ei lääketiede, ei jooga, ei filosofia, eivät uskonnot, eivät kirkot, ei ylensyöminen, ei raha, eivät nautinnot, ei paasto, ei itsemurha, vaan elävä persoona, Jeesus Kristus, sinun Vapahtajasi" (Tuomas Jäntti, Vastauksia elämän tärkeimpiin kysymyksiin, Päivä Oy 2016, s. 35).

Siunausta!

Ps. Kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat, ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra" Fil. 2:10).

5.4.

3.4 lämpimällä noustessa. Tänkii aamun kävi Marja-leena viepäsemässä lapset - Emilian ja Danielin - kouluun. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Luukkaan evankeliumia. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Rukoushetken jälkeen menin rankakasan viereen - Terhi-Marjan ja deniksen pihaan - jatkamaan sirkkelöintiä. M-L vei minut kun meni kylälle kauppa-asioille. Palatessaan haki minut kyytiin, että saan vietyä auton. Samalla ryyppäilin kotona kahvit. Ihan mukava ilma olla ulkohommissa - vaan niimpähän net ovat kaikki säät.

14 jälkeen tulivat Terhi-Marja töistä ja lapset kyydissä koulusta. Danielilla sattui sormeen. Oli naksahtanut koulussa. Varasivat ajan tk:een, että josko vaikka murtunut. Menin käymään kotona syömässä 14.30 maissa.

Ruuan jälkeen jatkoin sirkkelöintiä. Tavoitteena saada se yksi kasa pätkittyä. Sainkin. Kannoin sirkkelin toiseen paikkaan ja ennätin siitäkin kasasta aloitella sahausta. Tk:ssa kävijät tulivat. Daniel sanoi, että murtunut - nimittäin se sormi. T-M kuiten oli M-L:lle sanonut, että ei se lääkäri osannut sanoa muuta kuin, että jos kipeä edelleen niin tulla uudestaan. Jälkeenpäin oli Daniel sanonut, että oli sattunut kovasti, kun lääkäri puristeli ja käänteli. Ei kuitenkaan sitten poika siinä sanonut vissiin, että sattuu. Sellasta.

Ennen 18.30 tulin kotiin, sillä oli tarkoitus mennä kokoukseen. Kahvit siinä kuitenkin piti juoda ennen lähtöä. 

19 olimme helluntairukoushuoneella Jesaja 62 -rukousillassa. Se on ilta jossa rukoillaan Israelin puolesta. Rautasaaren Vesa johteli. Pastori Mika Turunen puhui. Turvapaikanhakijaperhe oli myös mukana ja käyttivät puheenvuoron. Ovat huomenna lähdössä Saarijärveltä pois. Siunasimme heitä. Rukoilimme. Annoimme meiltä pienen lahjan lähtevälle perheelle - pikkutytölle nuken ja jotain muuta.

Palattuamme kotiin kokouksesta söimme iltapalaa ja joimme teetä. Päivällä oli yli 5 lämpimällä. Iltapalan aikoihin 2.2. Viileni vielä.

"Onko usko todella yksityisasia?

Me suomalaiset ainakin olemme taipuvaisia ajattelemaan niin. Kun joku "lahkolainen" suoraan kysyy meiltä, olemmeko uskossa, me oikein närkästymme ja tiuskaisemme vihastuneina: Se on minun yksityisasiani. Mitä se teille kuuluu?"

Meistä siis usko Jeesukseen näyttää olevan yhtä arkaluontoista ja hävettävää kuin kertominen todellisista yksityisasioistamme, esimerkiksi siitä, mitä aviovuoteessamme tapahtuu, millaisia kotiriitoja meillä on, millaisia luonteenheikkouksia meillä ja aviopuolisollamme on, miten kurittomia lapsemme ovat, kuinka paljon meillä on velkaa ja niin edelleen. Näistä asioista ei huudella, koska ne ovat arkaluontoisia yksityisasioitamme.

Mutta usko Jeesukseen ei ole yksityisasia.

Ensinnäkin usko Jeesukseen on tunnustettava ihmisten edessä. Jeesus sanoo (Matt. 10:33): "Joka kieltää minut ihmisten edessä, sen minäkin kiellän Isäni edessä, joka on taivaissa."

Eikö tämä vaadi astumista julkisuuteen yksityiselämästä? Kuka voi toimia politiikassa tai järjestöelämässä, ellei tunnusta tiettyä väriä ja aatetta? Ei kukaan myöskään voi olla elävässä uskossa, ellei hän tunnusta Jeesusta julkisesti vaan pitää uskonsa intiiminä salaisuutenaan" (Tapio Nousiainen, Yksi ainoa elämä, Päivä Oy 2011, s. 77).

Siunausta!

Ps. "Jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut, sillä sydämem uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan" (Room. 10:9-10).

4.4.

Lämmintä 2.7 astetta noustessani. Marja-Leena kävi viemässä Emilian ja Danielin kouluun aamulla. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Arvailimme mitä lintuja ruokintapaikalla parveili. Luin Luukkaan evankeliumia. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. 

11:ksi menin helluntairukoushuoneelle Päivärukoushetkeen - 8 rukoilijaa.

Laittelin SAARIJÄRVI RUKOILEE Rukousrintamaposteja kuoriin.

Söimme.

Menin Terhi-Marjan ja Deniksen pihaan rantteelle sirkkelin ääreen pätkimään rangantapaisia. Kun Terhi-Marja tuli töistä - Emilia ja Daniel mukanaan koulusta - kutsuttiin minut kohdakkoin kahville. Aurinkoista. Parhaimmillaan saattoi olla kuiten yli 8 astetta lämmintä. Mukavahan se on työjellä sellaisella kelillä. Jossain vaiheessa tulivat Terhi-Marja, Emilia ja Daniel puuhommiin - Daniel tosin oli vain hetken. Kärräsivät puita liiteriin ja pinoon. Emilia myös halkoi vähän paksumpia kirveellä - josta todisteeksi kuva:

Alkoi olla jo sulamisvesiä puupaikallakin.

Lähdin hommista kotiin, että ennätimme M-L:n kanssa 18:ksi Kunnantuvalle, Häkkilän-Peltokylän-Kohmun yhteiskristillisen rukouspiirin järjestämään Ilosanoman iltaan. Matti Lehtomäki johteli. Teemu Lehtomäki piti aloituspuheenvuoron. Minna Kujala todisti. Janne Kujala, edellisen mies, todisti ja puhui. Teemu Lehtomäki, Matti Lehtomäki ja Miika Gröngvist johtivat lauluihin. Veikko ja Irma Lahtela tarjosivat kahvit. Kujaloiden elämästä on olemassa vihkonen, joka on myös venäjäksi. Olen sitä vienyt ja jakanut itärajan takana. Pasuuna antoi selvän äänen illassa.

Vein SAARIJÄRVI RUKOILEE Rintamapostit postiin. Tulimme kaupan kautta kotiin.

Iltapalaa ja teetä.

"Jumala rakastaa ihmisiä. Hän ei ole tarkoittanut yhtäkään meistä kadotukseen vaan taivaaseen. Ihmisen joutuminen kadotukseen on saatanan ja turmeltuneen lihamme tahto ...

... Taivas voi nyt tuntua käsittämättömältä ja utopistiselta. Mutta ei meidän nyt sitä tarvitsekaan täysin käsittää. Turvatkaamme vain Jeesukseen. Hän on ovi taivaaseen ja hän hoitaa asiamme, jos parannuksessa ja uskossa annamme elämämme hänelle" (Tapio Nousiainen, Yksi ainoa elämä, Päivä Oy 2011, s. 46).

Siunausta!

Ps. "Nyt me näemme kuin kuvastimesta, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti..." (1. Kor. 13:12).

3.4.

2.0 lämpimällä noustessani. Marja-Leena kävi viemässä Danielin ja Emilian kouluun. Tuli kuva Terolta, jossa Eelis oli lähdössä toisten koululaisten kanssa retkelle "Enklantiin". Niinhän sitä nykyään. Eihän sitä ennen.

Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Luukkaan evankeliumia. M-L luki kohdan hartauskirjasta tälle päivälle. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Kävimme M-L:n kanssa kylällä - täyttämässä "kuntalaisen velvollisuutta" kuntavaaleissa, apteekissa ja kaupassa.

13 maissa hain Emilian ja Danielin koulusta meille.

Söimme.

Kävin hiihtämässä Kusiaismäessä 35 km. 2 astetta plussalla, latu harmaa ja vetinen, mutta kova. Harmaa sää, lumiakin viskeli. Hetken koetti aurinko tulla esiin, mutta epäonnistui.

Iltapalaa ja teetä.

Tein SAARIJÄRVI RUKOILEE - kristittyjen yhteisen rukousrintaman Rintamapostin nro 9. Lähettelin samantien sen niille, joille se menee s-postilla. Huomenna paperiversiot postiin.

"Ajallinen elämämme lentää kuin ilmassa kiitävä pääskynen. Ennen kuin huomaatkaan, ajallinen elämäsi on lopussa. Ehkä koetat kauhistuneena käpertyä siihen kiinni niinkuin jyrkkään vuorenseinämään.

Mutta kaikki on turhaan. Tämä elämä lakastuu, pakenee kuin varjo ja kiitää lintuna pois.

Onko sinulla toista elämää? Se elämä on iankaikkinen elämä.

Mitä on iankaikkinen elämä?

Jeesus sanoi (Joh. 11:25-26): Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole" " (Tapio Nousiainen, Yksi ainoa elämä, Päivä Oy 2011, s. 17, 18).

Siunausta!

Ps. "Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole" (Joh. 11:26).