28.2.

0.2 astetta lämpimän puolella noustessamme uuteen päivään, joka oli tiistai. Lunta satoi sillä tavalla siinähetkessä vähän aikaa, että lienenkö koskaan nähnyt moista - niin isoilla hiutaleilla ja tiheään. Hieno näky. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia/hopeateetä. Luin Matteuksen evankeliumia. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme erilaisten esirukousaiheiden puolesta yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Tein lehti-ilmoituksen ja lähetin perjantain KYLÄILLASTA, joka on Pylkönmäellä, Yrittävän talolla klo 18.30. Tule sellaisena kuin olet - ja tuo joitakin toisiakin mukanasi!

Käväisin kutsujen monistuspaikassa. Ei ollut ketään paikalla. Ajelin kylälle ja hain R-kioskista sinne tulleen uuden passini. Kävin myös kaupassa. 

Palattuani kotiin oli M-L aloittanut mm. lihapiirakoiden valmistamisen.

Kävin vielä kylällä - kun Daniel soitteli, että hänen ja Emilian tekisi mieli kebab-ranskalaisia. Niinpä kävin hakemassa ja vein ne heille. 

Sittenpä lähdinkin ajelemaan Pylkönmäelle. Jakelin kutsuja perjantain KYLÄILLASTA 250 kpl, sekä laitoin eri ilmoitustauluille ilmoituksia. Kävin välillä kahvilla Eväskontissa - josko se nimi oli tuollainen. Voi olla iloinen siitä, että ihmiset ainakin tietävät sellaisen tilaisuuden olemassaolon. Valinta on sitten heillä. Muistetaan Pylkönmäen ihmisiä rukouksin - ja myös perjantain KYLÄILTAA siellä. Uskon, että tilaisuudella on oma tarkoituksensa.

Palattuani 17 jälkeen kotiin tulivat Terhi-Marja, Emilia ja Daniel meille. Olivat olleet hiihtolomalaiset Emilia ja Daniel uimassa. Piakkoin saapuivat myös Timo, Pia, Milena, Miro, sekä hänen kaverinsa, Juuso. Toiset olivatkin tuomassa hiihtolomalaisia - Miroa ja Juusoa - meille yöksi. Menevät huomenna laskettelemaan Paavon rinteeseen.

Minä siinä söin lounaan ja päivällisen tälle päivälle. Kaikki saimme M-L:n tänään paistamia lihapiirakoita ja nakkeja. Olivat vähän eri makuisia kuin kaupasta valmiina ostetut - maukkaampia. Laskiaispullia oli myös - joihin en koskenut. Kahviakin juotiin, ynnä teetä ja kuka mitäkin.

Timon kanssa kävimme saunan lauteilla ottamassa löylyjä.

Klo 21 maissa oli lämpimän puolella 2 astetta.

"Seurakunta velvoittaa sankarilliseen kristilliseen elämään. Yksi Jeesuksen nimistä on "Sankarillinen Jumala" (Jesaja 9:5, hebreankielisessä tekstissä. Suomalaisessa Raamatussa Väkevä Jumala, suom. huom.). ...

... Marttyyrien veri on voimakas ja se ruokkii seurakuntaa rautaesiripun takana samoin kuin niitä, jotka tukevat kärsivää seurakuntaa vapaassa maailmassa. Apua antavien verettömät uhraukset ovat myös elintärkeitä maanalaisen seurakunnan kasvua varten" (Richard Wurmbrand, Missä Kristus yhä kärsii, Stefanus-Lähetys, Herätysseuran kirjapaino Suolahti 1987, s. 160).

Siunausta!

Ps. "Ennen te olitte pimeys, mutta nyt te olette valkeus Herrassa. Vaeltakaa valkeuden lapsina" (Ef. 5:8).

27.2.

Vähiin menee, ennenkuin loppuu - helmikuu. Pakkasella 9.1 noustessamme. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia/hopeateetä. Luin Matteuksen evankeliumia. Marja-Leena luki hartauskirjasta kohdan tälle päivälle. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä - omalla tavallamme. Kukinhan taaplaa tyylillään - eikä rukouksessa ole kaavoja. Kaavat kuuluvat lähinnä ompelijalle.

Valmistelin KYLÄILTAA.

Tehin jonkinlaisen - lähinnä sellaisen, että ei oikein tiedä itkisikö vai nauraisi - pohjan, josta olisi tarkoitus monistaa kutsuja pe. 3.3. klo 18.30 olevaan KYLÄILTAAN, joka on Pylkönmäellä, Yrittävän talolla. Tervetuloa! Infoa tuossa vieressä.

Kävin Rantalan Jussin luona - skannasimme nettiin laitettavaksi ilmoitusta KYLÄILLASTA - no, kyllä siitä asia kuiten selviää. Ja onhan se inhimillisemmän oloinen, kun ei ole niin täydellinen - se kun tuo ihmiselokin on niin inhimillistä.

Tälle päivälle olimme sopineet hiihtolomalaisten - Emilian ja Danielin - kanssa hiihtoreissun. 13:ksi ajelimme mummin kää suksinemme heitä hakemaan. Eikun sukset autoon ja ajelimme neljisin tuonne Majakosken levennykselle. Siitä vain suksille ja sivakoimaan. Sitä Tarvaalan latua - jota kävin eilen katsastamassa - kahlutimme. Mukavahan se on vaarin ja mummin lastenlasten kanssa. Aurinkokin paistoi kuni keväällä ja ohuet hanget hohtelivat. Mukavata. Tämän ladun varressa on kauriiden ja peurojen ruokintapaikka - siinähän niitä pellolla olikin kauempana. Ruokintapaikan vieressä on myös laavu. Tehimme tulet ja istuskelimme laavulla - emme kuiten kuivvin nassuin. Repussa oli termoksissa kaakaota ja kahvia. Oli myös makkaroita, joita kärtsäilimme. Ja muutakin evästä. Sitten taas hiihto jatkui. 15 jälkeen olimme autolla. Sukset autoon ja veimme Emilian ja Danielin kotiin, jonne äitikin kohta töistä huristeli. Kiitos Emilialle ja Danielille mukavasta hiihtoretkestä! Onhan meillä niitä muitakin suunnitelmia vielä olemassa hiihtolomalle. Pakkanne n. 6 asteessa.

Palailtuamme vuokramökillemme alkoi M-L laitella ruokaa. Minä sytkäytin tulet takkaan. Kohtapa puoliin söimmekin kuhaa, joka oli uunissa paistettua ja hyvää, tykötarpeineen.

17 jälkeen lähdin 8.3 km "kävelynomaiselle" lenkille Tarvaalan suuntaan. Menomatkalla vein Danielin linkkarin heille - luulimme sen jääneen laavulle, mutta oli se kuiten repussa. Oli mielestäni ihan hyvä lenkki. Paluumatkalla kävelin - mielestäni - suht hyvällä tekniikalla vähän reippaammin. Viime lauantain yli 30 km hiihtelyn jäljiltä ovat etureidet aika kireät - koetin kaikilla kierroksilla mennä yhden pitkähkön nousun aina vapaalla tyylillä. Se on uusi liike lihaksille - yleensä kun perinteellisellä tyylillä hiihtelen - siksi net kipeytyivät. Ovat vieläkin. Ei kovin uskalla nyt sillä tavalla hiihdelläkään, kun on kisojakin tulossa kohdakkoin. Pakkasta 6.7 tullessani lenkiltä.

Laitoin saunan lämmite kun saavuin lenkiltä. Kohtapa istuimme M-L:n - "muorin", niinkuin jotkut sanoisivat - kanssa lauteilla löylyä ottelemassa. 

Iltapalloo ja teetä. Otin viipaleen myös Timon leipomaa ruisleipää, jota toi viimeksi kun kävi. Maistelin sitä jo aikaisemminkin. On erinomaisen hyvän makuista. En oikein paljon uskalla syödä - vaikka mieli tekisi - kun ruisleipäkin nostelee noita verensokeriarvoja.

Eipä se kummosta. kuiten mukavata olla elämässä elämää Jeesuksen omana - sitä elämää sydämestäni suosittelen jokaiselle.

"Sanotko sinä Jeesukselle: "Lähde luotani"?

Gerasalaiset pyysivät Jeesusta poistumaan heidän alueeltaan  (Mark. 5:17). Heillä oli hyvät syyt tehdä niin. Hän oli ajanut riivaajat ulos eräästä miehestä käskemällä niiden mennä sikalaumaan, joka sitten syöksyi jyrkännettä alas järveen ja hukkui. Tämän takia gerasalaiset menettivät omaisuutensa ja ruuan itseänsä ja lapsiansa varten. Kuinka sinä olisit toiminut, jos Jeesuksen tulo elämääsi olisi merkinnyt kotisi, autosi, pankkitilisi tai työpaikkasi menetystä? Ehkä sinä edelleenkin käyttäisit puheessasi pyhiä fraaseja, mutta et tarkoittaisi mitä sanoisit. Gerasalaiset lausuivat rukouksen, joka oli ainakin vilpitön: "Lähde luotamme, Jeesus."

Jeesus oli tottunut siihen, että Hänet ajettiin pois. Holman Huntin kuuluisassa maalauksessa "Maailman Valo" Herra kuvataan kerjäämässä talon ovella. Hänen jalkansa eivät osoita ovea, vaan maantietä kohti. Hänet useimmiten torjutaan kuin otetaan vastaan, koska Hänen vastaanottamisensa maksaa niin paljon.

Apostoli Paavali kirjoittaa: "Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana - että voittaisin omakseni Kristuksen" (Fil. 3:8). Pidämmekö mekin uusia kauniita huonekalujamme, uutta autoamme, juuri saamaamme parempaa työpaikkaa, omistamaamme rahaa vastenmielisenä roskana? Hän tahtoi päästä siitä eroon - mitä nopeammin sitä parempi. Onko tämä meidänkin asenteemme maallisen omaisuutemme suhteen? Joka haluaa voittaa omakseen kristuksen, hänen täytyy kadottaa kaikki muu. Ystävyys Jeesuksen kanssa maksaa. Usko yksin pelastaa, mutta usko ei pysy elossa yksin. Siihen kuuluu aina suuret uhraukset Kristuksen tähden" (Richard Wurmbrand, Missä Kristus yhä kärsii, Stefanus-Lähetys, herätysseuran kirjapaino Suolahti, s. 180-181).

Siunausta!

Ps. "Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste raiskaa ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen, missä ei koi eikä ruoste raiskaa ja missä eivät varkaat murtaudu sisään eivätkä varasta. Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myössinun sydämesi" (Matt. 6:19-21).

26.2.

12.6 pakkasta noustessamme. Aurinkokin alkoi punaamaan nousullaan taivasta, joka oli vielä pilvessä. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia, jne. Luin Matteuksen evankeliumia.

Menimme M-L:n kanssa 10 alkavaan rukoushetkeen helluntairukoushuoneen alakerrassa - taisi olla 7 henkeä. 

Klo 11 alkoi tilaisuus yläkerrassa. Reenilän Jouko johteli. Esittivät vanhempia herätyslauluja Rautasen Jussin ja Lampisen Janne kanssa. Johtivat myös meitä muutamiin lauluihin. Mika Turunen saarnasi. ne ovat aika mielenkiintoisia nuo hengelliset tilaisuudet kaikenkaikkiaan. Siellä kun voi tapahtua monenlaisia Jumalankin asioita. Alakerrassa oli kahvitarjoilu tilaisuuden jälkeen.

Kokouksesta paluumatkalla kävimme M-L:n kanssa syömässä kebab-salaatit kebab-pizzeriassa. 

Saavuttuamme kotiin tuikkasin tulen takkaan ja lähdin hiihtelemään Tarvaalan ladulle, joka oli vedetty. 1 h 20 min. hiihtelin. Aurinko paistoi keväisesti. Lähtiessäni oli pakkasella 1-2 astetta, palatessani 4.9.

Katselimme joitakin pätkiä päivän taltioinneista Lahden MM-hiihdoista.

Emilia soitteli, että tulenko saunaan. Kyllähän minä. 19 maissa menin. Deniksen ja Danielin kanssa löylyttelimme. Teet vielä joimme saunan jälkeen.

Kotona vielä iltapalaa ja teetä.

Kuulin, että perjantaina oli ollut nuoria aikuisia evankelioimassa kylällä. Tuttuja. On tosi hieno ja hyvä asia, että meidän kaupungissamme on sellaisiakin ihmisiä! MEIDÄN TULEE RUKOILLA sellaisten ihmisten puolesta, joilla on tuollainen "oikeanlainen menokulma" Jeesuksen antamaan tehtävään. Ja pyytää Jumalaa lähettämään lisää työmiehiä elonkorjuuseen sinne missä ihmiset ovat. Jeesushan käski meitä menemään, eikä niinkään sanomaan, että tulkaa meidän luoksemme. Meidän ei tule arvostella niitä jotka menevät ja tekevät evankeiloimistyötä kaduilla, teillä, aitovierillä ja ovilla. Hehän ovat Jumalan asialla - eivätkä ole harhaoppisia. Eikö ole hyvä asia, kun ihmisiä pyritään tavoittamaan evankeliumilla? Eikö ole parempi asia, että Raamattuun uskovat, Jumalan asialle syttyneet, ihmiset tekevät tätä työtä, kuin esim. Jehovan todistajat, jotka eivät voi olla ohjaamassa ihmisiä taivaan tielle, koska ovat vielä itsekin pimeydessä. Sokea ei voi sokeaa taluttaa. Emme saa uskovina antaa heille yksinoikeutta mennä ihmisten luokse. Minä haluan nähdä kaikki kaupunkimme Jeesukseen uskovaiset ihmiset samassa joukkueessa. Jokainen voitto Jumalan valtakuntaan on meidän kaikkien voittomme. Jos jotkut pitänevätkin itseään parempina uskovaisina, niin että haluavat vetäytyä pois toisista esim. opillisten asioiden vuoksi, niin en haluaisi sen vaikuttavan itseeni sillä tavalla, että vetäytyisin pois yhteydestä heidän kanssaan - ovathan he kuitenkin Jeesukseen uskovia. Jeesus rukoili meidän Häneen uskovien yhteyden puolesta. Se on Hänelle tärkeä asia. Olkoon se sitä myös meille Hänen seuraajilleen. Itseasiassa Hän sanoi, että meidät jopa tunnetaan Hänen opetuslapsikseen keskinäisen yhteytemme vuoksi. Hän sanoi myös, että meidän uskovien keskinäisen yhteyden kautta ihmiset voivat uskoa Isän lähettäneen Jeesuksen. Herra auttakoon meitä, että voisimme saada näkökykyä suhteuttaaksemme asioita oikein. Kuitenkin meidän tulee olla rehellisiä itsellemme ja toisillemme - ja Jumalalle. Jos sanomme, että on tarkoitus tehdä sitä ja sitä, tai ei ole tarkoitus tehdä, niin sen täytyy tarkoittaa sitä mitä myös ajatellaan ja kuinka aiotaan toimia. Muuten syyllistymme epärehelliseen toimintaan ja sillä taas ei ole siunausta. Tarkoitusperiemme tulee olla sellaiset kuin sanomme.

"Jaan kanssanne erään kirjeen, joka löydettiin kaksikymmentäkaksivuotiaan libanonilaisen kristityn opiskelijan taskusta. Hänet oli ammuttu, kun hän oli ollut matkalla Nabhaan viettämään joulua perheensä kanssa.

"Jos aavistukseni käy toteen, että minut tapetaan matkalla, sanon äidilleni ja perheelleni: Älkää olko surullisia, älkää itkekö paljon. Olen lyhyen aikaa poissa, ja me näemme toisemme taivaassa. Siellä meillä on ilo. Älkää pelätkö. Jumalan armo yhdistää meidät. Minulla on vain yksi pyyntö. Antakaa kaikesta sydämestänne anteeksi niille, jotka tappoivat minut. Rukoilkaa kanssani, että vereni, vaikka se onkin syntisen veri, hyväksyttäisiin Libanonin syntien hyvitykseksi, että se hyväksyttäisiin yhdessä kaikkien uskontojen uhrien veren kanssa. Opettakoon kuolemani ihmisiä rakastamaan... Rukoilkaa alati ja rakastakaa vihollisianne. Jos Abou-Khalil voisi antaa joitakin lankkujaan arkuksi, lepäisin siinä oikein hyvin. Pyydän, ettette järjestäisi hautajaisateriaa. Antakaa minulle anteeksi. Olen tomua. Minä, syntinen, Jeesuksessa kristuksessa, Ghasibe Kaytouz." " (Richard Wurmbrand, Missä kristus yhä kärsii, Stefanus-Lähetys, Herätysseuran kirjapaino Suolahti 1987, s. 182).

Siunausta!

Ps. "Varma on tämä sana; sillä: jos olemme kuolleet yhdessä hänen kanssaan, saamme myös hänen kanssaan elää; jos kärsimme yhdessä, saamme hänen kanssaan myös hallita; jos kiellämme hänet, on hänkin kieltävä meidät; jos me olemme uskottomat, pysyy kuitenkin hän uskollisena; sillä itseänsä kieltää hän ei saata. Muistuta tästä, teroita heille Jumalan edessä, etteivät kiistelisi sanoista, mikä ei ole miksikään hyödyksi, vaan niiden turmioksi, jotka kuulevat. Pyri osoittautumaan Jumalalle semmoiseksi, joka koetukset kestää, työntekijäksi, joka ei työtään häpeä, joka oikein jakelee totuuden sanaa" (2. Tim. 2:11-15).

25.2.

Sydämelliset nimipäiväonnittelut Rautasen Tuijalle täältä menetetyn metsikön reunamilla asustelevilta vanhuksilta!

Nousin 7 korvilla. Toiset himpun ennemmin. Tero, Mari, Aaro, Eelis ja Nooa olivat meillä edellisen yön. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia/kuka mitäkin. Lyhyen - siunausta matkalle pyytävän - rukouksen jälkeen he lähtivät kohti Lapin maisemia hiihtolomallaan.

Luin Matteuksen evankeliumia. Pakkasta 11.9.

8 maissa menin Kusiaismäkeen hiihtelemään. Aluksi oli pilvistä, mutta punainen auringonnousun puoli jo alkoi kertoa, että pian se paistaa aurinko. Niin kävikin jonkinaikaa hiihdeltyäni - aurinko alkoi paistelemaan siniseltä taivaalta ja puhdas luki hohteli, ynnä ladut kiiltelivät. Tuuleskelikin. Hiihdin 30.8 km. Pois tullessani pakkasta alle 5.

Palailtuani hiihtohommista piti syödä.

Lahden MM-hiihtojakin tuli netin kautta seuratuksi. Välipalaa, ynnä iltapalaa otetuksi ja takkaa lämmitellyksi. M-L neuloskeli. Emilia ja Danielkin piipahtivat asialla - vanhempien kanssa olivat kylästä tulossa.

Tein Saarijärven kylien kutsu -infon ja lähettelin sen.

Eipä siinä. Lauantaitahan sitä.

"Kaikkia ei ole kutsuttu marttyyreiksi, mutta kun jaamme heidän kohtalonsa, meistä tulee kanssakärsijöitä. Nykyisin elää pyhiä, jotka kulkevat entisajan marttyyreiden jalanjäljissä. Toisella vuosisadalla elänyt St. Ignace Antiokialainen kirjoitti seuraavaa, kun hänet tuomittiin heitettäväksi villipetojen eteen: "Iloitsen siitä, että pedot on valmistettu minua varten ja rukoilen, että ne olisivat raivokkaita minulle.Yllytän niitä nielemään itseni heti, eikä vitkastelemaan, niinkuin joskus on tapahtunut... Tiedän, mikä on minulle parasta. Vasta nyt alan olla opetuslapsi... Käyn kohtaamaan kuolemaa. Antakaa minulle anteeksi veljet. Älkää estäkö minua saavuttamasta elämää" (Richard Wurmbrand, Missä Kristus yhä kärsii, Stefanus-Lähetys, Herätysseuran kirjapaino Suolahti, s. 188-189).

Siunausta!

Ps. "Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen" (Gal. 5:1).     

24.2.

Sydämellisiä nimipäiväonnitteluja vielä tässäkin Metsälän Matille, Rantasen Matille, lehtomäen Matille, Riikosen Matille, Häkkisen Matille, Hokkasen Matille ja Tammisen Matille.

Matti on hyvä suomalaisen miehen nimi - joillakin se on kukkarossakin.

Noustessamme tähän perjantaihin huomasimme, että jälleen oli tullut paksuhko kerros uutta lunta. Marja-Leena kävi viemässä Emilian ja Danielin kouluun.. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia/hopeateetä. Luin Matteuksen evankeliumia. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä erilaisten aiheiden puolesta keittiön pöydän ääressä.

Harrastin lumien työntelyä pihasta ja pihatieltä - ja sehän on joidenkin mielestä hyötyliikuntaa.

11:ksi ajelin helluntairukoushuoneelle Päivärukoushetkeen - 2 rukoilijaa.

13 kävin hakemassa Emilian ja Danielin koulusta meille. Matkalla haimme heidän laskettelusuksensa ja muut siihen liittyvät varusteensa.

Söimme.

14:ksi lähdimme liikkeelle: M-L meni kylälle kauppa-asioille. Samalla minä jäin Kusiaismäen hiihtoalueelle hiihtääkseni siellä. Emilia ja Daniel menivät vieressä olevaan Paavonrinteeseen laskettelemaan. Serkkupoika Miro oli siellä jo valmiiksi - olivat olleet koulun kanssa Uuraisilta siellä laskettelemassa. Minä en saanut suksien siteitä toimimaan. Niinpä laitoin ne olalle ja lähdin kävelemään kotia kohti. En ennättänyt kuin 50 m kun M-L tuli lapsia rinteeseen viemästä. Hän vei minut kotiin. Vaihdoin nastalenkkarit jalkoihin ja lähdin 8.3 km lenkille Tarvaalan suuntaan. Oli lumipöpperöinen pyörätie - vaan eipä se minulle haitannut.

M-L kävi hakemassa Emilian rinteestä ja vei hänet tyttökerhoon helluntairukoushuoneelle. Miron ja Danielin haki vähän myöhemmin meille.

Timo, Milka ja Milena saapuivat hakemaan Miroa. Myöhemmin tulivat Tero, Mari, Aaro, Eelis ja Nooa - ovat menossa kohti Lappia. Hiihtoloma nääs. Menimme jo Timon kanssa saunanlauteille löylyttelemään ennenkuin "Terot" tulivat. Sinne se sitten Terokin kapusi. Terhi-Marja, Denis ja Emiliakin tulivat meille. Söimme iltapalaa - ja tarjoilut olivat hyvät. "Terhi" lähtivät ennemmin, sitten myös "Timot". "Terot" jäivät meille yöksi. 

"George Vins, Neuvostoliiton ainoan uskollisen baptistiunionin pääsihteeri, oli vankilassa. Hänen äitinsä kirjoitti hänelle:

Ylihuomenna on vangitsemisesi vuosipäivä. Todella surullinen merkkipäivä. Mutta ole vahva, lapseni. Toimit jalosti, kuten isäsi arvollisen pojan sopiikin. (George Vinsin isä kuoli vankilassa uskonsa tähden.) Vuodattakoon Herra valonsa päällesi ja nostakoon kaikki taakat sydämeltäsi. Pitäköön Jumala sinut huomassaan. Varjelkoon Hän sielusi pahasta ja kovuudesta sinua ympäröivien surujen keskellä. Rukoilen lakkaamatta, että he säälisivät sinua. Luovuttakaamme itsemme Hänelle, koska elämämme on Hänen kädessään. Hän tietää, kuinka nääntyneitä olemme, ja ettei meillä ole mitään levähdyspaikkaa ristiä kantaessamme. Kun Hän tulee, Hän vapauttaa meidät taakastamme. Siunauksen aika on lähellä. Herra saapuu. Ennen isäsi lauloi noita sanoja kanssani. Nyt minä laulan niitä sinun kanssasi, ja iankaikkisuudessa laulamme niitä kaikki kolme. Syleilen sinua ja tervehdin kaikkia Isän lapsia. Äitisi: Lydia Vins" (Richard Wurmbrand, Missä Kristus yhä kärsii, Stefanus-Lähetys, Herätysseuran kirjapaino Suolahti 1987, s. 185-186).

Siunausta!

Ps. "Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa; sillä mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä" (2. Kor. 6:14).

23.2.

Taas on uusi päivä koittanut

Herra kiitos sinä muistit mut.

Olet kanssain yhä tänäänkin

vaikka kuinka kauas kulkisin.

Kerto:

Tämä pieni ihminen kiittää

tähän aamuun nousta sain.

Vielä tänään armoa riittää

siksi veisaan kiitostain.

Linnut laulaa: "Uusi armo on."

yökin väistyi synkkä lohduton.

Nyt taas jaksan jatkaa elämää

vaikka pitkä päivä onkin tää.

Päivä paistaa, kiitollinen oon.

Tämä laulu aina kaikukoon.

Sua kiittää uusi ihminen

tämän pienen laulun laulaen

(Sanat Jaakko Löytty)

Nii, in. Tuli tuo Löytyn Jaskan laulu mieleen - vaikka yö ei ollutkaan lohduton, eikä tää päivä pitkä.

Saimme noustaa uuteen päivään - torstaihin. 5.5 miinuksella noustessa 7 jälkeen. Marja-Leena kävi viemässä Emilian ja Danielin kouluun. Aamupalaa ja kahvia, yms. Oli satanut lunta jonkinmoisen kerroksen.

Kävin Saarijärven poliisiasemalla, jonne minulla oli aika 8.30:ksi - tein anomuksen uudesta passista.

Palailtuani kotiin laitoin tulen takkaan. Luin Matteuksen evankeliumia. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Työntelin lumia pihasta ja pihatieltä kaikessa rauhassa - siinäkin sai olla liikkeessä. Piha liukas. Heittelin rakeita, jotka estävät liukastumista.

Sittenpä jo pitikin syödä se ns. lounas ja kahviakin juoda.

13 hain Emilian ja Danielin meille koulusta.

Katselin netin kautta hiihdon MM-kisoja Lahdesta. Daniel ja Emiliakin, kunnes äiti tuli töistä tullessaan heidat hakemaan kotiin. M-L leipoi sämpylöitä ja pullaa - ja paistoipa lihaakin. Kävi kylälläkin kylässä. 

Poljeskelin kuntopyörää 4 x 15 min. - jäykimmällä - n. 5 min palauttelutauoilla. Samalla kuuntelimme Deistä Sateet -lähetystä Seinäjoen helluntaiseurakunnasta.

Iltapalaa ja teetä.

Blogikirjoituksen oikealla puolella seuraavan kyläillan tietoja. Se on - jHs - Pylkönmäellä, Yrittävän talolla, pe. 3.3. klo 18.30. Tulehan mukkaan!

Seuraavassa osa sisar Nijole Sadumaiten puheesta oikeuden edessä, kun häntä kuulusteltiin kristillisestä toiminnasta:

"...Tämä on elämäni onnellisin päivä. Minua koetellaan totuuden ja ihmisiä kohtaan tuntemani rakkauden tähden. Mikä voisi olla tärkeämpää? Minulla on kadehdittava osa, kunniakas kohtalo. Tuomioni on minun voittoni. Kadun ainoastaan sitä, että olen tehnyt niin vähän ihmisten hyväksi. Seisoessani tänään iankaikkisen totuuden, Jeesuksen kristuksen puolella, muistan Hänen vuorisaarnansa neljättä kohtaa: "Autuaita ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, sillä heidät ravitaan" (Matt. 5:6).

Kuinka en voisi iloita, kun kaikkivaltias Jumala on luvannut, että valo voittaa pimeyden ja totuus voittaa vääryyden ja valheet? Antakoon Jumala meille sen varmuuden, että Hänen viimeinen tuomionsa tulee olemaan meille kaikille suosiollinen. Pyydän tätä rukouksissani teidän puolestanne elämäni jokaisena päivänä. Rakastakaamme toisiamme, niin olemme onnellisia. Vain se, joka ei rakasta, on onneton. Meidän täytyy tuomita paha, mutta rakastaa ihmistä, jopa harhassa olevaa. Tätä voit oppia vain Jeesuksen kristuksen koulussa, joka on ainoa tie ja ainoa elämä. Hyvä Jeesus, tulkoon valtakuntasi sieluihimme."

"Sisar Sadunaite tuomittiin kolmeksi vuodeksi vankilaan, ja näin hänet asetettiin yhdeksi esimerkiksi Jumalan seurakunnalle" (Richard Wurmbrand, Missä Kristus yhä kärsii, Stefanus-Lähetys, Herätysseuran kirjapaino Suolahti 1987, s. 192).

Siunausta!

Ps. "Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima" (1. Kor. 1:18).

22.2.

Kylmän puolella 10.1 astetta nousun aikaan. Marja-Leena kävi viemässä Emilian kouluun ja toi Danielin meille - kurkku hänellä kipeänä. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia/hopeateetä. Luin Matteuksen evankeliumia. M-Lluki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Daniel sytytteli takkaan tulen.

M-L meni syöttelemään vanhuksia "uuteen paikkaan" - sinne, missä oli eilenkin. Olimme Danielin kanssa kotosalla

Söimme kolmisin M-L:n tultua kotiin kylältä.

Kävin hiihtelemässä Kusiaismäessä 14 km. Viitisen astetta pakkasta. Tuuli oli kylmää tietyissä kohdissa. Mukava sää olla ottelemassa happea.

Tänään aloin järjestelemään seuraavaa kyläiltaa.

18.30:ksi menimme M-L:n kanssa helluntairukoushuoneelle Jaana Pölläsen konserttiin. Hänen miehensä toimi säestäjänä. Parissa laulussa Jaana soitti itse koskettimia ja miehensä kitaraa. Intensiivinen hyvä tunnelma. Voimakas hengellinen anti. Jaana Pöllänen on evankelista.

Palattuamme kotiin söimme iltapalaa - uunissa paistettua lohta ja salaattia. Joimme teetä.

Seuraavaksi lainaan Olavi Eskolaa. Siihen mitä hän sanoo, on minunkin helppo yhtyä sydämestäni:

"Sinä vuonna, kun minä vielä sekoilin mielisairaalassa ja ryntäilin taksikuskiin kiinni, minulle tuntematonta miestä alettiin johdatella minua varten.

Tämä mies ei ollut pappi, vaikka oli sitä enemmän, kuin elämäni edellinen pappi. Hän oli pappi sanan täydessä, alkuperäisessä, myönteisessä merkityksessä.

Hän oli pappi ilman teologista koulutusta, ilman rituaalista pappisvihkimystä, pappi ilman lipereitä, pappi ilman papillista virallisuutta. Tämä pappi oli pappi jumalallisen kutsun perusteella. Pappi oli täynnä Jumalan voimaa.

Ne korvasivat puuttuvaa koulutusta. Ne korvasivat puuttuvan vihkimysrituaalin. Moninkertaisesti. Tällä tavalla valmistettu ja kutsuttu pappi olikin minulle sovelias, sillä minä synnin ja paholaisen riivaama nuorimies olin teologisen ja psykologisen viisauden ulottumattomissa. Lisäksi kaikkinainen inhimillinen virallisuus karkoitti minut takaisin omiin koloihini.

Minä tarvitsin - tietämättäni - pappia. Minun ongelmani kuului papilliselle sektorille ....

.... Todellisten, Jumalan valitsemien pappien liikkuja ja virkapaikkoja ei määrätä tuomiokapituleissa, eikä vaalisaarnojen perusteella pidetyissä äänestyksissä. Ei. Heidän palveluspaikkansa ja virkansa määrätään Jumalan taivaasta" (Olavi Eskola, Syöksykierre, Kokkolan Babtistiseurakunta 2012, s. 64-65).

Siunausta!

Ps. "Sitten vielä, veljeni, iloitkaaa Herrassa! Samoista asioista teille kirjoittaminen ei minua kyllästytä, ja teille se on turvaksi" (Fil. 3:1).

21.2.

Salailu, salamyhkäisyys, toisenlaisiin tavoitteisiin pyrkiminen, kuin luullaan, on ihmisyhteisöissä - pienemmissä ja isommissa - pitkällä tähtäimellä tie, joka ei johda siunaukseen. On ihmisiä, jotka aistivat, että kaikki ei ole niinkuin pitäisi, vaikka kaikki näyttäisikin hyvältä. Se voi olla sellaistakin joskus ihmisten maailmassa. Lopultahan väärät vaikuttimet aina paljastuvat. Kirjoitin tässä vain itselleni muistilapun, jota ei kenenkään kannata sen suuremmin alkaa arvailemaan. Vaikeaselkoisia joskus - varmaan useinkin nuo vuolijan jutut. Aika se kaiken koettelee - ja ken kulkee hän näkee.

Heräilimme tähänkin päivään. Oli pakkasaamu - 6.8. Marja-Leena käväisi viemässä lapset - Emilian ja danielin - kouluun. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia/hopeateetä. Luin Matteuksen evankeliumia. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Rukoushetken jälkeen ajelimme kylälle - M-L syöttelemään vapaaehtoisena vanhuksia, minä helluntairukoushuoneelle Päivärukoushetkeen - 3 henkeä. Aurinko paistoi.

Kävimme samalla reissulla - em. toimintojen jälkeen - syömässä Pikku Emännässä, kaupungintalon alakerrassa.

Palattuamme kotiin, otimme sukset allemme ja lähdimme kahdestaan hiihtelemään 2 h 30 min. Summajärven auringon "kiillättäessä" ja hohdattaessa vähän rapeaksi tullutta valkoista lunta. Tuollaiset 5 astetta kylmällä lähtiessämme. Jäällä on nyt hyvä hiihdellä, kävellä, tai juosta. Lunta ei ole paljon vaan sopivan mukavasti. Paluumatkalla tuuli oli vastainen ja aikakin viileä.

Sytyttelin takkaan tulen palattuamme. M-L kiehautti kahvit. Kyllähän net hiihtelyn jälkeen maistuivatkin.

18:ksi ajelimme M-L:n kanssa kylälle, Kunnantuvalle. Siellä oli Ilosanoman ilta, jonka järjestäjäksi oli ilmoitettu Häkkilän-Peltokylän-Kohmun rukouspiiri. Teemu Lehtomäki johteli. Ritva ja tarmo Matilainen todistivat. Teemu lehtomäen ja Miika Gröngvistin kitarasäestyksellä lauloi ryhmä, jossa oliva heidän lisäkdeen Tuula ja Matti Lehtomäki. Teppo Lehtomäki - Lahden Babtisti-lähetysseurakunnan pastori - piti saarnan ja johteli tilaisuuden loppuun. Oli ilo kuunnella Tepon julistamaa verenevankeliumia. Sen kaltaista sanomaa Suomessa(kin) tarvitaan. Tilaisuus oli herätyskokous, jossa oli mukana n. 33 uskovaa ainakin neljästä eri seurakunnasta - taisi olla uskovia, jotka eivät kuulu mihinkään seurakuntaan - luulisin. Lahtelan Irma ja veikko tarjosivat lopuksi maistuvat kahvit. Hyvä tilaisuus. Aina sitä vanhakin iloitsee silloin kun näkee alttiutta evankeliumin eteenpäin viemiseen.

Tilaisuuden jälkeen tulimme kaupan kautta kotiin. Pakkanen noussut jo yli 10:een.

Söimme iltapalaa ja joimme teetä. Pakkanen taisi olla jo 13:sta.

"Eräs matkaaja vaelsi takki päällään tietä pitkin. Aurinko ja tuuli löivät vetoa siitä, kumpi saisi miehen riisumaan takkinsa. Ensin yritti tuuli. Se puhalsi niin kovaa kuin pystyi. Se oli jäätävä tuuli, ja mitä kovemmin se puhalsi, sitä tiiviimmin kulkija kietoi takin ympärilleen. Sitten alkoi aurinko paistaa, ensin lempeästi, sitten yhä lämpimämmin. Matkaaja otto takin päältään, laskosti sen ja pani käsivarrelleen. Lämmin rakkaus onnistuu siinä, missä antikommunistiset hyökkäykset eivät onnistu.

Ensimmäinen suuri aseemme on osoittamamme rakkaus, ei ainoastaan kommunistien uhreja kohtaan, vaan myös heidän kommunistisia sortajiaan kohtaan. Toinen suuri aseemme on itsensä uhraaminen" (Richard Wurmbrand, Missä kristus yhä kärsii, Stefanus-Lähetys, Herätysseuran kirjapaino Suolahti 1987, s. 158-159).

Siunausta!

Ps. "Jolla on minun käskyni ja joka ne pitää, hän on se, joka minua rakastaa; mutta joka minua rakastaa, häntä minun Isäni rakastaa, ja minä rakastan häntä ja ilmoitan itseni hänelle" (Joh. 14:21).

20.2.

3.5 kylmän puolella noustessamme uuteen päivään - maanantaihin. Kun illalla satoi ja sitten meni pakkaselle, tiesi se jäätyneitä ja liukkaita paikkoja.

Marja-Leena vei tänäkin aamuna Emilian ja Danielin kouluun. Arkisestihan se tämäkin päivä alkoi aamupalalla ja kahvilla/hopeateellä. Lintuja oli mukava seurata keittiön ikkunasta heidän ruokintapaikallaan. Viitatiainen on kaunis lintu - pyörii kuin väkkärä puolelta toiselle ja räpäyttelee siipiään. Luin Matteuksen evankeliumia. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä - ja aiheitahan riittää.

Rukoushetken jälkeen kävin hiihtelemässä Kusiaismäessä 21 km. Tyyntä. Palatessani 0.3 miinuksella. Kerrottakoon sekin, että mentyäni hiihtoalueelle huomasin, että toinen side ei toiminut. Ajelin kotiin. Alkoi toimimaan. Ajelin hiihtopaikalle. Huomasin, että eihän minulla ole rukkasia. Muistin, että olin laittanut ne kotona käydessäni auton katolle. Niinpä taas ajelemaan kotiin päin. Yhdestä risteyksestä löytyi toinen rukkanen. Toisen löysin vasta miltei ajettuani kotiin takaisin. No, ajelin rukkaset mukanani hiihtelemään. Se taitaa olla sellaista - tällaista - tämä vanhan vaarin elämä.

13 kävin hakasemassa Emilian ja Danielin luistinpusseineen koulusta meille. Oli8vat olleet tänään luistelemassa Summasen rannassa.

Söimme.

Sytyttelin tulen takkaan.

Terhi-Marja haki töistä tullessaan lapset meiltä.

15 maissa oli lääkärin soittoaika kokeistani. Soitteli. Muuten tulokset olivat hyvät, mutta omaa insuliinintuotantoani näyttävä lukema oli vain 0.4. Niinpä sitten kertoi, että on aloitettava insuliinin pistäminen. Puhuikin siitä jonkin aikaa. Sanoin/kysyin sitten, että mitenkä siihen suhteutuu se, kun käyn päivittäin lenkillä ja yleensä niiden jälkeen verensokerilukema on alhainen - esim. tänään hiihtelemästä tultuani 4.5. Sitten lääkäri sanoikin, että nyt ei sitten vielä edetäkään sillä tavalla, kun hän ensin puhui. Hän haluaa keskustella toisen lääkärin kanssa asiasta, mitä tulee tehdä. Sellaista.

Kävin kävelemässä 8.3 km rauhallisen lenkin Tarvaalan suunnassa. Palatessani miinuksella 4.7. Varovasti kannatti mennä liukkauden takia. Hiihtolenkillä ollessani kertoi yksi mies - Suomen mestari - että lenkillä ollessaan häneltä venähti - tai revähti - nivunen liukkauden takia.

M-L ompeli ompelukoneella. Denis käväisi illalla.

Iltapalaa ja teetä.

Tällaista arkea - ei kuitenkaan tylsää - täällä.

Eilen tuli M-L:n älypuhelimeen mukavia kuvia. Niissä Milena - 2v - poseerasi punaisin poskin kahden pienen lumiukon kanssa. Milena oli sanonut niiden nimiksi tyttö ja Atte. Mukavata.

"Punaisessa Kiinassa poliisit murtautuivat jumalanpalvelukseen ja kysyivät erästä tiettyä kristittyä, jonka he tahtoivat pidättää. uskovaiset halusivat suojella häntä ja sanoivat, että seurakunnassa ei ollut sen nimistä, mutta etsitty tuli itse esiin ja sanoi poliiseille: "Minä olen se mies, jota etsitte." Hän ei kestänyt valhetta, vaikkakin se syntyi rakkaudesta, ja hän maksoi rehellisyytensä hengellään" (Richard Wurmbrand, Missä Kristus yhä kärsii, Stefanus-Lähetys, Herätysseuran kirjapaino Suolahti 1987, s. 178).

Siunausta!

Ps. "Vaan vaikka saisittekin kärsiä vanhurskauden tähden, olette kuitenkin autuaita. ´Mutta älkää antako heidän pelkonsa peljättää itseänne, älkääkä hämmästykö´, vaan pyhittäkääHerraKristus sydämissänne ja olkaa aina valmiit vastaamaan jokaiselle, joka teiltä kysyy sen toivon perustusta, joka teissä on, kuitenkin sävyisyydellä ja pelolla, pitäen hyvän omantunnon, että ne, jotka parjaavat teidän hyvää vaellustanne Kristuksessa, joutuisivat häpeään siinä, mistä he teitä panettelevat. Sillä parempi on hyvää tehden kärsiä, jos niin on Jumalan tahtp, kuin pahaa tehden" (1. Piet. 3:14-17).

19.2.

Sydämelliset nimipäiväonnittelut meiltä päin Mannin Eijalle!

Mittari näytti noustessamme sunnuntaihin lämmintä 1.9 astetta. Hieman leijaili lumihiutaleita ilmassa - lunta oli satanut yön aikana aikalailla. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia/hopeateetä. Luin Matteuksen evankeliumia.

10:ksi menimme M-L:n kanssa helluntairukoushuoneen alakertaan rukoushetkeen - 5 henkeä.

Klo 11 alkoi tilaisuus yläkerrassa. Moision Tarmo johteli. Ilontuojat ryhmä lauloi. Erja Tapaninen Kan ry:stä kertoi yhdistyksen toiminnasta ja piti saarnan, joka oli rohkaiseva, Kokouksen jälkeen alakerrassa nautittiin kahvit.

Kotiuduttuamme laitoin takkaan tulen. M-L keitteli siskon makkarakeittoa - eikun siskonmakkarakeittoa. 

Hyvän keiton jälkeen menin Kusiaismäkeen ja hiihtelin 23.8 km. 2 lämmintä mennessäni. Satoi ohutta tihkua - jonka huomasi vain rilleistään. Lopettaessani oli lämmintä 2.9 astetta. Satoi ihan rehellistä - vaiko rehellisesti - vettä. Siellä hiihdellessä voi olla rukouksen kautta yhteydessä taivaalliseen isään. Suosittelen käyttämään tämäntapaisia aikoja myös siihen. Kokeile, jos et ole ennen niin tehnyt! Olen käynyt hiihtelemässä nyt enemmän, koska on ollut hieman vaikeaa mennä hyville kävelylenkeille, kun on ollut vaarallisen liukasta.

Tuli katsotuksi taltiointi Kaisa Mäkäräisen pronssihiihdosta ampumahiihdon MM-kisoista.

Iltapalaa.

"Onko oikein salakuljettaa Raamattuja?

jumala ei pysähtynyt inhimillisten moraalikäsitysten tasolle, kun meidän pelastuksemme oli kyseessä. Sellaisessa isässä ei ole mitään kiitettävää, joka lähettää viattoman poikansa kuolemaan. Vielä vähemmän on kiitettävää siinä, että isä katsoo vierestä, kun poika kavalletaan, ruoskitaan ja ristiinnaulitaan, vaikka isällä olisi valta pelastaa hänet. Mutta meidän Taivaallinen Isämme ei ainoastaan sallinut Poikansa kuolla: Mutta Herra näki hyväksi runnella Häntä" (Jesaja 53:10). Siitä, mikä yleisten mittapuiden mukaan on täysin moraalitonta, tulee rakkauden teko, kun se johtaa ihmisten pelastamiseen.

Jos Jumala antoi Poikansa kuolla tämän takia, mekin tunnemme olevamme oikeutettuja poikkeamaan joistakin kristillisen käytöksen normeista. Me käytämme omaperäisiä keinoja Raamattujen salakuljetuksessa, jotta Jumalan luomat ihmiset kommunistisissa maissa pääsisivät Jumalan taivaaseen.

Me salakuljetamme Jumalan sanaa niille, jotka nääntyvät sen puutteeseen. Jorkut sanovat, että sellainen on moraalitonta. Meidän mielestämme moraalitonta on jättää sielut ilman Jumalan sanaa. Pitäisitkö sinä moraalittomana auttaa nälkäänkuolevia lapsia, koska hallitus kieltää ulkopuolisen avun? Eikö sielun ravinto ole yhtä tärkeää kuin ruumiinkin ravinto?" (Richard Wurmbrand, Missä Kristus yhä kärsii, Stefanus-Lähetys, Herätysseuran kirjapaino Suolahti 1987, s. 131-132).

Siunausta!

Ps. "...älkääkä antako perkeleelle sijaa" (Ef. 4:27).

18.2.

Lauantaiaamu. Siihen nousun aikaan oli ulkona lämmintä 1.9. Marja-leena jo aamusta laitteli ruokaa lintusille ja oravaisille. Hiuman oli isoja lumihiutaleitä ilmassa vähän aikaa. Aamupalaa ja kahvia. Luin Matteuksen evankeliumia. Terhi-Marja kävi hakemassa M-L:n naistenpäivään, joka oli helluntairukoushuoneella, Saarijärvellä.

Harrastettuani hetken "hyötyliikuntaa" menin Kusiaismäkeen ja hiihtelin 22.4 km. Mukava ilma olla ulkoilmassa - tuuleskeli aikakin lailla, oli pilvistä, aurinkokin paistoi kirkkaasti, viimeisen kilometrin aikana luntakin satoi - se oli kaunista, kun samalla paistoi aurinkokin. 3 astetta lämmintä kun lopetin.

Palattuani hiihtämästä, menin kylälle, kekab-pizeriaan syömään kebab-salaatit. 

Tultuani syömästä sytyttelin takkaan tulen.

Illalla Emilia ja Daniel potkiskelivat meille potkureillaan. Teetä juotiin. Daniel käynyt tänään isän kanssa kalassa, verkoilla. Kuhia oli tullut. Tuli kuvakin mummin puhelimeen, jossa daniel oli heittelemässä polttopuita rautaverkkokehikon sisään.

Saunoimme illalla M-L:n kanssa. Kuuntelin Deistä jo edesmenneen evankelistan Erkki lemisen puhetta. M-L katsoi TV7:sta elokuvaa. Minäkin loppua siitä. 

Kyllähän sitä muutakin päivään mahtuu, mutta ei ole kaikesta tarkoitus kirjoitella.

"Kaikkein koskettavin Kiinasta tullut kirje on eräältä nuorelta kantonilaiselta mieheltä: "Kun kuuntelen teidän radio-ohjelmaanne, alan tuntea Jeesusta Kristusta. Olen uskovainen. Mutta mitä tarkoittaa olla uskova, kun ihmiset on täysin erotettu Jumalasta, kun ei ole kirkkoa välittäjänä? (silloin kaikki Punaisen Kiinan kirkot oli suljettu.) Tosiaankin, en tiedä mitä rukoileminen tarkoittaa. Ehkä se on sitä, että kaikkien sanomiemme asioiden jälkeen meidän olisi pystyttävä lisäämään sana Àmen`. (Voisimmeko me lisätä aamenen jokaisen sanamme jälkeen?)

Tämä on paras määritelmä rukouksesta, minkä koskaan olen kuullut" (Richard Wurmbrand, Missä Kristus yhä kärsii, Stefanus-Lähetys, Herätysseuran kirjapaino Suolahti 1987, s. 141).

Siunausta!

Ps. "Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy" (Hebr. 11:1).

17.2.

Saimme heräillä uuteen päivään, perjantaihin, joka oli harmaa, mutta ihan mukava sellainen. Marja-Leena kävi viemässä taas Emilian ja Danielin "koulutielle" - tänään he olivat laskettelemassa paavonrinteellä koulun kanssa. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia/hopeateetä. Luin Matteuksen evankeliumia. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

"Iskettyäni" tulen takkaan, lähdin Päivärukoushetkeen helluntairukoushuoneen alakertaan - kolme rukoilijaa. Paluumatkalla ostin loimulohta, jota loimuteltiin K-kaupan vieressä. M-L olikin laittamassa nauriita höyrystimeen kypsymään, joten "särvin" tuli lohien muodossa. Lisäksi salaattia ja muuta kasvista. Pianpa syötiinkin.

14 maissa kävin hakemassa Emilian ja Danielin heiltä meille - olivat tulleet laskettelurinteestä suksineen kotinsa kohdalle linkissä. Minäkin taas jotain vähän söin heidän kanssaan.

M-L leipoi huomiseen tilaisuuteen.

Kävin hiihtelemässä Kusiaismäessä 21 km. Lähtiessä  5, palatessa 2 lämpimän puolella. Mukava sää olla suksilla.

Daniel oli meillä kun Emilia oli Terhi-Marjan kanssa tyttelikerhossa helluntairukoushuoneella. Katselimme muutamaa kalastusvideota. Denis kävi hakemassa Danielin. Joimme kahvit.

Torkuttelin jonkin aikaa sohvalla.

Iltapalaa ja teetä.

Tänään on ollut surullisempi päivä kuin osaamme aavistaakaan - eduskunnassa äänestettiin iltapäivän alussa avioliittolain kohtalosta. Aito avioliitto -kansalaisaloite hävisi äänestyksessä. 1.3 astuu voimaan sukupuolineutraaliin avioliittoon oikeuttava laki. Suomen kansan edustajat - kansanedustajat - tekivät suuren virheen johtaessaan kansamme tällaiseen asiaan. Hyvä asia oli se, että oli ihmisiä, jotka tekivät paljon työtä sen eteen, että Raamatun mukainen avioliittolaki olisi saatu voimaan Suomessa. Kiitos kaikille vaivaa nähneelle! Se oli sen arvoista. Mika Niikon puheenvuoro vielä eilenkin eduskunnassa oli profeetallista puhetta Sanan pohjalta. Kiitos Mika! Edelleen meidän on rukoiltava kansamme puolesta - pyydettävä Jumalaa armahtamaan kansaamme. Iso raja on ylitetty jumalattomuuden tiellä. Sana - Jumalan Sana - sanoo, että vanhurskaus kansan korottaa, mutta synti on kansakuntien häpeä. Jumalan kansan - kaikissa piireissä - on jätettävä tyhjänpäiväisyydet ja yhdistyttävä Jeesuksessa kristuksessa kuninkaalliseen pappistehtäväänsä. Ei ole olemassa kuin yksi Jumalan kansa, joka koostuu niistä, joiden sydämessä jeesus asuu, joiden sydämen Hänen verensä on saanut puhdistaa kaikesta synnistä. on aika avata silmät ja hyljätä kaikki nurkkakuntaisuus. Ei ole tarpeen rakennella erottavia aitoja, vaan purkaa niitä Jeesukseen uskovien väliltä. Voimme opillisistakin asioista tehdä sellaisia erottavia asioita, joihin taivas ei anna siunaustaan. Seurakuntien voitoistakin voi tulla voittoja oman edun - tietyn seurakunnan - nimissä. Kuitenkin meidät on kutsuttu saamaan Jumalan työtoveruudessa voittoja Jumalan valtakuntaan. Kaikki alkaa ja jatkuu rukoillen. On suuri menetys, jos kaupungin Jeesukseen uskovat veljet ja sisaret eivät voi/halua rukoilla yhdessä. Herra, anna tapahtua tahtosi kohdallamme! Ole meille armollinen!

"Rakkaus on kristityn ainoa mahdollinen asenne. Puu ei vedä suojaavaa varjoaan kaatajansa yltä eikä kuu valoaan hylkiön vajan yltä. Sen sijaan, että kiihottaisin ihmisiä kommunismia vastaan, salakuljettaisin Jumalan sanaa kommunistisiin maihin. Minulla ei ollut minkäänlaisia tunnonvaivoja siitä, että minusta tulisi salakuljettaja" (Richard Wurmbrand, Missä kristus yhä kärsii, Stefanus-Lähetys, Herätysseuran kirjapaino Suolahti 1987, s. 33.).

Siunausta!

Ps. "Ja kuka on, joka voi teitä vahingoittaa, jos teillä on kiivaus hyvään" (1. Piet. 3:13).

16.2.

Noustessani torstaihin oli pakkasella 4 ja jotain. Marja-Leena kävi viemässä Danielin ja Emilian kouluun. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Matteuksen evankeliumia. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Rukoushetken jälkeen menin hiihtämään Kusiaismäkeen 15.4 km. Mukava sää - pari astetta miinuksella. Taivas harmaa.

Menin Kusiaismäestä suoraan kylälle, Majakalle, jonne olimme sopineet tapaamisen Rautasen Jussin kanssa. Äänentoistotarvikkeita iltaa varten otimme autoon. Samalla join kahvit kun Mannin Eero pyysi juomaan. 

13 maissa kävin hakemassa Emilian ja Danielin meille koulusta. Söimme. M-L oli leiponut illan tilaisuutta varten ja kasaillut tarjoilussa tarvittavia tarvikkeita.

Torkuskelin sohvalla ruuan jälkeen. Terhi-Marja kävi hakemassa lapsensa töistä tullessaan - tai välillä kotona käydessään.

16.30:ksi ajelimme M-L:n kanssa hakemaan Rautasen Jussin soittimineen ja muine äänentoistoon tarvittavine juttuineen. Jotakin haimme vielä helluntairukoushuoneelta mukaan. Jatkoimme Pajupuron koululle 17:ksi. M-L alkoi laitella tarjoilujuttuja, Jussi äänentoistoa ja minä laittelin penkkejä. 18.30 alkoi "On Yksi Nimi ylitse muiden KYLÄILTA. Johtelin illan. Lauloimme pari laulua alkuun yhteisesti Lauluja Jeesukselle -vihkosista. Ahon Majun kanssa toimimme esilaulajina. Pitkäsen Paavo käytti ensimmäisen todistuspuheenvuoron. Lauluryhmä lauloi. Ryhmässä lauloivat Marja Lähteenmäki, Maju Aho, Liisa Pitkänen, Tuula Porkka, Tuula ja Matti Lehtomäki, Pirkko Paananen, Jouko Kuusjärvi ja Jussi Rautanen, joka säesti koskettimilla. Denis Kuzmin todisti suomeksi - todella hyvää suomea puhui Denis. Todistus oli erinomainen, niinkuin muutkin todistukset. Yhteislaulun jälkeen todistuspuheenvuoron käytti Lehtomäen Tuula. Lauluryhmän laulujen jälkeen puhuin evankeliumia yksinkertaisesti. Avointa oli puhua. Loppulaulun jälkeen joimme M-L:n tarjoamat maistuvat kahvit. 25 henkeä oli mukana tilaisuudessa. Onhan se ilo kun saa olla tarjoamassa ihmisille hyvää uutista, jonka kautta voi pelastua taivaan valtakuntaan. Iloitsin kokouksesta. Iloitsin siitäkin, että kutsujen mukana oli jaettu runsaasti myös Jumalalla on sinulle asiaa -vihkosia. Meille oven avannut ihminen sanoi, että hän luki sen vihkosen kokonaan. Uskoisin, että ainakin jotkut sen lukevat - ja ainakin saamme näin olla tarjoamassa ihmisille evankeliumin sanomaa selkeässä muodossa. kahvistelun aikana kuului mukava puheensorina. Lopuksi oli paikkojen siivous, joka oli niin sovittu kontollemme. Rukoilemme johdatusta jatkoon. Kiitos Jumalalle ja jokaiselle vastuissa olleelle - n. 16 henkilöä!

Tilaisuuden jälkeen palautimme tavaroita rukoushuoneelle ja veimme Jussin kamoineen kotiin. Lunta oli satanut jonkinverran kokouksen aikana. Tultuamme kotiin oli miinuksella 0.7. Vielä tuli otetuksi iltapalaa - ja kahviakin kuin sitä oli kokouksessa olleessa termoskannussa.

Tänään on ollut iltapuolella eduskunnassa keskustelussa Aito avioliitto -kansalaisaloite, josta huomenna äänestetään eduskunnassa. Nyt vielä voimme rukouksin vaikuttaa asiaan. Mielenkiintoinen juttu, että ulkoministeri Soini liukastui juuri "tähän saumaan", niin että on sairaslomalla keskustelun ja äänestyksen aikaan. Menisi nyt jotenkin paikanpäälle äänestämään kun on kuitenkin voimakkaasti aidon avioliiton kannalla. Jos en väärin ymmärtänyt, niin sisäministeri Niinistökin on huomenna sairaslomalla - mikä on harmi, kun kuitenkin Perussuomalaiset ovat olleet Aidon avioliiton puolella. Toivottavasti ei ole mitään taktikointia. Minä kyllä ajattelen, että huominen äänestys ei ole pieni juttu! Sillä on suuri vaikutus Suomen kansan elämään - myöskin siihen, miten kansaamme Jumalan taivaasta katsotaan. Vaikka monissa muissakin asioissa kansakuntana olemme poikenneet pois Jumalan Sanasta, niin tämä on asia kaiken lisäksi, jota Kaikkivaltias Jumala ei tule katsomaan läpi sormiensa - vaikka Hän onkin laupias, armollinen, pitkämielinen ja suuri armossa.

"Ollessani lännessä minua on usein syytetty siitä, että maalaan kaiken pelkästään musta-valkoiseksi: kristityt ovat valkoisia, ateistit ovat mustia; kommunistiblokki on paha, vapaa maailma on hyvä. Hyväksyn tämän syytöksen. Jeesus ei käyttänyt koskaan sanaa "harmaa"; se ei esiinny yhtään kertaa Uudessa Testamentissa. Niin oli käynyt, että pimeyden lapset, kommunistit, olivat ottaneet maamme terrorilla ja petoksella. Tuhannet valon lapset istuivat vankilassa. Olin yksi heistä, minua pidettiin eristyssellissä. Minua ei mikään häirinnyt sellissäni. Meillä ei ollut Raamattua eikä mitään muutakaan kirjaa, ei edes paperinpalaa. Vuosien ajan emme pystyneet tekemään muuta kuin tuijottamaan homeisia seiniä.

Koko menneisyyteni saarnaajana näytti minusta pinnalliselta. Tunsin, että Jumalan sanaa puhutaan parhaiten suljetuin huulin. Jeesus ei ollut puhunut juuri mitään Jumalasta kolmekymmenvuotiaaksi asti. Miksi Hänen olisi pitänyt puhua? Huutaako kukka koskaan? Jeesuksen pelkkä olemassaolo puhui tarpeeksi" (Richard Wurmbrand, Missä Kristus yhä kärsii, Stefanus-Lähetys, Herätysseuran kirjapaino Suolahti 1987, s. 30).

Siunausta!

Ps. "Niin Jeesus sanoi niille juutalaisille, jotka uskoivat häneen: "Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi" (Joh. 8:31-32). 

15.2.

Marja-Leena kävi aamulla viemässä Emilian ja Danielin kouluun. Aamupalaa ja kahvia. Kävin viemässä näytteitä tk:een, labraan. Istuskellessani siellä juttelin hengellisistä asioista vierustoverin kanssa. Jumalalla on sinulle asiaa -vihkosta ei juttelukaveri kuitenkaan halunnut. Jätin toisen käytävän lehtilaatikkoon niitä, kun eilen toisen.

Tänä aamuna oli taivas jälleen hienon värinen auringonnousun puolelta - ja kuu näkyi toiselta puolelta. Taisi olla noustessani 7 astetta pakkasta.

Luin Matteuksen evankeliumia. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

9.45 maissa kävin hakemassa Danielin koulusta meille. Söimme yhdessä. Sitten M-L meni Danielin kanssa hammashoitajalle. Sieltä menivät koululle.

Kävin puoliltapäivin hiihtelemässä Kusiaismäen ladulla 16.8 km. Aurinko paisteli hienosti.

M-L leipoi huomista tilaisuutta varten.

Tuli katselluksi myös ampumahiihdon MM-kisoja netin kautta.

Torkkuiltuakin tuli sohvalla 

18.30:ksi menimme M-L:n kanssa helluntairukoushuoneelle Herran kohtaamisen iltaan. Mika ja Ann-Niina Turunen johtelivat. Mika puhui lyhyesti alkuun. Mari Mäkinen lauloi ja johteli lauluihin. Arto Veijonen todisti paranemisestaan. Paavo Järvinen puhui ja johti esirukouspalveluun. Tilaisuus taltioitiin TV7:aa varten 

Palattuamme kotiin kaupan kautta söimme iltapalaa ja joimme teetä. 2 astetta lämpimän puolella. Laitoimme tulen takkaan.

"Kristittyjen vainot - vaiettu salaisuus?

Sanomalehti Keskisuomalaisen pääkirjoitus käsitteli 15.1.2017 kansainvälisen Open Doors -järjestön tammikuussa julkaisemaa vuosiraporttia, jonka mukaan kristityt ovat maailman vainotuin uskonnollinen ryhmä.Raportti kertoo, että yli 350 miljoonaa kristittyä joutui viime vuonna uskonvainon kohteeksi. Erityisen vakava-asteista vainoa kokee järjestön mukaan 215 miljoonaa ihmistä.

Open Doorsin mukaan maailmassa tapettiin vuonna 2015 yli 7000 kristittyä heidän uskonsa takia, eikä tämä luku sisällä Pohjois-Korean, Syyrian ja Irakin kristittyjä. Samana vuonna noin 2400:aa kirkkoa vastaan hyökättiin tai niitä vahingoitettiin..." (Timo Hakanen, Ristin Voitto, RV, nro 7, 16. helmikuuta 2017, Lukijalta, s. 8).

"Solzhenitsyn, venäläinen nobelkirjailija, joka karkoitettiin maastaan, kertoo "Vankileirien Saariston" kolmannessa osassa tarinan eräästä evankelistasta. Tämä mies ei ollut julkaissut yhtään saarnakokoelmaa, ei ollut esiintynyt koskaan televisiossa, ei ollut saarnannut suurissa joukkokokouksissa. Edes hänen nimestään ei ollut varmuutta. Solzhenitsyn sanoo vain: "se saattoi olla Alexander Sisojev".

Aivan kuten uskontunnustuskaan ei puhu Jeesuksen saarnoista, vaan ainoastaan siitä, että "Hän kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin", historia kertoo meille miehestä, jonka nimi saattoi olla Sisojev. Hän oli evankelista ja hänet ammuttiin Kengirin keskitysleirissä oltuaan monta vuotta vankilassa viettämässä hiljaista yhteyttä Herransa kanssa.

Siihen aikaan oli viattomien ampuminen jokapäiväistä. Mutta tämä mies, "luultavasti Sisojev" oli ollut erikoistapaus. Ne, jotka näkivät hänet, "tunsivat hänet siksi, joka oli ollut Jeesuksen kanssa", vaikka hän oli oppimaton ja sivistymätön mies kuten Pietari ja Johannes (Apostolien teot 4:13)....

...Ehkäpä meille on tärkeämpää olla sellainen kuin hän, jonka nimi "saattoi olla Sisojev", kuin pitää konferensseja evankelioimisen nykyaikaisista tavoista" (Richard Wurmbrand, Missä Kristus yhä kärsii, Stefanus-Lähetys, herätysseuran kirjapaino Suolahti 1978, s. 27-28).

Siunausta!

Ps. "Totisesti, totisesti minä sanon teille: Jos te anotte jotakin Isältä, on hän sen teille antava minun nimessäni" (Joh. 16:23).

14.2.

Toivottelemme kaikille tätä "arkistablogia" seuraaville hyvää ystävänpäivää - ja ennenkaikkea Parhaimman Ystävän, Jeesuksen, huolenpitoa. Ennenkaikkea sitä, että Hänestä tulee parhain ystävämme. Psalmi 73:28.

Noustessamme uuteen päivään oli ulkona + asteita 3. Taivas oli kaunis auringonnousun puolelta. Vastapuolen ikkunasta näkyi kirkas kuu. Marja-Leena kävi viemässä Emilian ja Danielin kouluun. Syötyäni aamupalaa ja juotuani kahvia, menin tk:een labraan verikokeisiin, jonne minut eiliten määrättiin. Jätin sinne lehtilaatikoihin Jumalalla on sinulle asiaa -vihkosia. 

Palattuani kylältä luin Matteuksen evankeliumia. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Rukoushetken jälkeen menin jakelemaan kutsuja lisää ja myös Jumalalla on sinulle asiaa -vihkosia Pajupurolla olevaa KYLÄILTAA varten. Infoa tilaisuudesta tuossa blogijutun oikealla puolella. Tervetuloa mukaan! Aurinkoista. Tiet - varsinkin sivutiet - olivat kyllä "peililiukkaita".

Palattuani kotiin söimme kohta. M-L leipoi.

13 jälkeen meille tuli vieraita - Juha ja Tuula. Juttelimme, joimme kahvia ja vähän rukoilimme. 

Kävin 60 min. kävelylenkillä Tarvaalan suunnassa. Oli liukasta. Sai varoa koko ajan, vaikka oli nastalenkkarit alla. Vaarana kaatua ja katkaista kinttunsa tai kätensä - tai halkaista kallonsa. Ellei sellaista, niin kuitenkin jännittää lihaksiaan niin, että saattaa tulla paikat kipeäksi. Hiljaa menin. Taivas oli auringonlaskun puolelta kauniin violetin punainen.

18:ksi ajelin Häkkilään, Lehtomäelle, Häkkilän-Peltokylän-Kohmun -yhteiskristillisen rukouspiirin iltaan Tarjoilua, Laulua, rukousta, Lehtomäen Teemun herätyspuhe, keskustelua. Muutamat nuoret veljet tekevät säännöllisesti evankeliointityötä Saarijärvellä - tavaten vähintään kolme ihmistä joka viikko evankeliumin sanomalla. Muistakaamme heitä rukouksin - ainakin heitä on Teemu ja Samuli - voimme rukoilla nimeltä mainiten heidänkin puolestaan. Sellaisia saisi olla enemmän Saarijärvelläkin. Uskovien rakentumiskokouksia meillä kyllä on jo riittävästi. Se ei vielä saa aiheuttaa meissä liikaa tyytyväisyyden tunnetta. Ennen 21 olin kotona Häkkilästä. Taivaalla napittivat tähdet. Oli vielä lämmintä 3 astetta.

Söimme iltapalaa ja joimme teetä.

"Eräs uskova, joka oli päässyt vapaaksi liettualaisesta vankilasta kärsittyään uskonsa takia saamansa tuomion, kirjoitti: "Ulkonäköni ei ole mitenkään viehättävä. Orjatyöleirissä tein työtö maan alla ja jouduin onnettomuuteen, jossa selkäni murtui. Menin kerran vierailulle erääseen kristittyyn perheeseen. Yksi lapsista tuijotti minua ja kysyi: ´Setä, mitä sinulla on selässäsi?´ Varmana siitä, että seuraisi jokin pilkkanimi, vastasin: ´Kyttyräselkä´. Ei´,´lapsi sanoi, ´Jumala on rakkaus, eikä anna kenellekään epämuodostumia. Ei sinulla ole kyttyräselkä vaan laatikko hartioittesi välissä. Siinä laatikossa ovat enkelin siivet. Jonakin päivänä laatikko avautuu, ja sinä lennät niillä siivillä taivaaseen.´Aloin itkeä ilosta. Jopa nyt, kirjoittaessani, itken."

Tällaiset lapset ja vankina olleet ihmiset ovat tunnusomaisia kommunistisissa maissa olevien kristittyjen keskuudessa" (Richard Wurmbrand, Missä Kristus yhä kärsii, Stefanus-Lähetys, Herätysseuran kirjapaino Suolahti 1987, s. 25).

Siunausta!

Ps. "Ja lopuksi: olkaa kaikki yksimielisiä, helläsydämisiä, veljiä kohtaan rakkaita, armahtavaisia, nöyriä- Älkää kostako pahaa pahalla, älkää herjausta herjauksella, vaan päinvastoin siunatkaa; sillä siihen te olette kutsututkin, että siunauksen perisitte" (1. Piet. 3:8-9).