31.10.

Niin elimme lokakuun loppuun - vai elimmekö? Marja-leena kävi viemässä Emilian ja Danielin kouluun aamulla. Nousin "minkii" hyvissä ajoin. Juuri ja juuri oli nollan lämpöisemmällä puolella sää noustessani - ei yhtäkään. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Efesolaiskirjettä. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

olen rukoillut - ja olemme rukoileet - johdatusta seuraavaan kyläiltaan. Palomäen koulu on ollut päällimmäisenä mielessä. Niimpä sovin illa sinne. "On Yksi Nimi ylitse muiden..." KYLÄILTA on - jHs - Palomäen koululla, Hoikan suunnalla, ti. 15.11. klo 18.

Sytyttelin tulen takkaan. M-L leipoi rieskaa.

M-L vei minut Serviisiin 12:ksi - siksi vei, kun tarvitsi autoa Emilian ja Danielin hakemiseen koulusta. Klo 12.30 oli tilaisuus Serviisissä. Teemana oli "taivas". Hyvä teema. Rovasti Veikko Vesisenahon kanssa olimme pitämässä tilaisuutta. Väkeä oli yli 25 henkeä. Veikko Heinäaho säesteli lauluja. Hyvä henkinen tilaisuus. Jumala on johdatellut minut rovasti Veikon kanssa näihin Serviisin tilaisuuksiin. Lopuksi joimme kahvit - ja tapasihan siellä seurakuntalaisiakin.

M-L kävi hakemassa minut Serviisistä. 

Vaihdoin talvirenkaat autoon.

Söimme.

M-L neuloi sukkia - niitä kun tarvitsee "Joulunlapsi" -keräykseen.

Saatuani "talvikalossit" masinan alle, menin "Terheille". Karsimme jonkin aikaa puiden oksia heidän pihassaan Danielin kanssa - pimeään asti. Lauantaina olivat kaataneet isoja puita pihasta. Olihan siellä ulkona "rimpattelemassa siskolikka Emiliakin. Äitikin tekemässä havukranssia. Joimme kahvia. Daniel haastattelikin minua koulutehtäväänsä. 

Palailtuani kotiin poljeskelin kuntopyörää 60 min - jäykkyydellä 7, janalla 0-10 - niinkuin olen tehnyt aikaisemminkin lokakuussa. 

Iltapalaa ja teetä.

Katselimme vuoden luontokuvan voittaneen Juha-Pekka Paanasen haastattelun - oli tullut aamutv:sta. Hyvin sympaattisesti ja luonnollisesti siinä J-P kysymyksiin vastaili.

"Jos uskossa rukoilet ja odotat Jumalan vastaavan sinulle, olet varma siitä, mitä pyydät. Epävarmat rukoukset ovat epävarman uskon ilmaus. Epämääräisiä rukouksia rukoilevat eivät ole varmoja siitä, mihin uskovat.

Kuinka voit uskoa saaneesi jotakin, ellet ole varma siitä, mitä pyydät Jumalaa tekemään? Ennen kuin voit olla varma Jumalan edessä, tulee sinun omassa mielessäsi olla varma siitä, mihin uskot" (Colin Urquhart, Kaikki mitä anotte, Pergamon, s. 94).

Siunausta!

Ps. "Mutta anokoon uskossa, ollenkaan epäilemättä; sillä joka epäilee, on meren aallon kaltainen, jota tuuli ajaa ja heittelee. Älköön sellainen ihminen luulko Herralta mitään saavansa, kaksimielinen mies, epävakainen kaikilla teillään" (Jaak. 1:6-8).

30.10.

Sitä käännettiin kelloakin taas kesään päin - kesäänpäinhän sitä keväälläkin. Se onkin hyvä muistisääntö tähän kellon ruuvaamiseen.

Sydämelliset nimipäiväonnittelut Blomin Eilalle ja Hurskaisen Eilalle täältä meidän suunnalta!

Kostea ja harmaa oli sunnuntai johon tänään nousimme. + pariastetta. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Efesolaiskirjettä.

10:ksi menimme helluntairukoushuoneelle rukoushetkeen alakertaan. Taisi olla 9 rukoilijaa.

11 alkoi tilaisuus yläkerrassa. Sen johteli ja puhui alussa Turusen Ann-Nina - hänellä on aina rakentavaa sanottavaa profeetallisessa hengessä. Musiikissa oli tänään iloinen Ilontuojat -kuoro. Saarnan piti Mika Turunen - armolahja -sarja jatkui erityisen vahvana - ainakin meikäläisen näkövinkkelistä kuultuna. Suosittelen kuuntelemaan kun se tulee Uskotv:hen Saarijärven helluntaiseurakunnan kohdalle. Tilaisuuden jälkeen oli kahvitarjoilu alakerrassa.

Palailtuamme "kirkonmenoista" laitoin takkaan tulen ja söimme.

16:ksi menimme Vapaakirkkoon pekka ja Ulla Mäkelän lähtöjuhlaan - kolmen vuoden jakso seurakunnan pastoripariskuntana päättyi lämminhenkiseen juhlaan, jossa oli paljon musiikkia. Pekka saarnasi armokylläisen saarnan. Minäkin käytin pienen puheenvuoron ja Marja-Leena ojensi Mäkelöille pienen lahjan. Hyvä tilaisuus. Siunausta Pekalle ja Ullalle tuleviin hetkiin! Jumala johdattakoon käytössään! Lopuksi joimme maistuvat täytekakkukahvit.

Kotona sitten tuli illan mittaan poljeskeltua kuntopyörää 60 min, sekä iltapalaakin syötyä ja teetä juotua.

"...Jumala on päättänyt vaikuttaa lastensa elämään odottamalla, että nämä uskovat Hänen antamiinsa lupauksiin. Hän ei ole inhimillisen poliitikon tai hyvää tarkoittavan mutta epäluotettavan vanhemman kaltainen. Vastakohtana näille Hän on sanassaan luotettava - aina" (Colin urquhart, Kaikki mitä te anotte, Pergamon, s. 19).

Siunausta!

Ps. "Uskon kautta oli Aabraham kuuliainen, kun hänet kutsuttiin lähtemään siihen maahan, jonka hän oli saava perinnöksi, ja hän lähti tietämättä, minne oli saapuva" Hebr. 11:8). 

29.10.

Noustessamme lauantaihin oli sää harmaa, mutta kuiva. Joitakin lämpöasteita oli. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Galatalaiskirjettä.

10 jälkeen lähdimme kohti Kangasniemeä. Matkalla Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä ajellessamme eteenpäin.

Matkalla alkoi sadella vettä. Kangasniemellä menimme ensin syömään Teboilin seisovasta hyvän lounaan.

TB:ltä huristelimme Rasaniemen rantaan. Soutelin melkein myötätuuleen Mäntyluotoon - moottori ei suostunut lähtemään käyntiin - joka oli ihan mukavaa liikuntaa. Himpun ennen 14 olimme perillä. Moottorin laitoin varastoon sinne. Mökissä taisi olla 5 astetta lämmintä kun menimme. Kaasulämmittimellä se nousi nopeasti. Heti kohtahan me lähdimme takaisin - soutamaan vastatuuleen. Se teki vain hyvää. Tulihan sellainen n. tunnin soutulenkki tälle päivälle. 

Rantaan päästyämme ajoimme kotitantereille, Haarajoelle. Heimo ja Arja olivat kotona. Lähdimmekin Heimon kanssa heti takaisin Rasaniemeen kääntämään meidän veneemme talviteloille.

Palattuamme joimme hyvät kahvit. ja sitten navettasaunaan Heimon kanssa. Löylyt olivat hyvät.

19:ksi ajoimme kirkolle kirkkoon peräkkäin Heimon ja Arjan kanssa - luterilaiseen. Siellä oli Uskon yö -tilaisuus - niitä pidetään tänä iltana ja yönä eri puolilla Suomea eri tunnustuskuntiin kuuluvissa seurakunnissa. Anna-mari Kaskisen aloitteesta alkanut asia. Siskoni Pirjo ja hänen miehensä Kari olivat myöskin siellä. Kolmen tunnin tilaisuus. Kolme osiota - jokaisen niistä johti eri pappi. Ensimmäisessä osiossa laulettiin yhdessä vanhoja lastenlauluja. Tyttöjen lauluryhmä lauloi myös. Toisessa virsikirjan lisävihkon lauluja - lisävihko otetaan käyttöön ensimmäisenä adventtina. Painosta olivat antaneet käyttöön 50 kpl lisävihkoja. Osa oli hyvinkin tuttuja lauluja, osa tuntemattomia. Syvä huokaus -yhtye lauloi myös. Kolmas osio oli konsertti. Siinä lauloi naiskuoro Niemettäret, Kangasniemen mieskuoro, Kirkkokuoro, Jokin mies myös yksin. Syvä huokaus. Lopussaq kaikki kuorot yhdessä. Yhdessäkin veisattiin. Tilaisuus loppui klo 22. Ensimmäisen osion lopussa oli kirkossa kahvitarjoilu käytävillä. 

Saarijärvelläkin oli ainakin Vapaakirkossa Uskon yö -tilaisuus.

Tilaisuuden jälkeen huristelimme kotiin saarijärvelle, jossa olimme puolenyön jälkeen. +3. Matkalla tihkutteli vesiä.

Onnittelut "Timoille" uudesta vanhasta autosta! Sellaisen kuvaoli tullut M-L:n älykkääseen puhelimeen. 

Tänään olisi ollut myös Pekka Simojoen uuden levyn julkkaritilaisuus Kuokkalan kirkossa, Jyväskylässä. Samassa kaupungissa taisi vierailla myös Palo -yhtye Oulun seurdulta. Olisihan niissäkin ollut mukava olla mukana.

"Nooa oli mies, jonka usko oli suuri. Hänellä oli yhteys Jumalaan ja sen vuoksi hän saattoi kuulla Jumalan äänen ja uskoa Jumalan hänelle puhumat sanat.

Jumalaan uskominen merkitsee Hänen Sanansa mukaan toimimista. Mutta niiden mukaan toimiminen! Sitä että annat niiden tulla todellisuudeksi elämässäsi" (Colin Urquhart, Kaikki mitä te anotte, Pergamon, s. 18).

Siunausta!

Ps. "Uskon kautta rakensi Nooa, saatuaan ilmoituksen siitä, mikä ei vielä näkynyt, pyhässä pelossa arkin perhekuntansa pelastukseksi" (Hebr. 11:7).

28.10.

Marja-Leena kävi aamulla viemässä Emilian ja danielin kouluun. Satoi vettä. Söimme aamupalaa ja join kahvia - M-L ei nykyisin juo ainakaan aamulla - kahvia. Luin Galatalaiskirjettä.

Hyvissä ajoin menin rankojen pariin. Ensin tein kuormaa ja sitten karsin lisää. 13 kävin hakemassa Emilian ja Danielin koulusta meille. 

Söimme. Sytyttelin takkaan tulen.

Syönnin jälkeen menin jatkamaa rankojen karsimista. Illemmalla ilmakin selkeni - jopa sinistä taivastakin ja aurinkoa näkyi. Denis ja Daniel kävivät nelivedolla hakemassa rankakuorman. Alkoi aikalailla satamaan. Muutamaa minuuttia ennen 17 lähdin kotiin kun vaatteet alkoivat kastua läpi.

Denis ja Daniel kävivät meillä kahvilla. Perheen naiset olivat tyttökerhossa helluntairukoushuoneella.

19:ksi menimme Uuden elämän iltaan rukoushuoneelle. Pastoripariskuntamme - Turuset - johtelivat. Miko Puustelli saarnasi. Hänen vaimonsa - Nina - ja Martti Takalo hoitivat musiikkipuolen.

Tultuamme kotiin illasta söimme iltapalaa ja joimme teetä.

"Kuinka vaikeata onkaan käsittääJumalan teitä järjellä. Monien kirkkojen komiteat osoittavat rahasta puheen ollen yhtä paljon uskon puutetta kuin jokin maailmallinen organisaatio. He eivät ota huomioon Jumalan tietä - että annetaan ensin suoranaisesta köyhyydestä, ja sitten saadaan odottaa, että Jumala antaa runsaudessaan. He ajattelevat perin rajoittuneesti. He eivät ole kokeneet uskossa vaeltamista. He ovat älyttömiä. Mutta toiset elävät uskossa ja ovat kokeneet Jumalan uskollisuuden.

"Hän, joka antaa siemenen kylväjälle ja leivän ruuaksi, on antava teillekin ja enentävä kylvönne ja kasvattava teidän vanhurskautenne hedelmät" (2. Kor. 9:10).

Uskotko tämän? Uskominen ei merkitse vain, että kuulet ja myönnät Sanan, vaan että toimit Sanan mukaan.

Paavali sanoo, että Jumala antaa meille siemenen ja lisää sen monikertaisesti. Mutta ensin on siemen kylvettävä ja annettava maahan. Kukin siemen tuottaa tähkän, jossa on monta jyvää. Tämä on Jumalan tapa ottaa annettu ja moninkertaistaa se.

"...niin että te kaikessa vaurastuen voitte vilpittömästi harjoittaa kaikkinaista anteliaisuutta, joka meidän kauttamme saa aikaan kiitosta Jumalalle" (2. Kor. 9:11).

Kuta enemmän Jumala antaa lapsilleen, sitä enemmän heillä on muille annettavana. Ja Jumala on valmis antamaan "ylenpalttisesti kaikkea armoa".

Siunausta!

Ps. "Nainen, suuri on sinun uskosi. Tapahtukoon sinulle, niinkuin tahdot" (Matt. 15:28).

27.10.

Tänään olemme rukoilleet Aito avioliitto -asian puolesta. Kansalaisaloitteen tekijät ja asiantuntijat kun ovat olleet kuultavana lakivaliokunnassa. Jatketaan rukousta, että vielä voisi tapahtua ihme ja Jumalan Sanan mukainen avioliittolaki voisi astua voimaan. Jumala armahtakoon meitä! On isosta asiasta kysymys kansamme elämässä.

Marja-Leena kävi aamulla viemässä Emilian ja Danielin kouluun - taisipa siinä mennä naapurin tyttökin. Samalla reissulla M-L kävi kylälläkin kauppa-asioilla. Lunta oli maassa nimeksi. Lämpimän puolella kuitenkin oltiin. Aamupalaa ja kahvia. Luin Galatalaiskirjettä.

Laitoin takkaan tulen ja menin rankoja karsinmaan. Ensin kylläkin tein jo aiemmin karsituista yhden kuorman. Siellä työjellessäni koetin muistaa lakivaliokunnassa olevia veljiä ja koko asiaa.

Menin rankametsästä suoraan 13:ksi hakemaan Emilian ja Danielin meille koulusta. Söimme yhdessä. Kahviakin oli ja pannaria.

Menimme Danielin kanssa jatkamaan rankojen karsintaa. Mukava sumuinen sää. Hiukan vettäkin pisaroi. Lumet hävisivät aika huomaamatta.

16 jälkeen lähdimme Danielin kanssa metsästä. Vein hänet kotiin.

Palattuani keittelin kahvia. sen kiehuessa menin melkein uneen sohvalla. Kahvin jälkeen poljeskelin 60 min. kuntopyörää. Siinähän se on hyvä paikka vaikkapa rukoille. Saunankin ennätin napsauttaa päälle kun Denis soitti heille saunaan. Napsautin saunan päältä pois - sillä mieluumminhan sitä saunoo puulämmitteisen kiukaan löylyissä. Hieman venyteltyäni ajelin taas saunatakki päällä "Terheille". Deniksen ja Danielin kanssa saunoimme.

Palattuani saunasta pitikin ottaa iltapala ja juoda teetä.

Siinäpä sitä ihan näin vain "lapsellisesti kerrottuna" tämän päivän elämää täällä "menetetyn metsikön reunamilla" - sitä arkista ja tavallista. Kuitenkin Jumalan armossa sisäpuolella ollen - ja Hänen armostaan täysin riippuvaisena eleleskellen. 

Mielenkiinnolla tämäkin "menetetyn metsikön reunamilla" elelevä vuoleskelija odottelee tulevia päiviä ja aikoja - siitäkin huolimatta - tai juuriko siksi - että vaariskalla ikääkin jo alkaa olla piisalle asti. Jumala on yllätysten Jumala - ja niitä - yllätyksiä - tulemme vielä näkemään ja kokemaan. 

Ei siinä - mittää.

"Usko siinä merkityksessä, josta jeesus puhuu, ei ole vain rukoillessasi käyttämääsi uskoa. Se on asenne koko elämässäsi, kaikissa ongelmissasi ja vaikeuksissasi, joita voi ilmaantua. Tiedämme kaikki, että niitä voi tulla paljon. Jeesus ei lupaa, että elämämme tulee ongelmattomaksi, mutta Hän lupaa, että rukoillessamme uskossa saamme nähdä, kuinka Jumala voittaa ongelmamme.

Usko pienentää "vuoria". Kuta suurempi Jumala on meidän sydämillemme, sitä pienemmälle vuoret vaikuttavat" (Colin Urquhart, Kaikki mitä te anotte, Pergamon, s. 132).

Siunausta!

Ps. "Antakaa, niin teille annetaan. Hyvä mitta, sullottu, pudistettu ja kukkurainen, annetaan teidän helmaanne; sillä millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan" (Luuk. 6:38).

26.10.

Sydämelliset nimipäiväonnittelut täältä meiltäpäin Puustellin Ninalle, Pimiän Ninalle ja Ruutisen Ninalle! Siunausta!

Marja-Leena kävi viemässä Emilian ja Danielin kouluun aamulla. Lunta oli vähän maassa. Vajaan asteen pakkasella. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Galatalaiskirjettä. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. Pienet linnut, orava ja tikka ruokailivat - ovatkin nyt tyhjennelleet ruokinta-automaattejaan nopsemmin kuin aikaisemmin. Mukavahan se on, kun on elämää pihapiirissä.

Kävin kylällä asioilla - mm. ostamassa 25 kg auringonkukansiemeniä.

Menin rankoja karsimaan. Kuiva keli. Sellainen nolla. Rukkaset eivät kastuneet vaikka luntakin oli - olivatkin tosin sellaiset lämminvuoriset karheat kastumattomat. Mukava sää olla metsässä. 14.30 jälkeen tulin kotiin syömään ja puolen tunnin päästä uudelleen rankapaikkaan - kantelin karsimani kasaan. Siskoni Pirjokin oli soittanut. Soittelin sinnepäin. Kutsui meitä veljiään - Heimoa ja minua - vaimoinemme heille kylään, viettämään yhteistä hetkeä, äitimme kuolemasta kun on kulunut n. vuosi.

M-L oli laittanut tulen takkaan.

17.30 maissa lähdimme M-L:n kanssa kävellen helluntairukoushuoneelle Rukousiltaan 19:ksi. Elävä ilta. Turusen Mika johteli ja puhui. Toikkasen Pentti ja Raija johtelivat yhteislauluihin Hengen tuli -vihkosesta. Pentti soitti myös huuliharpulla pari kappaletta. Rukoilimme. 21 henkeä kokouksessa. Kävelimme kokouksesta kotiin. N. 14 km lenkki yhteensä. Minä vähän ns. kilpakävelyäkin "vetelin" edestakaisin matkan varrella. Mukava sää - n. +1-2. M-L oli jo päivällä tehnyt sellaisen 2 km lenkin.

Söimme iltapalaa ja joimme teetä.

"Usko ei ole vain Jeesukseen uskomista.

Usko ei ole vain uskoa siihen, että Jeesus voi vaikuttaa tänäänkin.

Usko on uskomista siihen, että Jeesus voi sen tehdä: että Hän voi täyttää tarpeita, vastata rukouksiin, muuttaa tilanteita, vaikka tähän vaadittaisiin ihmettä.

Kuinka voimme saada sellaisen uskon? Kuinka voimme soveltaa sitä käytäntöön, kun meillä se on?

"Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta" (Room 10:17). 

"Joka siis antaa teille Hengen, ja tekee voimallisia tekoja teidän keskuudessanne, saako hän sen aikaan lain tekojen vai uskossa kuulemisen kautta?" (Gal. 3:5).

Et välttämättä ole uskossa, jos kuljeskelet Raamattu kainalossa ja sanot: Tämä on Jumalan Sana, minä uskon siihen.

Jos todella uskot Sanan, annat sen vaikuttaa elämässäsi ja saat nähdä Jumalan tekevän, mitä Hän on sanonut tekevänsä, mitä Hän on luvannut.

Usko on:

Kuulla, mitä Jumala sanoo, hyväksyä se ja uskoa siihen sekä sitten toimia Sanan mukaan" (Colin Urquhart, Kaikki mitä te anotte, Pergamon, s. 65-66).

Siunausta!

Ps. "Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi" (Fil. 4:6).

25.10.

Sydämelliset syntymäpäiväonnittelut mukavalle miniällemme, Marille, vanhimman poikamme, Teron, vaimolle, täältä meiltä! Taivaan Isän siunausta! Eiliten tulikin Terolta mukavia kuvia koko perheen lomanvietosta, erilaisissa tilanteissa.

Tänäkin aamuna Marja-Leena kävi viemässä Emilian ja Danielin kouluun. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Galatalaiskirjettä. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Kävin karsimassa rankoja tuossa samassa paikassa, missä on tullut viimepäivinä käytyä. Mukava sää - muutama aste lämmintä, jopa aurinkokin paistoi.

Palattuani rankojen karsinnasta ja juotuani kahvia, menin 10 km rauhalliselle lenkille urheilukentälle. Sää muuttui tuuliseksi ja viileäksi. Alkoi hiukan satelemaan lumia lenkin lopussa.

M-L haravoi lehtiä pihalla - minäkin ehdin niitä kärräämään pois.

Ruoka oli hyvää.

18:ksi ajelin Häkkilään, Lehtomäelle, rukouspiirin kokoontumiseen - taisi olla 22 henkeä. Laulettiin, rukoiltiin, kuunneltiin Lahtelan Samulin puhetta tärkeästä peruskysymyksestä. 

Sateli lunta sekä mennessäni Häkkilään, että tullessani sieltä. Pensaat ja puut olivat jo vähän valkoisia. 

Iltapalaa ja teetä.

Haluan laittaa tähän jatkoksi RV-lehden (RV, 27.10.2016, s. 9) Mielipiteet -sivuilla olleen kirjoituksen. Ajattelen itse samalla tavalla. Tämä ei ole kiihoitusta kansanryhmää vastaan. Jumalan Sanasta luemme, että enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä. Silloinkin, kun se maksaa jotakin. 

Kirjoitus on seuraavanlainen:

"Esirukousvetoomus avioliittolain puolesta.

Oli erittäin tärkeää, että Ristin Voitossa (RV 40) annettiin paljon pätevää tietoa avioliittolain merkityksestä tänä kriittisenä aikana, kun ratkaisu asiassa on lähellä. Nyt on erittäin tärkeää rukoilla, että kansanedustajat tekevät tässä asiassa oikean päätöksen.

Sukupuolineutraalin avioliittolain voimaantulo olisi Suomelle suuri onnettomuus. Se olisi massiivinen valtiollinen ja kansallinen synti ja rikos Jumalaa ja lähimmäisiä vastaan.

Synnin periaatteellinen hyväksyminen on pahempi asia kuin siihen lankeaminen. Puhuessaan juuri homoseksuaalisen seksin harjoittamisesta apostoli Paavali sanoo: "he eivät ainoastaan itse tee niin vaan myös osoittavat hyväksymisensä niille, jotka tekevät samoin" (Room. 1:32).

Juuri näin tapahtuu jo laajassa mitassa tiedotusvälineissä, hallintoelimissä ja jopa kirkossa. Kuitenkin Raamattu aivan yksiselitteisesti ja selkeästi sanoo homoseksuaalisen seksin harjoittamisen synniksi.

Sukupuolineutraali avioliittolaki tulisi vaikuttamaan suuren muutoksen koulujen ja päiväkotien opetuksessa. Lapset kasvatettaisiin näkemään epäterveet ja synnilliset suhteet hyväksyttävinä. Niiden vastustajia taas syytettäisiin vihapuheesta, ja heidät leimattaisiin pahoiksi. Monet ovet sulkeutuisivat toisin ajattelevilta. Onnettomuus koskisi omiakin lapsiamme ja lastenlapsiamme.

Raamatusta ja historiasta tiedämme, että synti on myös turvallisuuskysymys. Raamattu sanoo: "Jos Herra ei kaupunkia varjele, turhaan vartija valvoo" (Ps. 127:1). Paavali kehottaa meitä rukoilemaan esivallan puolesta, että "saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikin tavoin hurskaasti ja kunniallisesti" (1. Tim. 2:1-4). "Sodomassa ja Gomorrassa" on vaikea kasvattaa lapsia ja evankelioida.

Suomen sortuminen tässä avioliittolaissa haittaisi myös lähetystyötä. Ovia sulkeutuisi.

Jos säilytämme suomalaisina miehen ja naisen välisen avioliittolain, saamme kokea ehkä hyvinkin yllättävissä tilanteissa, että meitä kunnioitetaan ja meihin luotetaan. Jumala on sanonut: "minä kunnioitan niitä, jotka minua kunnioittavat, mutta ne, jotka minua halveksivat, joutuvat halveksituiksi" (1. Sam. 2:30). Heprealaiskirjeessä kerrotaan uskon esikuvista, jotka pitivät vanhurskautta voimassa (Hepr. 11:32-33).

Toivon, että seurakuntien johtajat kehottavat seurakuntalaisia rukoilemaan tämän asian puolesta" (Vesa Rahkonen, Helsinki)

Siunausta!

Ps. "Onko mikään Jumalalle mahdotonta?" 

24.10.

Harmaata, mutta kuivaa. Parhaimmillaan puolenkymmentä astetta lämmintä tänään. 

Marja-Leena kävi viemässä Emilian ja Danielin kouiluun tänään. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. M-L valmisteli tarjoiluja illan kokoukseen. Luin 2. Korinttolaiskirjettä. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Kävin viemässä SAARIJÄRVI RUKOILEE - KRISTITTYJEN YHTEISEN RUKOUSRINTAMAN, Rintamapostien paperiversiot postiin. S-posteina lähetettävät ovat menneet jo viime viikon lopulla. Samoin osa paperiversioista jaettu käteen. Majakalta hain samalla reissulla illan kokouksen äänentoistoa varten tavaraa.

13 maissa hain Emilian ja Danielin koulusta meille. Innolla alkoivat molemmat tehdä koulutehtäviä heti kun päästiin meille. Se on hyvä tapa.

Söimme neljisin lasten kanssa. Terhi-Marja haki lapset töistä tullessaan. 

Poljeskelin 60 min. kuntopyörää. Siinä oli hyvä samalla myös rukoilla.

Poljeskelun jälkeen olikin aika lähteä ripeästi ottamaan Rautasen Jussi kyytiin. Kävimme hakemassa soittimen ja äänentoistoon liittyviä tavaroita helluntairukoushuoneelta. Jussin kanssa ajelimme sitten meille ja otimme M-L:n kyytiin leipomuksineen ja tarjoilussa tarvittavine juttuineen.

Ajoimme neljisin Rahkolan kylätuvalle, jonne pääsimme sisään ennen 17. Laitoimme tuolit, pöytiä, ym. jutut paikoilleen. Jussi soittimen ja äänentoiston. M-L tarjoilupuolen. "On Yksi Nimi ylitse muiden..." KYLÄILTA alkoi klo 18. Väkeä 24-25 henkeä. Hyvähenkinen tilaisuus. Raija Kalenius soittri pariin otteeseen harmonikalla. Laulut evankeliumin ydintä - veri/Golgata -keskeisiä. Johtelin illan. Lauloimme tässä illassa kaikki laulut Lauluja jeesuksesta -vihkosista. Lehtomäen Matti ja Tuula toivat vihkot. Lauluryhmä toimi esilaulajina. Kaikki saivat yhtyä lauluihin. Ryhmässä lauloivat:Tuula Porkka, Liisa Pitkänen, Raija Kalenius, Tuula lehtomäki, Matti Lehtomäki, yksi luterilainen sisar, jonka nimi nyt unohtui, Jouko Kuusjärvi ja Jussi Rautanen, joka säesti kosketinsoittimella. Matti Lehtomäki johti alkurukoukseen. Laulujen välissä oli kolme koskettavaa todistuspuheenvuoroa, jotka käyttivät Jussi Rautanen, Tuula Porkka ja Henri Parkkonen. Puhuin lopuksi perusevankeliumia yksinkertaisesti. Avointa puhua. Kun seurasin tilaisuutta "objektiivisesti", niin najattelin, että olisipa ollu enemmän ihmisiä, sillä tilaisuuden anti oli niin hyvä. Vaikka iloitsin kaikkien mukana olleiden mukana olosta, niin muutamien erityisesti. Tilaisuuden lopussa nautimme M-L:n tarjoamat maistuvat kahvit.

Nämäkin kyläillat ovat sellaisia eri kylillä, että ne on ajateltava isoimpina kokonaisuuksina, kun jollekin kylälle mennään - kutsuineen, jakelumateriaaleineen, rukouksineen, tilaisuuksineen. Jokainen kylä on erilainen. Rohkaisen jatkamaan rukousta Saarijärven kylien puolesta. Nythän on kaksi ihmistä rukoilemassa jokaisen Saarijärven kylän puolesta. Kannattaa mieluummin terästää rukousta kuin lopettaa, tai löysätä. Uskon, että "pitkässä juoksussa" - kun teemme työtä Herralle - saamme vielä iloita kun olemme uskollisia. Sitten kun näemme hedelmää, saamme taaksepäin katsoessamme katsella "kylille menoja" kiitollisin mielin. On nähtävä yksilöihminen tärkeänä evankeliumin työssä. Muistettava on myös se, että kun menemme kylälle, olemme sen maaperällä vaikuttamassa asioihin. Henkivalloissa noteerataan olemisemme ja tekomme - olemme taivaan lähettejä. Tehkäämme työtä Herran elopellolla uskollisesti, niistä lähtökohdista käsin kun se tällä hetkellä on mahdollista. Kuitenkin olemme toteuttamassa Jerran Jeesuksen antamaa tehtävää. Siksi olen erittäin kiitollinen tästäkin kyläillasta. Muistathan kylätyötä rukouksin! Kylien kutsu on voimassa. 

Saatuamme "kamat" autoon ja paikkoja siivottua ajelimme helluntairukoushuoneelle viemään tavaroita. Jätimme Jussin kotinsa kohdalle ja tulimme kotiin. 

Sydämellinen kiitos kaikille Jumalan työtovereille - ja toinen toistemme työtovereille - tämänkertaisessa kyläillassa vastuita kantaneille! Eri vaiheissaan iltaa valmistelemassa ja toteuttamassa oli yhteensä n. 15 ihmistä.

Söimme iltapalaa - join kokouksesta termokseen jäänyttä kahvia.

"- Isä, tuomme eteesi sisar Agathan, jolla lääkärin sanojen mukaan on vain muutamia viikkoja elinaikaa jäljellä. Ylistämme sinua siitä, että rakastat häntä ja että olet herra, Parantajamme. Pyydämme sinua nyt Jeesuksen nimessä laskemaan kätesi hänen päälleen ja parantamaan hänet. Kiitämme sinua lupauksestasi ja nojaudumme tähän lupaukseen. Kiitämme sinua siitä, että täytät sen kunniaksesi. Kiitos, Isä!

Ja jokainen sanoo: Aamen!

Tämä on vaikuttavaa. Tuntuu siltä, että rukoileva henkilö todella uskoo, että Herran parannuslahja on jo otettu vastaan Agathaa varten. Mutta kokouksen jälkeen voi kuulla saman henkilön, joka rukoili uskon rukouksen, sanovan eräälle ystävälle Vanha Agatha.parka! Hänen miehensä jää kovin yksin ilman häntä!

Mihin tämä henkilö oikein uskoo? Mahtaviin rukouksen sanoihin vai jälkipuheisiin? Nämä kaksi lausuntoa ovat sovittamattomia. Ihmiset jotka sanovat "Aamen", ovat voineet uskoa kuka mitäkin ...

... Uskosi - se mitä todella uskot - näkyy yhtä hyvin keskusteluissasi muiden ihmisten kanssa, kuin rukouksessa Jumalalle lausumissasi sanoissa. Uskot, mitä sanot toisille, käytitpä rukouksessa mitä sanoja tahansa" (Colin Urquhart, Pergamon, s. 92-93).

Siunausta!

Ps. "Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys" (Joh. 10:10).

23.10.

Sunnuntai. Herättyämme söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Harmaa sää. n. +2. Kuivaa.

10 jälkeen olimme Marja-Leenan kanssa helluntairukoushuoneen alakerrassa rukoushetkessä. Klo 11 alkoi tilaisuus yläkerrassa. Rautasen Jussi johteli alkurukoukseen. Lampisen Janne johteli muuten ja puhui alkupuolella - puhui hyvin. Musiikkiryhmä oli erinomainen - Jouko Reenilä, sähkökitara, Tuulikki Pietilä, basso, Jussi Rautanen, koskettimet, Janne Lampinen, "päällä istuttava käsirumpu" - jonka oikeaa nimeä en muista. Leo Ryhänen piti raamatuntutkisteun - oli hyvä. "Murtavahenkinen" kokous - näin vuolijan horisontista katsottuna. Tilaisuuden jälkeen oli alakerrassa lounas.

Tulimme kokouksesta kaupan kautta kotiin. Lähdinkin heti urheilukentälle 10 km "kävelynomaiselle" lenkille - rauhalliselle sellaiselle. Aika raikas sää.

18:ksi ajelin Karstulaan puhumaan Vapaaseurakuntaan. Leppäsen Juha johteli tilaisuuden. Huttusen Salme lauloi muutaman yksinlaulun. Puhuin lopuksi. Yhteislauluja lauloimme Maukosen Eskon mandoliinin säestyksellä. Lopuksi joimme hyvät kahvit.

Palailtuani Karstulasta söin vielä iltapalaa ja join teetä.

"Jeesus otti sinut mukaansa ristille. Hän kuoli kaikkien puolesta, myös sinun. Hän otti sinut ristille, koska Hän ei tahdo, että elät erossa Hänen Isästään. Hän tahtoo sinun tietävän, että Hänen Isänsä rakastaa sinua, hyväksyy sinut sellaisena kuin olet ja antaa anteeksi elämässäsi kaiken, mikä on asettunut vastustamaan Hänen tahtoaan sinun elämässäsi.

Jumala ei hyväksy sinua sen tähden, että ansaitset sen tai siksi, että olet työskennellyt kovasti Hänen puolestaan, jotta Hän hyväksyisi sinut, vaan siksi, että Jeesus kuoli sinun puolestasi. Hän kärsi kuolemanrangaistuksen sinun puolestasi. Hän koki eron Isästään niin, että se ero, jonka olet kokenut Jumalasta päättyisi. Hän otti päällesi kaiken syntisi ja kaiken epäonnistumisen ja ristiinnaulitsi sen" (Colin Urquhart, Kaikki mitä te anotte, Pergamon, s. 44).

Siunausta!

Ps. "Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa" (Ef. 1:3). 

22.10.

Sydämelliset onnittelut Paanasen Juha-Pekalle mahtavasta saavutuksesta! J-P:n kuva valittiin vuoden luontokuvaksi. Jos muistan, niin 900 henkilöä lähetti kilpailuun yhteensä 13 000 kuvaa, joista J-P:n kuva - joka taisi olla nimeltään: Kiiruna maailman laidalla - nousi voittajaksi. Upea kuva! Median kautta J-P:stä tuli tunnettu Suomessa - ja uskon ulkopuolella rajojemmekin. Tällaisia ihmisiä löytyy Saarijärveltä - ja kuuluuhan J-P meidän seurakuntaamme. Onhan sekin ilo mainita.

Päivä oli harmaa kun kömmimme ylös vällyistämme. Taisi olla n. +1. Linnut ruokailivat ikkunan takana ja me söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Marja-Leena meni kylälle kauppa-asioille. Luin 2. Korinttolaiskirjettä. Rukoilin - jota jatkoin eri tilanteissa päivän mittaan. 

Kun M-L tuli kylältä kotiin, lähdin rankametsään. Daniel oli soittanut jo aikaisemmin puhelimeeni. Hain hänet mukaan. Karsimme rankoja ja laitoimme kasaan.

Palailtuani pois karsinnasta kotiin - vein ensin Danielin kotiin matkan varrella - oli M-L paistelemassa pihvejä, sekä tekemässä sämpylöitä. Sytyttelin tuikkuja eri puolille huushollia palamaan ja takkaan tulen.

Join kahvia ja söin - mm. niitä hyviä juuri paistettuja pihvejä. Ruoka oli VHH-ruokaa - joka sopii erinomaisesti sokeritautisille, mutta myös kaikille.

Poljeskelin kuntopyörää 60 min. Sen aikana meille saapuivat Terhi-Marja, Emilia, Daniel, sekä myöhemmin Timo, Pia, Miro ja Milena. Se oli mukava asia. Kuntopyörän polkemisen jälökeen menimme heti Timon kanssa saunan löylyihin. Joimme kahvia ja söimme hyviä pöydän antimia. "Terhit" lähtivät vähän aikaisemmin saunan lämmitykseen. Sitten myös "Timot".

Tuli katselluksi Pyhän Hengen iltaa ja Israel -uutisia TV7-netin kautta. Kohokohta oli elokuva, nimeltään Jonathan Sperryn salaisuudet. Se oli syvästi koskettava elokuva, jossa on vahva sanoma. Varmaan löytyy TV7:n arkistosta. Sopii kaikenikäisille - ja aivan erinomaisesti myös lapsille. Suosittelen - myöskin meidän lapsien lapsille. Ainoastaan Milenalle se nyt ei vielä sovi, kun se ei osaa lukea ja on vasta 2 v.

"Oppikaamme tuntemaan Herra. Nämä sanat ovat sinulle. Sillä uusi liitto on jo tehty, ja Jumala toivoo, että sinusta tulisi Hänen kansansa jäsen.

Hän tahtoo antaa sinulle uuden sydämen.

Hän tahtoo antaa sinulle Henkensä.

Hän tahtoo auttaa sinua kulkemaan Hänen teillänsä.

Hän tahtoo, että tunnet Hänet.

Hän on tehnyt kaiken tämän mahdolliseksi Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta" ( Colin Urquhart, Kaikki mitä te anotte, Pergamon, s. 38).

Siunausta!

Ps. "Tapahtukoon teille uskonne mukaan!" (Matt. 9:29). 

21.10.

Kun menee myöhään nukkumaan, herää myöhään - eli nukkuu pitkään. Tänään(kin) kävi niin. Aamupalan ja kahvin jälkeen luin 2. Korinttolaiskirjettä. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Menin Danielin kanssa rankoja karsimaan samaan paikkaan kuin eilenkin. Daniel ennätti jo soittaa, että menenkö. Lienee ollut n. +3. Daniel oli tänä aamuna kävellyt jo kaupassa ostamassa tarjoiluja. Oli poika halunnut järjestää herkkujuhlat äidille ja siskolle - äiti kun on flunssassa kotona tänään. Sanoikohan niin, että jo eilen illalla oli ajatellut asiaa. Oli tainnut äitikin piirakan tehdä juhliin. Yläkertaan oli Daniel kattanut tarjoilut. Leikkiäkin oli ollut ohjelmassa. Me - vaari ja tyttärenpoika - karsiskelimme rankoja. Hyvinhän se homma kävi. Mukavannäköinen on metsä tähän vuodenaikaankin - näyttää avaralta, kun puut ovat alastomia.

14.30:ksi tulimme pois rankametsästä - vein Danielin kotiin. M-L oli haravoimassa lehtiä kun tulin kotiin - niinkuin teki eilenkin. Lehdet ovat nyt kevyitä kun ovat kuivia. Minäkin muutaman kottarillisen kärräsin niitä pois. 

Ryypiskeltyäni kahvia lähdin urheilukentälle 10 km rauhalliselle, "kävelynomaiselle" lenkille. Mukava lenkkisää. Ei ole kentällä tungosta.

Lenkiltä tultuani söin - M-L oli jo syönyt.

Nopean ruokailun jälkeen olikin aika lähteä Äänekoskelle klo 18 alkavaan tilaisuuteen helluntaiseurakuntaan. Siellä oli vierailemassa Lavrentsukin musiikkiperhe - Eipä kai tuo nyt ihan oikein tullut kirjoitettua, mutta... . He asuvat Suomessa, Liperissä. Musiikki oli hyvää. Kuitenkin taisi - ainakin minulla - olla se pää syy mennä tilaisuuteen, illan puhuja. Hän oli Fjodor Akimenko, joka on Karjalan helluntaiseurakuntien piispa ja Uusi Elämä -seurakunnan pastori, Petroskoista. Olemme tuttuja jo aika kaukaa. Mukava oli Fjodoria tavata. Onhan hän seurakunnassammekin vieraillut täällä Saarijärvellä - Suomalais-Ugrilaisen työn konferenssissa, silloin kun niitä pidettiin.

Fjodor tuli 24 vuotiaana Petroskoihin. Aloitti työn - ja nyt on Uusi Elämä seurakunta aika iso seurakunta. Satoja henkilöitä. Jossain vaiheessa oli yli 500 henkeä. Nyt en tiedä lukua.

Olin paikalla Petroskoissa, kun syntyi "uusi liitto" Karjalaan. Sen johtoon valittiin Feodor Akimenko. Uuden liiton syntyminen oli välttämättömyys, sillä se uusi, mitä haluttiin Karjalaan, ei voinut edetä "vanhan liiton" yhteydessä. Olihan se aika rajukin kokous. "Vanhan liiton" piispa - hyvin tuttu mionullekin - marssi kannattajineen ulos kokouksesta. Tilanne on edelleenkin se, että osa Karjalan seurakunnista kuuluu siihen "vanhaan liittoon". Se siitä. Paljonkinhan sitä olisi muisteloita kohtaamisista esim. Fjodorin kanssa eri tilanteissa ja asioissa. 

Uusi Elämä -seurakunta on rakentanut jo vuosia uutta rukoushuonetta Petroskoissa. Tämäkin tilaisuus äänekoskella liittyi siihen asiaan.

Uusi Elämä -seurakunta on myös Lavrentsukin perheen kotiseurakunta. Taisi olla niin, että perheen isä ja äiti ovat ensimmäinen aviopari, joka on siunatta Uusi Elämä -seurakunnassa. Ja heidän poikansa - joka toimi nyt Fjodorin tulkkina ja johteli musiikkiperheen osuutta - oli ensimmäinen lapsi, joka siunattiin Uusi Elämä -seurakunnassa.

Oli hyvä tilaisuus - tosin väkeä olisi voinut olla enemmänkin.

Palattuamme kotiin laitoin takkaan tulen. n. +2.5. 

Söimme iltapalaa ja joimme teetä. 

"Kaikkien meidän on kohdattava tulevaisuus. Sen kohtaaminen luottamuksella ja uskolla Jeesuksen Sanaan on helpompaa kuin pelon ja epäilyn alla oleminen. Usko on luottamusta herraan, jota et näe, siihen, että Hän tekee sen, mitä en vielä voi nähdä.

"Usko on Luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy" (Hebr. 11:1).

Luja luottamus siihen, mitä toivotaan. Kun rukoilet, tahdot, että Jumala tekee, mitä pyydät Häneltä. Tätä toivot. Toivosta tulee usko, kun sydämessäsi saat varmuuden, että Jumala tekee sen, koska:

Olet Hänen lapsensa uudessa liitossa.

Hän rakastaa sinua ja tahtoo antaa sinulle.

Hän tahtoo lunastaa lupauksensa.

Hän tahtoo tulla kunnioitetuksi vastaamalla rukouksiisi.

Hän tahtoo, että ilosi olisi täydellinen.

Usko on !vakuuttuneisuutta siitä, mitä ei voida nähdä", Se on varmuutta sydämessäsi, että uskon silmin saat nähdä rukousvastauksen, vaikka et rukoillessasi voi nähdä rukousvastausta. Jumala vastaa" (Colin Urquhart, Kaikki mitä anotte, Pergamon, s. 184,185).

Siunausta!

Ps. "Niin he lähtivät pois neuvostosta iloissaan siitä, että olivat katsotut arvollisiksi kärsimään häväistystä Jeesuksen nimen tähden" (Apost. teot 5:41).

20.10.

Marja-Leena meni heti aamusta kylälle asioille. Palatessaan toi syyslomalaisen Danielin meille. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin 2. Korinttolaiskirjettä. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. Harmaa, mutta kuiva päivä.

Kävimme Danielin kanssa jakelemassa kutsuja Rahkolan KYLÄILTAAN, joka on Rahkolan kylätuvalla ensi maanantaina. Tervetuloa mukaan! Infoa siitä blogijutun vasemmalla puolella. Mukava oli danielin kanssa olla mukana Jumalan valtakunnan työssä.

Palattuamme reissustamme vein Danielin suoraan kotiin.

Söin kotiuduttuani.

Syönnin jälkeen kävin hakemassa Danielin mukaan - kun halusi lähteä - rankametsään tuohon hiukan yli 3 km päähän. 18 maissa lähdimme pois sieltä. Alkoi jo mukavasti hämärä laskeutua maisemaan. Hyvinhän se käy vesurin käsittely Danielilta.

Olin juuri noussut kuntopyörän satulaan - sen NSU -merkkisen = nouse selekään uuvvestaan - kun puhelin soi. Daniel kutsui 10 min. päästä saunaan. Pyysin 5 min. lisää aikaa, sillä aioin polkea 15 min. Oli tarkoitus polkemisen jälkeen laittaa sauna lämmite, mutta Daniel ennätti kutsua saunaan. Niinpä laitoin saunatakin päälle ja hyppäsin autoon. Daniel oli lämmittänyt saunan. Hyvä oli löyly. Deniksen ja Danielin kanssa saunoimme.

Tultuani saunasta iltapalaa ja teetä.

Tein SAARIJÄRVI RUKOILEE - kristittyjen yhteinen rukousrintama - Rintamapostin nro 4. Lähetin sen niille, joilla on s-posti rukousrintamaan ilmoittautuneista. Pitää huomenna laittaa postiin paperiversioina postin halunneille. Tänään onkin Saarijärven 150 v syntymäpäivä. On hyvä muistaa rukouksin kaupunkiamme ja sen asukkaita. Rukousrintamaan toivomme jatkuvasti liittymään uusia ihmisiä. Tervetuloa mukaan! Ilmoittautua voi: Jouko Kuusjärvi, Rajalantie 12.B, 43100 SAARIJÄRVI, jouko.kuusjarvi@gmail.com , puh. 040-0206858. Rukous on ensin ja jatkuvasti.

"Monet kirkonkävijät ovat kasvaneet hyvin formalistiseen näkyyn kristinuskosta. Suurempi paino pannaan perinteisiin kuin Jumalan Sanaan, ja luodaan asenne: "Ei mitään muutosta seurakuntaelämään". Tulevaisuutta sitoo laki siitä "mitä olemme tehneet menneisyydessä". Enemmän painoa pannaan järjelle kuin Hengen johdatuksen odottamiselle. Oikea oppi on tärkeämpi kuin oikea elämä. Raamattua pidetään Jumalan lakikirjana.

Monet seurakunnat sulautuvat kaavamaiseen elämäntapaan, missä systeemi on sama viikosta viikkoon, kuukaudesta kuukauteen, vuodesta toiseen - kuten Israel vuosisatoja otti huomioon juhlansa ja seurasi lain töitä.

Missä on uuden liiton sykkivä usko? Missä Jumalan lupaukset täyttyvät Hänen kansansa keskuudessa? Missä on Pyhän Hengen oikea paikka seurakunnan johtajana?" (Colin Urquhart: Kaikki mitä anotte, Pergamon, s. 143).

Siunausta!

Ps. "Minä Herra puhun vanhurskautta, ilmoitan, mikä oikein on" (Jes. 45:19).

19.10.

Sydämelliset onnittelumme vielä tässäkin Pialle, mukavalle miniällemme, Timon vaimolle, syntymäpäivän johdosta! Tulikin puhutteleva kuva - vaikkapa esikuvaksi meille kaikille - M-L:n älykkääseen puhelimeen, perhekunnalle jaettuna - jossa Timo pesi Pian jalkoja. Lienee(kö) ollut jalkahoito meneillään - tai sitten/ja myös vain jalkojen pesu, eli toisin sanoen sen toteuttaminen käytännössä, että joka teistä tahtoo olla suurin, se olkoon kaikkien palvelija. Siunattuja vuosia ethenkin käsin!

Aamu oli aika selkeä - aurinkokin yritteli näkyä. Marja-Leena kävi aamulla hakemassa syyslomalaiset lapsenlapset - Emilian ja Danielin - meille. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia, yms. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä - lapsetkin mukana. Luin 2. Korinttolaiskirjettä.

Lähdimme käymään neljisin - Emilian ja Danielin kanssa - Julmilla lammilla. Aurinkoista. +5. Hyvin liikkuvat Emilia ja Danielkin - vaikka vaellukselle voisi lähteä heidän kanssaan. Joitakin kertoja on tullut Julmilla lammilla käydyksi. Veteraanisaarnaajaveljen - Matti Ränttilän - kanssa kävin kerran. Siellähän sitä luonnonhelmassa oli/on mukava jutustella. Joskus olimme jollakin porukalla varhain keväällä - uimmekin ja vesi oli kuin lähteessä. Liekkö ollut sama vai eri reissu kun ainakin meijjän Timo - liekkö ollut Terokin - hyppivät sieltä jyrkältä kallioseinämältä uimaan. Varmaan muutkin, mutta kun ei muista. Mukava reissu oli lasten kanssa käydä käpöttelemässä 3 km - ja voihan olla, että niistä parhaimmillaan jää mukavia muistojakin. Oli hyviä puolukoita lammen kankaalla.

Meillä ei ollut nyt mitään suuhunpantavaa mukana, emmekä jääneet tulille istuskelemaan. Ajelimme näet suoraan retkeltämme keskustaan ja kebab-pizzeriaan. Lapset söivät kebabit ranskalaisilla, mummi noutopöydästä lounaan, minä kebabit salaatilla. Mukavahan se on omien lapsenlasten kanssa pizzseriassakin herkutella.

Syötyämme ajelimmekin kotikulmille - veimme Emilian ja Danielin kotiin. 

Palattuamme kotiin lueskelimme lehtiä. "vetelin myös lonkkaa" sohvalla, kun kebakit menivät jäseniin. 

Kävin 10 km "kävelynomaisella" lenkillä urheilukentällä. Nopein km oli 7.06. Rauhallinen lenkki.

Palattuani kotiin riensimme M-L:n kanssa helluntairukoushuoneelle Rukousiltaan 19:ksi. Reenilän Jouko johteli. Johtelivat Rautasen Jussin kanssa yhteislauluihin - Jussi soitteli bassoa ja Jouk osähkökitaraa. Jussi piti puheen. Rukoilimme. 14 henkeä paikalla.

Rukousillan jälkeen sain Marketan avustuksella monisteet Rahkolan KYLÄILLAN kutsuista. Infoa illasta blogijutun oikealla reunalla. Huomenna olisi sopiva päivä - sopiva etäisyys tilaisuudesta - jakaa kutsut.

Tultuamme Rukousillasta kotiin söimme iltapalaa ja joimme teetä.

"Tämä on väkevä Pyhän hengen todistus, että Jeesuksessa kristuksessa olemme täydellisen vapaat kaikista pakonomaisista tavoista, traditioista ja käytännöistä. Toki juutalaisen uskonnon harjoittajat ovat luonnollisesti oikeutettuja harjoittamaan uskontoaan. Sitä oikeutta tulee kunnioittaa. Meidän tulee osoittaa kunnioitusta toisia ihmisiä ja heidän tapojaan kohtaan. Mutta se kuuluu rakkauden lain piiriin jossa evankeliumi on voimamme, eivät uskonnolliset tavat" (Ilkka Vakkuri, pääkirjoituksessa, Shalom-lehdessä, nro 8/2016, lokakuu, s. 4).

Ilkka Vakkurin olen tullut tuntemaan, kun hän vieraili työntekijäaikanani seurakunnassamme, Israel-tilaisuuksissa eseammankin kerran. Viime vuosina olemme tavanneet aikuisurheilun merkeissä kilpakentillä, Suomessa ja ulkomaillakin.

Siunausta!

Ps. "Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka aina kuljettaa meitä voittosaatossa kristuksessa ja meidän kauttamme joka paikassa tuo ilmi hänen tuntemisensa tuoksun!" (2. Kor. 2:14).

18.10.

Kelit jatkuvat harmaina, mutta kuivina - +4-5. Marja-Leena kävi hakemassa syyslomalaiset - Emilian ja Danielin - meille aamulla. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia ja kuka mitäkin. Luin 2. Korinttolaiskirjettä. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Laitoimme eväitä ja tarvikkeita reppuihin. Lähdimme neljisin - met, Emilia ja Daniel - luonnonhelmaan. Pyhä-Häkin kansallispuiston taakse menimme, Valkealammen ja Rakentajalammen väliselle kannakselle tulistelemaan. Kärtsäsimme makkaraa, lämmittelimme leipiä, paistoimme vaeltajan pullaa ja keittelimme kahvia. Sääkin oli mukava. M-L, Emilia ja Daniel keräsivät vähän puolukoitakin - nythän ne ovat tosi hyviä. Savulle tuoksuvina tulimme toista reittiä - kansallispuiston toiselta puolelta pois. Kylän kautta asioilla ja sitten veimme Emilian ja Danielin kotiin.

Tultuamme kotiin vaihdoin lenkkivaatteet ylle ja kävin urheilukentällä 10 km "kävelynomaisella" lenkillä. Himpun yli 7 min/km-vauhtia - pari viimeistä kilometriä lle 7 min/km. Sekin riittää liikunnaksi tällaiselle liki seitenkymppiselle papparaiselle.

Sydämelliset onnittelumme täältä "menetetyn metsikön" reunamilta ainakin Lahtelan Sadulle ja Reenilän Sadulle nimipäivän johdosta. Kirjoitin noin, mutta en oikein tiedä, pitäisikö kirjoittaa Sadulle, vaiko Satulle.

Lenkin jälkeen menimme saunaan "Terheille" - ennen lenkille lähtöä tuli kutsu saunaan. Sauna oli kuuma ja löyly sen mukainen. Deniksen ja Danielin kanssa saunoimme. Saunan jälkeen joimme teetä ja söimme pannukakkua. Kiitos!

Radio raamattupiiri, joka kuuluu Radio Deistä on hyvä ohjelma. Arvostan ohjelmassa keskustelevia henkilöitä - mm. Eero Junkkaalaa. Ymmärrän, miksi siinä puhutaan kasteesta, niinkuin puhutaan. Kuitenkin tämän päiväisessäkin jaksossa - omasta näkökulmastani katsottuna - kastetulkinnat tuntuivat niin omituisilta. Sellaista se on, kun Raamattuun yritet6ään laittaa sellaista, mitä se ei opeta. Käsittääkseni Raamattu ei opeta kuin yhdenlaista näkemystä kasteesta. Siihen ei kuulu - eikä mahdu - opetus sylilasten kasteesta. "Linjat" - kaste siihen mukaan luettuna - menevät yksinkertaisen raamattunäkemyksen mukaan seuraavasti: 1. Julistettiin uskovien toimesta - heille annetun tehtävän mukaisesti - evankeliumia. 2. Ihmiset kuulivat evankeliumin sanoman. Ne jotka avasivat sydämensä evankeliumille ottivat sen vastaan. Se merkitsee, että he avasivat sydämensä Jeesukselle ja ottivat Hänet vastaan omaan sydämeensä ja elämäänsä lähtien seuraamaan Häntä. Raamatun opetus on, että usko tulee kuulemisesta. Pieni sylilapsi ei voi kuulla evankeliumia sillä tavalla, että hän sen voisi ymmärtää ja vastaanottaa. Vaikka hän onkin syntynyt perisynnin alaisuuteen, on hän sellaisenaan - ilman kastetta - Jumalalle kelvollinen. 3. Nämä Jeesuksen vastaanottaneet ottivat kasteen Jeesukseen Kristukseen, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. 4. Jeesukseen uskovat, kastetut kristityt, muodostivat seurakunnan.

Meidän ei tarvitse yrittää kääntää Raamatun järjestystä näissä asioissa muuksi. Jos kastamme pieniä sylivauvoja, koetamme aivan kuin valjastaa kärryjä hevosen eteen.

Raamattu ei puhu palaamisesta kasteen armoon - sellaista käsitettä ei ole olemassakaan. Tällähän tarkoitetaan sitä, että kun sylilapsi on pienenä kastettu, hän esim konfirmaatiossa tunnustaa uskonsa Jeesukseen ja näin palaa kasteen armoon - armoon, joka hänelle on kasteessa lahjoitettu. Raamattua lukeneena/lukevana en ole löytänyt tällaista opetusta Jumalan Sanasta. On jopa sellaistakin opetusta, että kun on pienenä kastettu, niin ei muuta tarvitakaan, sillä kyllä taivaaseen päästään. Silloin on kyse siitä, että sokea on sokeaa taluttamassa.

Siitä huolimatta, että näin kirjoitan, näen selkeästi sen, että jokainen uudestisyntynyt, Jeesukseen uskova ihminen, on sisareni ja veljeni. Tämän uskovien yhteyden mielihyvin tunnustan ja sitä haluan elää todeksi - kuuluimmepa mihin tunnustuskuntaan tahansa. Taivaassa ei ole karsinoita - eikä niitä tulisi olla täälläkään väärässä mielessä, sillä olemme saman lauman lampaita. Paimenemme on Jeesus. Raamatullinen kaste ei erota meitä toisista uskovista, vaan maailmasta. 

Tällaisille linjoille lähti ajatus tällä kertaa - ja koin sen pitävän lähteäkin.

"Saatanan suuri suunnitelma on "kansojen pettäminen". Siksi demoniset voimat tunnetaan myös teologian alueella. Siinä onkin saatanalle oiva metsästysmaa, sillä viimeksi kai kukaan odottaisi löytävänsä paholaisen teologisen tiedekunnan käytäviltä. Kuinka sellainen olisikaan mahdollista siellä, missä teologisen keskustelun älykkäät pistot ja väistöt tapahtuvat? Ne, joita puhtaan järjen päätelmät johtavat, eivät helposti hyväksy mahdollisuutta, että riivaajat vaikuttaisivat teologisiin mielipiteisiin. Sitä pidetään järjettömänä olettamuksena saati että sen perusteella ryhdyttäisiin toimimaan. 

Saattaa kuitenkin hyvin olla niin, etteivät monet menneet eivätkä nykyiset harhaopit olekaan ihmiskeksintöä. Ne voivat olla riivaajien aikaan saannoksia. Näin näki asian Paavali. Hän varoitti kristittyjä sanoen: "Tulevina aikoina monet luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja" (1. Tim. 4:1). Paavali ottaa huomioon mahdollisuuden, että jokin opetus on saattanut saada alkunsa riivaajien vaikutuksesta. Enemmänkin: saatana on Johanneksen mukaan "eksytyksen henki". Hänen vastakohtansa on Pyhä Henki, "totuuden henki". Jaakob sanoo saman todetessaan, että joskus niin sanottu viisaus on "maallista, inhimillistä ja pahojen henkien viisautta" (Jaak. 3:15) (Michael Harper: Kristityn hengellinen taistelu, Karas-Sana 1984, s. 122-133).

Siunausta!

Ps. "Te olette vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä" (1. Kor. 6:11).

17.10.

Harmaa maanantai - no, se nyt oli vain ulkonaisesti. Puolisenkymmentä astetta lämmintä. Eläkeläiset eivät niinkään varahin pomppineet tänään(kään) jalanviljaan. Heräsimme, kun ulkona kuului tömähdys - taisi olla Daniilin tai Emilian pyörä. Tulivat nimittäin meille - syyslomalaiset. Iloinen kälinä alkoi kuulua. Daniel oli laittanut kuusi (6) puseroa päälleen - sanoi olleen kylmä. Olisiko ollut lämpöä, kun eiliten oli ollut huonovointinen.

Söimme aamupalaa ja joimme kahvia/mitä kukin. Luin 2. Korinttolaiskirjettä. Marja-leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä - lapset mukana.

Emilia ja daniel pelasivat Afrikantähteä. M-Llaittoi koristeita ikkunaan - aikaisemmin jo laittanut jouluisentuntuisia valoja ulos, etuoven ympärille.

Daniel tekaisi autotallin edessä hyllyn Emilialle - sellaisen taiteilijan suunnitteleman.

Tein yksinkertaisen julisteen - josta tehdään myös kutsuja - Rahkolan kylätalolla olevaa KYLÄILTAA varten. Info siitä tuossa oikealla reunalla blogia. Laitoin myös lehteen ilmoituksen samasta tilaisuudesta.

Emilia laittoi ruokaa mummin kanssa.

Söimme. Sen jälkeen Emilia lähtikin meiltä uudessa takissaan.

Kävin Rantalan Jussin kanssa laittamassa kyläilta -julisteen Tarmolle ja Nikolle.

Palattuani kylältä olivat Daniel ja mummi pelaamassa Afrikantähteä. Terhi-Marjakin oli hakemassa poikaansa kotiin.

Kävin viemässä Rahkolaan ilmoituksen kyläillasta - kutsuja jaetaan myöhemmin.

Käväisin rauhallisella 10 km "kävelynomaisella" lenkillä urheilukentällä - nopein kilometri oli 7.26. Lopettaessani oli pimeää. Palatessani kotiin klo 19.30 oli +3.7.

Lenkkireissullani kävin ostamassa kukkasen - sillä vasta lenkille lähtiessäni "tulin tietämään" - muistin - kun M-L mainitsi, että on kulunut 48 v siitä, kun menimme kihloihin - eikä ole kaduttanut! Se päivä oli 17.10. ja kihlautuminen tapahtui Järvenpäässä. Yksinkertaisesti, niinkuin tavallisille ihmisille - rahvaaseen kuuluville - kuuluukin. Kiitollinen olen silloiselle morsiamelle, nykyiselle vaimolleni, että saimme kihlata toisemme!

Iltapalaa ja teetä.

"On olemassa kaksi yhtäläistä, mutta toisilleen vastakkaista virhettä, joihin ihmiskunta lankeaa suhteessaan pahoihin henkiin. Yksi on olla uskomatta niiden olemassaoloon. Toinen on uskoa ja tuntea niitä kohtaan ylenmääräistä, epätervettä mielenkiintoa. Riivaajat itse ovat yhtä mielissään molemmista virheistä. Ne hurraavat samalla innolla sekä materialistille että noidalle (C. S. Lewis, Paholaisen kirjeopisto).

Siunausta!

Ps. "Ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdas, sitten rauhaisa, lempeä, taipuisa, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä, se ei epäile, ei teeskentele" (Jaak. 3:17).