31.8.

Tänäkin aamuna Marja-Leena meni laittamaan Emiliaa ja Danielia kouluun. Syötyämme aamupalaa ja juotuamme kahvia luin Apostolien tekoja. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

9.30:ksi ajelimme M-L:n kanssa urheilukentälle seuraamaan Saarijärven koululaisten - ala-asteiden, paitsi herajärven koulu - yleisurheilukilpailuja. Viisi ala-astetta. Emilia ja Danielkin siellä olivat kilpailemassa. Emilia pinkaisi 60 m. Daniel samoin ja vielä lisäksi kovan 600 m. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta.

Käytyämme pankissa, menimme Emilian ja Danielin kanssa, vaikkapa nyt kisojen kunniaksi - mummi ja vaari - kebab-pizzeriaan. Me muuta otimme kekabit, paitsi mummi, joka otti tavallisen ruuan - olihan sielläkin sellainen lounas tarjolla. Sitten ajelimme meille.

Kävin hakemassa Pitkäsen Paavolta peräkärryn lainaan ja ajelin helluntairukoushuoneelle, jossa lastasimme, Rantalan Jussin kanssa, penkit, ym. tarvikkeet kyytiinm huomista nuotioiltaa varten. Kiitos Jussille. Toin kaluston pihaan odottamaan. Emilia ja Daniel olivat menneet kotiin ja M-L:kin lähtenyt lenkille.

Menin urheilukentälle 8 km "kävelynomaiselle" lenkille. Viimeisen kilometrin menin vähän lujempaa - 6.23 min. Ihanhan siinä tuli palava. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta. N. parin 

kilometrin välein aina venyttelin jonkin verran.

19:ksi ajelin helluntairukoushuoneelle Rukousiltaan - 13 henkeä. Jälleen siunasivat yhden ihmisen seurakuntaan. 

Palattuani kotiin laitoin pari kynttilää palamaan ja söin iltapalaa.

"Jotta voisimme tulla siunaukseksi toisille, on meidän ennen kaikkea itse koettava elävästi ja yhä enemmän sitä elämää, jota toisissa haluamme herättää; itse tunnettava syntimme, jos toisissa tahdomme vaikuttaa synnintuntoa; itse uskottava ja elettävä Kristuksessa, jos toivomme toisissa sytyttävämme uskoa ja elämää; itse harjoitettava lihan kuolettamista ja kaikkea pyhitystä, jotta siunauksellisesti voisimme siitä muille puhua. Elämä yksin saa aikaan elämää, vain henki synnyttää henkeä. Missä Jumalan Henki asuu, se myös on voimallinen ja vaikuttaa. Tässä on salaisuus toimittaessa siunauksellisesti muiden hyväksi" (C. O. Rosenius).

Siunausta!

Ps. "Katsokaa siis tarkoin, kuinka vaellatte... niinkuin viisaat, ja ottakaa vaari oikeasta hetkestä" (Ef. 5:15,16).

30.8.

Elokuu lipuu kohti loppuaan - niinkuin elämämmekin. Joillakin se vielä jatkuu jonkin aikaa - toisilla pian päättyy. Loputtomaan iankaikkisuuteen verrattuna kokonainen pitkältä tuntuva elämäkin on vain pienen pieni piste - ja sen pisteen aikana valitsemme itse missä vietämme iäisyytemme. Kaikille on avattu mahdollisuus iankaikkiseen elämään taivaassa - sillä Jeesus on sovittanut jokaisen ihmisen synnin. Tarjolla on kaikille pelastus, jonka päätepiste on Jumalan taivas. Ota tämä lahja vastaan - ja tee se nyt. Toinen vaihtoehto - ja muita ei ole - on iankaikkinen ero Jumalasta kadotuksessa, josta Raamattu käyttää nimitystä helvetti. Karmeaa, sanot. Niin se on. Valinta on jokaisen henkilökohtainen asia.

Marja-Leena ajeli pyörällään aamulla laittamaan Emiliaa ja Danielia kouluun. Toista saatteli jonkin matkaa, toisen kanssa ajeli koululle asti. Aamupalaa ja kahvia. Luin Apostolien tekoja. Aurinko paistoi hienosti. Vaahteran lehdet alkavat saada hienoa väriä keittiön ikkunan edessä. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Ajelin 11:ksi helluntairukoushuoneelle jatkamaan rukousta Päivärukoushetkeen - 11 henkeä.

Peräkärryä pyytelin lainaan ja penkkikuorman tekoon kaveria. Samoin kitaransoittajaa säestelemään yhteislauluja - aiemmin lupautuneen henkilön kieltäydyttyä tehtävästä. Se kun on ylihuomenna se nuotioilta siellä Kannonkosken torilla klo 18.

Emilia "pyyhkäisi" pyörällään koulusta meille nopeasti 14 jälkeen. Daniel piti hakea puolentoistakilometrin päästä pyörineen - oli alkanut jalat väsymään ja janottamaan.

Söimme neljisin hyvät ruuat.

Emilia ja Daniel menivät pyörillään kotiin - jonne on meiltä matkaa 1 km. Mummikin hyppäsi pyörän selkään.

Kävin keräämässä puolukoita kilon jugurttipurkillisen tuosta vuokra-asuntomme tontin reunamilta - menetetyn metsikön reunasta. Siinäkin on hyvin puolukoita.

Kävin 6 km rauhallisella lenkillä urheilukentällä. 1.2 km jälkeen aina venyttelin. Kävelytekniikkaan vain kiinnitin huomiota. Daniel oli joukkueensa kanssa jalkapalloharjoituksissa kentällä myös. Aurinkoista.

Tulin lenkiltä kotiin sopivasti kun juuri alkoi TV7Plussalta Pyhän Hengen ilta. Seurasimme sitä sen parituntisen netin kautta. Hyvä ylistysryhmä. Patrick Tiainen puhui. Oli erinomaisen voimallinen ilta.

Patrick Tiaisesta puheenollen. Voi olla, että on paljon sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole kuunnelleet hänen puheitaan, mutta silti "puhuvat hirveitä" - kritisoivat rankasti. Luulen, että monet perustavat kritiikkinsä muilta saamiinsa arvioihin - esim. ovat netistä lukeneet.

Minulla on sellainen tuntu, että on todellakin karmeasta asiasta kysymys, kun sanotaan esim. että Patrick julistaa eri Kristusta, kuin mihin kritisoijat uskovat. Tällaistakin kritiikkiä olen netistä lukenut. Voihan se olla tottakin, että hän julistaa eri Kristusta - mutta, kumman Kristuksen taivas tunnustaa? Tuonkaltainen ihmisen kynästä tai suusta tullut lausunto Jumalanpalvelijasta on aika iso juttu! Siinä verrataan Jumalan käytössä olevaa ihmistä omaan itseen. Kuinkahan on Jumalan siunauksen ja Pyhän Hengen voitelun kanssa tuollaisten arvioiden jälkeen? Toivottavasti ne ovat ymmärtämättömyyttä, jota on tehty joidenkin opettajien harhaanjohtamina. Uskon, että oikea tie tuollaisissakin tilanteissa on se, että Pyhä Henki osoittaa sen synniksi, josta on nöyrryttävä tekemään parannus.

Ajattelen myös niitä ihmisiä - joita on paljon - jotka ovat tulleet aidosti uskoon, eli uudestisyntyneet ylhäältä Jumalan lapsiksi. Mihin nämä kritisoijat heidät luokittelevat? Eivät varmaan ainakaan taivaantien kulkijoiksi, jos kerran pitävät heitä väärän Kristuksen julistuksen kautta uskoontulleiksi.

Kuinka paljon sieluja voitettaisiin, jos kaikki seurakunnat olisivat sellaisia, kuin se seurakunta, johon itse kuulun?

Varmaan jossain vaiheessa jatkan em. tyylisistä asioista. Nyt vain pyydän: Rukoilkaa ihmisten puolesta, joita Jumala käyttää! Luulen, että heitä ei ole liikaa. Voimme syyllistyä syntiin Jumalan valtakuntaa vastaan, heitellessämme kaikenkarvaisia arvioitamme Jumalan ihmisistä. En suinkaan tarkoita, etteikö olisi olemassa harhaoppejakin ja niiden edustajia. Rukoillaan myös Patrickin puolesta!

Siunausta!

Ps. "Yksi ja sama on kaikkien Herra, rikas antaja kaikille, jotka häntä avuksi huutavat" (Room. 10:12).

29.8.

Marja-Leena meni aamusta laittamaan Emiliaa ja Danielia kouluun heidän uudesta kodistaan, vanhemmat kun ovat menneet jo töihin. Heille tuli lisää koulumatkaa jonkin verran. Aamupalaa ja kahvia. luin Apostolien tekoja. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Linnut lentelivät ikkunan takana siihen malliin - ja istuskelivat tyhjien syöttöautomaattien päällä - että viestittivät: syömistä pitäisi laittaa. Niinpä sitä sitten laitoin. M-L kävi lenkillä.

13 maissa ajeli M-L pyörällään "Terhien" uudelle asunnolle odottelemaan jääkaapin tuojia.. Sen tuojat ajoivat ensin tänne meille, syystä siitä, että alunperin oli sovittu se tuotavaksi tänne - olikohan syystä siitä, että jos eivät ennätä muuttaa vielä uuteen taloon. Kuitenkin loppujen lopuksi se piti viedä suoraan sinne uuteen paikkaan. Minä lähdin oppaaksi ja sinnehän se sitten meni oikeaan paikkaan - jääkaappi. Samalla reissuilla hain Emilian ja Danielin koulusta meille.

Kahvit juotuani lähdin Kannonkoskelle. Jakelin 250 kutsua nuotioillasta keskustan alueelle. Samalla myös Jumalalla on sinulle asiaa -vihkosia - niitä varmaan yli 300 kpl. Ainakin torin ilmoitustaululta oli revitty julisteet pois - samoin Kannonjärveltä. Ne vein viime viikolla. Myrsky ei ollut niitä repinyt. Muistetaan rukouksin Kannonkosken ihmisiä ja torstaina olevaa nuotioiltaa! Blogin oikeassa laidassa on infoa nuotioillasta. Tervetuloa mukaan! Jotenkin tuntui siellä Kannonkoskella ollessani, että sielunvihollinen ei tykkää, että menemme sinne. Ollessani siellä sain myös tekstiviestin, jossa arvostamani työtoveri evankeliumin työssä ilmoitti minulle ettei halua olla enää yhteistyössä. Syynä se, että seurakuntamme ei hänen mielestään ole oikealla linjalla, tehdessään yhteistyötä esim. Patrick Tiaisen kanssa - joka opettaa hänen mielestään "uus-apostolista oppia", eikä saarnaa samaa kristusta, johon hän uskoo. Kunnioitan veljeni päätöstä, koska eihän kenenkään ole hyvä tehdä vastoin omaa sisintään. Tekstiviesti oli asiallinen ja siinä asia oli ilmaistu niinkuin veli puhuu veljelle. Se vain tuli siihen saumaan, jossa muutenkin koin, että sielujemme vihollinen - ja Jumalan vihollinen nro yksi - ei tykkää meniostamme Kannonkoskelle. Sisimpään tuli kyllä surullinen olo - ja on sitä nytkin kun tätä kirjoitan. Kirjoitan tästä tähän siksi, että olen tapanani pitänyt kirjoittaa itseäni koskettavia asioita - onhan tämä sen tyylinen blogi. Käymämme keskustelu oli asiallinen ja olemme edelleenkin toisiamme siunaavia veljiä, jotka rukoilevat toistensa puolesta.

Palattuani kotiin söin.

Annettuani "ruuan jonkin aikaa laskeutua", lähdin Mannilan pururadalle, jossa hiljakseen hissuttelin 5.5 km. Sieltä ajoin urheilukentälle, jossa kävelin 2 km.

Illan mittaan seurasimme netin kautta TVPlussalta yhden tilaisuuden Arctic North -konferenssista Laksjohkasta. Samalla tuli juoduksi kahvia, teetä ja otetuksi iltapalaa.

"Luonnostamme me kaikki rakastamme omaa tahtoamme. Mutta jos tahdomme olla tosi opetuslapsia, täytyy meidän aina alistua siihen, että oma tahtomme raukeaa tyhjiin. -
Kristillinen elämä on täynnä kuuliaisuuden tekoja. Tottelevainen lapsi kysyy aina taivaallisen isän tahtoa, pyrkii hänen armonsa voimalla saattamaan elämänsä sopusointuun tämän tahdon ojennusnuoran kanssa ja koettaa tunti tunnilta saada tietää, ovatko hänen tiensä Jumalalle mieluisat" (Mrs Pennefather).

Siunausta!

Ps. "Miksi murehdit, minun sieluni, ja miksi olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa; sillä vielä minä saan kiittää häntä minun kasvojeni apua, minun Jumalaani".(Ps. 42:12).

28.8.

Aurinkoinen aamu. +9.9 noustessamme. Aamupalaa ja kahvia. Luin Apostolien tekoja. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. M-L valmistautui lähtemään kokoukseen helluntairukoushuoneelle, minä Leppävirralle.

10 aikaan lähdin yhden toisen henkilön kanssa meiltä kohti kilpailuja Leppävirralla. Kisat siellä alkoivat klo 12 - lajeina rullaluistelua ja rullasuksihiihtoa, sekä potkulautailua. Viimemainitulla on kyllä hienompikin nimi, mutta en nyt sitä tässä muista.

Lajini - 6.7 km maantiekävely - alkoi ennen klo 14. Se oli yhden urheiluliiton SM-kilpailu. Sijoitus 1. Reitti kierrettiin kahteen kertaan. Siinä oli myös mäkeä. Kohtuullisen mukavasti meni, ajatellen omia tuntemuksia kävelystä. Aurinkoista - melkein sininen taivas. Ei kovin lämmintä - yli +10 kuitenkin. Palkintojenjaon ja eväskahvien jälkeen lähdimme kotia kohti. Paikalla olisi ollut kyllä järjestäjienkin puolesta kahvia tarjolla. Suonenjoella kyytikaveri halusi tarjota kahvit, jotka juotiin. Kotona olin 17.30 jälkeen.

M-L oli auttelemassa Terhi-Marjaa ja Denistä entisen asunnon siivoamisessa - eiliten kun muuttivat toiseen asuntoon. Lämmittelin ruokaa itselleni ja laitoin saunan lämmite. Takkaankin tuikkasin tulen - sää sen verran viilentynyt. Kävin saunassa. oli mukava kylpeä vastalla ja vilvuutella takapihalla - se vain on niin. Saunomisen aikana M-L:kin kotiutui.

Katselin jälleen yhden tilaisuuden Arctic North -konferenssista, Laksjohkasta - rovasti Hilvo puhui siinä tilaisuudessa.

Ei siinä. Siinähän se.

"Jumala tahtoo täyttää sydämesi sanallaan, sillä missä hänen sanansa on, siellä on hän itsekin ja hänen voimansa, joka sinussa vaikuttaa. Jos otat vastaan, ja kätket hänen sanansa sydämeesi, niin hän siunaa sinua runsaasti" (Andrew Murray).

Siunausta!

Ps. "Jeesus sanoi: Minä en kysy omaa tahtoani, vaan hänen tahtonsa, joka on minut lähettänyt" (Joh. 5:30).

27.8.

Aamupalaa ja kahvia. Aika aurinkoinen sää silloin. Luin Apostolien tekoja. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Kävin 1.4 km hiljaisella verryttelylenkillä ja vähän venyttelin.

Ennen 11 olin Konttimäen koululla, jossa oli tänään Kontti-hölkkä. 11 alkoi ilmoitusten vastaanottaminen. Ilmoittauduin 3 km matkalle - muut matkat olisivat olleet 6, 9 ja 16 km. Kävin kiertämässä 3 km radan läpi. 12 alkoi hölkkä. Osanottajia oli ihan mukavasti. Vähän "kävelynomaisesti" menin lenkin. Aika vaikeaa se tietenkin oli, sillä menopuolikas oli alamäkivoittoinen ja paluupuolikas ylämäkivoittoinen. Muuten ihan mukava rata. Kääntöpaikka oli yhden joenrannassa olevan mökin pihassa oleva pihakeinu. En edes tiedä kuinka monta oli minun edelläni, mutta näkeehän sen lehdestä. Jouduin nimittäin lähtemään pois ennen tulosten julistamista ja palkintojen jakoa. En ollenkaan ollut liikkeellä muuten kuin osallistumismielialalla - ei aina tarvitse olla kilpailemassa. Huomenna olisi tarkoitus taas mennä kävelykilpailuihin, siksikin tuo lyhyempi matka oli hyvä verryttely siihen. Tällä iällä palautuminenkin kestää pidempään, jos oikein "kunnolla rypistetään." Palkintojenjakosysteemikin oli Kontti-hölkässä mukava. Parhaat saivat pokaalin - niin lienee ollut miesten ja naisten kesken, mutta siitä en ole varma. Muut palkinnot jaetaan arpomalla. Palkintoja oli runsaasti. Koska jouduin lähtemään ennen palkintojenjakoa/arpomista pois, niin Lampisen Leea lupasi ottaa minulle mahdollisesti tulevan palkinnon.

Sää oli hieno. Tuulta oli kyllä, mutta se tuntui meidän lenkillä oikeastaan vain alkumatkasta. Oli mukava kun muutama muukin meidän seurakuntalainen oli mukana juoksemassa. Samoin ainakin tarjoilupuolellakin oli seurakuntaamme kuuluvia Konttimäkisiä. Hyvä mennä mukaan sinne missä ihmiset ovat. Tämän tapahtuman aikana minulla oli mahdollisuus puhua hengellisistäkin asioista yhden juoksijan kanssa.

Minua ja Mannisen Einoakin - Eino on oikea urheilija sanan varsinaisessa merkityksessä - haastateltiin Konttipostiin.

14:ksi ennätin ajella Terhi-Marjan perheen muuttohommiin - oli sovittu, että 14:ksi. Eihän siellä ollut muuta kuin raskaampia jäljellä - ja niissäkin minä näyttelin pientä osaa, sillä Samuli L., Niko I. ja Jussi R. olivat härevämmin kiinni kantamuksissa. Talkooväki oli käynyt meillä syömässä M-L:n laittamat ruuat. Minä kävin hakemassa M-L:n kahvitermoksien, hyvien voileipien ja maistuvien pullien kanssa "Terhien" "vanhaan uuteen" rintamamiestaloon - siihen, johon muuttavat. Viimeisen kuorman jälkeen joimme kahvit - paitsi Niko, jolla oli kiire muualle. M-L laitteli tavaroita myös paikoilleen. Pia, Milka ja Milenakin tulivat auttelemaan. Mukavan ja viihtyisäntuntuinen talo, sekä pihapiiri.
Kävin välillä kotona syömässä. Sitten ajelin takaisin rintamamiestalolle, kun Denis kutsui saunaan illaksi. Kovia tuulenpuuskia. Vähän satelikin. 19.30 maissa menimme saunaan Deniksen ja Rautasen Jussin kanssa. Hyvä on sauna rintamamiestalossa - ja löylyt hyvät. Yhdessä siunasimme vielä talon ja siinä asuvaiset. 21 jälkeen lähdimme kotiin. "Terhit" jäivät aloittelemaan ensimmäistä yötään omassa rintamamiestalossaan.

"Tapahtuu toisinaa, että meidät Pietarin tavoin vyötetään ja viedään sinne, minne emme tahdo, että kutsumuksemme sijoitetaan sinne, minne sitä emme itse asettaneet, että Jumala antaa meidän elää juuri niiden ihmisten keskuudessa, joilla on erilainen luonne ja elämänkatsomus kuin meillä. - Silloin on uskottava, että Jumala itse niin on määrännyt, hän, joka sekä tahtoo että tietää, mikä on meidän parhaaksemme" (A.).

Siunausta!

Ps. "Sitä... ennen muuta vaaditaan, että heidät havaitaan uskollisiksi" (1. Kor. 4:2).

26.8.

Ihanhan sitä hyvää kuuluu. Sellainen mukavasäinen päivä - Aurinkokin paistellut ihan mukavasti ja ollut pilvipoutaistakin. Marja-Leena kävi kylällä kauppa-asioilla heti aamusta. Söimme aamupalaa - minä parikananmunaa paistettuna punapalmuöljyssä, pekonin, salaatin, kurkun, tomaatin ja juuston kera - ja joimme kahvia. Pähkinöitä syömme paljon - varsinkin minä. Luin Apostolien tekoja. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. 

12 maissa hain yhden kolmasluokkalaisen - Danielin - koulun jälkeen meille.

13 maissa hain vuorostaan yhden neljäsluokkalaisen - Emilian - meille. 

Ajelin auringossa Kannonkoskelle - oli vedetty uusi pintä maantiehen, jotren mukavahan se oli hurruutella. kannonjärvelle ja Kannonkosken keskustaan laittelin nuotioiltajulisteita joka paikkaan mihin vain sai. Eivätköhän ne siellä tee työtään - kertoen ihmisille tulevasta illasta. Ensi viikolla ovat sitten kutsut vuorossa, jotka jaetaan keskustan alueelle - ja muuallekin mahdollisesti jonkin verran. Myös Jumalalla on sinulle asiaa -vihkoset jaetaan. Ihan mielenkiintoista on nähdä, kuinka tällainen ilta otetaan Kannonkoskella vastaan.

Palailtuani reissusta kotiin, kävimmekin syömään neljisin - kaksi lasta ja kaksi vanhusta. 

Ruuan jonkinverran laskeuduttua ajelin mannilan pururadalle hiljaiselle 2 km 750 m lenkille. Sieltä menin suoraan urheilukentälle 1.2 km lenkille - vähän enemmän niinkuin kävelytekniikalla. Josko sitä huomenna menisi Konttimäki -hölkkään - en kilpailemaan, vaan osallistumaan ja lenkille. Ja arvotaanhan siellä hyviä palkintojakin. Voihan sitä pitää hauskaa vaikka tälläkin tavalla melkein seitsenkymppinenkin toisten jaloissa.

19:ksi ajelimme M-L:n kanssa Uuden elämän iltaan helluntairukoushuoneelle. Lasse Ripatti, Valkealasta, oli puhumassa. Hannu-Heikki Hyppönen musiikissa. Pastoripariskuntamme - Turuset - johtelivat iltaa. Lopussa oli esirukouspalvelua. Hyvä tilaisuus - ja vielä enemmän niiltä osin nimenomaan, että yksi ihminen ainakin halusi antaa elämänsä Jeesukselle. Seuraavaa en halua kertoa siksi, että mitenkään korottaisin/korostaisin itseäni, mutta kerron kuitenkin: 3.8. ollessani illalla lenkillä urheilukentällä, oli kaksi ihmistä seisomassa radan varressa katsomon alatasanteella. Toinen heistä oli tuttu. Tämä tuttu esitteli minulle sen kanssaan olleen. Juttelimme. Siinäpä heti kohta sain todistaa Jeesuksesta tälle uudelle. juuri esitellylle ihmiselle. Se vain meni niin luonnostaan. He lähtivät ja minä jatkoin lenkkini loppuun. Päästyäni kotiin, laitoin tekstiviestin tälle tutulleni, jokas kaverinsa kanssa oli siellä kentän reunalla. Tekstiviestissäni oli mm. tällaista tekstiä: Oli mielenkiintoinen tapaaminen kentän laidalla. Uskon hengessä haluan vielä sanoa teille: "On todella hieno asia, että lyhyen ajan sisällä olette molemmat Jeesukseen uskovia." Se toteutui tänä iltana tuossa Uuden elämän illassa - ja se on koskettavaa. Muistetaan uskoontullutta Suvia rukouksin! Tuosta 3:nnesta päivästä elokuuta olemme M-L:n kanssa muistaneet Suvia rukouksin, että hän tulisi uskoon. Vaikka se ei ole mitenkään meidän ansio - ei sitten ollenkaan - niin mekin voimme iloita rukousvastauksesta! Sielujen voittaminen on aina yhteistyötä. Yksi tekee yhtä, toinen toista, samankin ihmisen kohdalla - ja sitten kaikki saavat iloita. Se on mielenkiintoista. Taivaassa iloitaan. Mekin iloitsemme. Suvi oli eka kertaa hengellisessä tilaisuudessa - ainakin "tämän tyylisissä" - nuotioillassa Saarijärven torilla 19.8. Tänä iltana hän oli toista kertaa - ja se oli ensimmäinen kerta rukoushuoneellamme. Ylistämme Herraa!

Palattuamme kotiin kokouksesta tulimme kauppojen kautta. Kotona söimme iltapalaa ja joimme teetä - kynttelin valossa.

Olen ajatellut - sen jälkeen, kun Venäjällä allekirjoitettiin ja pian sen jälkeen astui voimaan, laki, joka muuttaa hengellisen työn tekemistä Venäjällä - että Suomessakin jotkut tahot aivankuin väheksyvät lain vaikutuksia käytännössä. Tänään tulleessa Medialähetysjärjestö IRR-TV:n infolehtisessä, Elokuu 2016, nro 4, oli ensimmäisellä sivulla otsikko: "Tärkeä raportti, Venäjä sulkemassa ovensa lähetystyölle." Toisella sivulla oli seuraavanlaista tekstiä: Ensin otsikko: "Päivitys Venäjän tilanteesta. Odotettavissa vaikeita aikoja." Sitten varsinaista tekstiä: "Moskovassa pidetyssä toisessa Slaavilaisen oikeuskeskuksen nettiseminaarin suorassa lähetyksessä päätössanat lausunut vanhempi juristi Anatoli Ptselintsev varoitti osanottajia, että Venäjän seurakunnilla on odotettavissa vaikeita aikoja. Moskovassa sijaiseva Slaavilainen kristillinen oikeuskeskus ilmoittaa tuoreessa tiedotteessaan seuraavaa: "Valitettavasti, kuten me, slaavilainen oikeuskeskus, olemme varoittaneet, lainsoveltaja (viranomainen) tulee todennäköisesti soveltamaan lakia uskovien oikeuksien vastaisesti, niiden pykälien mukaan, jotka lisättiin Venäjän Federaation lakiin 31.12.2001 No. 195-F3 artikla 5.26, koskien omantunnonvapautta, vapautta tunnustaa uskoa, uskonnollisten yhteisöjen toimintaa. Valitettavasti tämä on ollut ennakoitavissa.

Meillä ei ole muuta tietä kuin seisoa lujina asemissamme ja loppuun asti puolustaa perustuslaillisia oikeuksiamme, vaatien lainsoveltajalta (oikeusviranomaisilta) kuuliaisuutta laille, jonka on hyväksynyt lainsäätäjä, ja soveltamaan sitä lain kirjauksen mukaisesti."

Näin ilmoitti Venäjän kristillinen lakimieskeskus seminaarin osanottajille tuoreimmassa tiedotteessaan 8.8.2016. Ilmoituksen katsotaan korvaavan edelliset asiaan liittyvät tiedotteet.

Lakikeskus ilmoitti valmiutensa vastata asiaan liittyviin kysymyksiin.... -

Otsikko: "Uutisen väheksyminen aiheetonta." Teksti: "Jotkut suomalaislähteet ovat väheksyneet uuden lain merkitystä viittaamalla aiempaan Moskovassa pidettyyn Slaavilaisen oikeuskeskuksen ja maan pastoreiden väliseen avoimeen nettiseminaariin. Perinteisen Baptistiliiton ulkosuhteiden johtaja Vitali Vlasenko valaisi seminaarin luonnetta: "Lakikeskuksen juristit olivat pyrkineet rauhoittamaan seurakuntien johtajia. Rauhoittelu perustui juristien omaan näkemykseen lain soveltamisesta eikä konsultaatioon Venäjän viranomaisten kanssa."
Otsikko: "Seurakunnat ottivat aikalisän."
Teksti: "Sekä Baptistiliitto että Helluntailiitto ilmoittivat, että evankelisiin kirkkokuntiin kuuluu tuhansia seurakuntia, joista suurimmalla osalla (99%) ei ole virallisesti rekisteröityä kirkkorakennusta. Valtio ei ole myöntänyt rakennuslupia kirkkorakennusten rakentamiseen. Helluntailiiton yli 2000 seurakuntaa ovat ottaneet aikalisän ja keskeyttäneet seurakuntiensa tekemän evankelioimistyön sisäistä neuvonpitoa varten, jossa etsitään tietä eteenpäin ja mahdollisuuksia jatkaa seurakuntien toimintaa uuden lain valossa.
Laki on ristiriidassa kristuksen seurakunnalleen antaman lähetyskäskyn kanssa. Kirjaus löytyy Raamatusta yhteensä viisi kertaa: Matt. 28:19-20. Mark. 16:15. Luuk. 24. Joh 20 ja Apostolien teot 1:8.
Lähetyskäskyn mukaan seurakunnan tärkein tehtävä on tehdä Kristukselle opetuslapsia, seuraajia. Jeesus ilmoitti tavan, jolla näin tehdään. Evankeliumin hyvä sanoma on välitettävä verbaalisesti, siis puhumalla, uskosta osattomille.
Juuri tämän kieltäminen uudessa laissa on suurin huolenaihe Venäjän yli 7000 evankeliselle seurakunnalle. (Hannu Haukka, toiminnanjohtaja)"

Venäjä ja sen seurakunnat tarvitsevat rukouksiamme!

Siunausta!

Ps. "Heitä murheesi herran huomaan, niin hän pitää sinusta huolen" (Ps. 55:23).

25.8.

Oli niin harmaa aamu, että harhaantui nukkumaankin aika pitkään - mutta, sehän on kuin panisi rahaa pankkiin kun nuorena kunnolla nukkuu. Mihinkäpä sitä tässä niin kiire olisikaan. Kuitenkin sitä olisi sydämen halu tehdä, mikä olisi Jumalan tahto. Kolmeen asiaan haluaisi elämäänsä käyttää - ne jotenkin vain ovat "painopistealueita" - rukous, evankeliointi ja lähetys. Niissä haluaisi elää ja niitä edistää sillä tavalla kuin tässä elämäntilanteessa on mahdollisuus. Uskon vakaasti siihen, että Jumalalla on henkilökohtainen suunnitelma jokaiselle uskovalle. Näin ollen rohkaisen itseäni ja jokaista suuntaamaan elämäänsä niihin asioihin, jotka ovat "Jumalan asioita" juuri hänen elämäänsä. Se ilman muuta merkitsee myös sitä, että samaan seurakuntaan kuuluvilla uskovillakin on erilaisia näkyjä. Se ei merkitse kuitenkaan sitä, etteikö seurakunnallekin Jumala anna yhteistä näkyä työstä. Ja jos kerran Jumala on antanut yksilöuskoville näkyä Hänen työstään, niin mielestäni on suuri vahinko, ellei sitä toteuteta. Siksi, suunnataan ajatuksiamme, elämäämme, resurssejamme, myös niihin asioihin, jotka ovat Jumalan meille suunnittelemia. Saa olla erimieltä - kunhan perustelee kantansa. Se, että toteuttaa Jumalan tahtoa elämässään, ei ole mistään, eikä keneltäkään pois. Joka niin yrittää väittää, tuntee luultavasti erittäin pienen Jumalan - tai on "mitoittanut" itselleen pienen Jumalan. Syynä sellaisessa tilanteessa voi olla myöskin se, että ei ole tottunut/oppinut tuntemaan antavaa Jumalaa, koska ei itse ole alkanut/suostunut antavaan suhteeseen Jumalan kanssa. Ts. pitelee itsellään sitä, mitä on Jumalalta saanut - ja mitäpähän meillä muuta olisikaan kuin Häneltä saatua. Tästähän voisi joskus jatkaa.

Noustuamme söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Apostolien tekoja. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Emilia polkaisi pyörällään koulusta meille - iloisena kuin aina. Vähän vettäkin tihkuutteli.

13 maissaq kävin hakemassa Danielin koulun jälkeen meille. Pyörällään ensin huristeli koulusta 1 km matkan heille.

Kävimme Emilian kanssa kylällä kauppa-asioilla. Kyllä se on helppoa käydä kaupassa kun on niin toimellinen apulainen mukana. Siinä asiat tapahtuu. Kävimme myös ostamassa uudet kengät Emilialle, eilen pyörällä kaatumisessa reikiintyneiden uusien kenkien tilalle. Ei siksi, etteikä niitä olisi kotoakin ostettu, mutta kun "ennätettiin ostamaan", ennenkuin kukaan muu. Sellaiset kengät ostettiin, kuin Emilia sopiviksi katsoi.

Palattuamme kylältä söimme kohta neljisin.

Terhi-Marja kävi hakemassa lapset töistä tullessaan.

Ajelimme M-L:n kanssa Timolle, Pialle, Mirolle ja Milenalle - Milka on koulussa Jyväskylässä. Timo siellä oli toipilaana leikkausoperaation jälkeen, mutta hyvin toipumassa. Milenalle oli tehty oma pieni "huone" yläkertaan menevien portaiden alle. Mukava pieni soppi. Pääsimme ruokapöytään mekin - eikä ruoka ollutkaan ihan mitätahansa: Sorsaa. Oli hyvää. Jälkiruuaksi kahvit. Mukava oli käydä "Timojen" mukavassa pirtissä, kuusikon keskellä. Eihän niitä tuollaisia taloja näe ihan jokapaikassa. Persoonallinen. Kun lähdimme kotimatkalle, lähti yläasteen ekaluokkalainen, Miro, kyydissämme skeittipaikkaan Uuraisten keskustaan. Näkyy olevan harrastus numero yksi tällä hetkellä. Hyvä juttu.

Päästyämme kotiin lähdimme lenkille. M-L meni omalle lenkilleen. Minä tein 8.3 km "kävelynomaisen" lenkin Tarvaalan suuntaan. Paluumatkalla hieman vauhdikkaammin askeltelin. Mukava ilma.

Söimme iltapalaa ja joimme teetä.

Terolta olemme saaneet kuvia ja viestejä Saksasta työmatkalta. Täskii terveisiä ja siunauksen toivotuksia sinne! 

Joku sen on sanonut ääneenkin - nimittäin sen, että toisten uskovien harhaoppien etsimisestä on tullut yksi iso harhaoppi. On se ihan "mahotonta" kuinka ihan uskoviksi tunnustautuvat tuolla netissäkin lyövät toisia uskovia "kuin vierasta sikaa". Varsinkin niitä, joita Jumala käyttää. Käännetään kaikki kivet, että voitaisiin lyödä mahdollisimman vahva harhaoppisen leima julistajan otsaan. Tutkitaan tarkkaan esim. millaisen raamattukoulun se on käynyt. Kuitenkin näin maallikon mielestä julistus on ravitsevaa ja uudistavaa - ja ennenkaikkea ihmisiä tulee uskoon, ts. pelastuu. Haluan olla mukana rukoilemassa ihmisten puolesta, joita Jumala käyttää. Se, että ihminen esim. lankeaa, ei ole merkki siitä, että hän ei olisi ollut Jumalan käytössä - ts. ei hän aina ole ollut lankeemuskessa. Monet asiat voivat johtaa meidät lankeamaan. Kuitenkin ihmisinä niin helposti sanomme: Kyllähän minä sitä jo ajattelin, tai sanoin. Muistetaan rukouksin esim. Patrick Tiaista, jota Jumala käyttää. Ollaan rakentamassa rukoustemme kautta suojamuuria hänen ympärilleen - ja työnsä ympärille.

Olen mielelläni seurannut rovasti Heikki Hilvon "uutta elämää". Tämä luterilainen pappi - lähetystyöntekijä ja nyt eläkeläinen - on kokenut jotakin radikaalisti uutta. Sen kuulee, näkee ja kokee. Muistetaan Heikkiäkin rukouksin. Kerran olen henkilökohtaisesti tavannut Heikki Hilvon. Se tapahtui 1980-luvun puolenvälin jälkeen, Pelkosenniemen Saunavaarassa, Vaaralan Sulon ja Kertun talossa. Olin silloin evankelioimismatkalla tuolla suunnalla. Taisi olla Heikki perheineen silloin - jos oikein muistan - lomalla Taiwanilta Saunavaarassa, jossa heillä käsittääkseni oli talo. Hän tuli luokseni tapaamaan minua huoneeseeni, jossa majailin. Juttelimme silloin mm. Pyhän Hengen kasteesta ja kielillä puhumisesta. Sen kertaisen kokemukseni mukaan - minun mielestäni - Heikki ei ole enää sama Heikki. Uskon, että Suomessa tarvitaan enemmän tällaisia muuttuneita rovasteja. Samaan hengenvetoon sanon: minunkin suuri kaipaukseni on muuttua - ja muuttuavoimakkaasti. Muuttua oikein Hengessä palavaksi, että voisin elää Jumalan kunniaksi ja olla voittamassa ihmisiä saatanan vallasta Jumalan Pojan valtakuntaan ja kuolemasta elämään.

Joskopa tällaisistakin aiheista sitten joskus lisää.

Siunausta!

Ps. "Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi" (Joh. 31,32).

24.8.

Sehän oli aika aurinkoinen sää kun noustiin "jalan viljaan". Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Apostolien tekoja. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä esirukouksia.

Kirjoittelin SAARIJÄRVI RUKOILEE - kristittyjen yhteinen rukousrintama, Rintamapostin nro 3. Minulta menee aina oma aikansa tällaisten tekemiseen. Pidän kuitenkin tärkeänä yhteisen rukousrintaman syntymisen asiaa. Se on sitä ydintä - ykkösasiaa - jota meidän uskovien on ensiksi ja jatkuvasti tehtävä. Suurin osa tuosta postista menee s-postina, mutta n. 25 myös tavallisena postina. Jos et ole vielä ilmoittautunut mukaan rukousrintamaan, niin tee se. Pyydä myös muita mukaan. Jos näin teet, teet arvokasta työtä. Syksyn mittaan on tarkoituksena pitää myös SAARIJÄRVI RUKOILEE -tilaisuus.

14 kävin hakemassa Emilian ja Danielin koulun jälkeen meille. Emilia kaatui pyörän kanssa ojaan koulusta tullessaan ja meni ojaan. Uuteen kenkään tuli reikä, samoin sukkaan. Voi, voi. Hyvä kuitenkin, että ei käynyt pahemmin.

Söimme neljisin. Aurinkoista.

Terhi-Marja haki lapset töistä tullessaan. 

19:ksi ajelin helluntaiseurakunnan rukoushuoneelle rukousiltaan - 10 henkeä. Menomatkalla tiputin Rintamaposti -kirjeet postilaatikkoon.

Iltapalaa ja teetä.

"Pidä Jeesus uskollisimpana ystävänäsi! Hän voi tehdä kaiken puolestasi. Kerro hänelle jokainen kiusaus, jokainen ilo, jokainen suru. Ole alituisesti yhteydessä hänen kanssaan, niin että sinua aivan odottamatta kohtaava tapaus yllättää sinut hänen yhteydessään. Sinun ei tarvitse peljätä mitään, kun hän on kanssasi.
Jos sielusi suhde Jumalaan on hyvä, niin ei mikään onnettomuus, sairaus, vaino, ei mikään vaara tai vihollinen voi aiheuttaa sinulle mitään todellista pahaa. Jos olet Jeesuksessa ja sinulla on syntien anteeksiantamus ja rauha hänen kauttaan, niin hän on myös velvollinen pelastamaan sinut kaikesta hädästä ja varjelemaan sinut iankaikkiseen elämään" (Talmage).

Siunausta!

Ps. "Kärsi vaivaa niin kuin ainakin jalo Kristuksen Jeesuksen sotamies" (2. Tim. 2:3).

23.8.

Päivä oli aurinkoinen ja lämmin. Noustuamme uuteen päivään - tiistaihin - söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Laitoin ilmoituksen lehteen Kannonkosken torilla olevasta Syystulien kutsu -teemalla olevasta nuotioillasta - sehän on to. 1.9. klo 18. Eilen illalla laitoin myös puffin lehtiin - josko sen laittavat.Luin Apostolien tekoja. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Ajelin helluntairukoushuoneen alakertaan jatkamaan rukousta Päivärukoushetkeen - 3 rukoilijaa.

Palattuani kotiin laittoi M-L kuulumaan netin kautta jälleen yhden tilaisuuden Arctic North -konferenssista - TV7Plussasta. Konferenssinhan järjesti Saamen Alkuperäiskansan Kristillinen Keskus, Laksjohkassa, Taanan kunnassa. Mukana oli myös inuitteja, Grönlannista. Välillä laitettiin ohjelma seisomaan, kun kävin hakemassa Emilian ja Danielin koulusta meille. Aurinko paistoi. M-L laittoi ruokaa.

"Het kohta" kotiin tultuamme söimme hyvää ruokaa neljisin.

Kuunneltiin ja katseltiin loppuun aiemmin puhuttu tilaisuus. Terhi-Marja kävi hakemassa lapsosensa vähän aikaisemmin tänään - oli joillakin asioilla ja päässyt aikaisemmin töistä.

Kävin myöhemmin lenkillä. Ensin ajelin Konttimäkeen. "Kävelynomaisesti" tein siellä 2 x 3 km lenkin. Menin ihan varsin kokeilemaan, onko se tie käveltävissä kilpakävelytekniikalla, jossa ensi lauantaina järjestävät Konttimäki -hölkän. On kyllä sellaista mäkeä, että mahdoton on kävellä sillä tekniikalla. Hikihän siellä kyllä tuli kun aurinko paistoi ja oli hiukan yli +20. On ollut mielessäni, että menisin sinne Konttimäki -hölkkään osallistumaan kävellen juoksijoiden sekaan - ihan vain lenkille. Saapi nyt sitten nähdä. Lauantaihan sen näyttää. Konttimäestä ajelin hikisenä urheilukentälle, jossa tein 4.1 km jatkolenkin - eli 10.1 km yhteensä tänään. Emiliakin juoksi kentälloä vastaan - oli tullut sinne tuttujen kyydissä. Danielillakin piti olla tänään jalkapallotreenit, mutta ne oli peruttu kun kentällä oli niin paljon pelaajia. Oli tainnut mennä poika isän kanssa lenkille.

M-L oli käynyt myös lenkillä. Oli samalla kerännyt muutaman litran puolukoita ja vähän sieniä.

Katselimme jälleen yhden tilaisuuden kesäisestä Laksjohkan konferenssista netin kautta. Se on kuin "kylpyä" hengelliselle elämälle. Tiedän, että joku voi olla eri mieltä tästä asiasta. Mutta, eipä siitä puolesta sen enempää. Satoi hetken aika ravakasti.

"Meidän varsinainen elämämme täytyy olla Jumalan tahdon täyttämistä, mutta tätä tahtoa vastassa on maailma. - Sydämen halulla tähän maailmaan kuuluminen on kuolemaa. - Tässä on siis kaksi sovittamatonta ristiriitaa vastakkain. - Jommallakummalla taholla täytyy, oi sielu, sinun rakkautesi asustaa. Elämä ja kuolema riippuvat siitä, missä rakkaudellasi on sija" (Fr. Hammarsten).

Siunausta!

Ps. "Anokaa, niin teille annetaan" (Luuk. 11:9).

22.8.

Noustessamme oli pilvipoutaista ja lämmintä. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Apostolien tekoja.

Marja-Leena kävi kylällä kauppa-asioilla. Minä tein julisteen/kutsun Kannonkosken nuotioiltaa varten. Se nyt ei minulta aina niin "mestariteos" synny, mutta kyllä siitä asia selvenee.

Kun M-L tuli kylältä luki hän kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Kävin Rantalan Jussin avulla laittamassa nuotioilta julisteen netin kautta Tarmolle ja Nikolle - niinhän se alkaa tieto leviämään sitäkin kautta. Satoi. 

13 maissa kävin hakemassa Danielin koulun jälkeen meille - Emilia oli mennyt kaverilleen.

Kirjoittelin Saarijärven kylien kutsu -infoa. Se on nyt 13. sellainen. Siinä kerrotaan selkokielellä missä on ollut kylätilaisuuksia - kyläiltoja ja nuotioiltoja - sekä missä niitä tulee olemaan.

Söimme kolmisin - Daniel, mummi ja vaari. Ja ruoka oli hyvää.

Tein loppuun kylien kutsu -infon 

Terhi-Marja kävi töistä tullessaan hakemassa danielin meiltä.

Kävin Niemelän harrilla monistuttamassa nuotioiltakutsuja. Kannonkosken nuotioillasta on infoa tuossa blogijutun oikealla puolella. Tervetuloa sinne syystulille! 

Kävimme lenkillä. M-L omallaan ja minä omallani urheilukentällä. +18 kun menin. Vettä satoi miltei kaatamalla, mutta ei muuta kuin sekaan vaan. Sade kyllä kasteli, mutta loppui ensimmäisen kilometrin jälkeen. Siitä yleensä tulee mukava olotila, kun kastuu ulkoa ja sitten alkaa lämpenemään sisältäpäin. Juuri niin kävi nytkin. 10 km "kävelynomaisen" lenkin tein. Tapasin kentällä siellä minulle tutuksi tulleen miehen. Juttelimme. Tulin kotiin 20.30 jälkeen.

Iltapalaa ja teetä.

Katsoimme jälleen M-L:n kanssa yhden kokouksen Arctic North -konferenssista, Laxjohkasta, Pohjois-Norjasta. Se oli samaan aikaan kuin Kalottikonferenssi Enontekiöllä, jossa olimme. Emme voineet silloin katsoa konferenssista tulleita lähetyksiä. TV7Plussastahan net löytyvät. Meitä net vain tuollaiset tilaisuudet rakentavat.

"Rukoillessasi opit rukoilemaan. Iäisyydellä on meitä varten yllätys; huomaamme, että rukouksemme ovat tulleet kuulluiksi suuremmassa määrin kuin luulimmekaan" (E. Reichel).

Siunausta!

Ps. "Ei kukaan ole hyvä paitsi Jumala" (Mark. 10:18).

21.8.

Noustessamme uuteen päivään - sunnuntaihin - paistoi aurinko. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Apostolien tekoja.

10:ksi ajelimme Marja-Leenan kanssa helluntairukoushuoneelle alakertaan rukoushetkeen. Taisi olla 11 rukoilijaa.

11 alkoi yläkerrassa kokous, jonka johteli Ilolan Niko. Riihisen Inkerin säestyksellä/johdolla laulelimme lauluja. Turusen Mika opetti armolahjoista - on menossa sarja niistä. Sarjaa ei pidetä peräperäjälkeen, vaan n. kuukauden välein. Tulee hyvä opetussarja armolahjoista - kuunneltavissa UskoTV:stä. Tilaisuuden jälkeen oli alakerrassa kahvitarjoilu.

Jonkin aikaa kokouksesta tulon jälkeen menimme lenkille. M-L meni omalleen ja minä omalleni. Tein 8.3 km "kävelynomaisen" lenkin Tarvaalan suunnassa. Sen aikana aurinkoinen - ja oikein lämmin - päivä muuttui pilviseksi ja vettäkin ripeksi. Mukava lenkki-ilma.

Lenkin jälkeen söin hyvää vokkipannu -ruokaa - M-L oli jo ennättänyt syödä.

Aloin lueskella Terhi-Marjan tänään kokouksessa ostamaa kirjaa - antoi sen meille ensin luettavaksi - joka kertoo kiinalaisesta pastorista, Zhang Rongliangista. Kirjan nimi on Lujana Kristuksessa, Rohkean kiinalaispastorin elämäntarina. Valtavia kärsimyksiä!

Kävin saunassa. Oli ilo ropsutella vastalla ja vilvuutella takapihalla. Etuoikeus. Kiitosaihe.

Jatkoin em. kirjan lukemista. Sitä on vaikea laskea kädestään. Mitä kaikkea Kristuksen ruumis - veljemme ja sisaremme - joutuvatkaan maailmassa kokemaan!

Seurasimme M-L:n kanssa TV7Plussalta netin kautta Pohjoisten kansojen konferenssista katsomatta jääneistä tilaisuuksista yhden. Samalla tuli luetuksi myös em. kirjaa ja syötyä iltapalaa/juotua teetä.

Ote em. kirjasta:

"Muistan jopa hänen tuona iltana julistamansa sanoman. Aiheena oli maria, joka käytti kallisarvoisen tuoksuöljynsä Jeesuksen hyväksi. Hän kertoi, miten Maria rikkoi kallista tuoksuöljyä sisältävän astian toivoen sen miellyttävän Herraansa. (Ks. esim. Joh. 12:3-8.) "Liian monille nykyisille uskoville on annettu kalliita tuoksuöljyastioita, mutta he kieltäytyvät rikkomasta niitä. He pitävät niitä itsellään, mutta eivät tiedä, mitä tarkoitusta varten. Rakkaus Jeesukseen vaatii täydellistä antautumista. Älä pidätä mitään. Mikään ei ole sen kallisarvoisempaa, mikään ei ole arvokkaampaa, kuin että Vapahtaja on kanssamme. Me emme saa pidätellä mitään." Siinä istuessani ymmärsin, etten voinut pidätellä mitään. Kuultuani hänen sanansa rukoilin hiljaa: "Herra, minun elämäni on kaikki, mitä minulla on tarjota sinulle. Se ei ole kallisarvoinen tuoksuöljyruukku, mutta rikon mielelläni sen sinun hyväksesi. Olkoon tämän rikotun astian sisältö mieluisa sinulle, Herra" (Lujana Kristuksessa, rohkean kiinalaispastorin elämäntarina, Zhang Rongliang & Eugene Bach, Avainmedia Lähetysjärjestö ry 2016, s. 72).

Siunausta!

Ps. "Me olemme kaikin tavoin ahtaalla mutta emme umpikujassa, neuvottomat mutta emme toivottomia, vainottuja mutta ermme hylättyjä, maahan lyötyjä mutta emme tuhottuja" (2. Kor. 4:8-9).

20.8.

Sydämelliset nimipäiväonnittelut Lahtelan Samulille ja Peiposen Samulille vielä täskii!

Noustuamme uuteen päivään oli aurinkoista. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Apostolien tekoja. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Kävimme lenkillä. Minä Tarvaalan suunnassa "kävelynomaisella" lenkillä ja M-L oman lenkkinsä. Oli aurinkoista ja lämmintä.

Söimme.

16:ksi ajelin Kintauksen kautta Kuohulle, jossa oli menossa telttakokoussarja. Loppumatkasta ja telttakokouksen alkupuolella satoi kovasti. Telttaan mentyäni tapasin opiskelukaverin - Raijan - yli 40 v takaa. En tuntenut, ennen kuin hän sanoi kuka oli. Tämän illan johteli Vertaisen Veikko. Lauluja lauloimme Mervin kitarasäestyksellä. Intialainen sisar todisti. Intialainen ryhmä lauloi. Minut oli kutsuttu puhumaan tähän iltaan. Niinpä puhuin sydämelläni olevasta asiasta. Veikko halusi jakaa paikalla oleville vihkosiani: Jumalalla on sinulle asiaa.

Tilaisuuden jälkeen ajelin Haarasenmäelle, Hoikkaan, jossa oli klo 18 tilaisuus. Puolisen tuntia myöhästyin. Kuusjärven Timo oli ennättänyt jo esiintyä. Takalon Martti, Puustellin Ninni ja Paanasen J-P olivat juuri esiintymässä kun menin. Eija Merilä esiintyi sen jälkeen. Sitten oli väliaika ja kahvitarjoilu. Mukavat tilat tällaisiin juttuihin Haarasenmäessä. Kahvin jälkeen olisi ollut vielä Kristian-elokuva -esitys. Lähdin kahvin jälkeen kotia kohti. Pieni Milena-neitikin oli siellä tilaisuudessa mukana. Vilkutteli kun lähdimme pois päin.

Palattuani kotiin oli M-L aloittelemassa katsomaan Open fest -kokoussarjan tilaisuutta. Minäkin aloin. Samalla teetä juoskennellen ja pannukakkua ja pizzaa sen kanssa pureskellen. Mitenkähän net sokerit? Erinomaisen evankeelinen puhe Patrick Tiaisella.

"Jumalalle ei ole mikään vähäistä, ei kukaan huomaamaton; kaikki mikä täyttää paikkansa hänen suuressa maailmansuunnitelmassaan, on pyhää, ja sillä on korkea arvo. Ei yksikään ihminen ole ilman paikkaa. Mutta sen täyttäminen on Jumalan silmissä ainoa tosi suuruus.

Kaikille meille uskomillaan leivisköillä Jumala ei tarkoita omaa kunniaamme, vaan toisten palvelemista. Hän ei myöskään arvostele meitä antamiensa lahjojen suuruuden ja määrän, vaan uskollisuutemme mukaan" (F. W. Farrar).

Siunausta!

Ps. "Herra, Herra on iankaikkinen kallio" (Jes. 26:4).

19.8.

Heräillessämme oli pilvipoutainen sää. Marja-Leena alkoi valmistella heti aamusta nuotioiltatarjoilujuttuja. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Apostolien tekoja. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Kävin 13 maissa hakemassa Emilian ja danielin koulun jälkeen meille - ja aurinko paistoi lämpimästi.

Söimme.

Kasailin nuotioiltatavaroita autoon.

Seurasin Rion olympialaisten miesten 50 km kävelyn alkua. Kovat, lämpimät ja kosteat olosuhteet.

16 maissa ajelin torille keskustaan peräkärryn kanssa. Parkkosen Hannu olikin siellä jo odottelemassa ja Rantalan Jussi tuli kohta myös. Samoin Lehtomäen Matti ja Tuula. Nostelimme penkit, pöydät, tuolit, katokset, sun muut kärrystä pois ja paikoilleen. Pystytimme kaksi katosta - toinen letun- ja makkaranpaistoa varten, sekä niiden tarjoilua varten.

Kävin hakemassa M-L:n, sekä tarjoilujuttuja kotoa ja ajelimme takaisin torille. Aurinko paistoi kuin parhaaseen kesäaikaan.

Elotulet kutsuvat - NUOTIOILTA, ALKOI KLO 18. Aluksi rukoilimme. Pyysin salon Raimoa rukoilemaan. Lauloimme yhteislaulun: Tänne polkumme johtaa, luokse iltanuotion. Yhteislauluja säestelivät kitaroilla Janne Lampinen ja Teemu Lehtomäki. Pyysin yhteislaulujen esilaulajaksi kanssani Moision tarmoa. Yhteislauluja lauloimme aina joihinkin väleihin: Ilta pimenee, Syvyydestä minä huudan sinua, Herra, Kanjonilaulu, Oi, Herra luoksein jää jo ilta on. Laulut olivat laulumonisteesta. Raija Kalenius soitti harmonikalla muutaman kappaleen. Kinnusen Matti ja Rautasen Jussi käyttivät henkilökohtaiset todistuspuheenvuorot. Yksi todistaja ei päässyt lapsen sairauden takia paikalle. Jussi "tuurasi" häntä. Yksi todistaja ilmoitti tilaisuuden aikana, ettei ole sellaisessa kunnossa, että voisi todistaa. Jumala kyllä tietää ja katsoo kaiken etukäteen kuitenkin. Kuusjärven Timo lauloi joitakin omia laulujaan. Toikkasen Pentti soitti sikermän huuliharpulla. Puhuin lopuksi yksinkertaisesti pelastuksen evankeliumia. Turusen Mikan pyysin antamaan lopuksi infoa tilaisuuksistamme. Lahtelan Samuli ja Peiposen Samuli hoitivat kirjoitettujen rukousaiheiden keräämisen, sekä niiden puolesta rukoilemisen lopussa. Parkkosen Henri keitteli nokipannukahveja kahdella 6.1 l pannulla. Kahvia meni neljä pannullista. Makkaroita grillaili Kuzminin Denis. Terhi-Marja tarjoili niitä ihmisille. Moision Sisko näkyi kaadelleen kahvia mukeihin. Lehtomäen Matti ja Tuula paistelivat lettuja. M-L tarjoili niitä ihmisille. Letunpaisto ja makkarangrillauskalusto olivat Lehtomäen Matilta ja Tuulalta. Nuotioalustan ja puut toi Humpin Lauri. Äänentoistosta vastasi Paanasen Juha-Pekka. Järjestyksenvalvojina toimivat Pimiän Jussi ja Rantalan Jussi. Kaluston ja tavaroiden poislastaamiseen osallistui useita henkilöitä, joten se kävi nopeasti. Myös rukoushuoneella oli väkeä laittamassa tavaroita varastoon takaisin - mm. kaksi innokasta maahanmuuttajaa, jotka auttelivat jo torillakin.

Tämänkertaisen nuotioillan erilaisissa vastuutehtävissä oli yhteensä n. 32 ihmistä. Sydämellinen kiitos jokaiselle työssä mukana olleelle! Olimme rukoilleet kaunista säätä iltaan. Saimme täydellisen hyvän rukousvastauksen! Kiitos siitä Jumalalle. Iloitsin illasta sydämestäni! Miksi? Siksi, että saimme pitää esillä maailman parasta ja tärkeintä uutista - evankeliumia! Iloitsin, että oli niin paljon sellaisia ihmisiä joita olimme kutsuneet ja halunneet tulemaan nuotioiltaan. Paljon tuntemattomia kasvoja. En tiedä paljonko väkeä oli - kuitenkin reippaasti yli 100. Makkaroita meni enemmän kuin aikaisemmilla kerroilla torilla pidetyissä nuotioilloissa. Vaikka ilta ei ollut täydellinen, niin suuri ilo on siitä, että saimme pitää evankeliumia esillä kaupungin sydämessä. 

Mutta, karavaani kulkee ja koirat haukkuu. Eli, seuraava nuotioilta on Kannonkosken torilla to. 1.9. klo 18. Sinne! Ja muistetaan sitä rukouksin. Onhan se hyvä saada evankeliumia rukoushuonneiden seinien ulkopuolelle. "Karismaattiset" kokoukset ovat kyllä hyviä, mutta jos niistä tulee vain uskovien "nautiskelupaikkoja", niin onhan siinä isokin vinouma. Pitäisi jokaisen saada antaa ulos sitä mitä sisällä on - muutenhan sitä halkeaa. Ja toisaalta, vain istumalihakset kasvavat. Jeesus kyllä sanoi uskoville: "Tulkaa!" Hän sanoi meille myös: "Menkää!" Hänen ajatuksensa on, että ennemminkin menisimme uskomattomien luo - sinne missä heovat - kuin odottaisimme heitä tulemaan jonnekin luoksemme. 

Saatuamme kaluston paikoilleen ja peräkärryn palautettua Pitkäsen Paavolle, tulimme kotiin. Taivas oli sininen ja pilvetön. Pikku-Milenakin oli muuten siellä nuotioillassa. No, olivathan siellä Emilia ja Danielkin. Ainakin Emilia oli kutsunut yhden koulukaverinsa iltaan. Lieneekö Danielillakin ollut kavereita siellä. 

Piti ottaa vielä iltapalaa ja teetäkin kotiin päästyä.

Katsoin illan mittaan Rion 50 km kävelyn loppuhetket netin kautta. Rajua meininkiä.

"Olethan kristitty? Silloin on myös velvollisuutesi antaa valosi loistaa niille, jotka maailman meren monien salakarien lomitse ohjaavat purttansa ikuisuuden rantaa kohti.

Voidaanko sinusta sanoa, että valosi loistaa kirkkaana, että se selvästi osoittaa oikeata suuntaa, jota jokainen voi seurata, jos tahtoo? Vai saako taivas tietää, että sinun valosi tuikkaa niin himmeästi, että se pikemminkin johtaa harhaan kuin näyttää tietä? Voidaanko koko sinun elämästäsi huomata, että sinulla on Kristuksen mieli? Herra Kristus sanoo itse, että hyvin töin on meidän annettava valomme loistaa ihmisille.

Onko lamppusi valmiina ja öljyä täynnä, niin että se kirkkaana loistaa?" (S.)

Siunausta!

Ps. "Pois se minusta, että minä muusta kerskaisin kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä" (Gal. 6:14).

18.8.

Marja-leena lähti sängystä ennen minua ja meni asioille kylälle. Minäkin siitä kohta vedin luuni pystyasentoon - ja eikun kahvinkeittoon. Siinähän sitä sitten aamupalalla ja kahvilla tuli päivää aloiteltua. Luin Apostolien tekoja.

Järjestin Syystulien kutsu -teemalla NUOTIOILLAN Kannonkosken torille. Se on - jHs - torstaina 1.9.2016. klo 18. Jos sinua vähänkin kiinnostaa ihmisten iankaikkinen kohtalo, niin pyydän: Rukoile senkin illan puolesta - ja aloita jo nyt. Muista rukouksin myös Elotulet kutsuvat -teemalla olevaa NUOTIOILTAA, joka on huomenna - pe. 19.8.2016. klo 18 Saarijärven torilla. Näitä iltoja emme järjestä pelkästään hyvien lettujen, nokipannukahvien ja makkaroiden vuoksi. Ei, vaan siksi, että ihmiset voisivat olla kerran Jumalan taivaassa. Sinne kun ei kukaan pääse muuten kuin uskomalla Jeesukseen henkilökohtaisena Vapahtajanaan ja Herranaan. Haluathan olla mukana työssä - evankeliumintyössä - jota Jeesus itse käski meidät tekemään.

Kun M-L tuli kylältä - jossa kävi kaupoissa mm. ostamassa tarpeita huomista nuotioiltaa varten - luki hän kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Kävin hakemassa Emilian ja Danielin koulun jälkeen meille. Emilia se reippaasti toimittelee tarvittavat asiat puhelimella.  Samalla reissulla otin Paavon - Pitkäsen - kärryn auton perään. Se kärry kun jouti tänään käyttöön. Se toisen Paavon - Pietilän - kärry olisi joutanut vasta tänään. Ja taisipa sille olla jo toinenkin käyttäjä. Otimme M-L:n kyytiin matkalta - oli nääs pienellä kävelyreissulla.

Söimme.

Ruuan jälkeen ajelin helluntairukoushuoneen varastolle, jonne olimme Rantalan Jussin kanssa sopineet kohtaamisen. Nostelimme penkkejä "ison liudan" kärryyn, telttakojun, pöytiä, sekä tuoleja niiden ympärille laitettavaksi. Huomenna niitä kaikkia olisi tarkoitus käyttää torilla nuotioillassa. Aamupuoli oli kaunis, mutta iltapuolella satoi.

Tuotuani kalustokuorman pihaamme lähdin kylälle uudestaan. Kävin yhdessä paikassa onnittelureissulla - Satulla ja Samulilla - onnittelemassa pienokaisen syntymän johdosta ja valmistumisesta. Niissä molemmissa tosin "vähän viiveellä" - mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Olihan minulla vähän muutakin asiaa.

Palattuani kotiin, oli M-L mennyt kävelylenkille - se on oikein hyvä asia ja saakoon vain jatkoa. 

Kävin urheilukentällä 8.2 km "kävelynomaisella lenkillä, jolla koetin keskittyä kävelytekniikkaan. Danielkin oli joukkueensa kanssa jalkapalloharjoituiksissa. Lenkin lopussa alkoi sataa kovasti.

Palattuani lenkiltä oli M-L katsomassa netin kautta Open fest -kokoussarjan tilaisuutta, jossa puhui Patrick Tiainen. Minäkin sitä siinä seuraamaan - oli terveellistä kuultavaa.

Iltapalaa ja teetä.

"On ihmeellinen ero työn ja hedelmän välillä. Työ on kuollutta, mutta hedelmä on elävä. Oksa viinipuussa ei itse huolehdi auringonpaisteesta eikä sateesta. Ei, se lepää viinipuussa, ja kun oikea hetki on tullut, löydetään siinä oikealla tavalla oikea hedelmä. Näin pysykäämme Herrassa Kristuksessa" (J. Hudson Taylor).

Siunausta!

Ps. "Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!" (Joh. 1:29).

17.8.

Marja-Leena meni jo lenkille kävelemään ennenkuin minä nousin. Join kahvia ja söin aamupalaa. Luin Apostolien tekoja. Palattuaan lenkiltä luki M-L kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

M-L teki mm. pizzaa.

Hain Emilian ja Danielin koulun jälkeen meille. Aurinko paistoi kauniisti.

Söimme - myöskin kahdenlaista pizzaa. Olivat hyviä.

Kävin Paavolta kysymässä peräkärryä lainaan perjantaiksi - että saapi ajella penkkejä, yms. torille nuotioiltaa varten. Samalla sain nähdä Paavon tekemän kodan - jota vieläkin rakenteli. Ei sitä nyt kuiten niin pitkään rakenneta kuin Iisakin kirkkoa. Hieno "kotatempeli" - ei ole kirotusvire. Yksi toinenkin veli oli siellä käymässä - siinä yhdessä raatailimme. Samalla reissulla jakelin nuotioiltakutsuja. Sekin lähenee - se NUOTIOILTA. Tulehan tulille - infoa löytyy tuosta blogijutun oikealta puolelta.

Kävin 8.3 km "kävelynomaisella" lenkillä Tarvaalan suunnassa. Aurinkoista ja lämmintä.

Ajelin Rukousiltaan 19:ksi helluntairukoushuoneelle - 9 rukoilijaa.

Tuli jostain mieleeni vanhat "sanonnat": Mene seurakunnan musiikkijulaan - näet miten suosittu seurakunta on. Mene seurakunnan sunnuntaikokoukseen - näet miten suosittu sen pastori on. Mene seurakunnan rukouskokoukseen - näet miten suosittu Jeesus on.

Palailtuani kotiin oli M-L katselemassa netin kautta OPEN FEST -tapahtumaa. Patrick Tiainen oli juuri puhumassa. Ihmisiä halusi tulla uskoon.

Iltapalaa ja teetä.

"Älä sure tulevia, älä itke sitä mikä katoaa. Mutta pidä huoli siitä, ettet kadota itseäsi, ja itke, jos ajelehdit ajan virrassa kantamatta taivasta sielussasi" (Schleiermacher).

Siunausta!

Ps. "Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu" (Ps. 23.1).

16.8.

Sydämelliset onnittelumme pienelle Milenalle täyttäessäsi 2 v! Taivaan Isä siunatkoon jokaisen elämäsi päivän! Olet kyllä sellainen päivänsäde, ettei sanoja keksi, miten se pitäisi ilmaista!

Kostea päivä. Marja-Leena nousi aikaisemmin laittelemaan tarjoiluja päivää varten - ja tekemään muita valmisteluja. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia - minä vähän myöhemmin. Luin Apostolien tekoja.

Kävin hakemassa "menetetyn metsikön" reunamilta vastaksia joista tekaisin vastan laavussa istuskellen. Hieman satoi.

Laitoin pressusaunan kiukaan alle tulen.

Rukoilimme M-L:n kanssa olohuoneessa yhdessä.

13.30. maissa meille tuli vieraita - siskoni Pirjo ja miehensä Kari, sekä veljeni Heimo ja vaimonsa Arja. Se oli mukava asia - eihän sitä niin usein tapahdu. Nyt tapahtui. 

Jutustelimme ja olimme yhdessä. 

Kävin välillä hakemassa Emilian ja Danielin koulun jälkeen meille.

Joimme kahvia ja söimme hyviä tarjoiluja. Kun saunan kiuas oli kuuma heittelin häkälöylyt ja vedin pressun kehikon päälle. Heimo, Kari, Daniel ja minä menimme ensin saunaan. Löyly oli hyvä ja samoin vasta. Kanssakylpijätkin kiittelivät löylyjä.

Terhi-Marja tuli töistä tullessaan myös meille.

Pirjo ja Arja kävivät myös saunassa - ja kiittelivät kilvan mukavia pehmeitä löylyjä. 

Ennen vieraiden - no, ei nyt niin vieraidenkaan - poislähtöä ennätti Deniskin vielä heitä näkemään töistä tultuaan.

Taisivat vieraat lähteä 17.30 maissa - menivät "Terhien" kanssa katsomaan ohi mennessään heidän taloaan, joka on tuossa lähellä. Mukava oli sukulaisia pitää meillä vieraina.

Lienee ollut 18 maissa kun lähdin 8.3 km "kävelynomaiselle" lenkille Tarvaalan suuntaan. Vähän tihkutteli vesiä. M-L kävi myös lyhyemmällä kävelyllä. Oli kukkia keräilemässä maljakkoon laitettavaksi jo aika lähellä kotia, kun saavutin.

"Meidän ei ole helppo nähdä, missä pienen ja todella suuren raja kulkee. Miten toisin piirtyykään tuo raja Ikuisen silmiin kuin meidän hämäriin katseisiimme! Varmaa on; että pieninkin voi sisältää ja heijastella suurinta kuten kastepisara aurinkoa. Ja mikä omassa elämässämme on suurta, mikä pientä? Vuorokautesi täyttävät pikku tapaukset, pienet velvollisuudet ja työt, mutta juuri nuo samat pikku työt ja velvollisuudet, surut ja ilot muodostanevat elämäsi kehyksen ja ovat siksi jotakin suurta ja arvokasta tai voisivat ainakin sellaisiksi tulla, jos niitä oikeassa valossa katsottaisiin. Päiväsi on usein täynnä "pieniä" todisteita Jumalan hyvyydestä - syömäsi leipä, nauttimasi lepo, sana, joka sieluasi ravitsee - mutta miten rikkaiksi voisimmekaan tulla, miten saattaisikaan ympärillämme vihannoida ja kukoistaa, jos paremmin kykenisimme näkemään tuon Jumalasta lähteneen suuren ja korkean, minkä hän näennäisesti pieneen piilottaa!" (L. Lindskog).

Siunausta!

Ps. "Olenhan minä sinua käskenyt: Ole luja ja rohkea; älä säikähdy äläkä arkaile, sillä Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi, missä ikinä kuljetkin" (Joos. 1:9).