31.3.

Se on sitten jälleen vuosi kulunut siitä, kun pikkusiskomme - minun ja Heimon - täytti vuosia. Sydämelliset onnittelumme vielä täskii täältä menetetyn metsikön reunamilta, Saarijärven salomailta, sinne Synsiölle, punaisen torpan emännälle! Nopsasti net nuot vujety nykyään kulahtavat ohi. Mistähän se oikeen johtuu?

Nousimme tänään runsaiden lämpöasteiden päivään. Ajelin ensimmäiseksi verikokeisiin terveyskeskukseen. Siinä odotushuoneessa oli mahdollisuus antaa viidelle ihmiselle Jumalalla on sinulle asiaa -vihkonen.

Tk:sta selvittyäni menin Majakalle hakemaan Rantalan Jussin monistamat SAARIJÄRVI RUKOILEE -illan julisteet ja kutsut. Kiitos Jussille ja Majakalle! Mannin Eero pyysi juomaan kahvit. Nepä siinä ryyppäilinkin. Jonkun aikaa pöydässä jutusteltuamme lähdin ja ajelin kotiin.

Marja-Leena siivoili. Söin myöhäiset aamupalat ja join kahvia.

13 maissa hain Emilian ja Danielin heiltä. Pyörillään huristelivat koulusta siihen. Aurinkoista. 

Tänään oli Ykköset -lehdessä sinne Lapista lähettämäni pieni jutunpoikanen SAARIJÄRVI RUKOILEE -illasta. Tuossapa sitä on blogijutun oikealla puolella infoa siitä illasta. Tule rohkeasti mukaan - ja tuo ystäviä ja tuntemattomia mukanasi. Jaa/lähettele tietoa illasta eteenpäin "kaikilla kanavilla".

Söimme.

Takkaakin lämmitin.

Terhi-Marja kävi hakemassa lapsosensa meiltä. Hän oli tänään ensimmäistä päivää töissä leikkauksen jälkeen.

Kävin illalla 8.3 km "kävelynomaisella" lenkillä Tarvaalan suunnassa, alle 7.30 min/km-vauhtia "köppäsin".

Poljeskelin 30 min. kuntopyörää.

Iltapalaa ja teetä.

"Mitä lähemmäksi Jumalaa pääsemme, sitä helpompi meidän on jättäytyä hänen käsiinsä tyytyen hänen johtoonsa. Koetuksen tullen sanomme: "Tahdon odottaa ja katsoa, mitä hyvää Jumala nyt tahtoo tehdä minulle, sillä olen varma siitä, että hän haluaa vain parastani." Tämä on oleva kunniakkaana todistuksena maailmalle ja vahvistava toisten käsiä. Mutta heittäytymällä epätoivoon koettelemuksen hetkellä teemme muitakin heikoiksi.

Onko sinulla juuri nyt jokin koettelemus kestettävänä? Lepää Jumalan lupauksiin luottaen, niin saat kokea, että hän tekee sanansa mukaan" (Yrjö Müller).

Siunausta!

Ps. "Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi meidän kaikkien edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssaan" (Room. 8:32).

30.3.

Aamupuolella satoi vettä niin että katto vain kohisi. Kyllä siinä lumet hupenevat. Lämpötila + 2-3. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Apostolien tekoja. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. 

Sytyttelin tulen takkaan. M-L ompeli ja laitteli verhoja kesäisempään tyyliin.

Kävin "kävelynomaisella" lenkillä Tarvaalan suunnassa. Menomatkalla tuli pyörällä vastaan tuttu poika - Daniel oli palautettavia pulloja ja purkkeja keräämässä. Ajeli meillä käväisemään. Paluumatkalla ajeli jo taas vastaan - oli meillä jo käväissyt kaakaota vähän maistelemassa. Emiliakin lähti pyörällä heidän kohdaltaan samaan aikaan kun olin siinä kohdassa menossa. Samaan suuntaan kun olimme menossa, niin menimme jonkin aikaa yhtämatkaa. Oli menossa kaverilleen. Aurinkokin koetti lenkin aikana olla näkysällä. Lämpötila yli + 5. 

Suihkussa käytyäni kävin hakemassa Danielin autolla meille heidän pihastaan - vanhemmat olivat kylällä.

Söimme. 

Terhi-Marja ja Denis hakivat Danielin.

Lueskelin vähän kirjaa.  

Katselin tänään vähän you tubesta Anconasta, Italiasta, European (EM) Veterans athletics -videoita. Siellä ovat nuo veteraanien hallikisat juuri menossa. Olisihan siellä mahdollisuus ollut olla mukana kävelemässä kilpaa. Ainoat arvokisat hallissa minulla ovat olleet kahdet halli-MM -kilpailut. Ei sitä kaikkiin kilpailuihin voi mennä, niitä olisi niin paljon.

Tänään tuli palkinto Jyväskylän kaupungilta - kaupunginjohtajan onnittelukortti mukana - v. 2015 saavuttamani Suomen mestaruuden johdosta. Edustan Jyväskyläläistä seuraa, niin siksi. 

19:ksi ajelin rukousiltaan helluntairukoushuoneelle - 12 rukoilijaa. Palasin kotiin kaupan kautta. Satoi vettä.

Tänään tulleessa RV-lehdessä oli mielenkiintoinen juttu Birit Anni Paadarista - saamelaisevankelistasta. Olen käynyt hänen kodissaan joitakin kertoja Kittilän kelontekemässä - syntyisin Anni on Inarista, Paadarjärven rannalta. Nykyään hän asuu Sodankylässä. Ompa hän nykyisen miehensä, Ilkan, kanssa käynyt täällä Saarijärvelläkin. Paljon on hänellä sellaista kerrottavaa, jota ei ole monella - ja tapa puhua evankeliumia on persoonallinen.

Jatkoksi hieman lainailua. Evankelista Hilja Aaltosen ajatuksia, hänen ollessaan jo iällisenä Koukkuniemen vanhainkodissa. Kävimme metkin siellä häntä tapaamassa, meijjän Timon ja Veikko "Veke" Leppäsen kanssa. Timolle tuli Hiljan kautta profetiakin.

"Minkälaisia ajatuksia Hilja Aaltosella oli jaettavana yli 70 vuotta kestäneen "työrupeamansa" jälkeen Jumalan "työrukkasena"?

Siunauksesta:

Olemme nykyaikana köyhiä siunauksesta. Aikaisemmin kodeissa vierailtiin paljon, ja ennen vierailulta lähtöä luettiin yhdessä Herran siunaus tai Isä meidän -rukous.

Nyt meillä on kiire kaikessa. Nämä perusrukoukset ovat kaiken pohjana. Jossain vaiheessa vapaakristillisten "lahkokirkoissa" ei luettu Isä meidän -rukousta lainkaan. Nyt se on tullut takaisin.

Sanomasta:

Olemme kadottaneet sanoman! Saarnatuoleissa kuulee liian paljon matkakertomuksia ja kuivia, hyvin jäsenneltyjä luentoja. Tähän päivään tarvitaan jotakin taivaallista, ja se syntyy vain Golgatan kärsimyksistä sekä Jeesuksen verestä, joita Pyhä Henki kirkastaa. Jumalan Pojan veri avaa armon meren ulapat. Saarnat ovat liian rakennettuja. Saarnan täytyy syntyä, jotta se tavoittaisi sydämet, muuten se juuttuu kurkkuun.

Jumala pitää ahtaalla julistajaa, joten todelliset saarnat ja sanomat syntyvät kivulla. Nykyään painotetaan enemmän ohjelmaa kuin sanomaa. Olipa kysymyksessä sitten pieni tai suuri kokous, pitää olla Sanan alla. Oman hengen täytyy päästä yhteyteen taivaallisen voiman kanssa. Olen kirjoittanut vain yhden puheen paperille, ja se oli sitten kuiva kokous, muistan sen vieläkin. En käytä koskaan edes jäsennyksiä. Se on minun kutsumukseni.

Jumalan antama sanoma ei ole koskaan pitkä, eikä siinä ole koristeita. Raamatun opetus taas on toinen asia. Ja jos toiselta julistajalta lainaa jotakin, se on sanottava" (Paul Raja-aho: Paikallisen seurakunnan salaisuus, Päivä Osakeyhtiö, s. 101-102).

Siunausta!

Ps. "Ja suuri voitto onkin jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa. Kun meillä on elatus ja vaatteet, niin tyytykäämme niihin" (1. Tim. 6:6).

29.3.

Ylihän se oli + 10 asteen lämpötila ulkona kun nousimme. Aurinkoistakin. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Apostolien tekoja.

Terhi-Marja ja Daniel käväisivät - kylällä käyneet. Joimme kahvia, yms.

Aamupäivällä toi Lampisen Jouko meille "tuoreemman" tietokoneen. Joimme kahvia ja jutustelimme - mikä olikin mukavaa uskovaisen veljen kanssa.

Iltapäivän alussa käväisin aurinkoisella pyörätiellä - Tarvaalan suunnassa - 8.3 km suhteellisen rauhallisella, "kävelynomaisella" lenkillä.

Söimme.

Lähettelin Sampoon pienen "puffin" SAARIJÄRVI RUKOILEE -illasta. 

Daniel jäi meille, kun käväisivät pihassa - Terhi-Marja ja Emilia menivät kauppaan.

Poljeskelin kuntopyörää 60 min. Muutaman minuutin tauon jälkeen 35 min. lisää. Ajatteletko, että kylläpä se tuo Joukokin joutavanpäiväisiä...? Eihän se nyt kuitenkaan ihan sillei liene? Siinä kyllä jalat ovat polkimilla ja takapuolta puuduttaa - mutta, myöskin voi olla sydän ja ajatukset taivaallisissa rukouksen kautta. Kummassa sinun mielestäsi on helpompi keskittyä rukoukseen - olla rukouksen hengessä - kuntopyörän satulassa, vai pehmeällä sohvalla television edessä katsomassa esim. ...? Kyllähän sitä tuota kuntoa tulee pidettyä yllä myöskin siksi, että kehtaa joskus aina laittaa numerolapun rintaan ja mennä radalle. Muutenkin on tietenkin hyvä pitää huolta itsestään - ei tietenkään se homma saa "karata käsistä". Esim. tänään kyllä yksi syy/tarkoitus oli saada myös verensokeriarvoja kohdalleen.

Iltapalaa ja teetä.

Jatkampa tähän lainausta eilisen jatkoksi:

"Viimeinen tuttavuus, johon olen perehtynyt, on munkki Paisios. Hän eli ja vaikutti 1900-luvulla Kreikassa Athosvuorella. Hänen elämänkertansa oli puhetta Kristukselle antautuneen ihmisen vaikutuksesta. (Hieromonk Isaac: Elder Paisios of Mount Athos. The Holy Monastery on Saint Arsenios the Cappadocian 2004.) Kun ihmisessä ilmenee Kristuksen läsnäolo ja rakkaus, hänen luokseen tullaan pitkien matkojen takaa kysymään neuvoa, jopa autiomaahan. Saatoin vain hämmästellä, kuinka puhtaina Hengen lahjat toimivat Paisioksen elämässä, aivan kuten Apostolien teoissa. Hän eli erakkona omistamatta mitään. Hän paastosi ja rukoili lakkaamatta oman maansa ja muiden kansakuntien puolesta sekä tapaamiensa ihmisten kanssa. Monien kanssa hän kävi kirjeenvaihtoa. Hän otti ihmisten huolet omikseen. Lukuisia kertoja, kun hänen luokseen tuli avuntarvitsija, hän tiesi ennakolta tämän nimen ja ongelman. Hän pystyi lukemaan ihmisiä kuin avointa kirjaa. Hänen kauttaan lukuisat ihmiset parantuivat ja löysivät elämäänsä uuden suunnan Jeesuksessa.

Hänen elämänkerrastaan puuttuu kaikki pinnallisuus ja oman egon pönkittäminen. Tajusin jälleen yhden tärkeän asian: apostolien aikaan, ihmeisiin ja paikallisten seurakuntien kasvuun ei päästä ilman itselle kuolemista. Ihmiset seurakuntiemme ympärillä ovat hengellisesti janoisia, mutta jolleivat he näe esimerkkejä Kristus-elämästä, mitään muutosta ei tapahdu. Yhden ihmisen vaikutus voi olla suurempi kuin tuhannen hengen seurakunnan pinnallisen toiminnan. Hengellinen menestys on syvyyttä, palavuutta ensirakkaudessa ja viisasta intoa" (Paul Raja-Aho: Paikallisen seurakunnan salaisuus, Päivä Osakeyhtiö 2015, s. 47-48).

Siunausta!

Ps. "Näin Hiskia teki koko Juudassa, hän teki sitä, mikä oli hyvää, oikeata ja totta Herran, hänen Jumalansa edessä. Ja kaiken, mihin hän ryhtyi etsiessään Jumalaansa, koskipa se palvelusta Jumalan temppelissä tai lakia ja käskyjä, sen hän teki kaikesta sydämestänsä. Ja hän menestyi" (2. Aikak. 31:20-21).

28.3.

2. Pääsiäispäivä. Olimme ajatelleet nukkua piiiitkäään - nukuimmekin. Taisi olla + 11 noustessamme - aurinkokin paistoi. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Apostolien tekoja. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjastamme. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Rukouksen jälkeen lähdimmekin yhdessä rauhalliselle kävelylle Tarvaalan suuntaan. Lumet sulaneet silmissä - tai eihän niissä sitä kyllä taida ollakaan, mutta...Käväisimme Terhi-Marjalla, Emilialla ja Danielilla - Denis mennyt auttelemaan jotakin "väärttiään". Daniel oli kuumeessa peiton alla. Rukoilin Danielille paranemista Jeesuksen nimessä. M-L kääntyi - käytyämme heillä - takaisin kotiin päin. Minä käväisin kauempana. M-L:lle tuli 6 km ja risat, minulle 8.3 km. 

Palailtuamme kotiin söimme - lämmittelimme porosoppaa. Se se vain paranee lämmitettäessä - vaikka useampanakin päivänä peräkkäin voisi/haluaisi syödä. 

Heti syönnin jälkeen nousin NSU:n satulaan - Nouse Selkään Uudestaan. Tarkoittaa, että on ihan hyvä nousta sen satulaan uudestaan ja uudestaan. Jos on taas kyse NSU -merkkisestä moottoripyörästä, niin se voisi tarkoittaa kaatumisen jälkeistä pyörän selkään uudestaan nousemista. Huh, huh, olipas se hauskaa - vai oliko? 60 min. poljeskelin pyörää rauhallisesti - lähinnä verensokerin vuoksi. Hyvä siinä on kuiten rukhoillaki. 

Lähettelin SAARIJÄRVI RUKOILEE -jillan ulisteita, kutsuksi tilaisuuteen s-postilla.

Välillä keittelin kahveeta. Lujeskelin kirjaa.

Kävin vielä 18 jälkeen "vähän hikisemmällä", 8.3 km lenkillä Tarvaalan suunnassa - alle 7 min/km-vauhtia. Oli eka kerran tälle kevhäälle kävelytossut jalassa. Pyörätie mukavassa kuivuudessa.

Sytyttelin tulen takhan.

Iltapalaa ja teetä.

"Olen vapaakristillisyyden kyllästämä opetuksissa ja elämäntavoissa, mutta olen vuosien varrella tutustunut hengellisiin vaikuttajiin myös katolisen, luterilaisen ja ortodoksikirkon sisällä muun muassa kirjallisten lähteiden pohjalta.

Ne ovat kyseenalaistaneet omaa ajatteluani ja vetäneet nöyräksi. Ensimmäiseksi ne ovat osoittaneet tietämättömyyteni, kyseenalaistaneet oikeassa olemisen asenteeni ja tiedostamattoman käsitykseni puhdasoppineisuudestani. Toiseksi ne ovat koskettaneet pyhän ja puhtaan elämän suurempaa tarvetta. Olen ymmärtänyt, että teologisesti hyvinkin kaukana omasta ajattelutavastani olevat kristityt ovat päässeet paljon pidemmälle uskonelämässään. Vaikka minun on ollut vaikea käsittää joitakin oppirakenteita, olen mennyt hiljaiseksi heidän pyhän elämänsä edessä. Tämä on ollut terveellistä oman uskonvaellukseni kannalta. Toisenlaisesta ajattelutavasta kumpuava kristillisyys tuulettaa sopivasti omia rakenteita" (Paul Raja-aho: Paikallisen seurakunnan salaisuus, Päivä Osakeyhtuö 2015, s. 46-47).

Siunausta!

Ps. "Kohottakaa riemuhuuto Herralle. - Käykää hänen portteihinsa kiittäen, hänen esikartanoihinsa ylistystä veisaten. Ylistäkää häntä, kiittäkää hänen nimeään" (Ps. 100:1, 4).

27.3.

Hyvää Pääsiäistä jokaiselle, joka tän toivotuksen saa silmiinsä! Jos Jeesus olisi kuollut syntiemme tähden, mutta Hän olisi jäänyt hautaan, ei meillä olisi pelastusta. Nyt on, sillä Jeesus nousi ylös kuolleista kolmantena päivänä. Siksi apostolitkin julistivat Jeesuksen ylösnousemusta. Ylistämme Jeesusta, pelastajaamme!

Meillä oli edellisen yön - ei yövieraita - yöomia. Tero, Mari, Aaro, Eelis, Nooa, sekä Timon "pesueen" tyttö, Milka. Marja-Leena nousi ennen muita aamupalan laittoon. Syötyäni aamupalaa ja juotuani kahvia ajelin helluntairukoushuoneelle rukoushetkeen, joka alkoi klo 10 - 6 rukoilijaa.

Klo 11 alkoi yläkerrassa pääsiäistilaisuus, jonka johteli ja puhui aluksi Ann-Niina Turunen. Kuoro lauloi, Mika Turunen puhui. Lopussa rukouspalvelua. Alakerrassa kahvitarjoilu. Tero Mari, Terhi-Marja ja Emiliakin olivat kokouksessa. 

Tulin kokouksesta kaupan kautta kotiin. Pian söimme oikein pääsiäisen juhla-aterian, alkukeittoineen, lampaanpaisteineen, mämmeineen, yms. muineen. Teron perhe oli edelleen meillä, Terhi-Marja ja Emilia myös - Denis Danielin kanssa kotona, kun Daniel oli kipeänä. Timo perheineen saapui myös - Milka jo olikin meillä.

Jonkin ajan kuluttua joimme kahvit.

Ennen kuin lähdimme Kristian elokuvaa katsomaan kaupungintalon Saarijärvi-saliin, rukoilimme yhdessä hieman.

Elokuvan ensimmäinen esitys alkoi klo 17- 2. näytös alkoi klo 19. Sali oli täynnä. Voimakas, puhutteleva, elokuva. Tämä oli sen ensimmäinen osa, 2. osa tulee syksyllä. Eipä ole tainnut tulla oltua tuollaisessa herätyskokouksessa aikoihin. Taitaa olla elokuvan käsikirjoittaja-ohjaajan Martti Takalon tähän mennessä tehdyistä päätyö tämä. Kiitos martille ja koko tiimille koskettavasta ja puhuttelevasta elokuvasta!

Tero perheineen lähti elokuvista suoraan ajelemaan kotia kohti. Timo, Pia ja Milena olivat elokuvan ajan meillä odottelemassa Milkaa, joka oli kuvaa katsomassa - Timo ja Pia kävivät katsomassa sen jo eilen illalla Uuraisilla. 

Tultuamme kotiin, laitoin vielä saunan lämmite. Söimme iltapalaa ja joimme kahvia ja kuka mitäkin. Kävimme Timon kanssa löylyissä. 

Ennen 21 lähtivät "Timot" kotia kohti. Sittenpä meitä olikin täällä jäljellä vain kaksi.

On ollut keväinen päivä - tuollaista + 8 astetta. Elokuvista tullessamme oli + 7.

"Mitä on rukous? Se on sydämen persoonallisen jumalasuhteen ilmaus. Sinun täytyy myöntää. että uskonto on kuollutta ja tyhjää, jos persoonallinen suhde puuttuu. Tämä sinun on myönnettävä, joko sitten tahdot avata sydämesi uudelle rakkaudelle tai sulkea sen siltä. Jos sydämessä ei ole mitään, ei uskonto ole minkään arvoinen. - Tämä suhde juuri ilmenee rukouksessa Jumalan puoleen. En voi puristaa hänen kättään, en tuntea hänen huultensa kosketusta otsallani, kuten poika isänsä, en katsoa häntä silmiin kuten sitä, josta pidän, mutta voinhan puhua hänelle, kysyä häneltä neuvoa ja saada vastauksensa - rukouksessa - ... (J. J. Jansen).

Siunausta!

Ps. "Minä elän, niin tekin saatte elää" (Joh. 14:19).

26.3.

Tässäpä yllä tänään tekemäni SAARIJÄRVI RUKOILEE -illan juliste. Sitä voi ohjata haluamilleen henkilöille, tavalla, jos toisellakin. Onhan tarkoitus, että viesti illasta saavuttaisi ihmisiä runsain määrin.  Tule rohkeasti mukaan!

Marja-Leena nousi ennen minua uuteen päivään - leipomaan ja laittamaan ruuan laittoa alulle päivän tarjottavia varten. + 3 ja yli ulkona. Aamupalaa ja kahvia. Luin Apostolien tekoja. M-L luki kohdan hartauskirjasta ja rukoilimme lyhyesti. 

M-L kävi kylällä kaupassa. Sytyttelin tulen takkaan. 

Poljin kunto/rukouspyörää 60 min. Eilisen autossaistumisen kankeuksia pois ja sokeriarvoa alemmas. 

Söimme - oikein hyvää poronlihakeittoa.

Tero, Mari, Aaro, Eelis ja Nooa saapuivat 15 maissa - lieneekö ollut jälkeen. 

Tein julisteen SAARIJÄRVI RUKOILEE - iltaa varten - Teron avustaessa näissä tietokonejutuissa. Ainakin siitä asia selviää ihan tarpeeksi hyvin. 

Joimme kahvit.

Kävimme Teron ja Marin kanssa 8.3 km rauhallisella lenkillä Taarvaalan suunnassa. Menopuolikkaan menimme alle 7.20 min/km, paluupuolikkaan alle 7 min/km. Välillä juoksin, välillä (kilpa)kävelin. Mukava sää - palatessa + 2.5 astetta. Pyörätie sula.

Lenkin jälkeen laitoin saunan lämmite. Poljin 20 min. kuntopyörää. Teron ja Deniksen kanssa kävimme ottelemassa löylyä. Aarokin sinne lauteille hieman myöhemmin kapusi. Toisiakin jälkeemme siellä kävi.

Milka tuli meille saunomisemme jälkeen serkkupoikien luo. Mamma toi, kun oli heillä.

Lähettelin SAARIJÄRVI RUKOILEE -julistetta. 

Joimme teetä ja söimme iltapalaa.

Teron avustuksella laitoimme ylhäällä olevan julisteen tähän blogiin.

Tero perheineen ja Milka olivat meillä yötä, mikä oli oikein mukava asia.

"Tapojen ja muotomenojen jumaloitsijat

... on moniaita, jotka ilman epäpuhtaita vaikuttimia toivovat, että ulkonainen, säädettyjen tapojen ja muotomenojen noudattaminen asettaisi heidät edullisemmassa valossa Herran kasvojen eteen. He ovat näihin tottuneet jo lapsuudestaan ja arvelevat kaiken, mikä näistä poikkeaa, olevan ehdottomasti harhaanjohtavan ja väärän. Heille ovat muotomenot enemmän kuin elämä.

Jos elämä uskaltaisi murtaa itselleen toisia teitä, nousisivat he heti vastustamaan näitä elämän uusia ihmeitä ja sanoisivat: Tämä on aivan hullua! meidän täytyy vartioida itseämme tältä uudelta eksytykseltä - tältä hurmahenkisyydeltä! He antautuisivat mielellään vaikka marttyyreiksi pystyssä pitääkseen vanhoja tapoja ja muotomenoja, mutta Jumalan lähettämän herätyksen he kernaasti kytkisivät kirkon kellariin tai mieluummin ulkopuolelle kirkon muurien. Heillä on jumalisuuden muoto, mutta kieltävät sen voiman. He etsivät ihmisten kunniaa enemmän kuin Jumalan" (T. B. Barratin saarnasta, vihkosesta, joka on painettu 1924).

Siunausta!

Ps. "Kärsi vaivaa niin kuin ainakin jalo Kristuksen Jeesuksen sotamies" (2. Tim. 2:3).  

25.3.

Tänään kristikunta viettää lunastuksen ja sovituksen voitonjuhlaa. On Pitkäperjantai. Muistelemme mitä Jeesus ristillä teki puolestamme. Siellä - Hänen riippuessaan maan ja taivaan välillä - olivat minun kaikki syntini Hänen päällään. Niin olivat myös sinunkin syntisi. Koko maailman syntivelka sovitettiin Jumalan edessä, kun Jeesus antoi henkensä ja vuodatti verensä - Hän, joka oli synnitön. Siksipä Hän saattoikin sovittaa syntimme. Hänen ristintyönsä ja ylösnousemisensa kautta meillä on vapaa pääsy Isän yhteyteen ja kerran iankaikkiseen elämään taivaassa. Aina on kuitenkin muistettava se, että jos vain katselemme ja muistelemme Jeesuksen uhrikuolemaa puolestamme ulkopuolisina, mutta emme avaa sydäntämme Hänelle, jäämme ulkopuolisiksi pelastuksesta. ""Usko Herraan Jeesukseen niin sinä pelastut".

Heräilimme Hetassa, Enontekiöllä klo 6 ja jotain. Pakkasta n. 15. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Apostolien tekoja. Laitoimme tavaramme kasaan ja autoon. Sitten ei muuta kuin kohti etelää. Taivas oli harmaa. 

Marja-Leena luki autossa kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä ajellessamme eteenpäin. Muoniossa kävimme kaupassa.

Kihlangin kohdalla kaarsimme Kurjen Ilmarin ja Aunen kodin pihaan. Ilmari täytti viime kuussa 90 v - siitä jo silloin jotain kirjoittelinkin. Oikein oli mukava tavata uskonystäviä. Kurjen Juha ja Minnakin sattuivat olemaan käymässä. Oli mukava tapaaminen. Juhan kanssa - 10 v minua nuorempi - olimme samaan aikaan raamattuopistossa, Katinalassa - ja vieläpä huonetovereita. Mekin asuimme silloin pohjoisessa, niinkuin Juhakin. Juttelimme ja rukoilimme. Sitten jatkoimme matkaa.

Tornion ABC:llä - kantapaikassa - kävimme syömässä. Tupoksen ABC:llä joimme kahvit. Saarijärvellä vielä kaupassa. Kotona olimme ennen 21.30.

Laitoin tulen takkaan. Purkailimme "patsakoitamme". Söimme iltapalaa ja joimme teetä.

Sydämelliset kiitokset Eskolle ja Ellille, Enontekiölle, majapaikasta! Nopeasti se aika siellä hurahti.

Hyvää Pitkäperjantaita jokaiselle!

"Uskollisuus on samaa kuin tuntea, että Jumala on aina läsnä. Se on elämän läpi kulkemista mielessä tämä ajatus, joka tulee kutsumatta ja kehoittavana: "Sinä, Jumalani, olet luonani. Sinä näet minut." Uskollinen elämä on elämää uskossa" (F. V. Robertson).

Siunausta!

Ps. "Minä olen tullut valkeudeksi maailmaan, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen" (Joh. 12;46).

24.3.

 

Ei koetettu nousta aikaisin. Kun nousimme. oli pakkasta 6 astetta. Aurinkokin paistoi. Tuli hellaan. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Apostolien tekoja. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä mökin pöydän ääressä - esirukouksia, joihin uskomme tulevan vastauksia, ja on tullutkin. 

 

M-L lähti käymään kylällä kaupassa. Minä heitin repun selkään ja laitoin sukset jalkaan. Hiihtelin auringossa Pahtajärven suuntaan. Poikkesin sopivaan kohtaan jängän laitaan, johon aurinko paistoi. Tein "kynsitulet" - sellaiset pienet tulet - niinkuin sissit sanovat. Itsekin kun olen RUK:ssa saanut sissi- ja tiedustelukoulutuksen - eli olen niitä "metsän nopeimpia eläimiä", niinkuin ne meitä kutsuvat. No, empä oikeasti - en todellakaan - usko ihmisen olevan eläin, vaikka evoluution kannattajat niin uskovatkin. Siinä kankaan reunassa, "jänkhän" laidalla, kaivoin mustan "kahvikanan" - nokipannun - repustani, sulatin siinä lunta ja kiehautin kahvit. Pannarin palojen kanssa hörpin. Istuskelin jonkin aikaa ja jatkoin matkaani. Pilvisteli. Aurinko kuitenkin periaatteessa näkyi koko ajan - no, ainakin paistoi silloinkin kun ei näkynyt.

Hiihtelin hissukseen Pahtajärven lenkin. Ylhäälläkään ei tuullut. 18.5 km siitä kertyi.

 

Palattuani mökille, oli M-L leiponut mökkimme omistajille - Eskolle ja Ellille, sekä tietenkin muutakin perhettä ajatellen. Söin ja join kahvit - kahvin kanssa sai maistella hyviä piirakan reunapaloja. Daniel ja Miro kysäisisivät tietynlaisella äänenpainolla, päätä sivuun kääntäen ja silmät silmiin suunnaten: Onko se hyvvee? On/oli se, oli se vain kyllä hyvvee!

 

Syötyäni lähdinkin taas heti suksien päälle. Suuntasin hiihtelyni tuonne Ounasjärven suuntaan. 15 km työntelin menemhän. Auringonlasku oli kaunis. Sää selkeä. Ei juurikhan tuullut. 

 

Palattuani mökille oli pakkasta 15 astetta - ilmankos se jääpuraita nääveliin kasvattelikin. M-L oli sytyttelemässä hellaan valkeaa. Minä laitoin suksemme suksipusseihin, sillä tämä "korkeanpaikan leiri" täällä Enontekiöllä alkaa olla lopuillaan. Huomenna ei enää hiihdetä.

 

Tänään tuli hiihtelyä yhteensä 33.5 km  Hiihtoa tuli pidetyksi vireillä - minun osaltani - yhtenätoista peräkkäiseneä päivänä. Yhteensä niillä kertyi hiihtokilometrejä 337.6 km. Keskiarvo on 30 km ja jokunen satametriä päälle/pv. Tulopäivän jälkeinen päivä oli sellainen, jolloin en hiihtänyt. Kävelimme silloin M-L:n kanssa n. parin tunnin lenkin. Sellaista rauhallista liikuntaa on reissulla ollut kohdallani.

 

Sytyttelin tulen kiukaan alle. Kun se oli tarpeeksi kuuma, menimme M-L:n kanssa saunaan.

  

Söimme iltapalaa ja joimme teetä. 

"Aseet eivät turvaa elämäämme eivätkä ratkaise maailman ongelmia. Perusongelmamme ovat luonteeltaan hengellisiä, ja ne kyetään ratkaisemaan ainoastaan hengellisin menetelmin. Juuri tämän vuoksi rukous on niin tärkeä, sillä yksin Jumala kykenee muuttamaan ihmissydämen.

 

Kuka tietää mitä tapahtuisi, jos miljoonat ihmiset ympäri maailmaa ottaisivat käyttöönsä suurimman etuoikeuden, joka on annettu meille taivaan tällä puolen - esirukouksen? Oletko sinä yksi heistä?" (Billy Graham).

 

Siunausta!

 

Ps. "Minä, minä olen Herra, eikä ole muuta pelastajaa kuin minä" (Jes. 43:11).

23.3.

 

Täällähän sitä - "korkean paikan leirillä" - edelleen ollaan. Enontekiön Hetassa, Tunturi-Lapissa. Ei valittamista.

 

Eiliten unohtui yksi juttu kirjoittaa. Varmaan joku asia ampaisi mieleen ja toinen sitten unohtui. Eipä silti, olimmehan tietenkin jo muuten onnitelleet. Nimittäin eilen täytti vuosia nuorin poikamme, Timo. 37 v. Nyt kuitenkin tässä vielä haluamme onnitella: Sydämelliset onnittelut iän lisääntymisen johdosta!Taivaan Isän siunausta tuleviin hetkiin - Jumalahan se vain vuosiemme luvun tietää. Olkoot ne Jumalan tahdon täyttämät. Paljonhan olet jo ehtinyt elämässä tehdä - prsoonallisen talonkin perheesi kodiksi omin käsin rakentaa sinne Höytiän kuusikkoon. Sinulla on lämmin sydän, joka palaa evankeliumin asialle - evankelistahan oletkin. Kodeissaan elävät ihmiset ovat sydämelläsi siellä Uuraisilla. Niinpä monen kodin ovenripa on tullut sinulle tutuksi, kun olet kitarasi kanssa ovilla käynyt. Niitä ihmisiä, jotka menevät, ei ole paljon nykyään. Voimia siihen pitkäjänteiseen työhön. Musiikki - ja sen kautta ihmisten saavuttaminen evankeliumilla - on sydämesi suuri kaipaus. Paljon on sinulla koskettavia lauluja, joiden soisi tulla laajempaan tietoisuuten. Olet ollut tärkeänä lenkkinä useammassakin tasokkaassa bändissä - ja tälläkin hetkellä olet. Olen huomannut, että et halua musiikissakaan tehdä kompromisseja maailman kanssa, vaan palvella Jumalaa ehyellä sydämellä. Uskomme, että Jumala vielä avaa sinulle ovia, ollaksesi musiikin kautta Jumalan käytössä. Tulkoon vielä runsaasti uusia lauluja - sekin kaikkein koskettavin nähköön päivänvalon juuri oikeana hetkenä. Suurta Jumalan lahjaa ovat perheesi ihanat jäsenet - vaimosi ja kolme lastasi. Jumalan siunausta ja johdatusta kaikkeen elämässäsi! Iloitsemme sinusta ja rakastamme sinua!

 

 Tänä aamuna oli pakkasta noustessamme keskiviikkon 15 astetta. Eihän sitä niin aikaisin. Aurinkokin paisteli - ei kuiten täysin siniseltä taivaalta. Ensimmäiseksi sytytin hellaan tulen. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Apostolien tekoja. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme esirukouksia yhdessä mökin pöydän ääressä.

 

Puolenpäivän jälkeen lähdimme M-L:n kanssa hiihtelemään Ounasjärven suuntaan. Paluumatkalla tuuli vastaan. M-L hiihti 12 km, minä 15 km. Tuli hiihdettyä se väli, kun erosimme ja jälleen hänet saavutin, päivän kovinta vauhtia. 

Palattuamme mökille, join kupposen kahvia ja otin vähän palasta, jonka jälkeen lähdin yksin jatkamaan hiihtelyä tuonne Närpistön laavun suuntaan. Lähtiessä oli aurinko pilvessä, mutta Pahtajärvelle tullessani alkoi paistaa. Paluumatkalla oli vastatuuli. Jätin ohihiihdellessäni Pahtajärven laavulle Jumalalla on sinulle asiaa -vihkosia. Perinteistä olen koko päivän lenkeillä hiihdellyt. Tälle hiihtelylle tuli matkaa 17 km. Aikaa meni 1h 30 min. Rauhallista, tasaista "ethen käsin" menoa. Ei mitään "kilvanhiihtoa".

Palattuani mökille join kupilliset kahvia ja vettä, sekä söin kahvin kanssa hyvää pannaria, jota M-L oli paistanut. Sen jälkeen lähdin heti sivakoimaan jälleen tuonne Närpistön laavun suuntaan. Paluumatkalla vastatuuli. Aurinko joskus vilahteli. 17 km, aikaan 1h 30 min.

Käväisin mökissä juomassa kupin kahvia ja ottamassa myöspalasta. Sitten lähdin taas heti jatkamaan "lylyn lykkimistä". Hiihtelin Ounasjärven suunnassa 27.2 km. Aikaa kului n. 2h 45 min - ehkä vähän vähemmän. Tämän päivän hiihtelyssä oli puolet vastatuulta. Yhteensä tälle päivälle kertyi suksien päällä 76.2 km. - eli lähemmäs 100 kuin 50 kilometriä (humor). Mukava oli hiihdellä - mukabampi kuin että olisin vain tullut tänne Laphin makhuilemhan.

Sytyttelin hellaan tulen palattuani. M-L oli neulomassa sukkaa. Hän oli laittanut ruokaa, jota minäkin hiihtelyitteni jälkeen pääsin maistelemaan. 

 

"Emme ole oppineet, että kansakunta, joka rukoilee hartaasti yhdessä Jumalaa, on paljon voimakkaampi kuin kansakunta, joka käyttää kaikki resussinsa aseisiin. Emme ole ymmärtäneet, että vastaus ongelmiimme löytyy elävästä yhteydestä Jumalaan" (Billy Graham).

 

Siunausta!

 

Ps."Jumalan voimalla me teemme väkeviä tekoja" (Ps. 108:14).

 

 

22.3. 15 pakkasta kun nousimme. Emme kovin varahin heräilleet. Sytyttelin tulen hellaan. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Apostolien tejoja. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä mökin pöydän ääressä. M-L meni Ullalle, Leppäjärvelle. Minä lähdin hiihtelemään Pahtajärven lenkin, 18.5 km. Aurinkoista, ei kuitenkaan niin sininen taivas kuin eilen. Tuuletonta. Tullessani yhteen kohtaan, jossa oli "neljän ladun risteys", hiihteli siihen vastakkaisesta suunnasta samaan aikaan mies. Siinä juttelimme hyvän aikaa. Tuntui "edeltä valmistetulta" kohtaamiselta. Ja miksei olisi ollutkin, sillä Jumalahan on omalta puoleltaan sitoutunut viemään Hyvää uutista työtovereidensa kanssa ihmiselle, että he pelastuisivat. Sitä pelastusta tämäkin - suhteellisen tunnettu - enontekiöläinen keskustelukumppanini tarvitsee. Oli avoin hetki - Jumalalla on sinulle asiaa -vihkonenkin sujahti hänen taskuunsa. Jumala on ajoituksen mestari - ei noin, vaan tarkasti. Kävin mökillä juopasemassa kupillisen kahvia ja puraisemassa vähän palasta. Sitten lähdin hiihtelemään Ounasjärven suuntaan. M-L oli vielä Ullalla. Alkupuolella matkaa hiihteli vastaani mies, jonka kanssa pysähdyin juttelemaan. Olin nähnyt hänet ladulla jo alkupäivinä. Heti eka kerralla tuli mieleen ajatus, että hänelle pitäisi antaa Jumalalla on sinulle asiaa. Lauantaina tämä mies oli mukana Tapsan Lumilinnalla ulkoilupäivässä. Tämä oli nyt viides kerta kun hänet näin. Varmaan aikaisemmat kohtaamiset olivat tarpeellisia tälle kohtaamiselle. Olin sanonut Jumalalle, että kun vielä kohtaan tämän miehen, niin... Jumala oli tarkoittanut niin. Kohtasin. En olisi kohdannut, jos olisin lähtenyt mökiltä pari minuuttia myöhemmin. Juttelimme - ja Jumalalla on sinulle asiaa -vihkonenkin meni povitaskuun. Jumala on - ja myös ajoituksen mestari. Eivät kaikki uskovat(kaan) ajattele asiaa tällä lailla - kenties periaatteessa, mutta ei käytännössä. Enkä nyt korosta, että olisin itse onnistunut siinä, vaikka sitä haluankin. Kuitenkin on hyvä antautua Hänen johdatukseensa - oikein tietoisesti johdatusta rukoillen. Jumala ottaa sen tosissaan ja haluaa johdattaa työtovereitaan, isoissa linjoissa ja päivittäisissä asioissa - myös todistajan tehtävässämme kalliiden ihmissielujen suhteen. Tämä toinen hiihtelyni oli 15 km. Tänään tuli sitä lajia ulkoilua n. 33.5 km. Palattuani mökille oli M-L:lla juuri ruoka valmistumassa. Söimme. Laitoin saunan lämmite. Kirjoittelin ja lähetin jutun Ykköset -lehteen SAARIJÄRVI RUKOILEE -illasta. Kävin saunassa. Tänä iltana on ollut Jyväskylän kaupungintalolla vuonna 2015 menestyneiden Jyväskyläläis-seuroja edustavien urheilijoiden palkitsemisjuhla. Siellä ohjelmassa palkitsemisten lisäksi mm. kaupunpinjohtajan kättelyt ja puhe, sekä täytekakkukahvit. Juhlaan on kutsuttu vähintään Suomen mestaruuden voittaneet urheilijat - ja tietenkin kansainvälisissä mittelöissä menestyneet. Sain kutsun tilaisuuteen, mutta en mennyt kun olen täällä. Lupasivat lähettää palkinnon postissa. Olen muutaman kerran ollut mainitussa tilaisuudessa, koska - vaikka asunkin Saarijärvellä - edustan Jyväskyläläistä seuraa, Jyväskylän Kenttäurheilijoita (JKU). Se(kin) on hyvä tilaisuus olla Jeesuksen todistajana - nimimerkki vähän kokemustakin siitä on. "Olemme oppineet valjastamaan atomin voiman, mutta vain harva meistä on oppinut kehittämään rukouksen voiman täyteen mittaansa. Emme ole vielä oppineet, että ihminen voi olla polvillaan voimakkaampi kuin kehittämiensä aseiden takana" (Billy Graham). Siunausta! Ps. "Olkaa kestäväiset rukouksessa ja siinä kiittäen valvokaa" (Kol. 4:2).

21.3. Pakkasta 10 noustessamme. Sininen taivas. Aurinkoista. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Apostolien tekoja. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä mökin pöydän ääressä. Hiihtelin 14.6 km Ounasjärven suunnassa. 5 pakkasta. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Yhdessä ladun risteyskohdassa tapasin miehen, joka oli rukousvastaus rukouksiini. Aivankuin olisi ollut odottamassa siinä. Juttelimme - myöskin pian hengellisistä asioista. Sain todistaa ja kertoa myöskin jutellessamme uskoakseni sen mikä siinä hetkessä oli tarpeellista. Sen kohtaamisen jälkeen tavoitin yhden hiihtäjän, jonka kanssa sitten hiihtelimme rinnakkain jutellen ja välillä pysähtyen ja sauvoihin nojaillen jutellen. Hengellisiin asioihin johdatin juttelun kysymällä: Käytkö jossakin seurakunnassa? Sain todistaa ja jutellessamme kertoa sen mitä tarvitsikin - ts.sen, että ihminen voi sen kuultuaan pelastua. Ensimmäisen miehen kohdalla hengellisiin asioihin johdattaminen tapahtui kysymyksellä: Oletko sinä uskovainen mies? Kumpikaan ei ollut. Herra haluaa Henkensä kautta rohkaista meitä Hänen omiaan rohkeasti todistamaan Jeesuksesta. Se on peruskutsumuksemme - jokaisen meidän. Kaikki syyt, mitä voidaan esittää, etteikö asia niin olisi, ovat tekosyitä. Suurimmat syyt, olla olematta Jeesuksen todistaja, ovat pelkuruus ja Jeesuksen häpeäminen ihmisten edessä. Siihen helposti - todellisuudessa - sorrumme. Enkä puhu todistajana olemisesta siksi, että olisin onnistunut siinä. Itsessäni olen arka. On vain aina ylitettävä se kynnys, että haluaa avata suunsa ja tehdä se - todistaa ja puhua ihmisille Jeesuksesta ja pelastuksesta. Puhummehan me kaikenmaailman muistakin asioista, miksi sitten ujostelemme puhua ihmiselämän kaikkein tärkeimmästä asiasta? Vai onko se meille kaikkein tärkein? Eivätkö ihmiset joudukaan helvettiin, jos eivät elämänsä aikana usko Jeesukseen? Miksi Jeesus tuli maailmaan? Keitä olisivat ne toiset, jos ne emme ole me, jotka ovat Jeesuksen todistajia täällä maan päällä. Jumala siunatkoon sinua ja minua elämämme ykköskutsumuksessa! On hyvä aloittaa läheisen suhteen luomisesta Jeesukseen - Häneen, jonka todistajia olemme. Muuten on vaikeaa olla Hänen todistajansa. Mutta, Pyhä Henki tekee molemmat mahdolliseksi. Tuollaiseksi tämä kirjoitus nyt ohjautui. Ei olla kylmiä sille, mistä on ollut puhe. M-L kävi kävelylenkillä kun minä hiihtelin. Lenkin jälkeen kävin vähän syömässä ja juomassa kahvia mökillä. Sitten kävin vielä hiihtelemässä muutaman kilometrin - kun sää oli niin hieno. Tänään tuli sivakoiduksi n. 21 km. 18:ksi ajelimme Vuontisjärven ja Peltovuoman kylien läpi Ketomellaan, Paavolle ja Outille. Outi aamulla soitteli ja kutsui. Olemme heidän kanssaan tuttuja vuodesta 1978. Kun menimme istutettiin meidät ruokapöytään - oli hyvää porosoppaa. Jutustelimme. Jonkin ajan kuluttua joimme hyvät kahvit. Siunasimme toisiamme. Heidän talonsa ikkunoista on huikeat näköalat Pallastunturin suuntaan - ja koko tunturijonoon. Sydämelliset kiitokset Paavolle ja Outille illasta! Ennen 22 olimme takaisin mökillämme. Söimme iltapalaa ja joimme teetä - ja laitoimme tulta hellan pesään. Sydämellisiä nimipäiväonnitteluita Toikkasen Pentille, Paajalan Pentille ja Lahtelan Pentille! "Golgata, vavahda, ihminen. Golgata, avasit autuuden. Golgata, tuskien ristinpuu. Golgata, yöni kirkastuu. Golgata, kuoleman kunnaat. Golgata, elämän lunnaat. Golgata, velkani maksoit. Golgata, rakastaa jaksoit" (Hilja Aaltonen). Siunausta! Ps. "Missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään" (Matt. 18:20).

20.3. Nukuimme pitkään. Hetassa. Ei täysin sininen taivas. 8 pakkasta. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Apostolien tekoja. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä mökin pöydän ääressä. Kävimme hiihtelemässä. Täällä olo aikamme paras sää - sininen taivas ja aurinkoisen mukava paiste. M-L kääntyi Pahtajärven laavulta takaisin - meni käymään kaupassa ja laittamaan ruokaa. Minä kävin Närpistön laavulla. Siellä kohtasin pariskunnan - uskon, etten sattumalta. Olimmehan rukoilleet johdatusta - ja olinhan hiihdellessänikin rukoillut johdatusta. Jos ei laavulla olisi ollut ketään, olisin vain kääntynyt sen kohdalla ja lähtenyt takaisinpäin. Menin tulille heidän seurakseen - ainoana motiivinani olla toteuttamassa rukousvastausta rukouksiini. Juttelimme. Minulla ei ollut mukanani Jumalalla on sinulle asiaa -vihkosia. Olin kuitenkin aikaisemmin jättänyt laavulle niitä, joten saatoin ojentaa heille sellaisen. Sain todistaa heille. Samalla join siinä laavulla kahvit. Kun lähdin paluumatkalle rukoilin siunausta näille ihmisille ja sille kylvölle, jota kohtaamisemme aikana tapahtui. Sää oli hieno - ja kuru ennen Pahtajärveä. Siinä on molemmin puolin korkeat jyrkät kallioseinämät. Ne jatkuvat Pahtajärvelle - senkin molemmin puolin on korkeat jyrkkäseinämäiset kalliopahdat. Hiihtoa n. 17 km. Söimme. 18:ksi ajelimme kylään Leppäjärvelle, Tapsalle ja Pirjolle - eli siihen paikkaan, jossa on se iso lumilinna, jonka tienovilla eiliten vietimme ulkoilupäivää. Tapio on "linnan herra" siinä linnassa. Se - lumilinna - on osoittautunut vuosien saatossa oivalliseksi tavaksi saada kontakteja ja yhteyksiä erilaisiin ihmisiin - ja mitäpä "lumilinna vielä poikiikaan" siunaukseksi? Monet kun ovat Herran tiet ja Hänen antamansa rikkaat ideat. Jutustelimme moninaisia ja nautimme pöydän hyviä antimia - mm. naapuritörmällä kylmäsavustettua lohta, joka on ihan eri kuin kaupasta vastaavalla nimellä ostettu. Siunasimme toisiamme. Kiitämme illasta ja yhdessäolosta! 22 jälkeen olimme mökillä. Kuutamo. 15 pakkasta. Sytyttelin hellaan tulen. Söimme iltapalaa ja joimme teetä. Jatkoa eilisessä blogissa olleeseen rukouskokouskertomukseen :

"Kokoukseen ei ole valmistauduttu (ovet avataan viime tingassa), kokouksen nimi on valheellisesti "rukouskokous"(siellä ei juuri rukoilla), kokous alkaa myöhässä, seurakunnan johtajat loistavat poissaolollaan, kokouksessa ei ole mitään tavoitetta (rukouksia roiskitaan joka suuntaan), eikä ihmisiä ole opetettu rukoilemaan. Kysymykseni on: kuka viitsii tulla tällaiseen kokoukseen toista kertaa? Ei ihme, että rukouskokoukset ammottavat tyhjyyttään. Ensimmäinen parannus on seurakunnan johtajien ja vastuuhenkilöiden kohdalla. Kun he alkavat käydä, ohjata ja opettaa, muutkin tulevat" (Paul Raja-aho: Paikallisen seurakunnan salaisuus, Päivä Osakeyhtiö 2015, s. 38). Siunausta! Ps. "Pitäkää siis huoli itsestänne ja koko siitä laumasta, johon Pyhä Henki on pannut teidät kaitsijoiksi paimentamaan Herran seurakuntaa, jonka hän omalla verellään on itselleen hankkinut" (Apost.teot 20:28) Sana on osoitettu seurakuntien vanhimmille, eli paimenille, kaitsijoille. Paimentehtävä on vanhimpien tehtävä numero yksi. Siksi vanhimmat eivät saa "laittaa itseltään pois" tätä tehtävää - ei edes diakoneille, joiden tehtävä ja toimenkuva on erilainen. Paimenet esim.ovat niitä, jotka etsivät kadonneita lampaita.

19.3. "Kokouksen piti alkaa seitsemältä illalla. Ovet olivat vielä kiinni, vaikka klo oli kymmentä vailla. Hengästynyt mies tuli avaamaan oven, ja Matti (vasta uskoontullut) oli ensimmäinen, joka astui pimeään seurakunnan saliin. Pikkuhiljaa väkeä alkaa tulla. Lopulta heitä on kourallinen. Useimmat ovat iäkkäitä, puhelevat tullessaan niitä näitä. Kokous pääsee alkamaan muutamaa minuuttia myöhässä. Kokouksen juontaja valittelee, että tänään ei saatu ketään soittamaan, joten lauletaan pari laulua ilman säestystä. Sen jälkeen iäkäs mies tulee tuomaan Herran sanan. Hän puhuu neljäkymmentä minuuttia. Sen jälkeen esitetään ilmoitusasiat ja lauletaan vielä yksi laulu. Sitten juontaja kysyy, onko kenelläkään rukousaiheita. Muutamia aiheita ilmenee. Niiden puolesta rukoillaan. Sen jälkeen juontaja kertoo pari aihetta, joiden puolesta voitaisiin yhdessä rukoilla. Ensin on hiljaista. Sitten pari ihmistä rukoilee ääneen. Taas on hiljaista. Sen jälkeen juontaja pyytää kaikkia nousemaan ylös, ja lausutaan yhdessä Herran siunaus. "Rukouskokous" on päättynyt! Yhteiseen rukoukseen jäi aikaa kymmenen minuuttia. Kukaan ei tullut sanomaan Jakelle sanaakaan... Myöhemmin ilmeni, että paikalla ei ollut ketään seurakunnan johtajista, "vanhimmistosta". Eivät he tosin olleet käyneet ennenkään kuin hyvin harvoin. Tämä oli Jaken ensimmäinen rukouskokous, malli, "standardi" karismaattisen seurakunnan elämästä. Loput ehkä arvaat" (Paul Raja-aho: Paikallisen seurakunnan salaisuus, Päivä Osakeyhtiö 2015, s. 37).

Tämä eiliten myöhään hiihtänyt vanha pariskunta ei pitänyt kiirettä nousun kanssa. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Pakkasta n. 6. Ajelimme Leppäjärvelle, Huttusen Tapion ja Pirjon pihalle, jossa oli Tapion tekemän ison lumilinnan vaiheilla ulkoilupäivä. Leikkimielisiä kilpailuja koko perheelle. Sää suosi. Mekin M-L:n kanssa osallistuimme. Oli lumisaappaanheittoa, sprinttijuoksua lumilinnan käytävän läpi - minun piti kontata, kevyen pallon potkaisemista linnan muurilta alempana olevaan tynnyriin, samojen pallojen heittoa muurilta tynnyriin, oli myös parikilpailu, jossa vedettiin toista isossa säkissä - minä vedin Parviaisen Keijoa, kun M-L ei rohjennut lähteä. Pienet ja isot osallistuivat, kommentit ja rohkaisut lentelivät - ja hauskaa oli. Lumilinnaan on kyllä Tapsa tehnyt ison työn - siinä on lunta vähän paljon. Ymmärsin, että pääsiäiseksi linnaan tulee vielä kappeli. Tarjoilut olivat Kelotin Rantamajoilla, jossa myös M-L:n kanssa kävimme. Siellä oli myös lähetysarpajaiset. Ostin neljä arpaa, joista kolme voitti. Ajelimme Rantakokon - kauppa - kautta kotiin. Syötyäni lähdin 16 jälkeen hiihtelemään Närpistön laavun suuntaan n. 17 km. Aurinko paistoi aivan siniseltä taivaalta. Palatessani mökille oli - 10. Iltapalaa. Saunomista. Siunausta! Ps. "Minä olen hyvä paimen" (Joh. 10:11, 14).

18.3. Uusi päivä aukeni meijjän perekunnan vanhuksille Tunturi-Lapissa, Hetassa. Pakkasta 9. Sininen taivas. Auringon paiste. Aamun ensimmäinen: tuli helhan. Aamupalaa. Kahaveeta. Lujin Apostolien tekoja. Marja-Leena luki meille kohan hartauskirjasta. Rukoilimme yhessä mökin pöyvvän ääressä. Iltapäivän puolella lähdimme pienelle perjantaihiihtelylle yhessä - reppukin tieten mukana. 5 pakkasta - ja sininen taivas. Närpistön vartta ja Ounasjärven jään kautta hihtelimme Ounastunturin Pyhäkeroa kohti. Käväisimme Pyhäkeron latukahviossa ryyppäämässä munkkikahvit - sitä sokeritautinenkin noin hihtelyn lomassa uskaltaa munkinkin. Kahvion pitäjä oli tuttu ajalta kun asuimme Enontekiöllä - ei tosin sillon kahviota pielly. Sanoi, että kävi pitkiä poikia tässä äskettäin siinä kahviossa. Toisen oli tuntenutkin - Timon. Vaikkei ole nähnyt sitten kuin koulupoikana. Niin, ne kun olivat - mein esikoinen: Tero ja kuopus: Timo - täällä hiitoloman aikaan poikaittensa (3 kpl) kanssa. Vieläpä pitivät tukikohtanaan tätä samaa kämppää, jossa isä-vaari ja äiti-mummi nyt majaansa pitävät. Sellastakin. Koska en usko sattumiin - koska rukoilemme johdatusta - niin uskon, että tapasimme/kohtasimme latukahviossa ihmisia oikeaan aikaan. Tuttuja ajalta jolloin asuimme täällä. Tilanne oli sellainen, että halusin sanoa heille lyhyesti - mutta mieleenjäävästi - kysymyksen muodossa elämämme tärkeimmästä asiasta, uskosta Jeesukseen. Pyhä Henki uskoakseni jatkaa todistamista heidän sydämissään. Hänen kanssaanhan me todistamme. Ja olihan siinä kahviossa muitakin. Jatkoimme hiihtelyä Sioskurun suuntaan. Kurussa oli lumivyöryvaara, joten jouduimme kiertämään aikamoisen lenkin. Tunturissa oli lumilakeutta - ja kylmää tuulta. Aurinko paistoi. Jatkoimme Savilammelle, jossa on kota. Tein tulet kotaan. Joimme kahvia ja purasimme eväitä. Pakkanen kiristynyt. Oli hankikanto. Hangenpinta kiilteli auringonvalossa kuin järvenpinta. Auringonsilta hohti siinä kirkkaana kuin pellistä hohtaen - selvemmin kuin usein järvestä. Kaunista. Pitkiä, hitaita, nousuja riitti. Pitkiä, hitaita, laskuja piisasi. Aurinko laski punertavana tunturin taa. Kuu yli puolikkaana näkyi taivaalla auringonkin ollessa paistamassa. Hämärä laskeutui. Kuutamo oli kirkas kun tuli myöhempi ilta. Oli niin kirkasta, että varjomme - ja muut varjot - piirtyivät terävinä. Oli mukava hiihtää tunteja kuutamossa. Vasemmalla puolella hohti valkeana Ounastunturi. Tulimme Ounasjärven jäälle itäiseen päähän, josta jäätä pitkin ja mökille. Klo 22.25 olimme perillä. Pakkasta 15 astetta. Laskimme kartasta, että matkaa hiihtelyllemme - sille, minkä olimme tänään aikoneet kahluttaa - kertyi yli 45 km. Nostan pipoa M-L:lle, joka ilman kuntoiluja hiihteli tuon matkan tuossa maastossa. Palattuamme laitoin tulen saunankiukaan alle ja hellaan. Söimme ja joimme teetä.

"Kun paikallisen seurakunnan rukouselämä elpyy varsinkin viikoittaisissa rukouskokouksissa tai muissa tilaisuuksissa, se mullistaa lopulta koko seurakunnan elämän. Armoitukset ja armolahjat tulevat voimakkaasti esiin. Kätketyt voimavarat avautuvat. Seurakunnassa profetoidaan, selitetään kieliä. Koko ilmapiiri sähköistyy ja tiedon ja viisauden sanat rikastuttavat seurakuntalaisten elämää ja helpottavat ongelmien ratkaisemista. Sairaiden puolesta rukoillaan, ja ilmenee voimatekoja. Seurakuntalaiset uudistuvat, koska saavat tuoreen kosketuksen taivaallisesta ilmapiiristä. Näky kirkastuu, ja uskalletaan tehdä rohkeita uskon ratkaisuja. Rukouskokousten elpyminen kielii aina herätyksestä ja uusista uskoontulleista" (Paul Raja-aho: Paikallisen seurakunnan salaisuus, Päivä Osakeyhtiö 2015, s. 40-41). Kuulimmepa tänään iloisen uutisen: Yksi lapsenlapsemme on tuolla tunturijonon toisessa päässä laskettelemassa ja hiihtelemässä. Hän oli siellä rukoillu yhden asian puolesta. Vastaus oli tullut 5 min.kuluttua.  Siunausta! Ps. Rukoilkaa lakkaamatta" (1. Tess. 5:17).

17.3. 6 astetta pakkasella noustessamme torstaihin täällä Hetassa. Sytyttelin "popot" hellaan. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä mökin pöydän ääressä. Luin Apostolien tekoja. M-L lähti käyttämään Ullaa Muoniossa. Minä lähdin "kahluttelemaan" n. 5 asteen pakkasessa Pahtajärven suunnalle. Menomatkalla tuuli viileästi vastaan. Närpistön laavulla kävin kääntymässä. Aurinkokin paistoi. Luntakin sateli - mutta ei kumpaakaan koko aikaan. Palattuani mökille lämmitin kahvia mikrossa ja söin vähän voileipää - ja näykkäilin hiukan kuivaa lihaa. Samantien lähdin takaisin samalle lenkille hiihtelemään. Närpistön laavulla käännyin. N. 35 km yhteensä hiihtnlyä tänään. M-L tuli vähän ennemmin mökille Muonion reissulta kuin minä hiihtelemästä. Laitoin saunan lämmite. Söimme. Löylyttelin. 19:ksi ajelimme M-L:n kanssa Leppäjärvelle, Kelotin Rantamajoille, Lumiraamattukoulun iltatilaisuuteen. 21.30 maissa olimme takaisin mökillä. Matkalla satoi lunta. Kuu näkyi kuitenkin kun olimme pihassa. Sytytin tulen hellaan. Söimme iltapalaa ja joimme teetä - kynttilätkin paloivat. Teron ja poikansa Nooan matkalta Barcelonasta tuli kuvia Mestarien liigan pelistä. Uskomaton määrä ihmisiä. Täälläkin seurailin toissailtana saman liigan peliä. Jännä rankkarikisa lopussa. Esko kävi tänään kahvilla mökissämme. M-L juuri leipoi sämpylöitä, joita saimme kahvin kanssa.

"Rukous on avain Jumalan maailmoihin. Rukouksen kautta saamme läheisen yhteyden taivaalliseen Isäämme, Jeesukseen ja Pyhään Henkeen. Ilman rukouksen avaamaa hengellistä todellisuutta seurakunnan elämä olisi kuin minkä tahansa yhdistyksen toimintaa. Juuri rukouksessa, ylistyksessä ja palvonnassa kristinusko tulee todelliseksi, koska olemme vuorovaikutuksessa persoonalliseen Jumalaan. Rukouksessa pääsemme keskustelemaan jumalan kanssa ja kuuntelemaan Häntä. Voimme kokea sellaista läheisyyttä ja rakkautta, joka tekee näkymättömän todellisemmaksi kuin näkyvän" (Paul Raja-aho: Paikallisen seurakunnan salaisuus, Päivä Osakeyhtiö 2015, s. 30). Kiitos, Paul, hyvästä kirjasta! Odotan lisää! Siunausta! Ps. "He kaikki pysyivät yksimielisesti rukouksessa yhdessä..." (Apost.teot 1:14).

16.3. Täällähän sitä - "korkeanpaikanleirillä" - Enontekiön Hetassa edelleen ollaan. Noustessamme näytti mittari mökin ikkunan pielessä nollaa. Aika aurinkoista. Ensimmäiseksi laitoin taas tulen hellaan. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Mukava aina hiukan vuolla suikaleita kuivalihasta - poron kuivattua paistilihaa. Kiitos siitä Terolle! Luin Apostolien tekoja. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä mökin pöydän ääressä. Kävimme hieman liikuttamassa itseämme suksien päällä - 22 km Ounastunturin Pyhäkeron suunnassa. Aurinko paistoi puolet matkasta siniseltä taivaalta. Pyhäkeron kämpän edessä joimme kahvia. Parin avioparin kanssa otin vähän puhetta uskonasioista. Olivat uskovaisia. Toiselle pariskunnalle annoin Jumalalla on sinulle asiaa -vihkosen. Jätin niitä myös autiotuvan pöydälle. Palattuamme mökille tuikkasin saunan kiukaan alle tulen. Söimme. Sitten saunaan ja saunakahvit. 19:ksi ajoimme naapurikylälle, Leppäjärvelle, Lumiraamattukoulun iltatilaisuuteen. Puhujat brasilialaisia. Meillekin siellä tuli sanomaa. 22 tienoilla tulimme mökille. Taivaalla kirkas puolikuu ja kirkkaat tähdet. Laitoin tulen hellaan. Söimme - kynttilöiden palaessa - iltapalaa ja joimme teetä. "Evankeliointia meillä on sen verran kuin meillä on evankeliumia. Tehtävänanto ei ole puhua evankeliumista, vaan julistaa evankeliumia: Jumala on kääntynyt puoleesi ennen kuin sinä käännyit Hänen puoleensa. Hän rakastaa sinua. Jumalan Pojan, Jeesuksen nimessä ja veressä on avattu Taivas. Herra Jeesus yksin on täyttänyt kaiken. Evankeliumi antaa kaiken kunnian Jeesukselle, eikä meille kunniaa lainkaan" (Jukka Niemelä, Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen aluejohtaja, Elämä -lehti, 3/2016, s. 23). Siu! Ps. "Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evank. köyhille" (Lk 4:18).

15.3. Noustessamme oli lämpöasteita. Vesi tippui räystäästä. Oli vähän pilvistä. Ensimmäiseksi sytyttelin tulen hellaan. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Johanneksen evankeliumia. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä mökin pöydän ääressä. Kävelimme kaupassa - sellainen 1 h ja vartti. Aurinko alkoi paistamaan siniseltä taivaalta. Lähdin hihtämään Pahtajärven lenkin - 18.5. km. M-L piti tänään taukoa hiihtämisestä. Jäi laittamaan ruokaa. Hiihdin vähän "nopeammalla sykkeellä" koko matkan pitkine nousuineen. Sininen taivas. Liukua ei oikein suksissa ollut - mutta sehän on vain kuntoilijalle hyvä kun saa "ponnistella enemmän". Pahtajärven laavulla oli yksi pariskunta tulilla. Sain todistaa heille ja antaa Jumalalla on sinulle asiaa -vihkosen. Närpistön laavulle jätin muutaman vihkosen. Hiihtely oli hyvä harjoite. Lenkin jälkeen söimme ja joimme pannarikahvit. Sen jälkeen pääsinkin saunaan löylyttelemään. Ajelimme Leppäjärvelle, Kallelle ja Kyllikille kylään. Mukava oli kahvistella ja jutustella. Sieltä menimme Lumiraamattukoulun iltatilaisuuteen 19:ksi. M-L haki Ullan kokoukseen. Tilaisuuden jälkeen näimme taivaalla hienoa näytelmää - selkeitä revontulia. Kuu - puolikkaana - ja tähdet kirkkaina. Vietyämme Ullan kotiinsa, ajelimme mökillemme. Sytytin hellaan tulen. Söimme iltapalaa ja joimme teetä. Tänään on ollut kova tuuli. Hiihtäessäni ylhäällä se oli ihan myrskynpuuskaista. Sai pitää varansa, että pysyi pystyssä. Puut olivat vapautuneet vielä eilen niitä painaneista massiivisista tykkylumistaan. Lämmin sää ja kova tuuli sen sai aikaan.

"Mitä herätys on? "Jokaisen todellisen herätyksen luonne ilmenee juuri siitä, että taivaasta alkaa tuulla. Ja kun taivaasta alkaa tuulla, silloin tulevat taivaalliset niin todellisiksi Pyhässä Hengessä, että syntiset ihmiset joutuvat vapisevin sydämin Pyhän Jumalan kasvojen eteen. Tästä ymmärrämme, että hengellinen herätys on kokonaan ja täydellisesti Herran työtä ja lahjaa. Mutta tästä käy myöskin ilmi, miten äärettömän välttämätöntä on, että Herran Hengen tuulet pääsevät aina uudelleen puhaltamaan yli kristillisen kirkon" (Urho Muroma, Herää valvomaan -lehdessä 3/1966. Elämä -lehdessä 3/2016, s. 6). Siunausta! Ps. "Minä olen teidän kanssanne joka päivä aina maailman loppuun saakka" (Matt. 28:20).

14.3. 10 pakkasta noustessamme Hetassa. Aurinkoista. Ensitöikseni raapaisin tulen hellaan. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Johanneksen evankeliumia. Marja-Leena luki paikan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä mökin pöydän ääressä. Lähtiessämme hiihtelemään oli 5 pakkasta. Pahtajärven lenkin hiihdimme - 18.5 km. Aurinko oli mennyt pilviverhon taakse, mutta näkyi sieltä kuitenkin. Verraton sää. Närpistön laavulla joimme kahvit. Siinä sain antaa yhdelle ihmiselle Jumalalla on sinulle asiaa -vihkosen. Männyt ja tunturikoivut olivat paksun tykkylumen peitossa. Kaunista. Ylhäältä näki kauemmas. Palattuamme mökille söimme. Laitoin saunan kiukaan alle tulen, joten heti ruuan jälkeen pääsimme saunaan. Kahvit juotuamme ajelimme Leppäjärvelle, Kelotin Rantamajoille, Lumiraamattukoulun iltatilaisuuteen 19:ksi. Jäi mieleen: Älä puhu elämäsi vuorista Jumalalle, vaan puhu Jumalasta vuorille. Mukava oli tavata tuttuja seurakuntalaisia - mm. Huttusen Tapio, jonka kanssa istuimme vieretysten. Ajeltuamme mökillemme 21.30 jälkeen, sytytin tulen hellaan. Söimme iltapalaa. Pian hiihtämästä tultuamme alkoi sadella lunta. Myöhemmin se oli jo vettä. Lämmintä 1 aste.
"Kokenut Israelin-lähetti Heikki Nurminen kertoi tarinan Yön kuningattaresta. Yön kuningatar on kukka, joka kukkii vain öisin, siksi harva pääsee sen kauneutta todistamaan. Heikki kutsui Yön kuningattareksi vanhaa naista. Seurakunnan pappi kutsui tätä hengelliseksi voimakeskukseksi. Nainen makasi omakotitalon yläkerrassa sängyssään, oli maannut jo vuosikaudet. Seinillä oli lähetysmaiden karttoja ja lähettien kuvia. Hän rukoili heidän puolestaan päivittäin, samoin kuin seurakuntansa työntekijöiden puolesta. "Kun voimattomuus iskee, tulen tänne", sanoi pappi. Yön kuningatar kukkii silloin, kun toiset ihmiset eivät sitä näe. Mutta se kukkii ja Isä näkee ja kuulee. Rukous valaa perustusta evankeliumin julistamiselle ... " (Juha Vähäsarja, Elämä -lehti, 3/2016., s. 3).
Siunausta!
Ps. "Meistä ei ollut itseämme auttamaan, mutta Kristus kuoli jumalattomien puolesta, kun aika koitti" (Room. 5:6).

13.3. Pitkään nukuttiin täällä 'korkeanpaikan leirillä", Enontekiön Hetassa. 6 pakkasta. Aamupalaa ja kahvia. Luin Johanneksen evankeliumia. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä mökin pöydän ääressä. Menimme kävellen Hetan keskustaan. Tuulenvinka oli viileä. Perinteiset Marianpäiväjuhlat olivat menossa Hetassa. Myyntikojuja kylällä. Takaisinpäin tulimme Ounasjärven jäätä. Hetken seurasimme siellä porolla-ajokilpailuja. Parin tunnin ulkonaolokävelyn teimme. Hiukan sateli lumiakin. Täälläpäin on menossa sotaharjoitus - Utin rykmentti ainakin harjoittelee. Taitaa olla jääkäri-sellainen. Söimme mökissämme - joka ei ole meidän, vaan Eskon ja Ellin. Ajelimme Leppäjärvelle, vajaan parinkymmenen kmn päähän. Kävimme Paavolla ja Ullalla. Mukava oli tavata jälleen. Sieltä menimme samalla kylällä oleville, Kelotin Rantamajoille, Lumiraamattukoulun iltatilaisuuteen. Mökillämme olimme 21 jälkeen. Laitoin hellaan valkean. Söimme iltapalaa ja joimme teetä. Eilen illalla meidät saavutti tieto nuoren perheenisän menehtymisestä vaikeaan, mutta suhteellisen lyhyeen sairauteen. Hän oli meidänkin esirukoustemme kohteena. Jumala siunatkoon vaimoa ja pieniä lapsia! Muistetaan yhdessä rukouksin! "Kuka on oikeassa? Minulla on pää täynnä oikeaa oppia ja melkoisesti kristillistä elämänkokemusta. Näen maailmalla ja myös Suomessa paljon niitä, joiden opillinen pohja on löyhä, kokemus niukka ja kristillisyys kenties hiukan väärin painottunut, mutta joka tuottaa enemmän hedelmää kuin minun toimintani. Minulla on taitoa, mutta ei aina riittävästi intoa. Heiltä ei puutu intoa, vaikka taidossa vähän haparoivatkin. Kumpi parempi? Alustava vastaukseni on: kumpikin. He tarvitsevat meitä, ja me tarvitsemme heitä. He voivat sytyttää meitä viemään rohkeammin hyvää sanomaa. Me voimme opettaa heille perusasioita, joilla on käyttöä viimeistään koetusten tullessa" (Ote Eero Junkkaalan kirjasta Tasapainossa - usko ja elämä, Perussanoma Oy 2016. Elämä -lehdessä 3/2016, s. 9). Hyvää, mukavaa ja siunattua matkaa Terolle ja Nooalle Barcelonan futis-matkalle! Lujittakoon ja luokoon se yhteyttä ja läheisyyttä isän ja pojan välille entisestään! Siunausta! "Jeesus vastasi: Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani" (Joh. 14:6)

12.3. Noustessamme oli pakkasta yli 6 astetta. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Johanneksen evankeliumia. Laitoimme tavaroita kasaan ja kannoimme ne autoon. 9.30 maissa jatkoimme matkaa kylältä, jossa kävimme kaupassa. Aurinko paistoi. Pian kuitenkin muuttui sumuiseksi. Matkalla kävimme syömässä Iissä Reinon suosittelemassa paikassa. Ihan "normi sapuskat". Autossa joimme pari kert kahvia. Klo 20.45 olimme Enontekiöllä, Hetassa, Eskon ja Ellin mökissä. Esko oli lämmittelemässä mökkiä ja tervetulleeksitoivottelemassa. Pakkasta n. 3 astetta. Matkalla näkyi kuun sirppikin. Lienee Kolarin kohdilla ollut hieno ruskotus taivaanrannalla auringon painuttua näkyvistä. Tie oli valkoisin Kihlangin Muonion välillä. Laitoin saunan heti lämmite. Pian siellä jo hikoilin lauantailöylyissä. Söimme iltapalaa ja joimme teetä. Syd. Onnittelut vielä tässäkin kaksi vuotta nuoremmalle velipojalle synt.pvn johd! Siunausta!

11.3.

Jotain tuttua - mukavaakin, mutta vähän haikeaakin - on tämän päivän päivämäärässä: Synnyin sillä, siis, nimittäin, juuri tuollaisten numeroiden päivänä - v. 1948. - Kangasniemellä, Haarajoen kylällä, Kuusjärven (paikan nimi taitaa "kirjoissa" olla Haarakangas) talon kamarissa. Poika jäi henkiin - vaikka olisi voinut kuollakin, niin on kerrottu - ja on varttunut jo isoksi pojaksi, ettei voisi sanoa, että jo iälliseksikin. Iloita hän saa vaimostaan, kolmesta lapsestaan ja heidän puolisoistaan, sekä kahdeksasta lastensa lapsesta. Kiittää heistä ennenkaikkea Häntä, joka elämän ja kaiken antaa - Jumalaa! Kiitos heille kaikille muistamisesta tänä synttäripäivänä - vaikka se nyt olikin vain tällainen välivuoden syntymäpäivä, 68 v !. Kiitos myös kaikille "vanhusta" onnitteluin muistaneille, sekä Suomessa, että Venäjällä! Ei siihen kauan mene, kun tämäkin mies joutuu sanomaan/vaiko saa sanoa, että on kahdeksannellakymmenellä - jos elinpäiviä annetaan! Mutta: Ei hätiä mitiä, se eletään maan päällä, mitä annetaan, ja sen jakson loputtua mennään taivaaseen, jossa elämä ei lopu koskaan - voisipa sanoa, että siellähän se vasta oikein alkaakin - elämä, iankaikkinen elämä. Siellähän se on minunkin elämäni päämäärä. Sinne olen matkan aloittanut, silloin kun minustakin tuli Jeesuksen oma. Ja kaiken on tehnyt valmiiksi, mahdollistanut, Jeesus, joka sovitti ristillä minunkin syntini ja ylösnousemisellaan haudasta sinetöi sen, niin ettei mikään, eikä kukaan, voi milloinkaan, eikä mitenkään mitätöidä Hänen valmistamaansa pelastusta. Jeesus nousi taivaaseen ja on siellä nyt. Usko Herraan Jeesukseen, niin sinäkin pelastut! Minulla ja sinulla on tehtävänä vain lahjan vastaanottaminen - kaikki muu on jo valmiiksi tehty. 

Noustuamme, söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Olihan se nollan lämpimällä puolella hieman lämpötila. Luin Johanneksen kirjettä. Marja-Leena luki hartauskirjasta luvun tälle päivälle. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

10:ksi köröttelimme nelipyöräisellämme helluntairukoushuoneelle, jonne M-L meni leipomustensa kanssa laittamaan tarjoilua alakerrassa olevaan tilaisuuteen. Minä kävin kylällä "mukan" - Halpa-Hallista suksivoiteita vähän ostamassa.

11:ksi ajelin takaisin rukoushuoneelle Päivärukoushetkeen yläkertaan - 4 rukoilijaa. 

Rukoushetken jälkeen tulimme M-L:n kanssa kotiin.

Söimme.

M-L alkoi leipomaan ruisleipää. Minä lähdin Tarvaalan suunnan laduille hiihtelemään 2 h 40 minuutiksi. Loistava ja luistava keli. Aurinkokin välillä paistoi. Yli + 4 astetta oli kun lähdin.

Haeskelin puut ja sytyttelin tulet takkaan.

Tein joitakin valmisteluja SAARIJÄRVI RUKOILEE -iltaa ajatellen. Tuossahan sitä on infoa siitä tilaisuudesta blogijutun oikealla puolella. Siihen on nyt lisätty vähän tekstiä. Tulkaahan rohkeasti ja halukkaasti mukaan! Kenenkään ei tarvitse pelätä, että joutuu esim. rukoilemaan ääneen. Niihin tehtäviin on etukäteen varattu ihmisiä. Illassa on maatamme, kansaamme, kaupunkiamme, kaupunkimme ihmisiä, seurakuntiamme, sekä maailmanlaajuisiakin asioita, jne. koskevia rukousaiheita. Niiden puolesta rukoillaan johdetusti yhdessä laulettavien rukouslaulujen ja -virsien, lauluryhmän laulujen, sekä muun musiikin, rukousvastauksista kertovien henkilökohtaisten puheenvuorojen ja pienen puheen lomassa. Sen lisäksi on rukousosio, jossa rukoillaan henkilökohtaisten, paperille kirjoitettujen, rukousaiheiden puolesta. Jokainen voi tuoda oman kirjoitetun rukousaiheensa - tai kirjoittaa sen paikanpäällä - ja sen puolesta rukoillaan. Voimme kaikki olla mukana illassa yhtymässä rukousaiheisiin. Olisi iloinen asia, jos sinäkin tulisit paikalle! Erityisesti haluamme kutsua eri seurakuntien päätoimisia työntekijöitä - ja eläkkeellä olevia työntekijöitä, joihin jälkimmäisiin itsekin kuulun - sekä seurakuntien vanhimmistoissa ja luottamuselimissä olevia, ynnä muita vastuunkantajia, että seurakuntien jäseniä, mutta myöskin mihinkään seurakuntaan kuulumattomia. Kaikki ovat tervetulleita! Saamme olla myös mukana tiedottamassa ihmisille tästä illasta. Tietoa saa levittää tavalla, että toisella, s-postin, sosiaalisen median, puhelimen, yms. välityksellä. Jos joku tämän lukija saa sydämelleen olla sponsoroimassa esim. näkyvän ilmoituksen lehtiin, niin ota yhteyttä minuun, puh. 040-0206858. 

Sydämellinen kiitos rohkaisevasta viestistä nuorelta veljeltä - Pietilän Antilta - vanhemmalle veljelle!

Terhi-Marja, Denis, Emilia ja Daniel tulivat meille - sen jälkeen kun perheen "tytöt" tulivat tyttökerhosta - minua onnittelemaan. Ja lahjoja tuli - mm. vuoden kristillinen kirja! Kiitos! Joimme kahvia. Kakkua ei vielä ollut - voi olla, että sitäkin on, kunhan koitta se hetki, että kaikki, perhekuntalaiset, pääsevät. Emilialla oli kaulassaan palkinto, jonka oli saanut hiihtokilpailuista tässä muutama päivä sitten - halusi näyttää sen mummille ja vaarille. Toiset keräilijät - erilaisten mitalien keräilijät - keräävät mitaleita ilman hikeä, me Emilian kanssa hikeä vuodattamalla. 

"Puhalla rukouksen henki,

Valvova voimasi suo.

Siteistä salaisista

Sydämeen vapaus tuo.

Mieltäni heikkoa vahvista, auta,

Maailman ahdistamaa.

Ilmesty, ikuinen leposi anna

Rauhassa taivaan maan:" (Charles Wesley).

"Sinä, Herra, olet läsnä,

Rukouksessa vähäisessä.

Syntinen ja heikko siinä

Sinut löytää, sydämessään.

Nöyrä rukous vapauttaa

Sielun harhoistaan.

Näin näkemään sen opettaa

Sinussa riippumaan." (Frederick Faber).

Siunausta!

Ps. "Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle elämän kruunun" (Ilm. 2:10b).