31.1.

Siinä se meni tämän vuoden tammikuu! Kuinkahan elimme sen Jumalan silmin katseltuna?

Noustessamme sunnuntaihin huomasimme, että pikkasen oli pakkasen puolella - 0.9 astetta. Siinä söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Kauniita pyrstötiaisia oli parvi ruokailemassa. Luin Luukkaan evankeliumia.

Ajelimme helluntairukoushuoneelle tilaisuuteen - ensin jonkinverran myöhässä rukoushetkeen alakertaan. Se alkaa klo 10. Lopulta 6 rukoilijaa.

11 alkoi kokous yläkerrassa. Rautasaaren Vesa johteli. Mäkelän Pekka - paikallisen Vapaaseurakunnan pastori - saarnasi. Hänellä oli armokylläinen saarna, jota harvoin kuulee. Eiköpähän se nettiin tule "Usko TV:stä" kuunneltavaksi. Musiikissa palveli kolmihenkinen - Kalle K., Tero H. hja Timo H - Kyynel -yhtye. Oli hyvä. Kallen lauluja. Asiakokouksen jälkeen oli alakerrassa kahvitarjoilu.

Ajelimme kokouksesta suoraan Seijan 75 v-päiville, muutaman kymmenen kilometrin päähän. Pienen puheenkin siellä syntymäpäiväsankarille pidin.

Synttäreiltä ajelimme kaupan kautta kotiin.

Sytyttelin tulen takkaan.

Lämmittelimme ruokaa. Kynttilä ja ns. jouluvalot paloivat. Keittelin kahvit.

Katselimme arkistosta netin kautta Pohjoiskalotin Rukouskonferenssin tämän päivän tilaisuutta Kolarista.

Terhi-Marja, Denis, Emilia ja Daniel kävivät. Joimme teetä ja otimme iltapalaa. 

Jatkoimme Rukouskonferenssin seuraamista. Hyvää antia - ja ennen kaikkea rukousta.

"Kun edelleen rukoilemme maamme talouden tervehtymisen puolesta, on myös tässä yhteydessä hyvä muistaa, millainen raamatullinen näkemys hyvinvoinnista on. Kysymys ei siis Suomessakaan ole vain siitä, että kaikki saisivat lisää rahaa, vaan tärkeää on määritellä hyvinvoinnin käsite oikein. Siis vaikka meillä olisi taskut pullollaan rahaa, mutta emme tuntisi Jumalaa emmekä viihtyisi Hänen luonnossaan, eikä meillä olisi todellisia ihmissuhteita ja ystäviä, emme voisi hyvin. Toisaalta kun suhteemme Jumalaan on kunnossa, osaamme nauttia luonnosta ja meillä on toimivat ihmissuhteet, voimme olla onnellisia huolimatta vähistä varoistamme. Lopulliseen Jumalan valtakunnan ilmestymiseen kuuluu se, että Jumala tuo vanhurskauden ja oikeuden taloudellisen epäoikeudenmukaisuuden keskelle ja parantaa maan. ... Suomalaisten keskuudessa alkoholin käyttö on moninkertaistunut, puolet avioliitoista päätyy eroon, suuri osa kansasta on ylipainoisia ja nukkuu huonosti. Tämä ei ole Raamatun kriteerien mukainen hyvinvointiyhteiskunta. Nykyisen pahoinvointimme pääsyy on siinä, että olemme luopuneet kristinuskosta. On vain laiha lohtu, että maallistuminen on naapurimaassamme Ruotsissa aivan toisella tasolla...." (Esirukoilijoiden Ystäväkirje, talvi 2016, s 1.).

Siunausta!

Ps. "Ja että hän, tehden rauhan hänen ristinsä veren kautta, hänen kauttaan sovittaisi itsensä kanssa kaikki, hänen kauttaan kaikki sekä maan päällä, että taivaissa" (Kol. 1:20).

30.1.

Lauantai - ja niinpä jälleen heräsin kotona ja koti-Suomessa. Emme aikaisin, vaan emme niin kovin myöhäänkään. Ulkoa kuului moottorikelkan ääntä - Denis ja poikansa Daniel siellä laittoivat moottorikelkkaa reen eteen. Vai pitäisikö sanoa, että rekeä moturikelkan perään - kalareissua varten. Käväisivät ovella sen verran, että pääsimme tervehtimään "Vennään" reissun jälkeen. Pian saapuivat toisetkin kalamiehet - Jevgeni ja Aleksei, itärajan takaa Suomeen tulleet, sekä Samuli täältä. Menivät porukalla kalaan ja tulistelemaan. 

Takkaankin sain jälleen raapaista tulet.

Met Marja-Leenan kanssa söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Markuksen evankeliumia. 

Katselimme ja kuuntelimme Pohjoiskalotin Rukouskonferenssia Kolarista TV7 Plussalta, netin kautta. - niin kuin eri tilaisuuksia sieltä tänään. Mukava olisi siellä olla mukana, mutta on mahtavaa, että voi netin kautta seurata tuollaista konferenssia!

Jossain vaiheessa söimme.

Kun kalamiehet palasivat reissultaan. kutsuimme heidät syömään meille - olivathan kaikki tuttuja meillekin. Aleksei ollut tulkkina minullekin - samoin hänen äitinsä. Aivan erinomaisia tulkkeja miolemmat. "Senja" - Jevgeni - tullut muuten tutuksi. Ollut soittamassakin Uuden Elämän illassa Saarijärvellä. Aleksein kotona olen minäkin rajan takana usean yön viettänyt. Aleksei oli silloin pieni pojan nappula. 

Danielille sain antaa pienen "tuliaispussin" Komin matkalta - myös Emilialle Danielin mukana. Toisillekin lasten lapsille tuliaiset täällä odottavat.

Kävin illalla 8.3 km "kävelynomaisella" lenkillä Tarvaalan suunnassa. Menopuolikkaan vähän alle 8.20 min/km, paluupuolikkaan hiukan alle 7.30 min/km. - 2.5 astetta. Mukava "tallailla" menemään hiljakseen.

Katselimme ja kuuntelimme Rukouskonferenssia Kolarista. Siinä samalla tuli otelluksi iltapalaa ja siemailtua kahvia/teetä.

Siunausta!

Ps. "Voi ihmistä, joka riitelee luojaansa vastaan, voi ruukunsirpaletta sirpaleitten joukossa! Sanooko savi muovaajalleen: "Mitä sinä pystyt tekemään?" Sanooko teos tekijälleen: "Ei sinulla ole taitajan kättä." (Jes. 45:9).

18. - 29.1.

ENSIMMÄISEKSI:  Kovasti anteeksi kaikilta teiltä, jotka olette käyneet kurkkaamassa tätä blogia, että olisiko siellä jotakin kirjoitettuna! Ja eihän sieltä mitään löytynyt!

TOISEKSI: Selitys tekstien puuttumiseen on sellainen, että lähtiessäni Venäjälle unohtui puhelimeni kotiin. Sellaistakin sattuu. Marja-Leenan ollessa viemässä minua Jyväskylään junalle muistin asian.

Maanantaina 18.1. klo 3.30. heräilimme ja M-L vei minut rinkkoineni ja reppuineni klo 6.22 lähtevään junaan Jyväskylään. Pakkasta himpun alle 30. Veikon kanssa sieltä Tikkurilaan, josta parin veljen pikkuautokyydillä Pietariin. Perillä Pulkovon lentoasemalla olimme 16.30 maissa. Kone Syktyvkariin, Komin tasavaltaan, lähti klo 23.55. Parin tunnin päästä olimme perillä. Daniil oli meitä vastassa. Majapaikkaan syömään ja nukkumaan.

Eilen - perjantaina 29.1. - saavuimme takaisin kotiin. Heräsimme Komissa klo 03. Daniil vei meidät lentoasemalle, josta lento lähti klo 5.20. Pietariin, jossa meitä oli vastassa kaksi miestä, jotka olivat muillakin asioilla Karjalan alueella. Huristelimme Suomeen. Komissa oli mukava pakkaskeili, mutta Pietarissa plussainen loskakeli. Vasta Keski-Suomeen ja Saarijärvelle päästyä oli oikein lumisen ja talvisen näköistä. Tikkurilaan tulimme tuolla pikkuautokyydillä, jossa jäi n. vartti aikaa jyunan lähtöön, jolla tulimme Jyväskylään. Siellä taas odottelin puolisen tuntia linja-autoa lähteväksi Saarijärvelle. Kotona olin rinkkoineni ja reppuineni n. 20 maissa. Vuokra-talomme etupuolella paloivat kynttiät tunnelmallisesti useissa lyhdyissä puiden oksilla, sekä rappusten pielessä. Myös sähköisiä tunnelmavaloja. Oli mukava tulla kotiin.

Rakas vaimoni M-L oli seuraamassa netin kautta live-lähetystä Kolarista Pohjoiskalotin Rukouskonferenssista. Minäkin siinä pääsin mukaan. Samalla purkailin pakkauksiani. Saunan laitoin lämmite ensitöikseni. Pian istuskelin hyvissä löylyissä. M-L oli tehnyt hyvää pizzaa, jota teen kanssa söimme. Jälleen voin sano - niinkuin on tullut tavaksi todeta - että on yksi Venäjän reissu vähemmän. 

Sydämelliset kiitokset esirukouksista matkaan liittyen! Puhuminen tuntui aika avoimelta. Veikolle myös yhteisestä matkasta! Suuret kiitokset Matille, Pentille ja Pekalle kyydeistä! Eikä yhtään vähäisemmät kiitokset jokaiselle, jotka olitte Jumalan vaikutuksesta mahdollistamassa tämänkin matkan! Sirkalle kiitokset 40 parista villasukkia, ynnä joistakin päähineistä, jotka olivat lämmin lahja komi-seurakunnan kautta annettavaksi tarvitseville! Eniten kiitoksia Jumalalle, joka kaiken kaikessa vaikuttaa! Ilman Häntä kaikki on turhaa.

Huomattavan paljon juuri tälle matkalle sain - ennen matkaa - rohkaisevia profeetallisia viestejä. Ne ovat mielessäni ja ylös kirjoitettuina - ihan tulevia(kin) päiviä varten. En niistä sen enempää tässä. 

Saattaa olla - Jumala sen tietää - että joitakin asioita tulevia aikoja varten "saattoi olla avautumassa" matkan aikana. Hän johdattakoon. 

Tilaisuuksia pidimme Syktyvkarissa, Visingassa ja Meshadorissa. Tarvetta kylätyölle olisi kaikkialla - myös Visingan ja Meshadorin alueen 17:ssä kylässä. Jumala johdatelkoon! Meshadorissa olisi näkyä kylien työstä. Jatkossakin olemme syvästi kiitollisia esirukouksista ja -rukoilijoista! 

Kiinnitimme matkalla huomiota myös sairaiden puolesta rukoilemiseen. Olikin runsaasti ihmisiä joiden puolesta saimme rukoilla. Yksi ihminen - sairaanhoitaja - todisti heti tilaisuuden jälkeen parantuneensa. Hänen jalkansa olivat olleet kipeät.

Pari kertaa saimme käydä saunassa - ja kylpeä vastalla. Saunat olivat kuumia - joten kummallakin kerralla oli mukava käydä "piehtaroimassa" kominmaan valkoisessa ja pehmeässä lumessa. Lunta olikin paljon - yli puoli metriä - ja meidänkin aikanamme sitä tuli jonkinverran lisää.

Pakkanen oli parhaimmillaan n. 26 asteessa. Kävin päivittäin n. 1.15. - 1.30 min. rauhallisilla kävelylenkeillä koulun kentän kapealla, tallautuneella, polulla. Yhtenä päivänä kävimme hiihtämässä - minä vitosen ladun, toiset kolmosen.

Joissakin kodeissa kävimme vierailulla.

Yhteen paikkaan minulla oli mahdollisuus antaa "huomattavasti" - itseni ja ehkäpä saajankin mielestä - akuuttiin tarpeeseen: rukoushuoeen hirsiksi tarkoitettujen tukkien saamiseksi pois metsästä. Niitä kaadettiin juuri.

Minäpä en tällä kertaa tämän enempää. Kiitos kaikille! Sukulaiskansojemme alueilla(kin) on paljon "maata valtaamatta" Kristuksen evankeliumilla. Siksipä rukoilkaamme - Jeesuksen käskyn mukaan - työmiehiä elonkorjuuseen, sillä eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän. Herra, jolle sato kuuluu, kyllä tietää kenet minnekin kutsuu ja lähettää. Itsekin pyydän sulkeutua tällaisen esirukouksen kohteeksi, koska tarpeita ja paikkoja on paljon. Oikein sydämestäni pyytäisin rukoilemaan myös omallekin kohdalleni sitä, että Hän voisi laajentaa vaikutusalaani sekä ihmismääräisesti, ettäarmoituksellisesti!

Siunausta!

Ps. "Tee avaraksi telttasi sija, levennettäköön sinun majojesi seinien kangas. Älä säästele! Pidennä telttaköytesi ja vahvista vaarnasi. Sillä sinä olet leviävä oikealle ja vasemmalle, sinun jälkeläisesi ottavat omiksensa kansat ja tekevät autiot kaupungit asutuiksi. Älä pelkää, sillä et sinä häpeään joudu; älä ole häpeissäsi, sillä et sinä ole pettyvä..." (Jes. 54:2-4).

17.1.

Olihan sitä pakkasta 27-28 astetta noustessamme sunnuntaihin. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia.

Helluntairukoushuoneella olimme 10 jälkeen. Siellä oli rukoushetki alakerrassa - 3.

Klo 11 alkoi tilaisuus yläkerrassa. Sen johteli Porrassalmen Maritta. Hän myös puhui alussa. Hyvin Maritta hommansa hoiteli. Riihiset - Inkeri ja Arto - pitivät luennon "vuorovedolla", opettajien ammattitaidolla, tärkeistä asioista. Oli paljon asiaa sisältävä paketti. Alakerrassa oli kahvitarjoilu tilaisuuden jälkeen.

Tulimme kotiin kaupan kautta - ostin eväitä ja tuliaisia huomista matkaa varten.

Tultuamme kotiin sytyttelin takkaan valkean. M-L alkoi tekemään mantelileipiä huomenna alkavaa reissuani varten.

Terhi-Marja, Denis, Emilia ja Daniel tulivat käymään - Terhi-Marja täytti minulle maahantulokortin huomista varten Venäjän "murteella". Olivat olleet Danielia käyttämässä Jyväskylässä, kun hänen joukkueellaan oli kaksi jalkapallo-ottelua siellä. Toisen olivat voittaneet, toisessa tullut tasapeli. Daniel maalivahtina. Joimme kahvit.

Otin rinkan ja repun esille. Aloin pakkailla tavaroita huomisaamua varten.

Söimme.

Kävin hakemassa puita sisälle, että ei M-L:n "heti kättelyssä" tarvitse niitä hakea.

Nousin "Nasun" - NSU (Nouse Selekään Uuvvestaan) - satulaan ja poljeskelin 6 x 15 min. Verensokeri alussa 6.3, lopussa vähän yli 4.

Iltapalaa ja hopeateetä. 

Huomenaamulla - jHs - lähtee juna Jyväskylästä klo 6.20 ja jotain. Siihen olisi tarkoitus nousta ja matkustaa Veikon kanssa Tikkurilaan, josta yhden tutun kyydissä Pietariin lentokentälle. Sieltä lentokoneella Komiin. M-L:n on tarkoitus viedä minut JKL:ään. 

Jos koet kehoitusta, niin muista matkaamme rukouksin! Kiitos!

Pakkanen yli 28 astetta ennen 22.

Siunausta!

Ps. "Sentähden, että minut näit, sinä uskot. Autuaat ovat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat" (Joh. 20:29).

16.1.

Sydämelliset Ilmarin-päivän onnittelut Kurjen Ilmarille, Muonion Kihlankiin! Paljon muistuu yhteistä työtä Herran elopellolla mieleen - Lapissa ja Vienan Karjalassa, silloin kun rautainen esirippu kaatui.

Sytyttelin piisiin tulen.

Pakkanen alkoi lukemalla 14 noustessamme uuteen päivään - joka oli lauantai.Aamupalaa - joka oli erinomainen VHH - ja kahvia. Lintujakin oli runsaasti ruokailemassa - Marja-Leena niistä koetti kuvia napsia. Luin Markuksen evankeliumia. M-L luki kohdan hartauskirjasta - joka muuten on neljäntenä vuonna peräkkäin sama. Ei olla saatu aikaiseksi vielä hommata muuta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

M-L kävi kylällä kauppa-asioilla. Hommailin hommiani. 

Kävin liiterissä pinoilemassa puita lähemmäs ovensuuta - että on M-L:n helpompi ottaa kun olen "Vennään maalla". Pakkasta 16 ja jotain.

Timo, Milka ja Milena tulivat iltapäivällä meille - niin, ja Helmi-koira. Milena on kova hommailemaan. 

M-L laittoi hyvää VHH-ruokaa jälkiruokineen, jota sitten pääsimme nauttimaan Timon ja hänen tyttöjensä kanssa. 

17 jälkeen saapuivat Terhi-Marja, Denis, Emilia ja Daniel jäätelökakun kanssa - Emilian 10 v-synttärit jatkuivat tänään kaverisynttäreillä, siksi sitä kakkua meillekin. Emilialla oli lahjoja mukana iso kassillinen - joita kaverit olivat tuoneet. 

Kävimme Timon ja Deniksen kanssa saunan löylyissä. Milka ja Emilia meidän jälkeen.

Saunan päälle joimme kahvit - ja minäkin söin aika runsaasti - seuraukset arvateb/tieten - sitä jäätelökakkua, jossa oli päällä vaahtokarkkia ja muutakin karkkia, sekä sivuilla pystyssä "pillikeksejä". Kyllä se oli imelän makuista, vaikkei varmaan niin imelää ollutkaan.

Ennen kuin "omat" lähtivät koteihinsa, rukoilimme yhdessä. Rukous - silloin kun se ei ole vain muotomeno - on osoitus siitä missä on turvamme ja kenenkä haluamme elämäämme johdattavan.

Kun väki oli meiltä lähtenyt, nousin minä "rukouspyörän" satulaan. Jätskikakun syönnistä oli kulunut n. tunti - silloin, klo 20.05. oli verensokerini 13.7. Poljin "Kettler Sporttia" 6 x 15 min., melko tasan 2 h sisällä. Verensokeri näytti seuraavanlaiselta jokaisen 15 minuutin "session" jälkeen: 10.5., 7.2., 7.5., 6.4., 5.3., 4.3.

Iltapalaa ja teetä. Tänäänkin on tullut muun ruuan lisäksi otettua kalanmaksaöljyä, oliiviöljyä (neitsyt), kookosöljyä (kylmäpuristettua), sellaisenaan. Pähkinöitä pyrin myös syömään vähintään kourallisen joka päivä. "Ohjelmaan" kuuluu myös Heraproteiini 80:ntä.

Sanomaa vuoden alkuhetkiin:

"OI, JOS VUOSI ALKAVA, OISI HERRAN SIUNAAMA, HERRAN SIUNAAMA...!"

"Tämän päivän on Herra tehnyt, iloitkaa ja riemuitkaa siitä! Hoosianna! Herra, anna meille apusi! Oi herra, anna menestys!" (Ps. 118:24-25).

Me tarvitsemme menestymistä - Jumalan tahdon mukaan. 

Jumala on tarkoittanut meidät menestymään - Hänen tahtonsa mukaan.

Uskon isällämme Aabrahamille Jumala sanoi hänen ollessaan 99 vuoden ikäinen ja lapseton:

"Kun Abram oli yhdeksänkymmenenyhdeksän vuoden ikäinen, Herra ilmestyi hänelle ja sanoi: "Minä olen Jumala, Kaikkivaltias. Vaella koko sydämestäsi minun tahtoni mukaisesti, niin minä otan sinut liittoon kanssani ja teen suureksi sinun jälkeläistesi määrän." ... "sinusta on tuleva monien kansojen kantaisä. Älköön siis nimesi enää olko Abram, vaan olkoon se Aabraham, koska minä teen sinusta kansojen paljouden isän ... Pysykää uskollisesti tässä liitossa, sinä ja sinun jälkeläisesi sukupolvesta toiseen" (1. Moos. 17:1-9).

Jo aikaisemmin Raamattu kertoo Aabrahamista näin:

"Herra sanoi Abramille: "Lähde maastasi, asuinsijoiltasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan. Minä teen sinusta suuren kansan ja siunaan sinua, ja sinun nimesi on oleva suuri ja siinä on oleva siunaus. Minä siunaan niitä, jotka siunaavat sinua ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinun saamasi siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille" (1. Moos. 12:1-3).

Edelleen voimme lukea:

"Ja Herra vei hänet ulos ja sanoi: "Katso taivaalle ja laske tähdet, jos kykenet ne laskemaan. Yhtä suuri on oleva sinun jälkeläistesi määrä. Abram uskoi Herran lupaukseen, ja Herra katsoi hänet vanhurskaaksi" (1. Moos. 15:5-6).

Voit lukea vielä, 1. Moos. 22 luvusta, siitä, kuinka Jumala koetteli Aabrahamia kovimmalla mahdollisella tavalla, ja mitä Hän Aabrahamille tämän koettelemuksen jälkeen sanoi:

"Näin sanoo Herra: Koska sinä tämän teit etkä kieltänyt minulta ainoaa poikaasi, minä vannon itseni kautta, että siunaan sinua runsain määrin ja annan sinulle jälkeläisiä niin paljon, että ne ovat kuin taivaan tähdet tai hiekanjyvä meren rannalla, ja sinun jälkeläisesi valloittavat vihollistensa kaupungit. Sinun jälkeläistesi saama siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille, koska sinä olit minun äänelleni kuuliainen" (1. Moos. 22:16-18).

Aabraham menestyi, koska:

1. Hän uskoi Jumalaa

2. Hän oli kuuliainen Jumalan äänelle

3  Hän vaelsi koko sydämestään Jumalan tahdon mukaan

4. Hän oli uskollinen Jumalalle

5. Uskoi Herran lupaukseen

Voisimme kirjoittaa edellä olevista minkä kohdan tahansa ja se kuvaisi kaikkia viittä.

Aabrahamista tuli Jumalan siunaama - hänestä tuli hedelmällinen.

Joosuan elämässä oli sama periaate. Hänelle sanottiin:

"Ole rohkea ja luja. Sinä saat jakaa israelilaisille tuon maan: minä olen luvannut sen heidän omaksensa valalla, jonka annoin heidän esi-isilleen. Ole vain rohkea ja ole luja. Noudata tarkoin sitä lakia, jonka palvelijani Mooses sinulle antoi. Älä poikkea siitä oikealle äläkä vasemmalle. Silloin menestyt kaikessa mihin ryhdyt. Pidä tämän lain kirjan sanat aina huulillasi. Tutki lakia päivin ja öin, niin pystyt tarkoin noudattamaan kaikkea, mitä siihen on kirjoitettu. Silloin menestyt ja onnistut kaikissa toimissasi. Muista, että olen sanonut sinulle: Ole rohkea ja luja, älä pelkää äläkä lannistu. Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi kaikilla teilläsi" (Joosua 1:6-9).

Joosua onnistui ja menestyi kaikessa, kun hän vaelsi Herran yhteydessä ja noudatti Jumalan Sanaa.

Näiden miesten elämässä oli oikea tärkeysjärjestys.

Olkoon heidän elämässään voimassaolleet periaatteet meidänkin periaatteitamme. Silloin mekin menestymme ja tulemme siunatuiksi.

Jouko Kuusjärvi

Siunausta!

Ps. "Usko on luja luottamus siihen mitä toivotaan" (Hebr. 11:1).

15.1.

Se on sitten taas viikonloppu alkamassa - perjantai. Nousimme uuteen päivään "ihan kohtuullisessa ajoin" - meille. Pakkasta taisi olla 17-18 paikkeilla. Sytyttelin valot kynttilöihin ja tulet takkaan. Söimme aamupalaa - pannulla paistettuja lohenpaloja, höyrytettyä parsaa, salaattia - ja joimme kahvia.

11:ksi ajeleskelin helluntairukoushuoneelle Päivärukoushetkeen - 4 rukoilijaa. Menomatkalla käväisin Sirkalta hakemassa villasukkia moni, monia, kymmeniä pareja, vietäväksi lämpiminä terveisinä lapsille, sinne suunnalle, jonne olen ensi maanantaina lähdössä - "Uralin juurille". Se on todella iso määrä, mitä olen saanut Sirkalta näitä sukkia monille matkoille vietäväksi, niille jotka tarvitsevat. Sydämellinen kiitos! Monella tavalla voimme olla mukana evankeliumin työssä. 

Palatessani rukoushetkestä hain Danielin koulusta meille. Tarvaalan kylällä - meiltä 3-4 km - paloi navetta.

13 maissa hain Emilian koulusta meille - ainakin heidän luokkansa oli ollut luistelemassa Summasen jäällä. Daniel lapioi polun puuliiterille ja biojäte-astialle - läpi nietosten. Puitakin toi laatikolla sisälle.

Emilia ja Daniel kävivät tuossa meidän vieressä olevan ojan jäällä hakkaamassa jäähän reikää.

Denis tuli töiden jälkeen hakemaan lapset meiltä. Söimme yhdessä "viisisin" ja joimme kahvia.

Illemmalla nousin NSU:n (Nouse Selkään Uudestaan) satulaan ja poljeskelin 3 x 30 min. eli 90 min. yhteensä. 18.40. - 20.20. sisällä. Verensokeri oli aloittaessani 7.9., klo 19.10. se oli 6.6., klo 19.47. 4.6. ja 20.20. 4.1. Että, sellainen "sokerimylly." Voisi kutsua myös rukouspyöräksi, sillä rukouksen hengessä "matka taittuu" mukavasti ja nopeasti. Kiitän Jumalaa kaikesta!

Söimme iltapalaa ja joimme teetä. M-L "tsekkasi" oikean isonvarpaan nivelen sivun paranemista. Pakkanen oli kiristynyt yli 21 asteeseen.

On ollut ajatuksenani julkaista Sytykkeitä rukouselämään 2 -kirjanen. Aineisto on ollut kyllä jo vuosia olemassa, mutta ei ole ollut mahdollisuutta painattaa kirjaa. Jos Jumala suo, niin sekin asia tapahtuu. Sytykkeitä rukouselämään 1. on ollut kirjanen, josta on yhä enemmän tullut myönteistä palautetta. Tekstithän ovat hyvin yksinkertaisia ruohonjuuritason tekstejä. Varat, joita kirjasista kertyy, menevät lyhentämättömänä lähetystyöhön sukulaiskansojemme parissa. Tuota "ykköstäkin" on kyllä vielä saatavilla.

Sanomaa vuoden alkuhetkiin:

KUN KUSTI POLKEE, NIIN POSTI KULKEE!

"Mutta kiitos Jumalalle, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta! Olkaa siis vahvoja ja järkähtämättömiä, rakkaat veljeni, ja tehkää aina innokkaasti Herran työtä. Tietäkää, ettei Herra anna teidän työnne mennä hukkaan" (1. Kor. 15:57-58).

Tumtuu hyvältä ja rohkaisevalta lukea tuollaisia sanoja.

Se, minkä teen Herralle, ei koskaan mene hukkaan.

Annetaan itsellemme lupa innostua yhä enemmän tekemään Herran työtä - innokkaasti.

Evankeliumin posti voi kauttamme kulkea lähelle ja kauas ja saavuttaa yhä uusien ihmisten sydämiä. Se on innoittava näköala.

Joku nokkela on sanonut totuuden: Vesi on ilmaista, mutta sen pumppaaminen maksaa. Evankeliumin raikas vesi on jokaiselle ihmiselle ilmaista, mutta sen vieminen niille, jotka eivät ole vielä omistaneet sitä sydämeensä, maksaa aina jotakin.

Polkeminen ja pumppaaminen maksaa. Jumalalta tulee sekin, millä maksamme.

"Vaan: kukapa menee, jos me emme mee?"

Voimme avata sydämemme, rahapussimme, pankkitilimme, soitinkotelomme, suumme, kenkämme, kätemme, sydämemme: koko elämämme Hänen käyttöönsä, että ne, jotka ovat lähellä ja kaukana, mikäli meistä riippuu, voisivat uskoa Jeesukseen.

Voimme avata itsemme ja seurakuntamme kanavaksi Jumalan käyttöön, että evankeliumi voisi saavuttaa heidät, jotka ovat vielä matkalla väärään osoitteeseen - kadotukseen.

Pyhän Hengen voitelu saa sen aikaan.

Siksi me rukoilemme - rukoilemmeko me siksi?

Tärkein evankeliumin eteenpäin viemisen muoto on muuttunut elämäni ja sanani siellä, missä olen, elän ja liikun.

Minusta ei ole siihen, jos en halua elää Jeesukselle.

Pyhä Henki tekee jokaisesta Jeesukseen uskovasta Hänen todistajansa. 

Siitä voi tulla etuoikeus. 

Silloin se ei ole velvollisuus - vaikka se onkin velvollisuutemme.

Sana kehottaa meitä olemaan vahvoja Herran työssä. Ennen kaikkea tässä tarkoitetaan, että haluamme päättää lujasti sydämessämme olla mukana Hänen työssään.

Haluamme laskea lujan, lujitetun, perustuksen olla Herran käytössä - ei omassa, vaan Hänen voimassaan.

Aivan niin kuin tahdomme pysyä lujina uskossakin.

Asiaa vahvistetaan vielä kehotuksella olla järkähtämättömiä Herran työssä. Tarkoitetaan sitä, että emme horjahda pois tekemästä Hänen työtään. Kielteinen puoli järkähtämättömyydelle on nimittäin horjahtaminen, horjuminen, jolloin jokin liikuttaa meidät pois paikaltamme.

Sana kehottaa meitä olemaan innokkaat Herran työssä.

Tarkoitetaan sellaista innokkuutta, jossa olemme sydämessämme rikkaasti, runsain määrin, ylen määrin, lisääntyvästi,runsaudessa elävän halukkaasti, suuremmasti, lisääntyvästi, runsaudessa elävän halukkaasti, suuremmasti, yllin kyllin, ylitsevuotavasti, halukkaita tekemään Herran työtä.

Sana kehottaa olemaan aina innokkaita Herran työssä.

Sana "tietäkää" (ettei Herra anna työnne mennä hukkaan) tarkoittaa: tulla näkyviin, näyttää. Voimme nähdä, ettei Herran työ, jota teemme, ole turhaa. Tavalla ja toisella sen hedelmä tulee ajanoloon näkyviin.

Herra ei anna työsi mennä hukkaan!

Vaivannäkösi ei ole turha Herrassa!

Sinulle on varattu Pyhän Hengen voitelu, voima ja johdatus, tehdessäsi Herran työtä!

Jouko Kuusjärvi

Siunausta!

Ps. "Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä ole vielä käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena kuin hän on. Ja jokainen, joka panee häneen tämän toivon, puhdistaa itsensä, niin kuin hän on puhdas" (1. Joh. 3:2-3).

14.1.

Marja-Leena haki aamulla Danielin meille - oli poika vielä flussassa, eikä mennyt kouluun. Laittelin vähän aamupalaa ja keittelin kahvia. Laitoin valot sähkökynttilöihin ja elävään kynttilään. Sytyttelin tulet takkaan.Danielkin oli sitten aamupalalla. Pakkasta n. 11 astetta. Luin Markuksen evankeliumia. M-L luki hartauskirjasta kohdan tälle päivälle. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. 

M-L kävi kylällä kauppa-asioilla. Työntelin tuiskupäivänä kinostunutta lunta pois pihatieltä - sitä ei ollut jokapaikassa. M-L haki Emilian koulusta meille kauppareissullaan.

Jälleen tuli vähän setvittyä työhuoneen papereita ja heiteltyä osa pois. 

Söimme neljisin yhdessä lasten kanssa. M-L paistoi vohveliraudalla tavallisia vohveleita ja mantelileipiä - näin saakin parhaanmakuisia mantelileipiä. Kahvin kanssa maistuivat kohta liikaakin. 

Denis ja Terhi-Marja kävivät töistä tullessaan hakemassa lapset.

Ennen 18 lähdin lenkille. Lienen parisataa metriä tallustellut, kun käännyin takaisin - tuntui kirvelevältä siinä oikean isonvarpaan ulkonivelen kohdalla, jota eilen illalla M.L "operoi". Parempi antaa sen nyt rauhoittua. Samantien hain lumilapion ja aloin lumitöihin, kun oli vielä kolme kinospaikkaa meijjän tiessä. Rauhallisesti työjelin ulkona ollakseni - kuntoiluksihan se ei oikein minulle paljon vaikuta. Mukava oli tähtitaivaan alla oleskella. Kuunsirppikin oli taivaalla kirkkaana. Mukavata. 1 h 55 min. sain kulumaan tien putsauksessa. Olisi mennyt nopeamminkin, mutta oli mukava "hapittuakin". Hetken ajasta jutustelin lenkillä olevien naapureiden kanssa.

Palattuani lumitöistä sisälle oli verensokeri 6.3. Nousinkin heti "mankelin" - kuntopyörän - selkään. En sokeriarvon takia, vaan ihan siksi, että lenkki jäi tekemättä. Poljeskelin 60 min. Samalla oli hyvä olla rukouksen hengessä. Polkemisen jälkeen oli verensokeri 5.9.

M-L huolteli jalastani sitä vähän kipeää paikkaa.

Iltapalaa ja teetä. Pakkanen nousussa. Tultuani ulkoa sisälle oli 12.1. Pian 12.8.

Sanomaa vuoden alkuhetkiin:

USKONNOLLISUUS VAI UUSI LUOMUS?

"Jokainen, joka on Kristuksessa, on siis uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle!" (2. Kor. 5:17).

Erilaisia uskontoja ja uskonnonperustajia on paljon.

Kaikki uskonnonperustajat ovat kuolleet, tai tulevat kuolemaan.

Kristinuskokin on muuttunut ihmisten käsissä suuressa määrin uskonnoksi, jossa ei ole ollenkaan Jumalan antamaa elämää. Kun sen tulisi olla Jeesuksen Kristuksen seuraamista, siitä onkin tullut ulkokohtaista, hyvin muodollista uskonnollisuutta.

Uskonto saa aikaan vain uskonnollisuutta ihmisten elämässä. Uskonnollisuus "vaanii" meitä kaikkia.

Jeesus ei tullut maan päälle perustamaan uskontoa, vaikka tällainen harhaluulo voi ollakin olemassa. 

Jeesus, Jumalan Poika, toi ristinkuolemansa, hautaamisensa ja ylösnousemisensa kautta uuden elämän mahdollisuuden jokaisen - synnin tähden Jumalasta eroon joutuneen - ihmisen ulottuville.

Uskonto ja uskonnollisuus ei voi tehdä ihmisiä uudeksi, koska se on vain ihmisen lihaan - tarkoittaa synnin tähden turmeltunutta luontoamme - luottamista.

Uskonnollisuus on ulkokohtainen asia, josta puuttuu elämä. Sen harrastaminen on raskasta.

Jeesus voi tehdä ihmisen uudeksi sisältä. Se tapahtuu silloin, kun avaamme sydämemme Jeesukselle. Tällöin ihminen uudestisyntyy ylhäältä Jumalan lapseksi ja Pyhä Henki tulee häneen asumaan;

"Jeesus vastasi hänelle (Nikodemokselle): Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa" (Joh. 3:3).

"Älä kummeksu sitä, että sanoin sinulle: Teidän täytyy syntyä uudesti" (Joh. 3:7).

"Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Suuressa laupeudessaan hän on synnyttänyt meidät uuteen elämään ja antanut meille elävän toivon herättämällä Jeesuksen Kristuksen kuolleista" (1. Piet. 1:3). 

Jumalalla on vain syntyneitä lapsia. Syntyminen Jumalan lapseksi tapahtuu evankeliumin sanan ja Pyhän Hengen kautta. Pyhä Henki uudestisynnyttää ihmisen.

Uskonnollisen ihmisen elämä sensijaan on vain omassa voimassa tapahtuvaa elämän parantelua.

"Kumpaan joukkoon kuulunet, molempiin et kuulu et?" lauletaan vanhassa hengellisessä laulussa.

Kuinka sinusta tulee uusi luomus? Voit sanoa rukouksessa - sitä todellisesti tarkoittaen - esim. näin:

Uskon, Jeesus, että olet kuollut syntieni tähden ja ylösnoussut kuolleista vanhurskauttamiseni tähden! Kiitos, että sovitit kaikki syntini Isän edessä! Tahdon avata sydämeni ja elämäni sinulle. Tule elämääni! Anna kaikki syntini anteeksi! Tahdon olla sinun omasi ja seurata sinua! Aamen!

Jos rukoilit tämän syntisen rukouksen, haluan Jeesuksen omana, Jumalan palvelijana, julistaa syntisi anteeksiannetuiksi Jeesuksen nimessä ja maahan vuotaneessa sovintoveressä! 

Sinusta on tullut Jumalan lapsi! 

Siunausta! 

Hakeudu pikimmiten toisten Jeesukseen uskovien, Jumalan lasten, joukkoon.

Kenenkään ei tarvitse yrittää tulla kristityksi. Ristin sanomalla, evankeliumilla, vastaanotettuna, on voima tehdä meistä uusia luomuksia. Siksi Jeesus tuli maailmaan.

Jouko Kuusjärvi

Siunausta!

Ps. "Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta" (Apost. teot 2:37-40).

  

13.1.

Marja-Leena meni aamusta Danielin luo - hän kun on flunssassa, eikä mennyt kouluun tänään. Noustuani laittelin kuuseen ja kynttelikköihin - sekä elävään kynttilään keittiönpöydällä - "tulet". Myös takkaan tulen lämmittämään huushollia. Siinäpä juuri saapuivat tyttärenpoika Daniel ja mummikin meille. Siinäpä sitten aamupalaa ja kahvia maisteltiin.

Ulkona ollut yöllä ja nyt aamulla - ja koko päivän kova tuuli. Tuiska lensi ja kinoksia syntyi - vaikkei ihan isoja. 

Luin Markuksen evankeliumia. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä - Danielkin mukana.

Aloin taas jatkaa näiden paperieni setvimistä työhuoneessa. Se kuitenkin loppui lyhyeen kuin kanan lento - ja parempi vaihtoehto se asia olikin, joka homman keskeytti. Meijjän ovelle nimittäin ilmestyi mies - tuttu mies - joka ensi sanoikseen sanoi, että hän tuli hakemaan teidän peräkärryn pois. Rukousvastaus - sillä on rukoiltu, että kärry menisi kaupaksi. Vein jo joitakin aikoja sitten pieniä ilmoituksia myynnissä olevasta peräkärrystä kylälle, kauppojen ilmoitustauluille, puhelinnumeroineen ja hintoineen. Kyseessä oli se hyvä lähetysperäkärry, jonka hommasin - Jumala järjesti työhönsä ihmeellisellä tavalla - Suomalais-Ugrilaista lähetystyötä varten. Kuitenkin, kun maasturia ei enää ole, oli tuo kärry liian painava tavalliselle henkilöautolle. Kuomullinen, hyväkuntoinen, kärry. Niin tuli ostaja ovelle. Käytyäni hakemassa Emilia-koululaisen meille koulusta, ajelin heti katsastusasemalle, jossa kärry vaihtoi omistajaa. Hinta, jonka olin sille laittanut, oli sopiva tinkimättä. Rahat käytetään lyhentämättömänä lähetystyöhön sukulaiskansojemme parissa. Kun Jumala on mukana asioissa, ne menevät hyvin. Kun olen kysymyksessä juuri minä, niin eivät asiat muuten hyvin menisikään. Kiitän Jumalaa rukousvastauksesta!

Söimme nelisin yhdessä lasten kanssa - hyvää kaalikeittoa.

Meillä muuten lähti tänään ulos yksi "tunnelmankohottaja" - nimittäin joulukuusi ei enää seiso permannolla. M-L rapsi siitä koristeet pois. Nyt se seisoo tuolla "sireeniaitaa" vasten - siinäpä lintuset istuskelevat ja ihmettelevät, että on uusi puu - kuusipuu - kasunut tähän. Kynttiläamppelit- yms. M-L myös raivasi pois odottelemaan ensi joulua - kuitenkin tuonne keittiön ikkunalaudan pituudelle ilmestyi mukavat kynttilävalot. Terokin täällä viikonloppuna lausui: Isä se aina tunnelmoi! No, sehän se on elämän eliksiiriä täällä karussa maailmassa. Halvathan net on ... huvit.

Denis kävi töistä tullessaan lapsia hakemassa. Tarjoilujakin siinä otettiin. Ja ulkona sen kun tuisku lensi. Kävin viemässä Deniksen, Emilian ja Danielin kotiin - Denis kun tuli työkaverin autossa.

M-L hoiti minun oikean ison varpaan nivelen reunaa - sitä, johon löin syyskesällä vesurilla rankametsässä. Se ei ole oikein "viimisenpäälle" parantunut. Nytkin piti puhkaista ja ottaa nestettä pois.

Jalkaoperaation jälkeen pääsin parturiin pesuhuoneeseen - tuuheat kutrini jäivät taas kaikki sinne lattialle. Net, jotka vuolijan tuntevat, tietävät, että sillä ei juuri niitä kutsera ole - ts ei ollenkaan.

Kävin 8.3 km hiljaisella, "kävelynomaisella", lenkillä Tarvaalan suunnassa. Olihan se aika pöpperöistä se pyörätie - ja siitä johtuen vaariskan meno aika töpsyttämistä, mutta lenkki tuli kuitenkin iloiten tehtyä. Tuli mieleen suuri kiitollisuus Jumalalle terveydestä ja siitä, että on mahdollisuus liikkua. Pakkasta oli 11 asteen tienovilla. Paluumatkalla varsinkin tuuli oli aikamoinen. Tuisku lennätti pisteleviä lumikiteitä naamaan.

Palattuani lenkiltä ja suihkussa käytyäni, lähdin heti Herran kohtaamisen iltaan helluntairukoushuoneelle. Se alkoi klo 18.30. Aholan Timo johteli. Heikki ja Kalevi - hyvillä äänillä laulavat veljet - Uuraisilta, hoitivat musiikin. Molemmat käyttivät laulujen lomassa myös puheenvuorot. Heikki puhui lyhyesti Luuk. 10:1 pohjalta evankeliumin viemisen tärkeydestä ihmisille - myös kylille. Mukava oli kuulla vanhimmistoveljen suusta sellaisia sanoja ja halua mennä viemään evankeliumia kylillekin ja sinne missä ne ihmiset ovat, jotka eivät vielä usko Jeesukseen. Siellähän niitä mm. lauluja, todistuksia ja puheita tarvitaan enemmän kuin, että niitä vuodestatoiseen pidetään vain uskovien keskuudessa. Kalevin puheenvuoro oli todistusluonteinen. Järvisen Paavo julisti evankeliumia ja johti rukouspalveluun.

Kokouksen loputtua koin päivän "toisen ihmeen" veljen kautta, joka oli johdattautunut kokoukseen. Kiitos Jumalalle!

Ennätin kokouksesta kotiin tultuani vielä katselemaan loppuja Sateet lähetä -tilaisuudesta, Seinäjoelta, jota M-L katseli netin kautta.

Iltapalaa ja teetä - tunnelmavalaituksessa. 

Semmosta.

Sanomaa vuoden alkuhetkiin:

HAUREUS JA SEURAKUNTA

"Siveettömyydestä, kaikenlaisesta saastaisuudesta ja ahneudesta ei teidän keskuudessanne saa olla puhettakaan, eihän mikään sellainen sovi pyhille. Myöskään rivoudet, typerät jutut tai kaksimielisyydet eivät teille sovi, teidän suuhunne sopii kiitos. Tehän tiedätte hyvin, ettei kenelläkään siveettömällä eikä saastaisella ole osaa Kristuksen ja Jumalan valtakunnassa, ei myöskään ahneella, sillä hän on epäjumalanpalvelija" (Ef. 5:3-5).

Kirjoitan tästä vakavasta ja kipeästä aiheesta rakkaudella ja totuutta noudattaen, kohdistamatta tätä sanomaa erityisesti johonkin määrättyyn seurakuntaan.

"Siveettömyyttä" -sanan kohdalla on vanhemmassa käännöksessä sana "haureutta".

Otan tekstissä mainituista asioista esille nyt vain haureuden.

Seurakunnan keskuudessa ei saa olla haureudessa eläviä jäseniä. Kirjeessään Efeson seurakunnalle Paavali sanoo, että tällaista "älköön edes mainittako teidän keskuudessanne" (vanhempi käännös).

Avoliitto ja avioliiton ulkopuoliset sukupuolisuhteet eivät ole Jumalan tahdon mukaisia, eivätkä voi kuulua seurakunnan jäsenten, Jeesukseen uskovien, elämään. 

Seurakunnan jäsenten - tai Jeesukseen uskovien seurakuntaan jäseneksi pyrkivien - on tehtävä valinta väärien suhteiden ja seurakunnan jäsenyyden välillä. Seurakuntien paimenten, vanhinten, tehtävänä on olla hereillä tällaisissa kysymyksissä. Jumalan Sanan mukaisien tooimenpiteiden on oltava voimassa. Muuten joudumme upottavalle suolle. 

Seurakuntien jäseninä, sisarina ja veljinä, meidän tulee rukoilla synnissä elävien jäsenten puolesta ja rakastaa heitä. Syntiä emme voi kuitenkaan katsoa "läpi sormien", koska Jumalakaan ei niin tee. 

Syy Jeesuksen Kristuksen, seurakunnan pään, maan päälle tulemiseen oli ihmisen synti.

Tärkein asia syntiä tekevien kohdalla on parannuksen tekeminen ja synnin hylkääminen:

"Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä" (1. Joh. 1:9).

"Joka rikkomuksensa salaa, ei menesty, joka ne tunnustaa ja hylkää, saa armon. Hyvin käy sen, joka tuntee pyhää pelkoa, tuhoon kulkee se, joka kovettaa sydämensä" (Sananl. 28:13-14).

Jumalan ihmeellinen armo on evankeliumin kautta ulottuvillamme. Synnin tunnustamiseen kuuluu aina halu ja päätös hyljätä synti.

Väärissä sukupuolisuhteissa eläville se merkitsee suhteen hylkäämistä, tai jos se on mahdollista, avioliittoon menemistä. Myös siinä tapauksessa, että mennään naimisiin, on väärä elämä väärässä suhteessa ennen avioliittoa tunnustettava syntinä Jumalalle.

Haureudella on muitakin muotoja, kuin ne, joista nyt olemme puhuneet. Esim. pornografia eri muodoissaan. Seurusteleville pareille ei kuulu seksi, eikä nukkuminen samassa sängyssä.

Kirjoitan näin, koska Jumalan Sanassa on kirjoitettu samojen periaatteiden mukaan - ihan julkisesti kaikille.

Pyydän sinua lukemaan esim:

Gal. 5:19, Kol. 3:5, 1.Kor. 5:1-13, 6:13,18, 7:2, 10:8, 2.Kor. 12:19-21,  Room. 13:13, Apost. teot 15:20, 1.Tess. 4:3.

Jumalan seurakunta on vajavaisten ihmisten muodostama yhteisö. Kuitenkin seurakunta on Jeesuksen veren kautta pyhitetty, erotettu, Jumalalle. Tästä syystä kenenkään synnissä elävän seurakunnan jäsenen elämä ei ole hänen yksityisasiansa, vaan koko seurakunnan asia. Kaikkien tulee olla auttamassa ja kehottamassa synnin hylkäämiseen - ei suosimiseen.

Erityisesti seurakunnan kaikilla paimenilla, vanhimmilla, on vastuunalainen tehtävä - sillä seurakunta ovat sen jäsenet - hoitaa tällaisia asioita:

"Seuraavan kehotuksen minä osoitan niille, jotka teidän joukossanne ovat vanhimman asemassa ... Kaitkaa sitä laumaa, jonka Jumala on teille uskonut..." (1. Piet. 5:1-2).

"Pitäkää huoli itsestänne ja koko laumasta, jonka kaitsijoiksi Pyhä Henki on teidät pannut, huolehtikaa seurakunnasta, jonka Herra omalla verellään on itselleen ansainnut" (Apost. teot 20:28).

Jouko Kuusjärvi

Siunausta!

Ps. "Sinun varjelijasi ei torku" (Ps. 121:3).

12.1.

Siellähän se - 10:n asteen paikkeilla oli lämpötila noustessamme. Laittelin vähän aamupalaa. Marja-Leena kävi hakemassa Emilian ja Danielin meille, kun molemmat olivat flunssaisia, eivätkä olleet tänään koulussa.

Takkaanhan se piti sytytellä tuli, että pysyy pirtti lämpöisenä.

11:ksi ajelin helluntairukoushuoneen alakertaan Päivärukoushetkeen - 7 rukoilijaa. "Kaapan kaatta" tulin kotiin.

Mummi pelasi lasten kanssa jotain lautpeliä. Minäkin tammea yhden pelin molempien - lasten - kanssa.

Jossain vaiheessa söimme. Emiliakin siellä mummin kanssa jotain hommaili. Danielkin olisi kovasti halunnut, mutta kun oli niin flunssainen, niin vähän hillitsivät.

Lunta leijaili hiljalleen ja tuuleskeli.

Terhi-Marja haki lapset töistä tultuaan. Ensin menivät Emilian kanssa kylälle kauppa-asioille - ostamaan Emilialle puhelimen hänen omilla syttärilahjarahoillaan. Onneksi olkoon uudesta puhelimesta! Daniel oli meillä vielä sen aikaa. 

Kävin 8.3 km hiljaisella, "kävelynomaisella", lenkillä Tarvaalan suunnassa. Pakkasta 11 astetta. Tuuleskeli aikalailla. Hiljaa satoi lunta.

Katselimme Suomen urheilugaalaa. 

Sanomaa vuoden alkuhetkiin

EI EHDI, ON NIIN KIIRE!

"Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman, mutta menettää sielunsa? Millä ihminen voi ostaa sielunsa takaisin?" (Matt. 16:26).

Elävä Uutinen, joka on vapaampi Uuden testamentin käännös, sanoo ylläolevassa paikassa: "... jos hän kuitenkin menettää ikuisen elämän? Onko mitään sen veroista?" Uusi testamentti nykysuomeksi taas sanoo: "Kadotettua elämää ei saa rahallakaan takaisin."

Muistan muutamien vuosien takaa kirjoituksen Sampo-lehdessä. Siinä eräs varsin tunnettu paikkakuntamme yrittäjä kirjoitti otsikolla: "Pysähtymisen paikka."

Kolumnin kirjoittaja kertoo elämäänsä tulleesta pysähdyksestä: "Nyt olen ollut viisi viikkoa pois töistä. Keskussairaalan kautta Kuopioon ja takaisin Keskussairaalaan. Minut on hoidettu ja leikattu kiireellisenä lääkärilakosta huolimatta. "Taimerilla" ei ole ollut käyttöä - ajansuunnittelu on ollut "korkiammas käres". On ollut aikaa miettiä. Omaan kiireellisyysjärjestykseen on tehtävä muutos, on annettava aikaa myös itselle, niin tai otettava aikaa, muuten taitaa mennä henki. ... Niin, nyt kun on ollut aikaa miettiä. ... "Timexin-orjan" ajankäyttö on pitkälti eteenpäin suunniteltu, ellei sitä joku pysäytä ... Minä en ole ollut lomalla kymmeneen vuoteen, olen tehnyt ympäripyöreitä päiviä läpi vuodet, olen ollut ainoastaan Joulupäivän ja Juhannuspäivän lomalla. Tuttuja lauseita yrittäjien keskuudessa."

Ihminen ei ole kone. Jossakin tulee raja vastaan.

Alkuun laittamani Raamatun paikka kertoo meille elämämme tärkeysjärjestyksestä. Siitä kaikkein tärkeimmästä. Sitä taustaa vasten ajateltuna on suurta Jumalan armoa, että meitä pysäytellään. Niiden ansiosta elämään voi tulla uusi tärkeysjärjestys. Usko Jeesukseen voi tulla elämämme tärkeimmäksi asiaksi. Silloin kiitämme Jumalaa halki elämämme - ja kerran iankaikkisuudessa - että meidät pysäytettiin.

Elämässä on paljon muitakin tärkeitä asioita, tuon tärkeimmän rinnalla, jotka joutuvat kärsimään, jos olemme niin jonkin asian otteessa, että se vie ajan ja "mehun" elämästämme.

Otan tässä esille kolme elämämme tärkeää aluetta, jotka tarvitsevat hoitoa ja huomiota: Hengellinen, psyykkinen ja fyysinen.

Hengellinen puoli, eli suhteemme Jumalaan, vaikuttaa kaikkiin muihin alueisiin. Jos Jumala-suhteemme on hyvä, läheinen, ja olemme antaneet Hänelle hallintavallan elämässämme, voi siinä olla myös oikeanlainen järjestys. Tässä nekin, jotka ovat tehneet elämänsä tärkeimmän ja kauaskantoisimman päätöksen, eli uskoneet eesukseen Kristukseen henkilökohtaisena Vapahtajanaan, joutuvat kilvoittelemaan jatkuvasti.

Tästä syystä on tärkeä Jeesuksen kehoitus ja lupaus:

"Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin" (Matt. 6.33). "Kaikki tämäkin", mikä annetaan, tarkoittaa tämän Raamatun kohdan mukaan kaikkia elämämme tarpeita.

Tärkein asia elämässämme on:

"...tavoitelkaa sitä mikä ylhäällä on, missä Kristus istuu Jumalan oikealla puolella. Ajatelkaa sitä mikä on ylhäällä, älkää sitä mikä on maan päällä" (Kol. 3:1-2).

Tämä ei tarkoita, ettemmekö paneutuisi maallisiin asioihimme ja hoitaisi niitä, vaan että elämässämme on oikeanlainen tärkeysjärjestys. Siksi hengellisen puolen hoitaminen on niin tärkeä asia.

Elämä on lyhyt ja helvetti kuuma. Tämä vain on totta, halusimme sitä tai emme.

Ajatelkaamme elämämme todellista päämäärää. Minne olemme matkalla?

Kadotettua elämää ei saa millään takaisin.

On valtavan suuri onnettomuus "voittaa omaksensa koko maailma", ts. saada kaikkea sitä, mitä se tarjoaa, mutta "menettää sielunsa", ts. menettää iankaikkinen elämä Jumalan taivaassa.

Avaamalla sydämemme Jeesukselle, syntiemme sovittajalle, aloitamme matkan kohti Jumalan taivasta.

Jouko Kuusjärvi

Siunausta!

Ps. "Ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse Jumalan valtakuntaan" (Matt. 18:3).