30.11.

Niinpä - jos käyttäisin tuota nykyään monien/ainakin joidenkin käyttämää sanontaa - meni marraskuu tänä vuonna. Siinä tapahtui monia asioita - niin kuin niitä nyt yleensäkin tapahtuu - mm. minulta kuoli äiti. Tosin veljeltäni ja siskoltanikin. Saimme pitää hänet ikäihmisiksi - en uskalla sanoa, että aikuisiksi -  jo itsekin ehtineinä.

Eikäpä sitä tullut hötkyiltyä ylösnousun kanssa tänhäänkhän. Marja-Leena hurautti jo aamusta kylällä kauppa-asioilla. Aamupalaa syötiin ja kahvia juotiin - mikä on kiitosaihe sekin. Sitä voi ihminen aatella, että erilaiset asiat "lankeavat luonnostaan, kuin Manulle illallinen", mutta monilla on toisin. Tosin Jumalan Sanassa meille huolenpito luvataan. Mitä se Raamattu tästä asiasta mm. tarkasti ottaen sanookaan? Matte. 6:31-34: "Älkää murehtiko sanoen: Mitä me syömme? tahi: Mitä me juomme? tahi: Millä me itsemme vaatetamme? Sillä tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan. Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan. Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa." Meidän kannattaa lukea tämä niin useaan kertaan, että ymmärrämme mitä siinä sanotaan - siinä sanotaan paljon.

Luin Sakarjan kirjaa. M-L luki hartauskirjasta kohdan. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. Harmaa ja kostea päivä.

12 maissa kävin hakemassa Danielin koulun jälkeen meille. Poika halusi polkea pyörällään kotiinsa asti - ja tekikin sen oikein kovalla vauhdilla. Siitä sitten nousi kyytiini. 

Sytyttelimme Danielin kanssa takkaan tulen. M-L leipoi pitkin päivää tulevia tilaisuuksia varten.

13 maissa hain Emilian koululta meille. Hänen pyöränsä toin heille jo Danielia hakiessani.

Söimme perinteistä joulumaksalaatikkoa ja puolukoita. Kahviakin piti juoda. Lapset tekivät mm. läksyjään.

Kävin kylällä sopimassa "On Yksi Nimi ylitse muiden..." -tilaisuuden Valolaan. Se on ti. 15.12.2015. klo 18.30. Kävin ostamassa pari polttimoakin autoon. 

Terhi-Marja haki lapset meiltä töistä tullessaan.

Kävin 10 km "kävelynomaisella" lenkillä urheilukentällä, km-ajoin 7.15., 7.06., 7.00., 7.23., 7.12., 7.23., 7.08., 6.55., 6.27., 6.48. Tuulista - takasuoralla pukkasi vauhtia, etusuoralla jarrutti menoa. Sumusadetta, joka lisääntyi enemmän sateeksi lopussa. + 3 astetta. 18 jälkeen tulin lenkiltä. M-L oli vieläkin leipomahommissaan.

Kirjoittelin ja lähettelin infon kylätyöstä - sellaisen yksinkertaisen, niin kuin kirjoittajakin

Iltapalaa ja teetä.

Onnittelut Pietilän Antille vielä tässäkin nimipäivän johdosta!

Kiitokset Huttusen Tapiolle Enontekiölle! Terveiset tulivat Erkin kautta eiliten perille.

Minäpä sitä lainausta...:

"2. Jumalisen luonteen kasvattaminen

Roomalaiskirjeessä 5:3-4 sanotaan: "Me riemuitsemme jopa ahdingosta, sillä tiedämme, että ahdinko saa aikaan kestävyyttä, kestävyys auttaa selviytymään koetuksesta ja koetuksesta selviytyminen antaa toivoa." Eräs esimerkki siitä, miten Herra kasvattaa palvelijoidensa luonnetta ennen kuin siunaa heitä taloudellisesti, löytyy 5. Mooseksen kirjasta 8:16-18:

"(Hän) antoi erämaassa sinulle mannaa syödä, jota sinun isäsi eivät tunteneet - nöyryyttääksensä ja koetellaksensa sinua ja lopuksi sinulle hyvää tehdäksensä. Älä ajattele sydämessäsi: Oma voimani ja oman käteni väkevyys on hankkinut minulle tämän rikkauden", vaan muista, että Herra, sinun Jumalasi, antaa sinulle voiman hankkia rikkautta."

Herra tiesi, että israelilaisten täytyi oppia nöyryyttä ennen kuin he osaisivat hoitaa omaisuutta. Taivaallinen Isämme tuntee meidät paremmin kuin me itse. Äärettömässä viisaudessaan Hän tietää tarkalleen, kuinka paljon Hän voi uskoa haltuumme ilman, että suhteemme Häneen kärsii" (Howard Dayton, Rahoillasi on merkitys, Kuva ja Sana 2011, s.179-180).

Siunausta!

Ps. "Niinkuin leijona, nuori leijona, murisee saaliinsa ääressä, kun sitä vastaan hälytetään paimenten parvi, eikä peljästy heidän huutoansa, ei huoli heidän hälinästään, niin Herra Sebaot on astuva alas sotimaan Siionin vuorella ja sen kukkulalla. Niinkuin liitelevät linnut, niin varjelee Herra Sebaot Jerusalemin - varjelee ja pelastaa, säästää ja vapahtaa" (Jes. 31:4-5).

29.11.

Ei siinä mittää - Sunnuntaita eletään. Se on ensimmäinen advettisunnuntai. Toisissa kirkoissa se merkitsee Jeesuslapsen syntymän odotusta Beetlehemin seimeen - toisissa Jeesuksen paluun odotusta noutamaan omiaan. Kuulun jälkimmäisiin odottajiin - kiittelen kylläkin siitäkin, että Jeesus kerran syntyi ihmiseksi. Jumalan Pojalle valmistettiin ruumis, että Hän saattoi siinä sovittaa meidän syntimme - Vuolijankin. 

Ei sitä niinkään varahin noustu makuuvaatteista - mutta sehän ei kerro taas siitä kuinka paljon tuli nukutuksi. Tuli kuitenkin. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Joitakuita asteita lämmintä. Radiosta kuului jumalanpalvelus Saarijärven kirkosta. Sen jälkeen Marja-leena laittoi kuulumaan jumalanpalveluksen netin kautta Helsingin Saalemista. Tuntui, että ainakin jälkimmäisessä olisi voinut tulla uskoon. Molemmissa taidettiin veisata hoosiannaa - mutta sehän ei vielä kerro ihan kaikkea. 

Lujin Sakarjan kirjaa. M-L hartauskirjasta paikan. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Söimme.

15 jälkeen olimme helluntairukoushuoneen alakerrassa rukoushetkessä - taisi olla 6 rukoilijaa. Terhi-Marja, Denis, Emilia ja Daniel laittoivat muovikuusta kasaan toisessa päässä alakertaa. Piipahtivat meilläkin asialla - osa autossa, osa ovella - tänään. Klo 16 alkoi yläkerrassa tilaisuus. Lampisen Olavi johteli, kuoro lauloi hoosiannaa Ex temporen bändin säestyksellä - ja saihan siihen muukin kansa yhtyä. Ex tempore - ylistysryhmä - johteli ylistykseen. Se oli erinomaista! Hyvä henki. Oikein se tuntui. Hyvä ryhmä. Jumala on antanut taas hyvän ryhmän ylistystä johtamaan. Erja Tapaninen Kristillisestä Narkomaani- ja Alkoholistityö ry:stä kertoi Kan:n työstä. Saarnaa - jonka Erja myös piti tilaisuudessa - en ehtinyt kuuntelemaan, sillä lähdin sitä edeltävien ylistyslaulujen aikana ajelemaan kohti Karstulaa. M-L pääsi "Terhien" kyydissä kokouksesta kotiin.

Karstulassa menin Vapaaseurakuntaan. Siellä alkoi tilaisuus klo 18. Sen johteli Leppäsen Juha, joka myös puhui aluksi lyhyesti ja hyvällä tavalla. Lauloimme yhteislauluja, joita Maukosen Esko säesteli mandoliinilla. Puhuin lopuksi. Tilaisuuden päätyttyä joimme kahvit ja söimme pöydän antimia. Kaikki eivät jääneet. Mukava oli jutella siinä pöydän ympärillä.

Ajeltuani Karstulasta kotiin vaihdoin lenkkivaatteet ylle. Kävin Tarvaalan suunnassa 8.3 km hapenotolla. Menomatka vähän alle 8 min/km, paluumatka nopeammin. Tuuleskeli. + 2.5 astetta. 22.30 jälkeen tulin lenkiltä.

Iltapalaa ja teetä.

Ei päivää ilman lainausta - no, kyllä sentään joskus:

"1. Jonkin hengellisen periaatteen rikkominen

Saatat antaa runsaasti omastasi, mutta toimia epärehellisesti. Saatat olla rehellinen, mutta et huolehdi asianmukaisesti työtehtävistäsi. Saatat olla tunnollinen työntekijä, mutta korviasi myöten veloissa. Saatat olla täysin vapaa veloista, mutta et anna omastasi.

Tämän kirjan tarkoitus on opettaa, mitä Raamattu opettaa rahasta. Ne, jotka eivät tunne kaikkia Raamatun vaatimuksia, saattavat laiminlyödä tärkeitä vastuualueita, joita heiltä edellytetään. Jos he kärsivät taloudellisesti, he saattavat kummastella, miksi he eivät menesty" (Howard Dayton, Rahoillasi on merkitys, Kuva ja Sana 2011, s. 179).

Siunausta!

Ps. "Siionin tähden minä en voi vaieta, ja Jerusalemin tähden en lepoa saa, ennenkuin sen vanhurskaus nousee kuin aamunkoi ja sen autuus kuin palava tulisoihtu. Ja kansat näkevät sinun vanhurskautesi, kaikki kuninkaat sinun kunniasi; ja sinulle annetaan uusi nimi, jonka Herran suu säätää. Sinä tulet kauniiksi kruunuksi Herran kädessä ja kuninkaalliseksi päähineeksi Jumalasi kädessä. ... ja niinkuin ylkä iloitsee morsiamesta, niin sinun Jumalasi iloitsee sinusta.

Sinun muureillesi, Jerusalem, minä asetan vartijat; älkööt he milloinkaan vaietko, ei päivällä eikä yöllä. Te jotka ylistätte Herraa, älkää itsellenne lepoa suoko. Älkää antako hänelle lepoa, ennenkuin hän on asettanut ennallensa Jerusalemin, tehnyt sen ylistykseksi maassa ..." (Jes. 62).

28.11.

Kosteaa. Lämpöasteita. Lumet ovat vain muistona mielissämme. Tuli nukutuksi myöhään - en kuitenkaan sanoisi, että pitkään. Söimme aamupalaa ja joimme aamukahvia lauantai-aamun rauhassa. Luin Sakarjan kirjaa. Laitoin takkaan tulen. Marja-Leena luki hartauskirjasta luvun tälle päivälle. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. 

Kävimme kylällä kauppa-asioilla. Menin lenkille urheilukentälle - kun M-L toiseen kauppaan. 7 km "kävelynomaista" etenemistä 1 km jaksoissa - väleissä hieman venytellen - km-ajoin 7.44., 7.36., 6.56., 7.00., 6.39., 6.28., 6.00. Tulin kentältä kävelle kotiin - 4.5 km - n. 8 min/km. 11.5 km lenkki yhteensä.

Lenkiltä palattuani söimme.

16.15. maissa lähdimme M-L:n ja Pian äidin - eli Timon anopin - kanssa ajelemaan Höytiän kuusikoihin syntymäpäiville. Miron ja Milenan isosisko - vanhin lapsenlapsemme - täytti 15 v.Niin ne vain vuodet vierivät. Lastenlapsista(kin) sen huomaa.Vielä täskii rakkat ja sydämelliset onnittelumme Milkalle! Olihan niitä taas herkkuja - ja kyllähän niitä tulikin otettua. Parempi kun ei ihan hetikään verensokeria mittaile. Terhi-Marja, Denis, Emilia ja Daniel olivat siellä myös juhlimassa. Samoin Tertsi - Pian veli - poikansa Rasmuksen kanssa. Hauska oli kyllä seurailla juhlien pienimpien hommailuja - eli Milenan ja Rasmuksen. 

Olihan se yli 21 kun olimme kotona. Synttärisankari tuli kyydissämme ystävälleen.

Lainailu jatkuu:

"Lisäksi Psalmissa 35:27 sanotaan: "Ylistetty olkoon Herra, joka tahtoo palvelijansa parasta (joka iloitsee palvelijansa menestyksestä, engl. käännös)." Voimme rukoilla menestystä, kun suhteemme herraan on kunnossa. "Rakkaani, minä toivotan sinulle (rukoilen, engl. käännös), että kaikessa menestyt ja pysyt terveenä, niinkuin sielusikin menestyy" (3. Joh. 2). Haluan korostaa tätä vielä uudestaan. Raamatussa ei sanota, että hurskaan kristityn täytyy elää köyhyydessä. Hurskas kristitty voi olla rikas.

Sitten on niitä, jotka uskovat, että kristittyjen pitäisi menestyä aina. Tämäkin ajattelutapa on virheellinen. Tarkastele Joosefin elämää. Hän on esimerkki henkilöstä, joka koki sekä rikkautta että köyhyyttä. Hän syntyi varakkaaseen perheeseen, mutta hänen kateelliset veljensä heittivät hänet kaivoon ja myivät hänet orjaksi. Hänestä tuli rikkaan egyptiläisen orja. Hänen herransa Potifar ylensi hänet taloutensa hoitajaksi. Myöhemmin Joosef teki oikean ratkaisun ja päätti olla tekemättä aviorikosta Potifarin vaimon kanssa. Tämän päätöksen vuoksi hän joutui kuitenkin vuosiksi vankilaan. Jumalan ajoituksella Joosef lopulta korotettiin Egyptin pääministerin asemaan.

Seuraavaksi tarkastelemme kolmea syytä, miksi hurskas kristitty ei välttämättä menesty. (Howard Dayton, Rahoillasi on merkitys, Kuva ja Sana 2011, s.178-179).

Siunausta!

Ps. "Toivottakaa rauhaa jerusalemille, menestykööt ne, jotka sinua rakastavat" (Ps. 122:6).

27.11.

Tuuleskeli yöllä aikalailla - piti käydä pari kertaa tuossa 03 molemmin puolin laittamassa raskaampia painoja autotallin pressun alareuna-riman päälle, ettei kolkuttelisi. Noustuamme huomasimme kostean lämpöasteisen sään jatkuvan. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Sakarjan kirjaa. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. 

12 maissa hain Danielin pyörineen koululta. Pyörän jätimme heidän pihaansa ja ajelimme meille.

Sytyttelin takkaan tulen.

13 maissa hain Emilian pyörineen koululta meille. Pyörän jätimme heille ja tulimme meille.

Tuli katseltua Maailmancuppia Rukalta, sprinttihiihtoja. 

Söimme M-L:n juuri paistamia lihapullia, höyrystimellä kypsytettyä naurista ja salaattia. Kahvia päälle - tai tarkemmin ajateltuna suuhun. 

Terhi-Marja haki lapsosensa töistä tullessaan.

Kävin hämärällä urheilukentällä 12 km "kävelynomaisella" lenkillä. Niin sitä sai taas laittaa kävelytossut jalkaan ja "käpötellä" sulalla urheilukentällä. "Pikkupisaraista" sumusadetta. +5-6.

Etenin km-ajoin 7.37., 7.15., 7.17., 6.55., 7.00., 7.12., 7.25., 7.10., 7.25., 6.43., 12.52., 7.37. 19 maissa palasin lenkiltä.

Kävin saunassa. Mukava oli loikoilla lauteilla kintut seinällä ja heitellä löylyä aina välillä kiville - vain se tietää, joka tykkää saunomisesta.

Söin iltapalaa ja join teetä. M-L askarteli mukavannäköisiä "paperitöitä".

Eiliten tuli Pialta mukava kuva M.L:n puhelimeen. Siinä leipoivat piparia yhdessä Timo, Milka, Miro ja Milena . Pia ei sillä kertaa kun oli puhelinkameran takana. Mukavaksi sen kuvan teki erityisesti se, että Milenakin siinä piparimuotilla painoi piparia kaulitusta piparitaikinasta. 

Vuolija jatkaa lainailujaan:

"MENESTYVÄTKÖ USKOVAT AINA TALOUDELLISESTI?

Monet kristityt omaksuvat jommankumman ääripään ajattelutavan. Toiset sanovat, että todellisen uskovan on oltava köyhä, koska ei ole mahdollista olla samaan aikaan rikas ja elää lähellä Jeesusta. Toinen, vastakkainen ääripää uskoo, että hyvä kristitty saa nauttia jatkuvaa taloudellista menestystä.

Toinen ääripää siis uskoo, että todellista uskoa voi esiintyä vain köyhyydessä. Edellä on kuitenkin jo todettu, että raha on moraalisesti neutraalia ja sitä voidaan käyttää joko hyvään tai pahaan. Vanhassa testamentissa Herra lupasi israelilaisille yltäkylläisyyden palkinnoksi kuuliaisuudesta, kun taas köyhyys oli seurausta tottelemattomuudesta. Viidennessä Mooseksen kirjassa 30:15- sanotaan: Minä olen tänään pannut teidän valittavaksenne elämän ja kuoleman, menestyksen ja tuhon. Jos te noudatatte Herran, Jumalanne, lakia, jonka minä teille nyt annan ja noudatatte hänen käskyjään, säädöksiään ja määräyksiään ... Herra, teidän Jumalanne, siunaa teitä." (jatkuu) (Howard Dayton, Rahoillasi on merkitys, Kuva ja sana 2011, s. 178).

Siunausta!

Ps. "Katso, hän tulee pilvissä, ja kaikki silmät saavat nähdä hänet, niidenkin, jotka hänet lävistivät, ja kaikki maan sukukunnat vaikeroitsevat hänen tullessansa. Totisesti, amen" (Ilm. 1:7 ja Sak. 12:10; Ps. 22:16).

26.11.

Lumet olivat saaneet kyydin - sulaneet. Noustessamme + 1 ja risat lämmintä. Lämpeni hieman päivän mittaan, kunnes illalla palasi aamuiseen. Kosteaa. Söimme aamupalaa ja joimem kahvia. Luin Sakarjan kirjaa. Marja-Leena luki hartauskirjasta - siitä samasta ja hyvästä - kohdan tälle päivälle. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. Met olemma tällaisia vanhanajan uskovaisia, että luemme vielä päivittäin oikein hartauskirjaa. Mitähän varten Jumala on vaikuttanut tahtomista ja tekemistä monien omiensa sydämissä, että he ovat kirjoittaneet hartauskirjoja - tai heidän kirjoituksistaan on tehty hartauskirjoja? Uskomme, että Jumala voi siunata tälläkin tavalla eläviä uskossa olijoita - jotka välillä tuntevat olonsa "olioiksi", jotka voivat olla toisille "ilmaa" vain, tai ainakin tuntevat olevansa kuin "nahkaleili savussa". Tuo viimeinen ilmaisu löytyy Sanastakin. Mutta, ihan oikeesti, Jumala voi käyttää monenlaisia uskovaisia - hiljaisia, kovaäänisiä, karismaattisia, vähemmän karismaattisia, hiljaa rukoilevia, ääneen rukoilijoita, Siksipä emme julistuksellamme, käyttäytymisellämme, puheillamme, saatakaan "toisenlaisia" ihmisiä "kutistumaan" entistä pienemmiksi, koskapa he ovat Jumalan ihmisiä, joiden kautta - ja joissa - Hän itse tekee työtään. Oletkohan tullut jo toteamaan sen totuuden ja lainalaisuuden, että voitelu ja karismaattisuus eivät ole ollenkaan kiinni mistään ulkonaisesta asiasta - kuin esim. esiintymisestä. "Elävyys" ei välttämättä aina ole Jumalan antaman voitelun kautta tulevaa, vaan ihan luontainen, inhimillinen, jopa lihallinen kyky. Pyhä Henki voidelkoon meitä kaikenlaisia, sillä jos jotakin, niin sitä me tarvitsemme. Ei ole koskaan varaa asettua kenenkään yläpuolelle. Sieltä alas pääsee vain parannuksenteon kautta. Parannuksenteko on valtavan hieno Jumalan lahja meille - meille, jotka tarvitsemme tätä lahjaa, Jumalan kädenojennusta, jatkuvasti. Parannuksenteko ei ole negatiivinen, vaan todella positiivinen asia. Ja kaikki kansa sanoo: Kiitos, Jeesus!

Ajelin yhteen paikkaan sen ihmisen kotiin, joka eilen soitti lukeneensa sen "Jumalalla on sinulle asiaa" -vihkosen. Juttelimme yhdessä kahdestaan. Hän avasi sydämensä Jeesukselle ja otti Hänet vastaan omaan elämäänsä - ikääntynyt ihminen. Sain rukoilla hänen puolestaan ja julistaa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja maahan vuotaneessa sovintoveressä. Kylätyön hedelmää taivaan aittoihin. Ylistys Herralle!

Palasin kotiin Halpa-Hallin kautta. M-L valmisteli tarjoiluja illan tilaisuuteen ja ruokaa. Pian söimmekin hyviä kotona tehtyjä lihapullia, salaattia ja höyryttämällä kypsennettyä naurista, tuikkujen ja kynttilän tuikkiessa.

Tänään on ollut "haku päällä" sen suhteen mitä puhun illan kokouksessa - tosin jo aikaisemmin on perusasia siitä "noussut mieleen", "laskeutunut sydämelle".

Kannettuamme M-L:n "tarjoilutykötarpeet" autoon, lähdimme 17.30. M-L:n kanssa ajelemaan Hännilän koulua kohti. Siellä oli klo 18.30. "On Yksi Nimi ylitse muiden...", KYLÄILTA. Johtelin illan. Lauloimme muutamaan otteeseen yhteislauluja "Herätyslauluja" -vihkosista, Rautasen Jussin säestäessä kosketinsoittimella. Jussi johdatteli alkurukoukseen. Lauluryhmänä lauloimme myös muutamaan otteeseen - siinä lauloivat Lampisen Seija, Kaleniuksen Raija, Rautasen Jussi ja minä. Jussi ja Pietilän Tuulikki - kitaralla - säestivät. Henkilökohtaiset - hyvät - todistuspuheenvuorot käyttivät Pietilän Paavo, Lahtelan Satu ja Samuli. Puhuin lopuksi ja johdin rukoukseen. Oli aika avointa puhua. Rukoukseni jatkoksi johtivat Lahtelan Samuli ja Satu rukoukseen kirjoitettujen rukousaiheiden puolesta. Illan lopuksi kävimme nauttimaan M-L:n kattaman kahvipöydän antimista. Kupposten ääressä tuntui olevan vapaan tuntuista keskustelua. Mieleen jäi maku hyvähenkisestä herätyskokouksesta. Pyydettiin tulemaan ja pitämään tilaisuuksia uudelleen. Met kyllä tiettenkin tulemma. Illassa oli 15 henkeä. 

Kiitos kaikille tämän iltaisessa kyläkokouksessa vastuissa olevalle! Kannattaa tehdä työtä Herralle - palvella Häntä iloiten! 

Jatkamme kylätyötä. Muistakaamme sitä rukouksin - myös niitä omia "rukouskyliämme" voimistuvin rukouksin!

Ajeltuamme Hännilästä kotiin otimme vielä karjalanpiirakoita ja termoksesta kahvia. No, kahvia nyt vain minä, jolla ei taida olla rajoja sen suhteen.

Josko sitä lainailisi taas:

"ONKO RAHA PAHA ASIA?

Raha ei itsessään ole hyvä eikä paha asia. Sitä voidaan käyttää hyvän tekemiseen, kuten lähetystyön tukemiseen tai sairaaloiden rakentamiseen. Sitä voidaan käyttää myös pahaan, kuten huumekaupan pyörittämiseen tai pornoteollisuuteen.

Lue huolellisesti 1. Tim. 6:10: "Rahanhimo on kaiken pahan alkujuuri. Rahaa havitellessaan monet ovat eksyneet pois uskosta ja tuottaneet itselleen monenlaista kärsimystä." Raamattu ei tuomitse rahaa itseään, vaan sen väärinkäytön ja väärän suhtautumisen siihen. Lisäksi erityisesti Vanhassa testamentissa monet hurskaista ihmisistä olivat vaurasta väkeä. Job, Aabraham ja Daavid olivat kaikki rikkaita, mutta silti he eivät antaneet rikkautensa olla haitaksi suhteessaan Herraan.

Raamatussa kuitenkin varoitetaan, että rikkaus voi tuhota hedelmällisen hengellisen elämän. "Mikä taas orjantappuroihin kylvettiin, on se, joka kuulee sanan, mutta tämän maailman huoli ja rikkauden viettelys tukahuttavat sanan, ja hän jää hedelmättömäksi" (Matt. 13:22).

Rikkaiden on myös helppo kääntää selkänsä Jumalalle. "Minä vien heidät nyt siihen maahan, jonka lupasin heille heidän esi-isilleen antamallani valalla, maahan, joka tulvii maitoa ja hunajaa. Kun he ovat syöneet itsensä kylläisiksi ja lihaviksi, he kääntyvät vieraiden jumalien puoleen ja alkavat palvella niitä. Minua he halveksivat, minun liittoni he rikkovat" (5. Moos. 31:20).

Joku on joskus todennut: "Sadasta ihmisestä, jotka ovat köyhiä ja elävät lähellä Kristusta, vain yksi voi rikastua ja säilyttää läheisen suhteen Häneen." Ihmisluonnolle on ominaista turvautua herraan silloin, kun vain Hän voi antaa mitä tarvitsemme. Rikastuttuaan ihmiset pitävät Herraa usein itsestäänselvyytenä, koska he eivät enää ajattele olevansa Hänestä niin riippuvaisia" (Howard Dayton, Rahoillasi on merkitys, Kuva ja Sana 2011, s. 177-178).

Siunausta!

Ps. "Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu" (Ps. 23:1).

25.11.

Lämpöasteita heräillessämme Keskiviikkoon. Lumet olivat alkaneet sulaa. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luontokappaleet - pienemmät linnut, harakat, mustarastas ja oravat - ruokailivat myös. Luin Sakarjan kirjaa. Marja-Leena luki hartauskirjan luvun. Rukoilimme yhdessä monenlaisten aiheiden puolesta keittiön pöydän ääressä. 

Kävimme M-L:n kanssa kylällä - hän kaupassa ja minä tk:ssa hakemassa pyytämäni verensokerinmittausliuskat, vihkon, johon mittausten tulokset kirjataan, sekä paperiversion viimeisistä verikokeista (elokuulta). Lähinnä kiinnosti B12 vitamiinin tulos kohdallani, kun se myös mitattiin - sehän oli yli 520, eli todella hyvä. Ylärajakin aika lähellä. 

M-L laittoi hyvää ruokaa, jota pian kylältä tulon jälkeen söimme. Hämärä päivä. Kynttilät ja jouluiset valot sellaisina tuntuvat tunnelmallisilta.

Pesin peräkärryn kuomuineen tuossa talon päädyssä. Kannoin isommat puut pihasta liiteriin ja pressut pois - eivät haittaa lumien luontia talvella. Toin puita siälle ja raapaisin takkaan tulen.

Kävin 8.3 km "kävelynomaisella" lenkillä Tarvaalan suunnassa. Yli +3 astetta. Menopuolikkaan menin alle 8 min/km, paluupuolikkaaqn hiukan lujempaa. Mennessä tuuli vastaan. Nastalenkkareilla menin, vaikka pyörätie oli kokonaan sula. Kuitenkin ennenkuin sinne pääsi oli liukkaita kohtia. Hiukan sateli ohutta tihkua. Kävin paluumatkalla moikkaamassa Terhi-Marjaa, Emiliaa ja Danielia, jotka olivat kotosalla.

Yksi ihminen - jota en ole aikaisemmin tuntenut - soitti. Kertoi lukeneensa kirjoittamani ja hänellekin jakamani vihkosen: "Jumalalla on sinulle asiaa". Kertoi, että se oli hyvä kirja. Juttelimme. Kutsui käymään. Lupasin mennä. JHs. menen huomenna. 

19:ksi ajelimme M-L:n kanssa helluntairukoushuoneelle Rukousiltaan. M-L kävi mennessä kaupassa. Pastorimme johteli rukousillan. Hän myös puhui. Rukoilimme. 17 henkilöä taisi olla.

Ajellessamme kotiin satoi vettä - kuten mennessäkin.

Iltapalaa ja teetä.

Tervetuloa huomenna - eli to. 26.11. klo 18.30. - KYLÄILTAAN Hännilän koululle. Illasta tarkemmin tuossa blogijutun oikealla puolella. Tule ja tuo muitakin mukanasi.

Kuulimme tässä illan aikana Pialta, että Milena oli ensimmäisen kerran sanonut: Hei, hei, äiti!

Sitten lainataan:

"RAHA EI TUO TODELLISTA ONNEA

Salomolla, Saarnaajan kirjan kirjoittajalla, oli vuotuiset yli 20 miljoonan euron vuositulot. Hän asui palatsissa, jonka rakentaminen oli kestänyt 13 vuotta. Hän omisti 4000 hevostallia. Hän istui norsunluisella valtaistuimella, joka oli päällystetty kullalla, ja joi kultaisista maljoista. Hänen hovinsa päivittäisiin aterioihin kului sata lammasta ja 30 härkää sekä peuroja ja syöttöhanhia.

Salomo oli selvästikin sellaisessa asemassa, että hän tiesi, toiko raha onnen, eikä epäröinyt kertoa, etteivät rikkaudet tee ihmistä onnelliseksi. "Kun omaisuus karttuu, karttuvat sen syöjätkin. Mitä iloa siitä on omistajalleen, paitsi että saa nähdä sen kuluvan? Uurastavan uni on makea, söipä hän vähän tai paljon, mutta rikkaalta kylläisyys vie unen" (Saarn. 5:10-11).

Monet kuitenkin uskovat, että onnellisuuden voi ostaa rahalla. Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa todettiin, että 70 % kansalaisista olisi tyytyväisempiä, jos he ansaitsisivat 37 dollaria enemmän viikossa. Huomaan itsekin ajoittain ajattelevani tämän enemmistön tavoin ja lankeavani jossittelun ansaan.

Jos minulla olisi uusi auto, olisin tyytyväinen. Jos asuisin tuossa kauniissa talossa, olisin onnellinen. Jos minulla olisi juuri se työ, olisin tyytyväinen. Luettelo on loputon.

Raamatun näkökulma on jyrkässä ristiriidassa tämän ajattelun kanssa. Joku on joskus sanonut:

Rahalla saa

Sängyn, mutta ei unta,

kirjoja, mutta ei aivoja,

ruokaa, mutta ei ruokahalua,

talon, mutta ei kotia,

lääkkeitä, mutta ei terveyttä, 

huvitusta, mutta ei iloa,

krusifiksin, mutta ei Vapahtajaa"

(Howard Dayton, Rahoillasi on merkitys, Kuva ja sana 2011, s. 176).

Siunausta!

Ps. "Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema" (1. Kor. 15:26).

24.11.

Tulimme tiistaihin. Puolisenkymmentä astetta pakkasta aamulla. Aurinkoinen ja talvinen maisema. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. LuinSakarjan kirjaa. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Hain puut - nyt jo liiteristä kun piha on puista vapaa - ja sytyttelin takkaan tulen. Kuusipuita seassa kun niin mukavasti risahtelivat palaessaan.

Ajelin Hännilän poluille. Jakelin kutsuja to. 26.11. klo 18.30 olevaan KYLÄILTAAN. Se on Hännilän koululla - joka ei ole enää koulukäytössä. Samalla jakelin vihkosta: Jumalalla on sinulle asiaa. Kävin myös tutustumassa kokouspaikkaan sisäpuolelta, myöskin keittiöön. Tulehan mukaan! Ota/pyydä muitakin mukkaan! Kaunista oli maisema - välillä kuin taulusta.

Palailtuani kotiin oli M-L leipomassa. Ruokakin oli juuri valmista - niin että eikun valmiiseen pöytään. Paistettua siikaa, parsakaalia, hyvää salaattia. Kahvia jälkiruuaksi.

18:ksi ajelimme M-L:n ja Pietilän Paavon kanssa Hirvaskankaalle, Elävät Kivet -seurakuntaan Valkeus voittaa -kokoussarjan - kestää koko marraskuun - tilaisuuteen. Mika yrjölä puhui. Puhuja.

Palattuamme kokouksesta kotiin lähdin 8.3 km "kävelynomaiselle" "sokeri/happilenkille" Tarvaalan suuntaan. Tuuleskeli vastaan menomatkalla. Lämpötila alkoi hilautua plussan puolelle - yli + 1 kun tulin kotiin. Alle 8 min/km menopuolikas, himpun nopeampaa paluupuolikas.

Mukava seurata "meän" perhekuntalaisten "sattailua" - M-L, Teron, Terhi-Marjan ja Timon "perreeläiset" siinä ringissä on. Aikuiset ja lapset "tuikkailevat" sinne viestejään, kuvia, yms. pitkin päivää. Minäkin pysyn aika hyvin "kärryillä", vaikkei minulla sellaista puh elinta olekaan - M-L pitää minut ajantasalla. Se on läheisyyttä. On se nykyaika sellaista. Terokin sieltä kaukomailta keskustelee kuin olisi lähempänäkin. 

Iltapalaa ja teetä.

Lainailua:

"KOKONAISKUVA - Mikä on todella tärkeää?

Roger Morgan lähti nuorena miehenä Appalakkien vuoristosta ainoana tavoitteenaan hankkia suuri omaisuus. Rahasta tuli hänen jumalansa, ja hänestä tuli miljoonien haltija. Sitten vuoden 1929 pörssiromahdus ja suuri lama veivät hänet äärimmäiseen köyhyyteen. Rahattomana hän ryhtyi kulkuriksi. Eräänä päivänä hänen ystävänsä tapasi hänet Golden Gate -sillalla tuijottamasta San Franciscon lahden vesiin ja ehdotti, että he jatkaisivat matkaa. "Jätä minut rauhaan", Roger vastasi. "Yritän ajatella. On jotakin tärkeämpää kuin raha, mutta olen unohtanut, mikä se on."

______________________________________________

Rikkauden turhuus on ilmaistu selvästi kahdessa paikassa: 

Raamatussa ja veroilmoituksessa.

______________________________________________

Se, mitä Roger Morgan oli unohtanut tai mitä hän ei ollut koskaan ehkä tuntenutkaan, oli raamatullinen näkökulma rahaan. Sitä tarkastelemme tässä luvussa" (Howard Dayton, Rahoillasi on merkitys, Kuva ja Sana 2011, s. 175).

Siunausta!

Ps. "Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun vielä olimme syntisiä" (Room. 5:8).

23.11.

Maanantaita elettiin. Nousin hyvissä ajoin. Söin aamupalaa ja join kahvia. Luin Sakarjan kirjaa.. Rukouksen hengessä ajelin lumisten maisemien halki Jyväskylän kautta kotipalkisilleni Kangasniemelle.

Kangasniemelle päästyäni menin ensin hautaus- ja pitopalveluun, jossa olimme sopineet tapaavamme klo 10 veljeni Heimon ja siskoni Pirjon kanssa. Heidän puoliskonsa Kari ja Arja olivat myös. Ensin oli edessä arkun valinta äidille. Kaunis valkoinen "leposijahan" sieltä löytyi äidin maallista "asuntoa", "savimajaa" - eli hänen kehoaan - varten. Henki ja sielu eivät enää siinä olleet. 

Sieltä ajelimme ruumisauton perässä - jossa tyhjä arkku oli - terveyskeskukselle, jonka kylmiössä äidin ruumis oli. Odottelimme muualla niin kauan kunnes hautaustoimiston ihmiset olivat saaneet laitettua äidin "maallisen majan" arkkuun. Sitten menimme sairaalan kappeliin, jossa arkku oli avoimena katafalkilla. Siinä äitimme ikäänkuin nukkui valkoisen peiton alla - pienenä, valkohiuksisena - kuin siellä vanhainkodin osaston sängyssä. Eihän äiti iso olluit milloinkaan, mutta nyt hän oli entistäkin pienemmän näköinen. Siinä hän oli viimeistä kertaa katseltavanamme täällä maan päällä. Se hetki oli nyt tullut eteemme. Siinä makasi ruumisarkussa äiti, joka on meidät synnyttänyt, meitä kasvattanut, uhrautunut puolestamme monin tavoin - antelias äitimme. Elottomana ja likkumattomana. Lauloimme yhdessä laulun: Kiitos sulle Jumalani...  Katselimme. Otimme kuvia hänestä. Meistäkin yhdessä siinä avoimen arkun äärellä. Lopulta Pirjo varovasti laittoi valkoisen liinan äidin kasvojen ylle - se oli liikuttava hetki. Sitten arkun kansi nostettiin paikoilleen ja ruuvattiin kiinni. 

Oikeastaan siinä arkun äärellä on jotenkin käsillä se koko elämänhistoria mikä meillä on äidin kanssa takana - toisaalta tuntuu, että ajatuksia ei ole ollenkaan. Sitä vain on ja katselee - hetkessä johon on tultu, kun elämässä niin on nyt tapahtunut. On ihme, että mitään huonoja muistoja ei nouse mieleen - vain hyviä (jos jostakin, niin ainoastaan omasta osuudesta suhteessa äitiin), lapsuuden, nuoruuden miehuuden ja ikääntyneemmältä ajalta. Äidistä nuorempana ja keski-ikäisenä, paljon työtätekevänä, koulun juhlissa, kotonamme erilaisissa tilaisuuksissa, yhteisillä kyläreissuilla - naapureissa ja kauempana - heinä- ja elopelloilla, navettatöillä, pyykkiä saunan kodalla pesemässä, marjassa, eväitä tekemässä, vettä kantamassa, jäitä hakemassa maidon kylmentämistä varten, iltapuhteella karstaamassa villaa, kehräämässä rukilla villalankaa, kutomassa sukkia ja kangasta, laittamassa ruokaa, alustamassa taikinaa huivi päässä, paistamassa leipää isossa kymmenen leivän uunissa,  neuvomassa kärsivällisesti koulutehtäviä, savusaunaa lämmittämässä, kantamassa puita tuvan uuniin ja keittiön hellaan, ---------- Paljon hyviä muistoja äidistä lastenlasten kanssa, hänen laittamistaan hyvänmakuisista ruuista, ---------Muistoja jo ikääntyvästä äidistä, tuvassa keinutuolissa istuvasta ja nojatuolissa tuvan pöydän vieressä istuvasta äidistä, muistoja aina niin hyvästä ja ystävällisestä vastaanotosta heti tuvan ovella, kun tulimme vierailulle - tunsi olevansa tervetullut. -------- Paljonhan niitä on - muistoja äidistä.

Muistossa on sekin hetki, kun tulimme - äiti, isä ja minä - keittiöstä iltakahvilta tuvan puolelle. Äiti istui keinutuolissa. Puhuin hänelle ja isälle hengellisistä asioista. Kysyin äidiltä, että haluaisiko hän avata sydämensä Jeesukselle ja ottaa Hänen vastaan elämäänsä? Äiti vastasi, että kyllä haluan. Menin hänen luokseen, laskin käteni hänen päälleen ja rukoilin. Julistin hänen syntinsä anteeksiannetuiksi Jeesuksen nimessä ja maahanvuotaneessa sovintoveressä. Isän puolesta olin rukoillut saunan pukuhuoneessa - löylynoton välissä - jokin aika aikaisemmin. 

Uskon, että tapaamme äidin ja isän vielä taivaassa. Tiedän, että se on riemullisempi tapaaminen, kuin mikään riemullisin kohtaaminen täällä maan päällä.

Nostimme äidin arkun kappelista ruumisautoon. Ajelimme hiljaa pienenä saattueena - minä, Heimo ja Arja, sekä Pirjo (Kari lähti kappelilta kotiin) kirkon juurelle. Siellä nostimme äidin arkkuineen kirkon alakerran kylmiöön odottamaan hautaanlaittamispäivää.

Menimme vielä kolmisin - Heimo, Pirjo ja minä - sinne hautaus- ja pitopalveluun juttelemaan hautajaisjärjestelyistä. Samalla joimme kahvit hyvien tarjoilujen kera.

Kun hautajaispäivä ja siihen liittyvät asiat olivat järjestyksessä, ajelimme Heimon ja Pirjon kanssa Vanhainkodille hakemaan sieltä pois äidin tavarat.

Vanhainkodilta menimme Teboilille syömään kolmisin lounaan seisovasta pöydästä. Mukavahan se oli hetki olla sisaruksina yhdessä, tällaisena päivänä, joka ei tule koskaan toistumaan. Olimme kaikki yhtä mieltä siitä, että meillä oli erittäin hyvä äiti. Siitä ymmärrämme olla kiitollisia Jumalalle.

Ajelin vielä Heimon kanssa Haarajoelle - heille, sinne syntymäkotitantereille - kun Arja meni töihin heidän autollaan. Jotain siinä jutustelimme ja joimme kahvia jonkin ajan kuluttua.

Ajelin Hankasalmen kautta kotiin, jossa olin 17.30 jälkeen. Laitoin tulen takkaan. Marja-Leena oli tänään leiponut tulevia tilaisuuksia varten. 

Kävin 8.3 km "kävelynomaisella" lenkillä Tarvaalan suunnassa. Paluumatkalla käväisin Terhi-Marjan, Deniksen, Emilian ja Danielin luona siinä "lenkkipolun" vieressä. Menopuolikkaan menin alle 8 min/km, paluupuolikkaan jonkin verran nopeammin. Nastat rapisivat tossujen alla jo mukavasti.  n. - 3. Paluumatkalla alkoi paistaa melko pyöreä kuu.

Iltapalaa ja teetä.

Ilmoittelin omille perhekuntalaisille mummon hautajaisajan - Terolle tuonne kauas kaukomaille.

Pistämpä tähänkin kuitenkin vielä vähän lainausta (jatkoa eiliseen):

"--- Kukaan ei ole immuuni tämän sanoman houkutuksille, Hiljattain huomioni kiinnittyi televisiomainokseen, jossa oli tyylikäs tila-auto. Perheellämme oli rumankeltainen, käytetty, 11 vuotta vanha farmariauto. Mainoksen tila-auto oli mielestäni täydellinen perheellemme - juuri oikean kokoinen ja värinen. Järkeilin jopa, että tuo auto sopisi paremmin palvelutyömme tarpeisiin. Lopulta käytin puoli tuntia päivässä upeiden, kiiltäväkantisten esitteiden lukemiseen, ihailin uusia tila-autoja liikenteessä ja haaveilin sellaisen ajamisesta. Olin koukussa! Keltainen farmariautomme tuntui käyvän päivä päivältä yhä rumemmaksi, kun taas tila-auto siirtyi "haluaisin sen"-kategoriasta "tarvitsen sitä"-kategoriaan.

Olin päättänyt ostaa auton, kun päätin pyytää neuvoa ystävältäni Jack Normanilta, jolla on autoliike. Hän antoi minulle hyvän neuvon. Hän kysyi, paljonko autollamme oli ajettu. "88 000 kilometriä", vastasin. Hän ajatteli asiaa hetken ja sanoi: "Autonne on hyvässä kunnossa ja palvelee varmasti vielä vuosia. En halunnut kuulla sitä, mutta myönsin vastahakoisesti hänen olevan oikeassa. Hänen neuvonsa ansiosta säästin tuhansia dollareita. Lisäksi sillä hetkellä, jolloin päätin pitää keltaisen farmariautomme, lakkasin haluamasta pakettiautoa. Se ei enää hallinnut ajatuksiani. Vanha automme alkoi jopa näyttää paremmalta!

Me kaikki jäämme aika ajoin koukkuun tuotteeseen, joka meidän on mielestämme pakko ostaa - olipa se auto, talo, kamera tai vene. Kun olemme jääneet koukkuun, hankinnalle on helppo löytää järkiperusteet. Muista etsiä Herran johdatusta ja pyytää kokeneen uskovan neuvoa ennen suuria ostopäätöksiä" (Howard Dayton, Rahoillasi on merkitys, Kuva ja Sana 2011, s. 172-173).

Siunausta!

Ps. "Jo ennen kuin sinut äidinkohdussa muovasin, minä valitsin sinut. Jo ennen kuin sinä synnyit maailmaan, minä pyhitin sinut omakseni" (Jer. 1:5).

"Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut" (Ps. 139:13).

22.11.

Sunnuntai. Lunta oli tullut lisää aikalailla. Oli jouluisen näköistä - tiedä onko sellaista tulevana joulunakaan. Lumiset puut ovat saaneet aikaan runsaasti sähkökatkoja eri puolilla. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Sakarjan kirjaa.

10:ksi ajelimme Marja-Leenan kanssa helluntairukoushuoneelle rukoushetkeen alakertaan - vajaa kymmenen rukoilijaa. 11 alkoi yläkerrassa tilaisuus. Turusen Ann-Nina johteli, yhteislauluja, Frimanin Raimo todisti, Turusen Mika saarnasi. Kokouksen päälle oli lounas alakerrassa kahveineen. Päivän anti ylhäällä ja alhaalla oli hyvää.

Palattuamme kotiin kaivoin viimeiset pihalla olevat puut pressun alta ja sytyttelin tulen takkaan - lämmön ja tunnelman takia. M-L oli jo raapaissut kynttilään keittiön pöydällä tulen. Elävä tuli iltapäivän hämärissä on elämänmyönteinen juttu. Lapissa asuessammekin polttelimme paljon kynttilöitä kaamoksen aikana.

Kävin Hännilän kylällä laittamassa ilmoituksia.

Kävin hiljaisella, "kävelynomaisella" 8.3 km lenkillä Tarvaalan suunnassa. Nastalenkkarit täytyi laittaa jo jalkoihin. Menopuolikkaan menin karvan verran yli 8 min/km, paluupuolikkaan saman verran alle 8 min/km. Mukavan raikas talvinen sää. -1.9. Käväisin "Terheillä". Emilia oli saattamassa tyttökaveriaan ja tuli minua vastaan kun olin paluumatkalla. Hän hölkötteli sitten vierelläni. Daniel oli tullut juuri jalkapalloharjoituksista isän kanssa. Terhi-Marja oli flunssassa.

Käväisin saunassa lenkin jälkeen lievissä löylyissä - sen verran, että hiki tuli.

Tero se taitaa olla tuolla "ilmojen teillä" matkalla jonnekin kaukomaille työmatkalle.

Iltapalaa ja teetä tuli otetuksi useampaankin otteeseen.

Katselin netin kautta Rovaniemellä olleita Suomen "cupin" hiihtoja. 

Lainausta:

"Älä mukaudu tämän maailman menoon

Roomalaiskirjeessä 12:1 varoitetaan: "Älkää mukautuko tämän maailman menoon." Amplifield Bible -raamatunkäännöksessä jae kuuluu "Älkää mukautuko tämän maailman menoon omaksumalla sen ulkoisia, pinnallisia tapoja."

Länsimaissa eletään ennennäkemättömän vaurauden aikaa. Meitä pommitetaan jatkuvasti näyttävillä, kalliilla mainoksilla, joiden tavoitteena on saada meidät kuluttamaan lisää rahaa. Mainostajat korostavat yleensä enemmän tuotteeseen liittyviä mielikuvia kuin sen käyttötarkoitusta. Esimerkiksi automainoksissa keskitytään harvoin autoon luotettavana ja taloudellisena liikkumisvälineenä ja vedotaan ennemmin mielikuviin statuksesta tai viehätysvoimasta.

Mieti televisiomainosten väittämiä. Riippumatta siitä, mikä tuote on kyseessä - autot, juomat, pesuaineet, kosmetiikka - mainokset kertovat samaa sanomaa: saamme "antoisan, kauniin, rypyttömän elämän" vain, jos olemme valmiita ostamaan tuotteen. Valitettavasti tämä median viesti vaikuttaa jossakin määrin meihin kaikkiin.

George Fooshee on kirjoittanut erinomaisen kirjan You Can Beat the Money Squeeze (Voit voittaa rahan otteen). Siinä todetaan osuvasti: "Ihmiset ostavat asioita, joita he eivät tarvitse, rahalla, jota heillä ei ole, tehdäkseen vaikutuksen ihmisiin, joista he eivät edes pidä." (Howard Dayton, Rahoillasi on merkitys, Kuva ja Sana 2011, s.171-172).

Siunausta!

Ps. "Minun ruokani on se, että täytän lähettäjäni tahdon ja vien hänen työnsä päätökseen" (Joh. 4:34).

21.11.

Viime yönä soitti veljeni Heimo Kangasniemeltä n. himpun ennen 02.45. Oli vaimonsa Arjan ja siskomme Pirjon kanssa tulleet kirkolle, vanhainkodille. Sieltä oli soitettu, että äitimme hengitys on muuttunut sellaiseksi, että kannattaa tulla. Puhelimen välityksellä minäkin kuulin äidin hengityksen ääntä. Hän ei enää tiennyt tästä maailmasta. Olin rukouksessa äidin loppuhetkissä. Myöskin edellisenä aamuna Marja-Leenan kanssa muistimme myös häntä, niin kuin muulloinkin. Ei mennyt kauaakaan kun siskoltani tuli tekstiviesti: 3.20 äiti nukkui pois. Se oli tapahtunut rauhallisesti, tuli siskoltani ja veljeltäni seuraavassa viestissä. Laitoin heti tekstiviestillä ilmoituksen mummon poismenosta Terolle, Terhi-Marjalle ja Timolle. Heillä ei ole enää mummoa, eikä pappaa - ei myöskään mammaa ja pappaa M-L:n puolelta. Lastenlapsilla ei ole suurmummoa - tai Miisu-mummoa, niinkuin häntä hänen Miisu-kissansa mukaan ainakin osa heistä myös kutsui. Muut - paitsi Milena - ennätti nähdä hänet sellaisena kun hän oli siellä Haarajoella, Kangasniemen mummolassa. 

Äiti olisi seuraavassa tammikuussa täyttänyt 91 vuotta.

Ajanratas on äidin kohdalla pyörinyt siihen hetkeen, jolloin hän jätti tämän maan. Huomaan olevani meidän perhekunnan vanhin ihminen tällä hetkellä - ja kuinka äkkiä se jäljellä oleva aika kuluukaan.

Äiti oli hyvä äiti. Monenlaiset muistikuvat nousevat hänestä mieleen. Hän oli hyvä mummo lapsille, jotka olivat mummolassa pitkiäkin jaksoja. Maaalaistalon emäntä, jolla oli paljon työtä. Pieni ja sitkeä. Lastenlapset hän otti hyvin huomioon. Hän oli nuorekas ja jaksoi lasten kanssa heidän tasoltaan. Äiti oli vieraabvarainen. Meillä kävi paljon vieraita. Kulkumiehet - naisiakin oli - saivat yösijan ja ruokaa. Savottalaisia oli kortteeria - hakkuumiehiä, hevosajureita ja uittoväkeä - pitkiäkin aikoja. Myös romaneja, jotka siihen aikaan liikkuivat kesäisin ja talvisin hevosilla.

Äidin elämässä oli kuitenkin hetki, jolloin hän halusi avata sydämensä Jeesukselle vanhalla iällään. Sain rukoilla hänen puolestaan. Sitä asiaa vahvistettiin vanhainkodilla käynneillämme kun yhdessä rukoilimme. Muisti oli mennyt, mutta Jumala tietää sydämen.

Kiitos äidistä!

Historiaan piirtyi päivä 21.11.2015. Silloin äitimme kutsuttiin pois tästä maasta parempaan paikkaan - niin saamme uskoa. Yksi rakas ihminen poistui esirukouksistamme - siinä kohdassa on aukko. Rukoukset ovat enää tarpeettomia. Äiti elää muistoissamme. Saamme myöskin kiittää jo etukäteen jälleennäkemisestä.

Herättyämme aamulla oli kaikki valkoisenaan. Lunta paksu kerros. Satoikin. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Sakarjan kirjaa.

10:ksi ajelimme M-L:n kanssa helluntairukoushuoneelle Miten kohtaan muslimin -opetuspäivään. kaksi opetusta ennen ruokaa ja kahvia. Kaksi opetusta sen jälkeen. Opettamassa oli pastori Martti Ahvenainen. Hyvä päivä. 

Palattuamme kotiin sytyttelin takkaan tulen. Sen jälkeen poljeskelin kuntopyörää neljässä jaksossa 15 min kussakin, 5, 6, 7, ja 8 jäykkyydellä. Jokaisessa välissä pidin taukoa. Kokonaisaika - jona aikana poljeskelin - oli 1 h 35 min. Ennen polkemista mittasin verensokerin klo 16.05 - oli 10.9. Johtui rukoushuoneella olleesta ruuasta ja kahvileivistä. 15 min polkemisen jälkeen - klo 16.30 - sokerit olivat 8.8. seuraavan 15 min. polkemisen jälkeen - klo 16.52 - sokeri oli 7.1. Seuraavan 15 min. polkemisen jälkeen - klo 17.14 - sokeri oli 5.3. Seuraavan 15 min. polkemisen jälkeen - klo 17.40 - sokeri oli 4.5. Mistä se kertoo? Siitä, että liikunta on hyvä itsehoitomuoto diabeteksessä - ravinnon ohella. Vetelin vielä kumia.

Lämmitin saunan ja kävin makailemassa mukavissa löylyissä.

Iltapalaa ja teetäkin tuli illan mittaan vähän otettua. Ilman muuta.

Kirjoittelin ja lähettelin Saarijärven kylien kutsu -infon.

Katsoin hiihtoa - Suomen "cuppia" Rovaniemeltä netin kautta.

Siunausta!

Ps. "Mutta minä huusin avukseni Herraa: Herra, pelasta minut. Herra on armollinen ja vanhurskas, meidän Jumalamme on laupias" (Ps. 116:4-5).

20.11.

Harmautta tässäkin päivässä - mutta myöskin märkää valkeutta. Lumiräntää sateli - ja oli sadellut - niin että olisi tullut mukavannäköisiä musta-valkoisia valokuvia. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Sakarjan kirjaa. Marja-Leena luki hartauskirjasta tämänpäiväisen kappaleen. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. 

Kävimme kylällä asioilla. M-L mm. haki uudet silmälasit, jotka olivat valmiit, yms.

Palattuamme kotiin kylältä sytyttelin takkaan tulen. Laitoin kirjoittamiani "Jumalalla on sinulle asiaa" -vihkosia kauniisiin joulupusseihin - pussit löysin Halpa-Hallista. 

Lunta sateli kun ajelin Jyväskylään. Puut olivat lumiset. Menin ensin Keskussairaalaan - siellä olin ennen 16 - Paavoa katsomaan. Juttelimme ja rukoilimme. Annoin huoneessa oleville miehille "Jumalalla on sinulle asiaa" -vihkoset. Samalla osastolla oli Paavo, jossa minäkin muutaman kuukauden "makkuilin" 2010.

Sairaalalta ajelin Sepänkeskukseen - no, ennen sitä kävin kun oli aikaa vieressä olevassa paikassa syömässä hampparin. Sinne jäi yksi "Jumalalla on sinulle asiaa" -vihkonen. Sepänkeskuksessa alkoi klo 18 Jyväskylän Kenttäurheilijoiden (JKU) Aikuisurheilijoiden palkitsemis- ja pikkujoulutilaisuus. Tervehdyspuheen jälkeen lauloimme joululaulun, jonka jälkeen oli ruokailu. Sen jälkeen oli juhlapuhe ja palkitsemiset. Ojennettiinhan siellä minullekin diplomi vuoden 2015 aikana tulleista "saavutuksista": Mm. Keski-Suomen piirinmestaruuksia 2 kpl, Suomen mestaruuksia 1 kpl, Suomen mestaruushopeaa 1 kpl, TUL:n mestaruuksia 1 kpl, Perinneurheiluliiton mestaruuksia 2 kpl. Kahvitarjoilun jälkeen käytin pienen pyytämäni puheenvuoron ja jaoin pöytiin jokaiselle paikallaolijalle pikkujoululahjan - ts. siihen kauniiseen joulupussiin laittamani "Jumalalla on sinulle asiaa" -vihkoset. Se oli iloinen ohjelmanumero. Ajatus siitä, että antaisin kaikille tuon vihkosen syntyi jo jonkin aikaa sitten. Kun Jumala tuon ajatuksen sisimpääni laski ajattelin ensin, että mitenkähän se mahdollistuu. Kuitenkin halusin rukoilla asian puolesta - ja yhdessäkin M-L:n kanssa tänäänkin rukoiltiin - että Jumala siinä asiassa johdattaisi. Niin hän johdatteli. Tuli ajatus laittaa ne punaisiin joulupusseihin, joissa oli kaunis jouluinen kuva. Uskossa vain etenin ja lopulta sitten tänä iltana kävelin pakettini kanssa sisälle mainittuun tilaisuuteen - ja niin Jumala järjesti kaiken. Iloitsen siitä. Uskon, että se oli tärkein syy minun olla siellä mukana tänä iltana. En ole rohkea itsessäni. Jännitän tällaisia tilanteita. Kuitenkin haluan luottaa Jumalaan ja olla hänen asiallaan. Voima ja mahdollisuudet tulevat Häneltä. En voi kehuskella millään - mennä vain eteenpäin ja erilaisiin tilanteisiin Pyhän Hengen johdatuksessa. Parin puheenvuoron jälkeen lähdin kotia kohti. Pikkujouluisessa tapahtumassa alkoi vasta "tunnelma kohota". Neljän hengen pöydässäni sattui istumaan mm. Johanna Herlevi - nainen, joka ajaa kilpaa isoilla traktoreilla vetokilpailuissa, niin kuin isänsä ja veljensäkin. Hänen nimellään varmaan löytyy netistä "kovannäköistä meininkiä" ison traktorin pukilla. Paluumatkalla satoi vettä.

Selvittyäni Saarijärvelle, kävin vielä hakemassa Rantalan Jussilta hänen monistamiaan kutsuja ja ilmoituksia to. 26.11. klo 18.30. Hännilän koululla olevaa KYLÄILTAA varten.

Tultuani kotiin söin iltapalaa ja join teetä.

Sellaisia juttuja mm. on sisältynyt eläkeläisvaarin päivään tänään.

Hyväksi lopuksi tältä paikalta, lainailua:

"Jos ansaitsisin enemmän...

Oletko joskus ajatellut, että jos sinulla vain olisi parempi työ tai enemmän rahaa, voisit tehdä suuria asioita Herralle?

Ennen gladiaattoritaisteluiden alkua kaikki seisoivat äänettömästi odottaen keisaria saapuvaksi. Kilpailu alkoi vasta, kun hän oli paikalla. Kun keisari saapui, häntä tervehdittiin korviahuumaavalla huudolla: Terve, keisari!" Hänellä oli enemmän valtaa, mainetta ja rahaa kuin kenelläkään muulla tuona aikana. Häntä palvottiin kuin Jumalaa.

Toisaalla Roomassa eli toinen mies hyvin erilaisissa oloissa. Hän eli kahlehdittuna ja vartioituna vankilassa, ja hän käytti aikansa rukoillen ja kirjoittaen kirjeitä ystävilleen. Hänen nimensä oli Paavali.

Toinen miehistä asui ylellisesti palatsissa. Toinen asui kurjassa sellissä. Toinen oli äärettömän rikas. Toinen ei omistanut juuri mitään. Toinen oli kaikkien huomion keskipisteenä. Toinen eli lähes unohdettuna. Lähes 2000 vuotta myöhemmin ihmiset eri puolilla maailmaa tietävät, kumman miehen elämällä oli iankaikkisuuden kannalta suurempi merkitys.

Sillä, että voimme olla Kristuksen käytössä merkittävällä tavalla, ei ole mitään tekemistä arvostetun aseman tai suurten rikkauksien kanssa. Siinä tärkeää on vain halukkuutemme antaa Kristuksen tulla elämämme Herraksi" (Howard Dayton, Rahoillasi on merkitys, Kuva ja Sana 2011, s. 170-171).

Siunausta!

Ps. "Kun korjaat maassasi satoa, älä leikkaa pelloiltasi viljaa reunoja myöten äläkä korjaa maahan pudonneita tähkiä leikkuun jälkeen. Älä myöskään suorita jälkikorjuuta viinitarhassasi äläkä poimi maahan varisseita rypäleitä. Jätä ne köyhiä ja muukalaisia varten" (3. Moos. 19:9-10).

19.11.

Ei siinä... Hyvin se mennee nopeasti Marraskuu. Eikä suurempaa valittamista muutenkaan. Tietenkin sitä haluaisi/haluaa olla enemmän Jumalan käytössä. Se taas ei onnistu ihmistekoisesti, vaan Jumala-lähtöisesti. Sitä huomaa itsessään - eikäpä voi olla huomaamatta toisissakin - kuinka vilpittömän ihmiskeskeisiä met olemme. Joskus ihan harkitustikin. Sitäkin joutuu kyselemään - johtuneeko siitä, että on Vuolija ja asustelee täällä menetetyn metsikön reunamilla - että kun ns. karismaattishenkisissä hengellisissä tilaisuuksissa sanotaan/luvataan/julistetaan profeetallisessa hengessä profetioina/tiedonsanoina/uskonsanoina niin runsaasti/usein/paljon tapahtuvaksi erilaisia asioita, mutta ei juurikaan tule todistuksia, että niin tapahtuisi? Tilaisuuksissa kyllä on hyvä henki, siellä julistetaan oikein Jumalan Sanaa - eli se puoli tuntuisi olevan kunnossa - mutta entä sen "valtavan lupausten tulvan" jälkeen? Tämä on aika vanhan miehen vilpitöntä varovaista ääneen ajattelua - eli et saa minua kiinni väärämielisyydestä. Luulisi ihmisen, joka kokisi todeksi sen mitä sanottiin/luvattiin olevan niin innoissaan tuollaisista kohdalleen tulleista Jumalan asioista, että kertoilisi/todistelisi siitä/niistä seurakunnassa ja kaikkialla. Kuitenkin Jumala tekee väkeviä tekoja - ja niitä tapahtuu ja niistä todistetaan. Mutta. Sallittaneen tällainenkin pohdiskelu. Sallitaan. Odotan, rukoilen, kaipaan janoan Jumalan tekojen ilmitulemista. Missään tapauksessa en vähimmässäkään määrin osoittele kenenkään ihmisen suuntaan. Kyse on ilmiöstä. 

Piti alkaa aamusta, mutta lähti tuollaiseen suuntaan. Annoin mennä. Marja-leena meni hammashoitolaan aamusta. Hetipä minäkin sängystä selvisin aamupalalle ja kahville. Luin Sakarjan kirjaa. Harmaa sää. +2-3. M-L luki hartauskirjasta kohdan tälle päivälle. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. 

Laitoin tulen takkaan.

Tänään kävin aikaisemmin 15 km "kävelynomaisella" lenkillä. "Käyskentelin" meiltä urheiluikentälle - 4.5 km - himpun yli 7.30 min/km-vauhtia. Kentällä menin 5 km, 1 km jaksoissa, km-ajoin 6.35., 6.21., 6.24., 5.54., 5.43. Jokaisessa välissä kävelin hiljakseen 200 m - yht. 1 km. Sitten vain kotiin takaisin - 4.5 km - vähän hitaammin kuin menomatkan. 

Palattuani lenkiltä pääsin heti syömään. Emilia ja Daniel olivat meillä koulun jälkeen - M-L haki koululta. Terhi-Marja haki lapset töistä tullessaan.

17.15. lähdimme 18:ksi Pietilän Paavon kanssa Hirvaskankaalle Elävät Kivet -seurakuntaan Valo voittaa kokoussarjan tilaisuuteen. Paul Raja-aho oli puhumassa. Sitähän oltiin jo 20.30 paikkeilla kotona.

Ei päivää ilman lainausta:

"Älä vertaa itseäsi muihin

Jotkut vertailevat itseään muihin oikeuttaakseen yli varojen elämisensä. Monet ovat kärsineet taloudellisesti yritettyään kilpailla elintasosta naapurinsa kanssa, vaikka heidän varansa eivät ole riittäneet siihen. Jos olet rikas, elämäntyylisi tulisi perustua siihen tietoisuuteen, että Herra odottaa sinun elävän tietyn elintason mukaan, joka ei välttämättä ole kallein mahdollinen, johon sinulla olisi varaa" (Howard Dayton, Rahoillasi on merkitys, Kuva ja Sana 2011, s. 170).

Siunausta!

Ps. "Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu" (Matt. 12:34).

18.11.

Heräilimme kosteaan Marraskuun Keskiviikkoon. Marja-Leena käväisi kylällä asioilla. Söin aamupalaa ja join kahvia. Luin Haggain kirjaa. M-L luki hartauskirjasta kohdan tälle päivälle. Rukoilimme erilaisten asioiden puolesta yhdessä keittiön pöydän ääressä.

12 maissa kävin hakemassa koulun jälkeen Danielin meille. Pyörällään huristeli ensin kotiinsa ja siitä minun kyytiin.

Sytyttelin takkaan tulen.

14 tienovilla hain Emilian koululta meille.

Söimme neljisin M-L:n tekemät maukkaat VHH-ruuat. Kahvia päälle - ja vähän suuhunkin.

Terhi-Marja hali lapset töistä tullessaan.

Jotain pientä tein tänäänkin Hännilän koululla olevan KYLÄILLAN eteen - se on to. 26.11. klo 18.30. 

Sellaista(kin) se on ollut tänään eläkeläisvaarin elämä. Uskossa Jeesukseen kuiten elellään ja Jumalaa halutaan palvella - ja tuleehan sitä seurailtua ja kuulosteltua paikkakunnan hengellistä elämää.

18.30:ksi ajelimme M-L:n kanssa helluntairukoushuoneelle Herran kohtaamisen iltaan. Se kuvattiin TV7 varten. Turusen Mika johteli. Ann-Nina Turunen luki alussa Raamatusta paikan, sanoi muutaman sanan, sekä johti rukoukseen. Mika puhui. Ylistystä johteli Gospel Praise Rautasaaren Katin johdolla - 11 hengen ryhmä. Mukana uusia laulajia. Hyvät innoittavat laulut, jotka sopivat tilaiuuteen. Rautasaaren Vesa käytti todistuspuheenvuoron. Jumala on tehnyt suuria Vesan elämässä. Järvisen Paavo puhui lopuksi ja johti esirukouspalveluun. Innoittava tilaisuus.

Palattuamme kokouksesta kotiin lähdin heti hämärälle urheilukentälle 10 km "kävelynomaiselle" lenkille. Kun jääkiekkokaukalon valot sammuivat oli kentällä aika pimeää. Menin km-ajoin: 7.01., 7.04., 6.56., 7.22., 7.16., 11.52., 7.14., 7.37., 7.33., 7.48. +3-4 astetta. Sumupisaroita.

Iltapalaa ja teetä.

Siirrytmpä lainausosastoon:

"Älä tuhlaa

"Oli rikas mies, jolla oli taloudenhoitaja. Hänelle kanneltiin, että taloudenhoitaja tuhlasi hänen omaisuuttaan. Hän kutsui tämän luokseen ja sanoi: Mitä minä sinusta kuulen! Tee tili toimistasi, minun talouttani sinä et enää hoida" (Luuk. 16:1-2). Tutki itseäsi. Käytätkö rahaa kevytmielisesti ja tuhlaatko omaisuuttasi?" (Howard Dayton, Rahoillasi on merkitys, Kuva ja Sana 2011, s. 170).

Siunausta!

Ps. "Ota ensin hirsi omasta silmästäsi, vasta sitten näet ottaa roskan veljesi silmästä" (Matt. 7:5).

17.11.

Harmaata tiistaita. Lumiräntääkin näytteli. Noustuamme söimme hyvää aamupalaa - VHH - ja joimme kahvia. Marja-Leena luki hartauskirjasta luvun tälle päivälle. Rukoilimme yhdessä esirukouksia keittiön pöydän ääressä. 

Tein tänään valmisteluja ajatellen to. 26.11. klo 18.30. Hännilän koululla olevaa KYLÄILTAA.

12 tienovilla hain Danielin koulun jälkeen meille. Vinhaa vauhtia polkivat naapurin pojan kanssa heille, josta Daniel tuli kyytiini ja ajelimme meille. 

Laitoin linnuille siemeniä sekä rasvapalloja. "Iskin" takkaan tulen.

14 tienovissa hain Emilian koulun jälkeen meille.

M-L leipoi tänään sämpylöitä. Söimme hyvää ruokaa neljisin.  

Pidimme melkoista "rymyhetkeä" sohvalla Danielin ja Emilian kanssa. Pitäähän sitä lasten saada sellaistakin harrastaa.

Terhi-Marja haki lapset töistä tullessaan.

17.15 maissa lähdimme M-L:n ja Pietilän Paavon kanssa Hirvaskankaalle Elävät Kivet -seurakuntaan Valo voittaa - kokoussarjan tilaisuuteen. Kari Salo oli puhumassa. Timon Piakin oli siellä.

Josko sitä lainausta taas:

"Käytä rahaa Jumalalle mieluisalla tavalla

Tuo kulutuspäätökset rukouksessa Herralle. Kaikki, minkä omistamme, on Herran, ja meidän tulee kuluttaa tavalla, joka miellyttää Häntä, ei itsekkäästi. Herran johdatuksen pyytäminen ostopäätöksiin ei tarkoita sitä, ettemme koskaan ostaisi muuta kuin sen, minkä välttämättä tarvitsemme. "Kaikki minkä Jumala on luonut, on hyvää, eikä siitä tarvitse hylätä mitään, kun se otetaan kiittäen vastaan" (1. Tim. 4:4). (Howard Dayton, Rahoillasi on merkitys, Kuva ja Sana 2011, s. 169).

Siunausta!

Ps. "Joka itsensä korottaa, se alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan" (Matt. 23:12).