31.1.
Eilen illalla jossain vaiheessa kävi lämpötila 4 pakkasasteessa, mutta palasi lähelle nollukkaa pian. Noustessamme taisi olla 1-2 asteen huippeilla. Marja-Leena lähti kylälle kauppaan kahvit hörpättyään. Minä laittelin aamupalaa ja join kahvia. Luin Ilmestyskirjaa. Lähdin ja hiihtelin hiljakseen tuossa lähiladullani 27 min - eli siihen asti kun M-L tuli kaupasta. Mukava saada vähän liikettä niveliin ja happea keuhkoihin. Laitoin auringonkukansiemeniä lintusille - joita M-L myös toi kaupasta. Taitavat olla siivekkäät ja ovarat olla syöneet 120 kg siemeniä kunhan tuo säkki on syöty.
M-L luki hartauskirjasta luvun tälle päivälle. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. M-L alkoi leipomaan ja valmistautumaan huomista lähetyslounasta varten.
Kävin Tarvaalan suunnassa 8.3 km oikein hiljaisella "kävelynomaisella" palauttelulenkillä. Eilen sen verran rasitin itseäni. Palautumiseen tällä iällä - niin kuin kaikillakin ijillä - on kiinnitettävä huomiota. Aukealla tuuleskeli. Reippaasti yli 8 min/km menin.
Lenkin jälkeen söin. M-L leipoi koko päivän - ja mitähän kaikkea tekikään.
Ennen 16 lähdin kylälle. Vein pariin paikkaan Pyhä kosketus -dokumenttielokuvajulisteen. Sehän näytetään Saarijärvi-salissa la. 14.2. klo 19. Vapaa pääsy. Tule mukaan ilman muuta!
17:ksi menin Saarijärvi-saliin Lax Co -yhtyeen levynjulkkarikonserttiin. Ensimmäinen sellainen - varsinainen - oli syksyllä Kuokkalan kirkossa. Siellä oli ollut paljon väkeä. Ari Korhonen duo toimi lämppärinä. Tilaisuuden lopussa konsertin juontaja ilmoitti myös tuon la. 14.2 klo 19 olevan Pyhä kosketus -elokuvatilaisuuden. Laitoin Lakosen Janille päivällä viestiä, että jos hän voisi sen ilmoitella illan aikana. Kiitos siitä!
Konsertin aikana oli alkanut sadella lunta. Aikalailla satoi kotiin ajellessakin.
Laitoin saunan lämmite - onhan lauantai - päästyäni kotiin. Pianhan jo istuinkin lauteilla löylyä napottelemassa.
Söimme iltapalaa ja joimme hopeateetä. Leikkelin ja liimailin huomista kokousta varten kylien nimiä - Saarijärven ja Pylkönmäen. No, Saarijärven kaupunkiahan se Pylkönmäkikin on. Tarkoitukseni on jakaa laput huomenna kokouksessa. Ne ovat rukouslappuja. Kukin voi ottaa kaksi lappua. Jos kaikki menevät, on jokaisella kylällä kolme rukoilijaa - sillä jokaisen kylän nimi on lapuissa kolme kertaa. Näin voimme mennä "yhtenä miehenä" kaikille kylille - aina silloin kun niiden puolesta rukoilemme. Uskon tällä - rukouksella - olevan äärettömän suuri vaikutus. Menemme kylille tekemään työtä rukoillen. Se merkitsee: haluamme luottaa Jumalaan ja Hänen johdatukseensa. Kun niin teemme, on meillä lupa odottaa Hänen siunaavan työmme.
Kirjoittelempahan tähän jatkoksi C. Peter Wagnerilta lyhennettyä asiaa - voipihan ainakin ajatella asioita, eikä kaikkien tarvitse olla samaa mieltä seuraavistakaan asioista ( ollaanhan me ihmiset toisaalta sellaisiakin, että emme muuta käsityksiämme, vaikka olisi kovasti syytäkin) :
SEURAKUNNAN KASVUUN VAIKUTTAVIA TEKIJÖITÄ
1. Raamatullinen "evankeliointinäkemys".
Kasvavan seurakunnan pitäisi toimia seuraavien uskomusten pohjalta:
- ensinnäkin ihmiset pitäisi evankelioida ennen kuin he kuolevat tai ennen kuin Kristus palaa takaisin, koska muuten he joutuvat iankaikkiseen kadotukseen.
- Raamattua tulisi pitää erehtymättömänä ja Jumalan inspiroimana auktoratiivisena Jumalan sanana.
- edellisen mukaisesti helvettiä tulisi pitää todellisena paikkana, jonne epäuskoiset joutuvat.
- parannus ja kääntymys jumalattomasta elämäntyylistä pitäisi olla keskeisesti hyväksytty.
- seurakunnan pitäisi olla kuuliainen lähetyskäskylle ja ottaa se tosissaan.
2. Suuri uskon määrä.
Kasvavan seurakunnan tulisi uskoa siihen, että Jumala tekee uskomattomia asioita juuri tänään myös meidän kauttamme tässä maailmassa. Seurakunnan tulisi toimia sen mukaisesti, eikä vain sanoa uskovansa siihen.
3. Yliluonnollinen maailmankuva.
Tämä on lähellä edellistä. Se tarkoittaa sitä, että kasvava seurakunta uskoo, että Pyhä Henki todella on ja että Hän vahvistaa julistetun sanoman ihmein ja merkein.
4. Luottamus rukouksen voimaan.
Kasvavan seurakunnan tulisi uskoa rukouksen voimaan ja tämän uskomuksen tulisi johtaa todelliseen toimintaan käytännössä. Seurakunnan tulisi anoa Jumalalta saadakseen. Pyhän Hengen osuutta on painotettava kaikessa seurakunnan toiminnassa.
5. Huoli vähäosaisista.
Kasvava seurakunta kantaa huolta vähäosaisista yhteiskunnassa, eikä unohda heitä parempiosaisten kustannuksella.
6. Dynaaminen seurakunnan jakautumisnäky.
Kasvavilla seurakunnilla tulisi olla näky uusien seurakuntien istuttamisesta ja toimia sen mukaisesti.
7. Vahvan pastorijohtoisuuden kunnioittaminen.
Kasvavassa seurakunnassa seurakunta kunnioittaa pastorin johtajuutta. Pastorilla tulee myös olla vahva näky työstä ja hänen tulee olla sen tehokas delegoija toisille.
8. Yleisen pappeuden toteuttaminen käytännössä.
Kasvavan seurakunnan tulisi mobilisoida seurakuntalaiset toimimaan omilla paikoillaan omissa tehtävissään seurakunnan kokonaisuudessa evankeliumin hyväksi.
9. Työntekijöiden tehokas kouluttaminen.
Kasvava seurakunta kouluttaa jäseniään tehokkaasti. Ei vain pastoreiden vaan kaikkien yleistä pappeutta toteuttavien tulisi saada tehokasta koulutusta tehtäviinsä.
Jouko Kuusjärvi
Siunausta!
Ps. "Niin siis Pietaria pidettiin vankilassa, mutta seurakunta rukoili lakkaamatta Jumalaa hänen puolestaan" (Apost. teot 12:5).
30.1.
Noustuamme söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Siinäpä se nollassa pyöri lämpötila. Luin Ilmestyskirjaa. Marja-Leena luki hartauskirjasta paikan. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.
11:ksi ajelimme M-L:n kanssa päivärukoushetkeen helluntairukoushuoneelle. 7 rukoilijaa.
Paluumatkalla rukoushetkestä kävi M-L kaupassa.
Söimme.
Tapani käväisi. Juttelimme, joimme kahvia ja rukoilimme.
15 maissa lähdin ajelemaan Jyväskylään. Menin ensimmäisen kerran näille lumille Hipposhalliin "tekemään treenin". Kävelytossut tuntuivat kevyitä, kun pitkästä aikaa laitoin ne jalkaani. Tein 15 km harjoitteen kävellen. 1 km lämmittelyä, 3 km alle 19 min., 1 km yli 6 min., 3 km yli 18 min., 3 km 18-19 min., 3 km, 1 km. Vähän venyttelinkin. Koetin kävellä "oikeesti" - sitä kun täällä kotioloissa tulee tehtyä niitä "kävelynomaisia" lenkkejä. Niissä kuitenkin tekniikka kärsii. Eihän tuo kovin pahalta tuntunut, kun kevyesti kävelin. Ihan silläkin kävin hallissa, että ensimmäiset kilpailut ovat ensi kuussa. Näki vähän miten tekniikka toimii ja myös millaiseen vauhtiin voi lähteä. Kohokohta tällä hallireissulla oli kuitenkin se, että olin liikkeellä oikeaan aikaan - kannattaa rukoilla aina aamulla johdatusta päivään. Hallilla oli sinne mennessäni harjoittelemassa yksi mies - veteraaniurheilija. Hän on lajinsa ja sarjansa maailman paras, moninkertainen MM-voittaja - teki viimevuonnakin ME:n pariinkin kertaan. Heti pysähdyin hänen kanssaan juttelemaan - ja tietenkin, Jeesukseen uskovainen kun olen, ja Hänen antamansa tehtävä, viedä evankeliumia kaikille, koskee myöskin minua - juttelimme myöskin elämämme tärkeimmästä asiasta: Jeesuksen vastaanottamisesta omaan elämään. Sain todistaa uskoontulostani. Juttelimme ihan jonkin aikaa. Nyt kastellaan kylvöä rukouksin - siemen on elävää ja voimallista.
Harjoituksen jälkeen ajelin kotiin, jossa olin 20.20. M-L oli katselemassa TV7:n ohjlemaa Rukouskonferenssista, Kolarista, netin kautta. Minäkin siinä sitten katselin ja samalla söin iltapalaa ja join hopeateetä.
Laitanpahan tähän vanhan kirjoitukseni - se on ollut Viikkoleija-lehdessä 8.5.2000:
KAIKKI USKONNOLLISUUS EI OLE KRISTILLISYYTTÄ
"...heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman" (2. Tim. 3:5).
Totta. Jumala armahtakoon meitä uskonnollisuudelta! Vaara vaanii kaikkia kristillisiäkin seurakuntia.
Uskonnollinen ihminen voi olla niin oikeassa, että Jumala ei voi siunata häntä. Uskonto on helpompi vaihtoehto, johon liittyy vain ihmisen varassa olevaa hengellisyyttä. Se on taakka seurakunnalle - ja minulle itselleni. Ihminen niin helposti muuttuu uskonnolliseksi.
Kuinka suhtautuisin Jeesuksen apostoleihin, jos he olisivat keskuudessamme? Olisinko uskonnollisuudessani hylkimässä heitä? Ehkä muutos nykyiseen verrattuna heidän toimestaan olisi niin raju, että pitäisin heitä väärässä olevina. Mene ja tiedä.
Suurin osa uskonnollisista ihmisistä ei pidä Pyhän Henhen toiminnasta. Uskonnolliset johtajat esim. vastustivat Jeesusta ja lopulta saattoivat Hänet kuolemaan.Syntiset kuulivat mielellään Jeesusta, uskonnolliset sen sijaan kiristelivät hampaitaan. Lue esimerkkinä uskonnollisten ihmisten suhtautumisesta Matt. 14;34 - 15:1 ja Matt. 19:2-3.
Uskonnollisella ihmisellä voi olla hieno kuori ulospäin. Sisimmässään hän kuitenkin vastustaa Jumalaa ja Hänen tekojaan (lue esim. apostoli Paavalin elämää Apostolien teoista ennen hänen uskoontuloaan).
Siksi esim. kristittyjen yhteys on mahdollista vain kristittyjen, ts. Jeesukseen henkilökohtaisena Vapahtajanaan uskovien välillä. Se on mahdoton yhtälö kristityn, ts. uskovan ja uskonnollisen ihmisen välillä. Voi olla yhteyttä ihmisinä, mutta ei kristittyinä. Voi olla yhteistä toimintaa jossain määrin, mutta ei hengellistä yhteyttä. Uskonnollinen ihminen panee painoa ulkoisille asioille enemmän kuin sisäisille. Enemmän perinteelle, kuin sille mitä Jumala nyt haluaisi tehdä.
Uskonnolliset ihmiset ovat kaikkina aikoina jopa vainonneet Hengestä syntyneitä - Jeesukseen uskovia ihmisiä. Uskon, että Suomessakin on menossa aika, jolloin uskonnollisuus tarkastelee eripuolilla maatamme tapahtuvaa hengellistä liikehdintää "suurennuslasin läpi". Linjat ovat selkiytymässä. Tosin on sanottavasekin, että meillä uskovinakaan ei ole aina kykyä nähdä Jumalan työksi sitä, mitä Hän tekee, koska se tapahtuu eri tavalla, kuin mihin olemme tottuneet.
Herra, armahda minua lyömästä uskonnollisen ihmisen leimaa toisin ajattelevan ja toisella tavalla uskoaan todeksi elävän kristityn veljeni tai sisareni otsaan! Oman takkini alta löydän joskus hyvinkin jumaliseksi heittäytyvän, turmeltuneen luontoni. Herra, varjele minua uskonnollisuudelta!
Voisimmepa vain Saarijärvelläkin elää yhä enemmän todeksi evankeliumin yhteyttä eri seurakuntiin kuuluvina kristittyinä
Jouko Kuusjärvi
Siunausta!
29.1.
Hyvin nukutti - ainakin aamusta. Siinäpä se oli sää 0-1 pakkasenpuolella. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Punatulkkuja on aika runsaasti ruokintapaikalla. Voivat olla vähän sellaisia "kunkkuja". Luin Ilmestyskirjaa. Marja-Leena luki hartauskirjasta paikan. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. M-L kävi takapihan puolella tiputtamassa lunta - joka roikkui katon räystäällä - ettei riko pudotessaan kynttilälyhtyjä.
Lähettelin s-postilla kutsuja Pyhä kosketus -dokumenttielokuvaa katsomaan la. 14.2. klo 19 Saarijärvi-saliin. Suosittelen muillekin halua kutsua ihmisiä tuohon tilaisuuteen, sosiaalisessa mediassa ja kaikin käytettävissä olevin keinoin.
Söimme. Kynttilät meillä palavat keittiön pöydällä miltei jatkuvasti.
M-L on tänään leiponut.
Sain jopa siivotuksi yhden laatikon työhuoneen kirjahyllystä. Sitä kun on niin paljon sellaista - papereita - josta joutuu luopumaan. Sitä kun ajattelee, että josko joskus tarvitsisi. Sellaistakin säitettynä olevaa on, jota tarvitsisi, jos jotakin kirjoittaisi. Varmaan pitäisi kohta puoliin kirjoitella, jos yleensä meinaisi. Joitakin lehtileikkeleitäkin on tuolta vuosikymmenien takaa. Niitäkin tuli pysähdyttyä katselemaan.
Laitoin tulen takkaan.
Kävin Tarvaalan suunnassa 8.3 km "kävelynomaisella" lenkillä. Menopuolikkaan aikaan 8.32 min/km, paluupuolikkaan 8.19 min/km. Saipahan ainakin happea. Palattuani kotiin oli verensokeri 5.4. Poljeskelin kuntopyörää heti tultuani 15 min, jäykkyydellä 6. Samalla lueskelin kirjaa ja kuuntelin Sateet lähetä -tilaisuutta Radio Dein kautta, Seinäjoelta. M-L:kin, joka taisi samalla neuloa.
Kävimme saunan löylyissä.
Söimme iltapalaas ja joimme teetä.
Kirjoittelenpa tähän jatkoksi kirjoituksen, jonka kirjoitin vuosia sitten silloiseen täällä ilmestyneeseen Viikkoleija-nimiseen ilmaisjakelulehteen, jossa pidin viikoittain Viikon Sana-palstaa. Senkin avautuminen oli aikoinaan Jumalan ihmeellisesti avaama kanava, josta tuli palautetta paljonkin. Tämä kirjoitus oli lehdessä 28.2.2000.:
ELÄMÄ KATKOLLA
"Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman, mutta menettää sielunsa" (Matt. 16:26).
Eräs pappa ajeli punaisella, sillä oikealla tunturimopedilla - "pappatunturilla", Mikkelin puolessa, vuosia sitten. Eteen tuli risteys, jossa oli pakollisen pysähtymisen merkki; se vanha musta käsi. No, pappa jostain syystä sujauttikin pysähtymättä yli risteyksen. Poliisit sattuivat sopivasti näkemään tapahtuneen ja kysyivät papalta, miksi tämä ei pysähtynyt. Vastasi pappa: Minä ku luulin, että se tarkottaa: Tervetulova Mikkelii!
Jos ajelen liikenteessä, pysähtymättä stop-merkin kohdalle, otan melkoisen riskin. Siinä on elämä katkolla. Elämä olisikin hyvä saada katkolle - positiivisessa mielessä - että olisi aikaa ja mahdollisuutta pysähtyä, miettiä ja tehdä johtopäätöksiä: onko tämä minun elämäni nyt sitä, mitä sen tulisi olla? Voisiko se olla toisenlaista?
Jumala - ennen kaikkea - on kiinnostunut elämästämme. Hänkin asettelee tiemme varrelle STOP-merkkejä. Emme ehkä välitä niistä, halua, tai ymmärrä, antaa arvoa niille. Takana on kuitenkin Jumalan Isän rakkaus. Hän voi puhua meille uudestaan ja uudestaan, selvemmin ja selvemmin.
Joskus STOP-merkki voi olla "seinän kokoinen". Kaikki siksi, että olemme tarkoitetut elämään Jumalan yhteydessä - täällä ja iankaikkisuudessa - ettei kukaan meistä joutuisi elämässään tuhoon nyt, eikä iankaikkisuudessa.
On lopultakin suurta Jumalan armoa, että Jumala saa meitä pysäytellä, tavalla ja toisella. Samalla, kun Hänen toinen kätensä on stop-asennossa, toinen on ojennettuna Kristuksessa meitä kohti, kutsuen: "Tulkaa Minun luokseni" (Matt. 11:28). Ehkäpä juuri nyt olet STOP-merkin edessä? Tee vain rohkeasti oikeat päätökset ja eikun eteenpäin!
Jouko Kuusjärvi
Siunausta!
28.1.
1 aste pakkasen puolella noustessamme. Ennen varsinaista nousua kävin jo hereillä soittelemassa yhden puhelun. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Marja-Leena luki hartauskirjan luvun. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. Luin Ilmestyskirjaa.
12 aikaan hain Emilian ja Danielin koulusta meille.
Kävin tk:ssa hakemassa liuskoja, joilla voin mittailla verensokeria kotosalla. Samalla aina "tuikkailen" eri ilmoitustauluille ilmoituksia la. 14.2. klo 19 Saarijärvisalissa olevasta Pyhä kosketus -dokumenttielokuvaesityksestä, jossa 7 ihmistä kertoo tarinansa ihmeparantumisesta.
Tultuani takaisin menimmekin ulos Emilian ja Danielin kanssa - mummi kun laitteli ruokaa. Daniel kaivoi lapiolla hankeen itselleen majaa. Hyvin poika jaksaa kaivaa isompiakin lumimääriä - ei mikään heikko pikkumies. Emilian kanssa laitoimme sukset jalkaan ja survaisimme ne ladulle. No, ladulle tosin - vanhalle jäljelle - mutta ei siinä kuitenkaan latua ollut, vaan se piti aukaista. Emilia ei niin kauaa hiihdellyt kuin minä, joka hiljasikseen sivakoitsin tunnin. Satoi lunta, välillä sakeastikin. Daniel kävi täyttämässä laatikot rankarakoliiterissä ja veti ne lumikolalla porraspieleen, josta mummi kävi ne nostamassa sisälle - vaari kun se vain hiihteli. Siitäpä sitten pian sisälle kuitenkin menimme.
Deniskin tuli meille auton korjuusta. Söimme porukalla. Sittenpä lapsoset lähtivät isänsä kanssa kotia kohti.
Tunnin päästä syömisestä lähdin mukavassa leudossa säässä "taapertelemaan" 8.3 km "kävelynomaisen" lenkin Tarvaalan suunnassa. Pyörätiellä vähän lunta. Sitä satelikin hiukkasen. Menopuolikkaan menin 7.11 min/km, paluupuolikkaan 7.00 min/km. Päästyäni kotiin poljeskelin kuntopyörää 15 min, jäykkyydellä 6.
18.30:ksi ajelimme M-L:n kanssa helluntairukoushuoneelle Herran kohtaamisen iltaan. Turusen Mika johteli, Järvisen Paavo saarnasi, Rautasen Jussi ja Riihisen Inkeri johtelivat Hengellisen laulukirjan lauluihin. Lopussa rukouspalvelua.
Päästyämme kotiin, söimme iltapalaa ja joimme teetä.
Haluan kirjoittaa tähän jatkoksi tärkeästä asiasta - aivan perusasiasta - ajatellessamme evankeliumin työn tekemistä. Tämä koskee sanan varsinaisessa merkityksessä myös "kylien kutsua" - kylätyötä - johon olemme suuntautumassa Saarijärvellä. Toivon, että tämä on se voimakkain asia, jota painotamme tässä työssä.
PYHÄ HENKI JA KRISTUKSESTA TODISTAMINEN
"...vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka" (Apost. t. 1:8).
"Mutta he lähtivät ja saarnasivat kaikkialla, ja Herra vaikutti heidän kanssansa ja vahvisti sanan sitä seuraavien merkkien kautta" (Mark. 16:20).
Meidänkin tiemme on sama
Jeesuksella oli opetuslapsilleen - työtovereilleen ja ystävilleen - kaksi käskyä, ennen kuin Hän jätti tämän maan. Ne kuuluivat: "Älkää lähtekö!" ja "Menkää!". Pyydän sinua tutkimaan Raamatustasi, missä järjestyksessä nuo käskyt annettiin.
Lukemiemme raamatunjakeiden sisältämät asiat eivät ole muuttuneet. Ne on tarkoitettu olemaan voimassa niin kauan kuin evankeliumin työtä maan päällä tehdään. Siksi ne koskevat meitäkin, jotka tänään teemme työtä Herran elovainiolla.
Pyhä Henki on menestymisemme salaisuus
Tärkein persoona, kun viemme Kristusta ihmisten ulottuville evankeliumin kautta, on Pyhä Henki. Mitkään muut asiat eivät ole niin tärkeitä.
Heti Apostolien teoista näemme, että kun opetuslapset täytettiin Pyhällä Hengellä, he saivat sellaisen varustuksen, jonka turvin he saattoivat olla Kristuksen todistajia, siten, kuin Hän, josta he todistivat, oli ajatellutkin.
Seurakunnan tehtävä ei ole koskaan ensin ajatella kaikenlaisia muita vaihtoehtoja, kuin Pyhän Hengen osuutta, tehdessään evankeliumin työtä.
Pyhä Henki antaa voiman
Hengellisen voiman salaisuus on Pyhä henki. Ihmisinä, koska elämme lihassa, helposti alamme katsella vääriin suuntiin hengellistä työtä tehdessämme. Oleellisinta on ensin - ja jatkossa - muistaa Jeesuksen sanat: "...vann, kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman...".
Ilman Pyhän Hengen voimaa työmme on turhaa. Kun olemme alttiit tottelemaan Jeesuksen antamaa lähetyskäskyä, olemme työssämme täysin riippuvaisia Hänen Hengestään.
Pyhä Henki tekee meistä todistajia
Ilman Pyhän Hengen voimaa emme voi olla Kristuksen todistajia sillä tavalla, kuin Hän tahtoo. "Todistajani" -sana tarkoittaa todistaja, veritodistaja, marttyyri.
Kun Jeesus antoi lähetyskäskyn - mennä kaikkeen maailmaan ja saarnata evankeliumia kaikille kaikkialla - Hän tarkoitti ennen kaikkea sitä, että opetuslapset tulivat olemaan kaikkialla Hänen todistajiaan.
Me - niin kuin hekin - olemme riippuvaisia Pyhän Hengen voimasta, ollessamme tänä päivänä omalta osaltamme Kristuksen todistajia maailmassa.
Tämän tulisi näkyä pyrkimyksissämme - tavassamme tehdä työtä - seurakunnassa ja henkilökohtaisessa elämässämme. Pyhä Henki tahtoo aina kirkastaa Jeesusta.
Hedelmä tulee näkyviin
Jeesus oli mennyt taivaaseen. Pieni joukko tavallisia ihmisiä katseli taivaalle Hänen antamansa iso tehtävä - maailman evankelioiminen - edessään.
Tehtäväänsä ajatellen he olivat saaneet - Pyhää Henkeä koskien - selkeät ohjeet Mestariltaan. Ohjeita noudattaen, he kokivat luvatun Pyhän Hengen täyteyden. Pyhän Hengen voimassa he ryhtyivät - edelleenkin hyvin vajavaisina ihmisinä - työhön käsiksi.
He saivat kokea - kun Pyhä Henki oli heidän työtoverinsa - ihmisten kääntyvän Jeesukseen uskoviksi. He saivat nähdä, kun ensimmäinen seurakunta - ja myöhemmin yhä uusia - syntyi. He saivat olla mukana työssä, jossa Herra vahvisti Sanan - jota he saarnasivat - sitä seuraavien merkkien kautta. Herra oli Pyhän Henkensä voiman kautta heidän kanssaan.
Mikään ei ole muuttunut
Herra - jolle sato kuuluu - kutsuu meitä kulkemaan samaam, vahvasti hyväksi koettua tietä. Jos olemme harhailleet sivupoluilla, palatkaamme Sanan osoittamalle yksinkertaiselle tielle.
Annetaan Pyhän Hengen valloittaa sydämemme - Hän valloittaa meidät aina Jeesukselle - ja olla voimamme.
Jeesus antoi ohjeet koko maailmanlaajuista lähetystyötä varten. Pyhän Hengen kanssa voimme olla - kaikkien aikojen uskovina - Hänen todistajiaan Jerusalemissa, Juudeassa, Samariassa ja aina maan ääriin saakka.
Evankeliumia on parin vuosituhannen aikana saarnattu ympäri maailmaa. Vielä on kuitenkin työ kesken. Paljon on kansoja ja kansanryhmiä, jotka odottavat sanomaa Jeesuksesta.
Jokaisen ihmisen kipein ja tärkein tarve on tulla tuntemaan Jeesus henkilökohtaisena Vapahtajanaan. He tarvitsevat evankeliumia, joka voi pelastaa ja muuttaa heidän elämänsä kulkemaan kadotukseen vievältä tieltä taivaaseen johtavalle tielle. Ihmisen iankaikkinen kohta lo voi muuttua vain evankeliumin kautta.
Kysykäämme Herralta: Mitä - ja kuinka - sinä tahdot minun tekevän heidän hyväkseen?
Pyhä Henki on voimanamme, kun teemme tätä työtä.
Jouko Kuusjärvi
Jos sinua kiinnostaa työ Saarijärven kylillä - kuuluitpa mihin seurakuntaan tahansa - niin ota yhteyttä. Sinua tarvitaan! Tehtäviä on monenlaisia. Yhteystiedot: jouko.kuusjarvi@gmail.com Puh. 040-0206858 (Jouko Kuusjärvi).
Siunausta!
27.1.
Heräilimme leutoon aamuun - taisi himpun olla plussan puolella. Luntakin oli tullut paksuhko kerros. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Linnutkin söivät - Marja-Leena laittoi niill eilen lisää siemeniä. Luin Ilmestyskirjaa. Siellä on juuri menossa kohtia, joissa on kovia tuomioita varattuna ihmisille. Uskovat eivät ole enää niiden kohteena.
11:ksi ajelimme M-L:n kanssa helluntairukoushuoneelle päivärukouskokoukseen. 11 aikuista ja 4 lasta - joista yksi juuri syntynyt.- oli paikalla. Olisihan se "valtavata" - kuten eräs vanha saarnaaja sanoo - jos/kun sellainen "trendi jatkuisi/jatkuu. Olipas uskonhenkinen ilmaisu vuolijalta. Oman kokemukseni mukaan - sen historian aikana, mitä met Lapista tänne tultuamme 1995 olemme kokeneet - tämä on kolmas "nousun aika", joka on alkamassa. Ensimmäinen oli sellainen, että rukouskokouksissa kävijöiden määrä nousi, ollen parhaimmillaan n. 70 henkeä tavallisessa keskiviikon rukouskokouiksessa. Silloin sitä ajatteli, että tästäkö se herätys alkaa, mistä Jumala on puhunut. Tuntui, että olimme menossa yläviistoon eteenpäin. Kuitenkin kävi niin, että se alkoi "vähän hiipumaan". Olisimmepa oppineet! Olisimmepa viisastuneet! Täällä maailmassa on yksi taho, joka vastustaa Jumalaa ja kaikkea Jumalasta lähtöisin olevaa. Se vihaa Jumalan tulien syttymistä. Arvasit oikein - anteeksi: tietenkin tiesit - se taho on saatana joukkoineen. Siksipä meidän on valvottava, että emme joutuisi tietämättämme sen tarkoitusperiä ajamaan - vaikka luulisimmekin olevamme oikeassa ja edistämässä Jumalan asiaa. Siksi tuo "palavalla paikalla" - Hengessä palavana - oleminen on meille niin tuiki tärkeä asia. Juuri nyt.
Rukouskokouksesta menimme M-L:n kanssa Pikku emäntään syömään, Kaupungintalon alakertaan. Sieltä menimme Serviisiin tapaamaan yhtä iäkästä seurakuntamme jäsentä. Oli mukava tavata, jutella ja rukoilla. "Sattui" sellainen iloinen asia, että tapasin siellä yhden miehen - tuli juuri sisään talon eteiseen, kun olimme siinä. Tunsin hänet - olenhan puhunut hänelle Jeesuksesta urheilukentällä kesäiseen aikaan. Tunsin myöskin siksi, että näiden lumien aikaan tapasin hänet - urheilukentällä silloinkin. Hän oli silloin kaatuneena parkkipaikalla sairauskohtauksen saanena. Rukoilin silloin siinä hänen puolestaan ennen kuin ambulanssi saapui. Kun tervehdimme nyt Serviisissä ja kyselin vointia, niin kertoi hän, että oli tunnin siellä terveyskeskuksessa jonne ambulanssi hänet silloin vei. Vikaa ei löytynyt. Kertoi sanoneensa silloin, että taisi olla Kuusjärvi se lääkäri, joka hänet paransi. No, me tiedämme, ettei ollut, vaan oli Jeesus. Sanoi mies, että hänen on ollut tarkoitus soittaa minulle tuosta asiasta. Enpä kerskuakseni kertoile. Iloitsen kuitenkin, että sain olla silloin Jeesukseen uskovana oikeassa paikassa oikeaan aikaan - ja käytin sen ohimenevän tilaisuuden. Jumalan nimi voi tulla kirkasteuiksi erilaisissa paikoissa, kun olemme niissä Jumalan palvelijoita. Varmaan olemme vielä yhteydessä tuon miehen kanssa. Kiitos Jumalalle!
Palattuamme kotiin laitoin takkaan tulen. Joitakin "hommia" tein tulevia tilaisuuksia ajatellen.
Työntelin pari tuntia lumia pihassa ja pihatieltä. Oli aikamoinen kerros tullutkin. Taivaalla oli puoli kuu. Välillä taivas selkeni. Silloin kuu valaisi ihan kirkkaasti hankea. Mukava tunnelma ja hyvä sää.
Lumihommat olivat hyvää lämmittely, kun miltei kohta niiden jälkeen lähdin 8.3 km "kävelynomaiselle" lenkille Tarvaalan suuntaan. Kuu nytkin näkyi, mutta pilviverhoa oli taivaalla. Pyörätiellä oli lumipöpperöä - sitä ei ollut puhdistettu. Minua se ei haitannut. Vaariskan jalka vielä sen verran nousi, että hyvin pääsi eteenpäin. Menopuolikkaan menin n. 7.43 min/km, paluupuolikkaan 7.05 min/km. Päästyäni kotiin, poljeskelin kuntopyörää 15 min., jäykkyydellä 6. Samalla katselin yhtä kirjaa. Hivenen venyttelin.
Söimme iltapalaa ja joimme teetä - minä oikeaa, M-L hopea.
Kirjoittelenpa tähän jatkoksi 8.4.1999. Sampo-lehteen kirjoittamani "Sanan viikonvaihteeksi":
VOI SYNTYÄ UUSI ILO
"Ja Filippus meni Samarian kaupunkiin ja saarnasi heille Kristusta. Ja kansa otti yksimielisesti vaarin siitä, mitä Filippus puhui, kun he kuulivat hänen sanansa ja näkivät ne tunnusteot, jotka hän teki. Sillä monista, joissa oli saastaisia henkiä, ne lähtivät pois huutaen suurella äänellä; ja moni halvattu ja rampa parani. Ja syntyi suuri ilo siinä kaupungissa" (Apost. teot 8:5-8).
Se, mitä tapahtui Samariassa, voi tapahtua myös täällä Saarijärvellä. Jumala on vastaamassa uskovien rukouksiin. Ihmisiä on tullut uskoon. Sen lisäksi monet ovat tulleet esiin ja tuoneet julki kiinnostuksensa uskonasioita kohtaan. Olemme tässä kaupungissa elämässä aikoja, jossa alamme nähdä yhä useampien ihmistren tulevan Jeesukseen uskoviksi. Kaupungissamme on herätyksen henki ja ilmapiiri voimistumassa. Siksi rohkaisen sinua, joka myös koet olevasi Jumalan puhuttelussas ja kiinnostunut hengellisistä asioista: Älä arkaile! Astu esiin rohkeasti! Et ole poikkeus tänä päivänä Saarijärvellä. Usko Jeesukseen tuo todellisen ilon ihmisen sydämeen ja elämään. Jeesus haluaa tehdä noita samoja tekoja Saarijärvellä kuin Samariassakin, kun saarnataan Kristusta. Seurakunnat kaupungissamme ovat käytettävissä yhteydenottoasi varten, minäkin.
Jouko Kuusjärvi
Tällaisia tuntoa liki 16 v sitten.
Siunausta!
26.1.
Siunausta!
26.1.
Maanantaihin
heräiltiin ei ihan aikaisin. Sehän alkoi päivä verensokerin mittauksella ja
jatkui aamupalan syömisellä ja kahvin juomisella. Siinä se hieman nollasta
pakkaseen päin oli mittari – ei kuiten yhtäkään astetta. Luin Ilmestyskirjaa.
Marja-Leena lukaisi hartauskirjasta tämänpäiväiset. Rukoiltiin yhdessä keittiön
pöydän ääressä. Linnut ruokailivat ikkunan takana. Punatulkkuja – molempia
pariskuntia, kuten yleensä – on ollut nyt pitkään aikalailla. Tilhiparvikin
siihen pölähti. Eläväisiä töyhtöpäitä.
Sittenpä
pitikin käydä käsiksi niihin hommiin, joita olin itselleni tälle päivälle
ajatellut. Kirjoittelin jutun lehtiä varten Pyhä kosketus
-dokumenttielokuvannäyttötilaisuudesta. Eihän se pitkä, mutta eihän ne minulta
nuot asiapitoiset jutut niin kädenkäänteessä synny – vähän etsin
taustatietoakin siihen. Tosin, eipä se Jumalan siunaus taida olla tällaisissa
asioissa kiinni juuri siitä nopeudesta – ei edes mallikkaasta kielestä ja
ulkoasusta. Melkeinpä luulen, että sellaisiin seikkoihin kiinnitetään jopa
liikaakin huomiota. Nämä seurakunnan jutut ovat ennemminkin kiinni joistakin
aivan muista asioista. Kaikki voi olla moitteetonta, mutta jos dynamis = voima
puuttuu, niin eipä hommat pelitä.
Denis, Emilia
ja Daniel käväisivät. Joimme kahvia, yms. Jatkoin sen jälkeen edellistä
hommaani. Lähettelin puffeja Sampoon, Saarijärveläiseen. Ykkösiin ja
Viispiikkiseen. Keskisuomalaisen menoinfoon laitoin myös. Kaikki ilmaisiin
”kanaviin”.
M-L teki lumitöitä – ohuelti lunta – ja
laittoi tulen takkaan, kun minä tein noita tälle päivälle aikomiani hommia. Hän
myös neuloi sukkia.
Söimme.
Laitoin Pyhä
kosketus -elokuvan julisteita kuntoon ja vein niitä kylälle ilmoitustauluille,
mm. kauppoihin.
Kylältä
palattuani laitoin lenkkivaatteet päälle ja lähdin 19 jälkeen 8.3 km
”kävelynomaiselle”, hiljaiselle, lenkille Tarvaalan suuntaan. Menopuolikkaan
menin 8.23 min/km, paluupuolikkaan 7.52 min/km. Menomatkalla tuuli aukealla.
Luntakin sateli. Pakkasen puolella 0.2 astetta.
Lenkin
jälkeen söimme iltapalaa ja joimme hopeateetä. M-L vielä neuloi.
Eilen ja tänään
tilanne kirjapainossa olevan, jaettavaksi tarkoitetun, pikkuvihkosen osalta
muuttui niin, että vielä illalla saatoin lähettää kirjapainoon viestin, että
niitä voikin painaa 5600 kpl – aikaisemmin oli tilauksessa 3000 kpl. Yhden
hinta on 0.20 euroa.
Siunausta!
Ps.
”Pyrkikää sen tähden, veljet, yhä innokkaammin tekemään kutsumisenne ja
valintanne lujaksi. Jos näin teette, ette koskaan lankea, ja niin teille
runsaskätisesti tarjotaan pääsy meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen
Kristuksen iankaikkiseen valtakuntaan” (2. piet 1:10,11).
25.1.
Kun meni aamupuolella yötä nukkumaan, niin nukkuikin vähän pidempään. Syötyämme aamupalaa ja juotuamme kahvia, katselimme TV7:n ohjelmaa netin kautta Kolarista, Rukouskonferenssista. Sen vielä ollessa menossa, lähdin ottamaan happaea. 8.3 km "kävelynomaisella", oikein hiljaisella, köpöttelylenkillä. Harmaa taivas. Sateli lunta. N. -1 aste.
Sytytin takkaan tulen. Otimme vähän jotakin suuhun ja ajelimme 15:ksi helluntairukoushuoneelle. Silloin alkoi alakerrassa rukoushetki ennen varsinaista tilaisuutta. 9 henkeä. Klo 16 alkoi Sunnuntaijuhla. Sen johteli Ann-Niina Turunen. Ex tempore-ryhmä johteli ylistykseen. Hyvä ryhmä. Olin pyytänyt vähän aikaa kokouksesta. Pientä infoa toin Pyhä kosketus tilaisuuden kutsuista lähinnä. Siunasimme ne kokouksessa. Mika organisoi jakelun. Jussikin käytteli puheenvuoron. Kylien kutsusta sanoin myös lyhyesti ja laitoin taas kiertämään paperin, johon siihen työhön halukkaat voivat laittaa nimensä ja yhteystietonsa. Ann-Niina puhui tärkeästä aiheesta. Turusen Mika puhui lopuksi rukoilevasta seurakunnasta. Hyvä tilaisuus. Tilaisuuden jälkeen aika monet ottivat jo Pyhä kosketus-elokuvaillan kutsuja mukaansa jaettavaksi. Siitäpä se lähtee. Jos loppuvat, niin tehdään lisää. 3000 kpl niitä on nyt. Alakerrassa oli kahvitarjoilu vankilatyön hyväksi.
Tilaisuudesta tulimme kotiin. Söimme. Luin vähän kirjaa. Jopa tiskailin.
Sydämelliset nimipäiväonnittelut kaikille Paavoille! Nimeltä mainiten ainakin Pietilän, Salmen, Pitkäsen, Kurkelan, Järvisen ja Jokisen Paavolle!
On helppo uskoa, että Jeesus on surullinen yhdestä asiasta. Hän valmisti ristinkuolemansa, ylösnousemisensa ja taivaaseenastumisensa kautta suuren pelastuksen jokaiselle ihmiselle. Kuitenkin on niin paljon vielä maailmassa paikkoja ja ihmisiä, jotka eivät ole kuulleet evankeliumin sanomaa, voidakseen ottaa sen vastaan. Uskovina ja seurakuntina meidän tulisi voimakkaammin kääntyä niiden alueiden ja ihmisten puoleen. Myös rukoilla voimakkaammin työmiehiä Hänen elonkorjuuseensa. Jos ei seurakuntiemme keskuudesta ole ketään lähtemässä Jumalan kutsumina sinne, niin varmasti voisimme olla lähettämässä sinne joitakin muita, tai kannattaa ihmisiä, jotka ovat jo valmiita menemään.Sekin on mitä arvokkainta lähetystyötä. Voisi pyrkiä kannattamaan niin monta lähetrystyöntekijkää, kuin se vain on mahdollista. Voisi tehdä Herran kasvojen edessä lupausuhreja lähetystyötä ajaterllen, esim. vuoden ajaksi. Ne olisivat rukoillen annettuja lupauksia. Ei sen mukaan, mitä minulla inhimillisesti ajatellen olisi mahdollisuus antaa, vaan uskossa yli sen. Herra sitoutuu siihen, kun me sydämestämme etsimme Hänen valtakuntaansa ja Hänen valtakuntansa parasta. Seuraavana vuonna voisimme rukoillen antaa Herran kasvojen edessä uuden lupausuhrin uskossa ja kasvattaa sen määrää. Uskon, että näin meillä olisi paljon enemmän varoja - Herran antamia - käytössämme lähetystyöhön. Niiden ihmisten iankaikkiseksi parhaaksi, jotka eivät ole vielä kuulleet Jeesuksesta.
Siunausta!
Ps. "Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teidän päällenne, ja te tulette olemaan minun todistajani - aina maan ääriin saakka" (Apostolien teot 1:8).
24.1.
Lauantai. Sää muuttunut leudommaksi. Pieni lumikerros uutta lunta. Nousimme hyvissä ajoin. Marja-Leena laittoi aamupalaa. Minä valmistelin sanottavaa syntymäpäiväpuheeseen, jonka pidän tänään.Söimme aamupalaa. Klo 10 katselimme suoraa lähetystä Kolarista, Rukouskonferenssista. TV/7:n ohjelmaa netin kautta. Kyllä tykättiin. Siinä samalla valmistelin ns. puhettani synttäreille.
11 jälkeen ajoimme kylälle hakemaan Rautaset kyytiin. Sieltä huristelimme Ränssinkievariin - tuonne Uuraisten ohi. Eipä ole tullut ennen käytyäkään. Mukava vanhanmallinen paikka, jyhkeine hirsiseinineen ja vahvoine katonkannattimineen. Meitä oli kokoontunut viitisentoista henkilöä viettämään Bogmanin Tuulan viisikymppisiä. Parkkipaikalla, ennen sisäänmenoa, sai Tuula silmät sidottuna tunnistella meitä. Aika hyvin onnistuikin. Nämä olivat vähän niinkuin sellaiset yllätyssynttärit. Sellaisiahan Tuula itse on niin monille meille ollut junailemassa - primus motorina. Pian sisälle mentyämme pääsimme herkullisen, monipuolisen, ruokapöydän ääreen. Oli mukava nauttia ruuasta. Ruuan jälkeen olikin sitten vuorossa lauleskelua - mm. Rautasen Jussin tekemä laulu Tuulalle. Hyvä laulu -ja puheita. Turusen Mika puhui ensin. Minut oli pyydetty pitämään varsinainen syntymäpäiväpuhe - jonka pidinkin. Rautasen Jussi myös puhui. Vähän leikittiinkin. Juotiin täytekakkukahvit - minä tosin vain kahvit, ilman kastamisia. Kievarilta ajelimme Koskenkylälle, Moisioille, iltaa istumaan - synttärien jatkoille. Mukava olla uudessa talossa. Lauloimme, keskustelimme, sanaleikimme, mietimme vuorotellen, missä olemme kukin tavanneet Tuulan ensimmäisen kerran - taisi Tuula muistaa net kohtaamiset paremmin kuin met. Söimme hyvää iltapalaa. Itse kukin oli tuonut jotakin yhteiseen pöytään. Tuula sai lahjaksi repun, jonka sisältöön itsekukin oli hankkinut jotakin. Oli mukava seurata kun Tuula otti repusta yhden siellä olevan jutun kerrallaan. Tarmo lausui kirjoittamansa runon. Joimme kahvia kastettavien kera - minä vain kahvia. Keskustelimme henkilökohtaisesta Jumalan antamasta näystä ja tehtävästä. Se oli asiaa. Rukoilimme. Siunasimme Tuulaa ja Tuomoa. Meitä oli 13 henkeä koolla. Sittenpä hurautimme kotiin. Matkalla jätimme Tuijan ja Jussin kotiin. Kiitos kaikille syntymäpäiväjuhlista! Siunausta ja kaikinpuolista johdatusta syntymäpäiväsankari-Tuulan tuleviin vuosiin!
Palattuamme kotiin, hain puita ja sytyttelin takkaan tulen 23.30 maissa. Ulkona -1 astetta.
Siunausta!
Ps. "Mutta kaikille, jotka ottivat hänet (Jeesuksen) vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä" (Joh. 1:12).
23.1.
Nyt pitäisi olla 22.12. jälkeisten päivien kaikkien päivien ns. blogijutut jotenkin näkyvissä tässä ns. blogissa.
Tänäkin aamuna nukuimme vähän pidempään - vaikka ei ollut enää sellaista "tulehtuneentuntuistaoloa". Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Pakkasta jotain 15 yli ja silleen.
11:ksi ajelin helluntairukoushuoneelle päivärukouskokoukseen. Samalla vein sinne teettämäni kutsut - 3000 kpl - Pyhä kosketus -dokumettielokuvaa varten. Rukoilimme myös niiden puolesta ja siunasimme niitä. Mika on luvannut organisoida niiden jaon. Toivottavasti löytyy alttiita jakajia niiden saattamiseksi ihmisten ulottuville - ihan syrjäkylillekin. Mitä useampi jakaja, niin sitä kivuttomampaahan jakelu on. Siihen on kuitenkin pyrittävä - ja uskon, että jakelijoita löytyy. 3 rukoilijaa oli paikalla. Hetki oli hyvä rukoushetki - vain rukousta, ei lauluja, ei puheita. Se on "raikasta meininkiä".
Ajelin rukouskokouksesta kotiin. Marja-Leena leipoi. Käväisin kaupassa hänen "komennostaan" pikapikaa.
Pia, lastensa Miron, Milenan, sekä heidän isosiskonsa - ja Helmi-koiran - kanssa saapuivat meille. Takkaan olin sytytellyt juuri tulen. Pia "entrasi" vähän tätä minun blogiani - ja neuvoi minuakin. Eihän sitä takametsien mies osaa näitä nykyjuttuja - mutta pitäähän sitä aina olla porukassa niitäkin, joille on mukava naureskella (vähän humor - mutta vähän tottakin).
Söimme vähän juuri paistettuja mantelileipiä, yms. 16:ksi vein Miron lautansa kanssa Paavonrinteeseen laskettelemaan.
Söimme. Sen jälkeen kohtapuolin Pia lapsosineen lähti.
18 maissa lähdin oikein hiljaiselle, 45 min. "kävelynomaiselle" lenkille Tarvaalan suuntaan. Varovasti ja kuulostellen, vaikkei kuumetta ole ollutkaan, eikä flunssaakaan, mutta kun parina päivänä oli vähän sellainen erilainen olo. Olen syönyt D-vitamiinia yleisiä suosituksia suurempia annoksia. Uskon sen vaikuttavan, että ei ole flunssia ollut. Pakkasta 13 ja jotain.
Tulin kotiin 19:ksi, kun silloin alkoi TV7:sta lähetys Kolarista, rukouskonferenssista, joka alkoi tänään. Seurasimme sitä M-L:n kanssa netin kautta. Hyvältä tuntui. Tuttujakin näkyi. Yhdelle tutulle - joka istui tilaisuudessa - laitoin kesken kokouksen tekstiviestin. Minä kantelin - sellainen kantelija kun olen - kuntopyörän huoneeseen, jossa tietokoneemme on. Poljeskelin siinä katsellessamme 45 min., jäykkyydellä 6 (1-10)..Huomenna klo 10 sieltä tulee myös lähetys - joko TV7 Plussan kautta, tai "yleisestä" TV7:sta, tai molemmista. Huomenna ja ylihuomenna tulee muitakin lähetyksiä. Kannatta seurailla ja yhtyä rukoilemaan&ylistämään&kuuntelemaan opetusta.
21.30 jälkeen painuimme saunan löylyihin.
Vähän iltapalaa ja hopeateetä.
Ilokseni huomasin, että tänään täyttyivät kirjoittamani pienen hengellisen jakeluvihkosen painatukseen tarvittavat varat.Kiitän siitä Jumalaa! Mieleeni nousivat voimakkaasti seuraavat Jumalan Sanan paikat:
"Pitäkää usko Jumalaan" ja "Tapahtukoon sinulle uskosi mukaan".Yleensä silloin, kun kyseessä on "Jumalan asia", se toteutuu kaikilta osiltaan. Siksi kannattaa totella Jumalaa, kun Hän laskee erilaisia asioita sydämellemme. Hän on kaikkivaltias, kaikkiriittävä, Jumala. Ylistys Hänelle! Jos Hän on katsonut hyväksi, että tarkoitukseen vieläkin tulee varoja, niin se merkitsee sitä, ettäne menevät vihkosen painatukseen - nimittäin lisäpainatukseen. Vihkonenhan on tarkoitettu kokoaikaiseen jakeluun. Jopa on mieleeni tulölut ajatus, että sen voisi kääntää myöskin venäjäksi. Uskon, että jos niin on tarvis, niin kääntäjäkin löytyy, samoin varat. Tapahtukoon Herran tahto. Vihkosen nimi on se, minkä Jumala antoi jo ennen kuin aloin sitä tekemään - eli nimi kuului "Jumalan pakettiin". Nimi on: Jumalalla on sinulle asiaa.
Lupasin eilen, että tänäänkin jotakin kirjoittaisin kylätyöstä. Niinpä kirjoitan:
NIIN ARVOKKAITA JUMALALLE
"Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä (Joh. 3:16).
Tässä maailmassa mitataan ihmisen arvoa hyvin monella tavalla - mittailemme itseämme ja toinen toistamme. Mittailujemme tulokset tuovat julki sitten sen, kuinka arvokkaita olemme.
Jumalalle jokainen ihminen on arvokas - suunnattoman arvokas. Olemme Hänelle kaikki yhtä arvokkaita - Jumala ei katso henkilöön.
Maailman "monet miljardit" ihmiset ovat Jumalan rakkauden kohteina. "Mittaria", jolla Hän mittaa arvoamme, ei voida ylittää. Iankaikkisessa, jumalallisessa - vastarakkautta vaatimattomassa - rakkaudessaan, Jumala rakasti jokaista niin paljon, että antoi ainokaisen Poikansa maailmaan kärsimään ja kuolemaan - syntiemme tähden - puolestamme. Arvomme Hänen silmissään on näin korkea.
Synti hukuttaa iankaikkiseen kadotukseen jokaisen, joka ei elämänsä aikana usko Jeesukseen. Tämä meidän on aina hyvin selkeästi muistettava.
Jeesukseen uskovina sydämiimme ja käsiimme on uskottu evankeliumin sanoma, jonka kautta voimme olla voittamassa ihmisiä Jumalan valtakuntaan. Se on sanoma uutta luovasta muutoksesta jokaista ihmistä varten - muutoksesta, joka vastaanotettuna siirtää ihmisen iankaikkiseen kadotukseen johtavalta tieltä, iankaikkiseen Jumalan taivaaseen johtavalle tielle. Tämä on jokaisen seurakunnan ja jokaisen uskovan tärkein tehtävä maan päällä. Siinä me asetumme pitämään tärkeänä ja arvokkaana sitä, mikä on Jumalalle tärkeää - arvostamme sitä, mitä Jumala on tehnyt puolestamme. Sydämemme sykkii Hänen sydämensä sykettä ihmisten iankaikkiseksi parhaaksi.
Emme voi voittaa yksilöinä ja paikallisseurakuntana koko maailmaa Kristukselle, mutta tavoitteenamme tulee olla voittaa yksi ihminen Hänelle - olkoon näitä "yksiä ihmisiä" mahdollisimman monta. Etsikäämme Pyhän Henhen johdatuksessa nämä ihmiset myöskin Saarijärven "salomaiden" kyliltä! Jatkan taas toiste.
Siunausta!
Ps. "Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa, sillä ei ole taivaan alla ihmisille annettu muuta nimeä, jossa meidän pitää pelastua (Jeesus-nimi)" (Apost. t. 4:12).
22.1.
Anteeksi, että on vähän "tekstejä sekaisin" tuolla aikaisemmissa blogipäivissä. Eiköhän net siitä vielä selviä - ja väliin tulevat vielä puuttuvatkin päivät.
Eilen illalla tuntui sellainen "kuumeisen tulehtunut" olo hiukkasen olevan meikäläisellä. Aamulla tuntui jo paremmalta. Tosin vähän vieläkin erilainen. Kuitenkin halusin tämän päivän ottaa levollisesti sisällä - ja ilman "veteraanivaarin" tavanomaisia lenkkejä. Pakkasta parikymmentä. Vähän pidempään nukuttiinkin kuin muulloin. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Ilmestyskirjaa. Marja-Leena luki hartauskirjasta kohdan. Rukoilimme erilaisten asioiden puolesta yhdessä keittiön pöydän ääressä.
M-L kävi kylällä kauppa-asioilla. Minä vähän tein joitakin juttuja ajatellen tulevia KUNNIA ON HERRAN-iltoja. Lueskelin vähän kirjaakin.
M-L kävi hakemassa Emilian ja Danielin meille koulusta 14 maissa. Leikkivät yhdessä lapset. Söimme. Sytyttelin tulen takkaan. M-L kävi viemässä Emilian ja Danielin kotiin. Pian äitsyn kotiin tultua töistä, pitää hänen viedä Danielia kitaransoittotunnille.
Saarijärven kylillä - Pylkönmäkikin on Saarijärveä - jaettavaksi tarkoitettua, kirjoittamaani ja eilen kirjapainoon viemääni, vihkosta varten on kasassa 320 euroa. Ensimmäisen painoksen - 3000 kpl - kirjapainosta hakiessani, sitten kun se tulee painetuksi, uskon voivani maksaa samalla kertaa. Painoksen hinta on 600 euroa.
Iltapalaa.
Kirjoittelenpa tähän jatkoksi vielä lyhyesti tuosta "kylä-asiasta":
UNOHDETUT KYLÄT
"Ja Jeesus vaelsi kaikki kaupungit ja kylät ja opetti heidän synagoogissaan ja saarnasi valtakunnan evankeliumia ja paransi kaikkinaisia tauteja ja kaikkinaista raihnautta. Ja nähdessään kansanjoukot hänen tuli heitä sääli, kun he olivat nääntyneet ja hyljätyt niinkuin lampaat, joilla ei ole paimenta. Silloin hän sanoi opetuslapsilleen: Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän. Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa" (Matt. 9:35-38).
Jeesus rakasti kaikkia ihmisiä - asuivat he sitten kaupungeissa tai kylissä - mutta Hän ei unohtanut kylissäkään eläviä ihmisiä. Tänäänkin Hän rakastaa jokaista ihmistä - niitäkin, jotka elävät kylillä - oikein syrjäkylilläkin.
Evankeliointi jossain määrätyssä paikassa - kylilläkään - ei ole sen arvokkaampaa, kuin jossain toisessa paikassa. Lähetyskäskyssään Jeesus käski seuraajiaan: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen" (Mark. 16:15,16).
Tähän maailmaan kuuluvat myös Saarijärven ja Pylkönmäen kylät - ja näistä kylistäkin erillään asuvat ihmiset.
Kylien kutsu
Kaupungit ja kylät vetivät Jeesusta puoleensa - myös kylät - koska niissä asui ihmisiä, jotka tarvitsivat Häntä. Tänäänkin ihmiset - kylilläkin - tarvitsevat Jeesusta. Heidän suurin tarpeensa on kohdata Jeesus ja tulla tuntemaan Hänet.
Kylien ja niiden ihmisten parhaaksi!
Jatkan aiheesta huomenna - jHs.
Siunausta!
Ps. "Seuraavana päivänä Johannes näki Jeesuksen tulevan luokseen ja sanoi: Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!" (Joh. 1:29).
21.1.
Nyt on osa puuttuvista blogikirjoituksista jotenkin laitettu näkyville - eli 23.12. alkaen. Niistä varmaan selvän saa, jos ne kiinnostavat lukijaa.
Heräiltyäni aamulla oli ulkona pakkasta parikymmentä astetta. Tuntui olevan sellainen olo, kuin olisi tulossa jokin tauti. Ei oikein paljon aamupalakaan maistunut, eikä kahvi. Se hyötyhän siitä oli - kun vähän söi - että verensokeri oli 2 h päästä 5.5 tienovilla. Marja-Leena nousi himpun myöhemmin. Hain ulkoa puita ja sytyttelin takkaan valkean. Luin Ilmestyskirjaa. M-L luki hartauskirjasta luvun. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.
Ajelimme n. 12:ksi M-L:n kanssa Herätysseuran kirjapainolle, Äänekoskelle, Vein sinne eilen valmiiksi saamani vihkosen painettavaksi. 3000 kpl tilasin ensimmäistä painosta. Uskon, että varat painatukseen tulevat siihen mennessä, kun se pitää maksaa. Yhden vihkon hinnaksi tulee 0.20 senttiä. Nyt minulla on sitä varten 120 euroa. Eli 480 euroa puuttuu. Kun menemme kylille Saarijärvellä ja Pylkönmäellä, on tarkoituksemme jakaa vihkosta siellä. Jätin sinne tutustumista varten myös pari aiemmin kirjoittamaani kirjasta - että paljonko tulisi maksamaan jos niistä lisäpainoksen ottaa. Minulla oli mukana myös Pyhä kosketus dokumenttielokuvan juliste. Kyselin, paljonko tulisi maksamaan, jos siitä tekisi kutsuja, joita jaetaan Saarijärvelle ja Pylkönmäelle. A4:sta tulee 4 kutsua. Monistutin niitä niin paljon, että tulee 3000 kutsua. Hinta oli minusta sellainen, että ei kannata alkaa itse tuhertamaan. Samaan hintaan vielä tuli sen asetteleminen koneelle ja leikkaaminen sopivankokoiseksi voimakkaalla leikkurilla. Nyt tarvitaan vain innokkaita käsiä ja jalkoja viemään niitä ihmisten postilaatikoihin ja käsiin. Kannattaa nähdä vaivaa, että ihmiset voisivat pelastua - ja ainakin tietää tilaisuuden, joka on Saarijärvi-salissa, kaupungintalolla. M-L:kin jotakin pientä ostettavaa löysi kirjapainosta.
Kirjapainolta ajelimme Hirvaskankaan ABC:lle syömään - meillä oli alennuskortti ja vielä leimapassi siinä vaiheessa, että saimme aterian ilmaiseksi.
ABC:lta ajelimme Uuraisille. Juuri kun olimme tulleet siihen risteykseen, josta olisimme kääntyneet "Timoille", soitteli Timon ja Pian esikoinen, että haluaisi koulusta kotiin meidän kyydissämme. Se oli kyllä hyvin ajoitettu - olimmekin menossa "Timoille".Siellä olivat Pia ja Milena, sekä Helmi-hauva lumisten kuusien keskellä mukavannäköisessä uudessa talossaan. Milena hymyili lattialla "sitterissään" Joimme kahvia ja söimme kinkkua - ovat ostaneet vielä uusia kinkkuja joulun jälkeen. Kun Pia ja Milena lähtivät hakemaan Miroa harrastuksistaan, lähdimme ajelemaan kotia kohti.
Minulla sellainen kuumeisen tulehtunut olo - en ole kuitenkaan mitannut kuumetta. Katsotaan. Hain puita ja laitoi takkaan tulen, kun ulkona on niin pakkasta. Vetelin vähän lonkkaa sohvalla.
19:ksi menin helluntairukoushuoneelle rukousiltaan, jonka johteli Pitkäsen Paavo. 12 ihmistä paikalla.
Kotiuduttuani söin iltapalaa ja join sokeroitus mustaviinimarjamehua - saa nähdä, millaiset ovat verensokerilukemat.
Siunausta!
Ps. "Jumala on Henki; ja jotka häntä rukoilevat, niiden tulee rukoilla hengessä ja totuudessa" Joh. 4:24).
20.1.
23 astetta pakkasta kun nousin. Laittelin aamupalaa ja kahvia. Hain puita ja sytyttelin tulen takkaan. Luin Ilmestyskirjaa – siis Raamatusta. Marja-Leena nousi myöhemmin.
11:ksi ajelin helluntairukoushuoneelle päivärukouskokoukseen. Se oli ensimmäinen laatuaan. Meitä oli siellä 4.
Palailtuani
kotiin jatkoin pienen jakeluvihkosen tekemistä. Vähän kerrassaan.
kotiin jatkoin pienen jakeluvihkosen tekemistä. Vähän kerrassaan.
Kävimme
pitkästä aikaa syömässä HH:ssa. Emilia ja Danielkin siellä vilahtivat. Samalla
reissulla kävi M-L kaupassa.
pitkästä aikaa syömässä HH:ssa. Emilia ja Danielkin siellä vilahtivat. Samalla
reissulla kävi M-L kaupassa.
Jatkoin
vihkosen tekemistä. 18 jälkeen sain sen valmiiksi. Lähetin jo sen myös
kirjapainoon katseltavaksi.
vihkosen tekemistä. 18 jälkeen sain sen valmiiksi. Lähetin jo sen myös
kirjapainoon katseltavaksi.
19 maissa
lähdin lenkille. Pakkasta 19-20 astetta. Mukavasti narskui nastalenkkareiden alla.
8.3 km ”kävelynomaisella” kävin Tarvaalan suunnassa, n. 7.40 min/km-vauhtia.
Lenkin jälkeen hain heti puita ja laitoin vielä takkaan tulen.
lähdin lenkille. Pakkasta 19-20 astetta. Mukavasti narskui nastalenkkareiden alla.
8.3 km ”kävelynomaisella” kävin Tarvaalan suunnassa, n. 7.40 min/km-vauhtia.
Lenkin jälkeen hain heti puita ja laitoin vielä takkaan tulen.
Iltapalaa ja
hopeateetä
hopeateetä
Siunausta!
Ps.
”Valvokaa siis, sillä ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee” (Matt.
24:42).
”Valvokaa siis, sillä ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee” (Matt.
24:42).
19.1.
Heräiltyäni
aamulla oli pari, kolme astetta pakkasta. Söin aamupalaa ja join kahvia. Luin
Ilmestyskirjaa. Marja-Leena ei vielä nousut.
Ajelin
10:ksi yhteen kotiin, jossa tapasin ihmisen, jota Jumala on pysäyttänyt –
haluaa päästä taivaan tielle. Juttelimme ja rukoilimme.
10:ksi yhteen kotiin, jossa tapasin ihmisen, jota Jumala on pysäyttänyt –
haluaa päästä taivaan tielle. Juttelimme ja rukoilimme.
Paluumatkalla
kävin hommamassa lamput autoon, kun paloi molemmat lähivalot. Ostin kaupasta
pari pientä kirjaa suurella alennuksella. Aurinko paistoi kauniisti. Pakkanen
kiristyi.
kävin hommamassa lamput autoon, kun paloi molemmat lähivalot. Ostin kaupasta
pari pientä kirjaa suurella alennuksella. Aurinko paistoi kauniisti. Pakkanen
kiristyi.
Palattuani
kotiin, oli pakkasta jo yli 5 astetta.
kotiin, oli pakkasta jo yli 5 astetta.
Koetin
jatkaa hengellisen jakeluvihkosen tekoa. Denis, Emilia ja Daniel tulivat meille
käväisemään. Lapset eivät tänään olleet koulussa – toipuvat siitä ”taudista”,
mikä heissä oli. Huomenna varmaan jo menevät. Joimme kahvia ja mehua. Aurinko
paistoi mukavasti. Pakkanen lisääntyi.
jatkaa hengellisen jakeluvihkosen tekoa. Denis, Emilia ja Daniel tulivat meille
käväisemään. Lapset eivät tänään olleet koulussa – toipuvat siitä ”taudista”,
mikä heissä oli. Huomenna varmaan jo menevät. Joimme kahvia ja mehua. Aurinko
paistoi mukavasti. Pakkanen lisääntyi.
Kirjoittelin
jakeluvihkosta. Eihän se laaja ole, mutta minulta kuitenkin aikaa menee.
Olisihan se hyvä, jos Jumala siunaisi sen, niin että ihmiset voisivat senkin
kautta pysähtyä hengellisen todellisuuden eteen.
jakeluvihkosta. Eihän se laaja ole, mutta minulta kuitenkin aikaa menee.
Olisihan se hyvä, jos Jumala siunaisi sen, niin että ihmiset voisivat senkin
kautta pysähtyä hengellisen todellisuuden eteen.
Söimme kynttilän
– ja kynttelikköjen – valossa. Hain puita ja laitoin takkaan tulen. Jatkoin
vihkosen tekoa liki 20 asti. Sen jälkeen hyppäsin kuntopyörän selkään ja
poljeskelin 60 min. – jäykkyydellä 6 (1-10) - kirjaa samalla lueskellen.
– ja kynttelikköjen – valossa. Hain puita ja laitoin takkaan tulen. Jatkoin
vihkosen tekoa liki 20 asti. Sen jälkeen hyppäsin kuntopyörän selkään ja
poljeskelin 60 min. – jäykkyydellä 6 (1-10) - kirjaa samalla lueskellen.
Iltapalaa ja
hopeateetä.
hopeateetä.
Teroltakin
tuli tekstari kaukomailta – kyseli Kiehisen vuolijan blogista, kun ei ole ollut
päivityksiä 22.12. jälkeen. Kirjoitukset jokaiselle päivälle ovat olemassa –
eivätköhän ne kohtapuoliin ilmesty nettiinkin.
tuli tekstari kaukomailta – kyseli Kiehisen vuolijan blogista, kun ei ole ollut
päivityksiä 22.12. jälkeen. Kirjoitukset jokaiselle päivälle ovat olemassa –
eivätköhän ne kohtapuoliin ilmesty nettiinkin.
Siunausta!
Ps. ”…hän on
puhuva sinulle sanoja, joiden kautta sinä pelastut, ja koko sinun perhekuntasi”
(Apost. t. 11:14).
puhuva sinulle sanoja, joiden kautta sinä pelastut, ja koko sinun perhekuntasi”
(Apost. t. 11:14).
18.1.
Niinpä sitä
elettiin sunnuntaita – ja tänään on veljen tyttären nimipäivä. Onnittelut!
Meillä oli yövieraita – nuoremman poikamme vanhin tytär, tyttökaverinsa kanssa.
Herättyänne ja noustuamme söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Vielä ”viimeiset
silmäykset” siihen, mitä puhun kokouksessa.
10:ksi
ajelin helluntairukoushuoneelle. Siellä oli alakerrassa rukoushetki klo 10
ennen Sunnuntaijuhlaa. Kymmenkunta rukoilijaa. Majakantyön hyväksi lounasta
olivat jo laittelemassa Eija, Eero, Marketta – ja lienee muitakin ollut
avustelemassa. Klo 11 alkoi Sunnuntaijuhla, jonka johteli Rautasaaren Vesa.
Ilontuojat lastenkuoro lauloi – oikeita ilontuojia. Emilia ei ollutkaan
laulamassa – vaikka varmasti olisi halunnut – oli joku tauti iskenyt
perheeseen. Puhuin – eli ns. saarnasin, jota en kyllä taida oikein osata. Koin
kyllä avoimuutta tuoda esille sen sanoman, jonka/minkä Jumala oli ”laskenut
sydämelleni”. Toin esille myös kylätyön haasteen. Puheen todennäköisesti voi
ainakin kuunnella – tuskin sitä videoitiin, en ole varma – Uskotv:stä.
Uskoisin, että asian tärkeyden vuoksi kannattaa kuunnella. Hengellisen
jakeluvihkosen painattamista vartenkin alkoi kertyä ”pesämunaa” – yleensähän,
kun joku asia on Jumalasta, se etenee. Tilaisuuden jälkeen oli alakerrassa se
lounas – kiitos Eijalle ”erityiskohtelusta”, jota sain osakseni, saattoihan
joku muukin!
ajelin helluntairukoushuoneelle. Siellä oli alakerrassa rukoushetki klo 10
ennen Sunnuntaijuhlaa. Kymmenkunta rukoilijaa. Majakantyön hyväksi lounasta
olivat jo laittelemassa Eija, Eero, Marketta – ja lienee muitakin ollut
avustelemassa. Klo 11 alkoi Sunnuntaijuhla, jonka johteli Rautasaaren Vesa.
Ilontuojat lastenkuoro lauloi – oikeita ilontuojia. Emilia ei ollutkaan
laulamassa – vaikka varmasti olisi halunnut – oli joku tauti iskenyt
perheeseen. Puhuin – eli ns. saarnasin, jota en kyllä taida oikein osata. Koin
kyllä avoimuutta tuoda esille sen sanoman, jonka/minkä Jumala oli ”laskenut
sydämelleni”. Toin esille myös kylätyön haasteen. Puheen todennäköisesti voi
ainakin kuunnella – tuskin sitä videoitiin, en ole varma – Uskotv:stä.
Uskoisin, että asian tärkeyden vuoksi kannattaa kuunnella. Hengellisen
jakeluvihkosen painattamista vartenkin alkoi kertyä ”pesämunaa” – yleensähän,
kun joku asia on Jumalasta, se etenee. Tilaisuuden jälkeen oli alakerrassa se
lounas – kiitos Eijalle ”erityiskohtelusta”, jota sain osakseni, saattoihan
joku muukin!
Palattuani
kotiin, oli ”meijjän” Timo meillä. Miro Paavonrinteessä lautoineen. Kaveritytöt
meillä. Joimme kahvia. Pyysin Timoa avustamaan minua jakeluvihkosen
kannenteossa. Siitä kylläkin tulee ihan yksinkertainen, mutta kun on sellaisia,
jotka hallitsevat asioita paremmin kuin minä, niin parempihan se on kun
sellaiset tekevät sellaiset jutut. Näinhän ne näyn osat toteutuvat.
kotiin, oli ”meijjän” Timo meillä. Miro Paavonrinteessä lautoineen. Kaveritytöt
meillä. Joimme kahvia. Pyysin Timoa avustamaan minua jakeluvihkosen
kannenteossa. Siitä kylläkin tulee ihan yksinkertainen, mutta kun on sellaisia,
jotka hallitsevat asioita paremmin kuin minä, niin parempihan se on kun
sellaiset tekevät sellaiset jutut. Näinhän ne näyn osat toteutuvat.
Koetin vähän
valmistautua seuraavaan puheeseen, joka oli tänään myös. Enpä sen kummemmin
osannut. Mielessäni soi vain sitä tilaisuutta varten seuraavanlaisen laulun
alkusanat: Oi kulkija janoavainen, käy elämän lähtehelle, niin vesi tuo
raikastavainen, tuo uudistuksen sinulle. Tää elämän lähde on Jeesus…
valmistautua seuraavaan puheeseen, joka oli tänään myös. Enpä sen kummemmin
osannut. Mielessäni soi vain sitä tilaisuutta varten seuraavanlaisen laulun
alkusanat: Oi kulkija janoavainen, käy elämän lähtehelle, niin vesi tuo
raikastavainen, tuo uudistuksen sinulle. Tää elämän lähde on Jeesus…
Söimme –
minäkin taas vähän kun oli niin hyvää ruokaa.
minäkin taas vähän kun oli niin hyvää ruokaa.
17 jälkeen
lähdin ns. liikenteeseen. Vein kaveritytöt meiltä Paavonrinteeseen lautoineen
laskettelemaan. Samalla menin jo kylälle, seurakuntatalolle, jossa klo 17.30
alkoi kahvitarjoilu. Oli vähän hankala ajella, kun autosta olivat palaneet
molemmilta puolilta lyhyet valot. Niin, no, en minä nyt pelkästään kahville
sinne seurakuntatalolle. Siellä alkoi klo 18 Kristittyjen yhteisen –
ekumeenisen – rukousviikon tilaisuus. Se on kansainvälinen 8 pv kestävä.
Saarijärvellä se oli n. tunnin pituinen kertatilaisuus. Khra Jarmo Autonen
johteli, 10-henkinen Keski-Suomen kanttoreiden kanteleryhmä säesti virret ja
soittipa yhden kappaleen ihan muutenkin vaan. Heillä oli ollut harjoitukset
Saarijärvellä ja niinpä sattui tällainen tilaisuus. Ammattimuusikoita. Martti
Takalo puhui ensiksi, Vapaaseurakunnan edustajana. Minä puhuin toiseksi,
helluntaiseurakunnan edustajana. Jarmo Autonen puhui lopuksi. Kaikki puheet
olivat erilaisia – sekin kuvastaa hyvin sitä rikkautta, mitä löytyy, kun eri
seurakuntiin ja tunnustuskuntiin kuuluvat kristityt ovat yhdessä. Puheenvuoroni
lopussa esitin toivomuksen, että voisimme – ihan virallisesti – kokoontua eri
seurakuntina kristittyjen yhteisiin rukousiltoihin säännöllisesti, esim. kerran
kuussa. Tätä esitystä olen tehnyt lukuisia kertoja vuosien kuluessa.
lähdin ns. liikenteeseen. Vein kaveritytöt meiltä Paavonrinteeseen lautoineen
laskettelemaan. Samalla menin jo kylälle, seurakuntatalolle, jossa klo 17.30
alkoi kahvitarjoilu. Oli vähän hankala ajella, kun autosta olivat palaneet
molemmilta puolilta lyhyet valot. Niin, no, en minä nyt pelkästään kahville
sinne seurakuntatalolle. Siellä alkoi klo 18 Kristittyjen yhteisen –
ekumeenisen – rukousviikon tilaisuus. Se on kansainvälinen 8 pv kestävä.
Saarijärvellä se oli n. tunnin pituinen kertatilaisuus. Khra Jarmo Autonen
johteli, 10-henkinen Keski-Suomen kanttoreiden kanteleryhmä säesti virret ja
soittipa yhden kappaleen ihan muutenkin vaan. Heillä oli ollut harjoitukset
Saarijärvellä ja niinpä sattui tällainen tilaisuus. Ammattimuusikoita. Martti
Takalo puhui ensiksi, Vapaaseurakunnan edustajana. Minä puhuin toiseksi,
helluntaiseurakunnan edustajana. Jarmo Autonen puhui lopuksi. Kaikki puheet
olivat erilaisia – sekin kuvastaa hyvin sitä rikkautta, mitä löytyy, kun eri
seurakuntiin ja tunnustuskuntiin kuuluvat kristityt ovat yhdessä. Puheenvuoroni
lopussa esitin toivomuksen, että voisimme – ihan virallisesti – kokoontua eri
seurakuntina kristittyjen yhteisiin rukousiltoihin säännöllisesti, esim. kerran
kuussa. Tätä esitystä olen tehnyt lukuisia kertoja vuosien kuluessa.
Ajelin
”pitkävaloautollani” kokouksesta kotiin. Timo oli meillä. Oli tuonut
laskettelijat Paavonrinteestä jo meille – Miron, sen isosiskon ja isosiskon
tyttökaverin. Hörppäsimme siinä kupilliset kahvia melonin – mutta myös Timon –
kanssa. Timo autollisineen lähtikin kotia kohti sen jälkeen.
”pitkävaloautollani” kokouksesta kotiin. Timo oli meillä. Oli tuonut
laskettelijat Paavonrinteestä jo meille – Miron, sen isosiskon ja isosiskon
tyttökaverin. Hörppäsimme siinä kupilliset kahvia melonin – mutta myös Timon –
kanssa. Timo autollisineen lähtikin kotia kohti sen jälkeen.
Laitoin
lenkkivaatteet ylle ja painuin 8.3 km ”kävelynomaisellevanhan vaarin lenkille –
menopuolikas 8.15 min/km, paluupuolikas 8.09 min/km. Tarvaalan suuntaan.
Pakkasen puoilella himpun yli 1 aste. Lumen alla jäätä. Liukasta. Ei haitannut.
Nastalenkkarit. Taivaalla alkoi seletä. Tähdet kiiluivat. Mukava lenkki-ilma.
lenkkivaatteet ylle ja painuin 8.3 km ”kävelynomaisellevanhan vaarin lenkille –
menopuolikas 8.15 min/km, paluupuolikas 8.09 min/km. Tarvaalan suuntaan.
Pakkasen puoilella himpun yli 1 aste. Lumen alla jäätä. Liukasta. Ei haitannut.
Nastalenkkarit. Taivaalla alkoi seletä. Tähdet kiiluivat. Mukava lenkki-ilma.
Palattuani
kotiin 21 jälkeen, kannoin puut sisälle ja sipasin takkaan tulen. Söin
iltapalaa.
kotiin 21 jälkeen, kannoin puut sisälle ja sipasin takkaan tulen. Söin
iltapalaa.
Illan
mittaan kirjoittelin vähän sitä jakeluvihkostani. Nyt kun ei tarvitse ajatella
puhumisia, voi keskittyä siihen paremmin.
mittaan kirjoittelin vähän sitä jakeluvihkostani. Nyt kun ei tarvitse ajatella
puhumisia, voi keskittyä siihen paremmin.
Siunausta!
Ps. ”Jeesuksen
nimeä kunnioittaen, on kaikkien polvistuttava, kaikkien niin taivaassa kuin
maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan
kunniaksi: Jeesus Kristus on Herra” (Fil. 2:10-11).
nimeä kunnioittaen, on kaikkien polvistuttava, kaikkien niin taivaassa kuin
maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan
kunniaksi: Jeesus Kristus on Herra” (Fil. 2:10-11).
17.1.
Meidän
vuokra-asuntomme asustelijat – vaariska ja mummiska – heräilivät sopivissa
ajoin - ja huomasivat ulkona olevan
kovasti suojaisen kelin. Metsä oli puhdistunut lumesta kokonaan, hanki oli
mataloitunut – lintujen ruokailupaikkojen altakin paljastui sinne tippuneita
siemeniä ja niiden kuoria mustanaan. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Marja-
Leena luki hartauskirjasta kohdan tälle päivälle. Rukoilimme yhdessä keittiön
pöydän ääressä.
Jatkoin
valmistautumista huomista kokousta varten – olen nimittäin puhumassa
Sunnuntaijuhlassa klo 11 helluntairukoushuoneella. Sitten illalla vielä on tilaisuus
seurakuntatalolla, jossa olen myös yhtenä puheenvuoronkäyttäjistä.
valmistautumista huomista kokousta varten – olen nimittäin puhumassa
Sunnuntaijuhlassa klo 11 helluntairukoushuoneella. Sitten illalla vielä on tilaisuus
seurakuntatalolla, jossa olen myös yhtenä puheenvuoronkäyttäjistä.
14 maissa
tulivat Timo + muu perhe + yksi kaverityttö – paitsi Miro, joka meni kaverinsa
kanssa Paavonrinteelle laskettelemaan. Sinnepä perhe vei tyttärensäkin
kaverityttönsä kanssa lautailemaan. Tulivat sitten meille Timo, Pia ja
Milena-pikkuneiti – joka onkin valloittava persoona rehellisine silmineen ja
valloittavine hymyineen. Eikä pelännyt edes vaariakaan, vaikka tämä ei ollut
ajellut harmaata partaansa päiviin. Sain Timolta ja Pialta teknillistä apua
yhteen julistejuttuun – Pyhä kosketus dokumenttielokuvan julisteeseen, jonka
sitten lähetin Tarmolle, nettiin laitettavaksi. Ainahan niitä löytyy ihmisiä,
jotka osaavat. Ei kaikkea tarvitse osata yhden – tosin minun kohdallani asia on
niin, etten juuri paljon mi8tään osaakaan. Kuitenkin, kyllä Jumalalla meille
jokaiselle on se oma ”markkinarako”, jossa voimme Häntä palvella.
tulivat Timo + muu perhe + yksi kaverityttö – paitsi Miro, joka meni kaverinsa
kanssa Paavonrinteelle laskettelemaan. Sinnepä perhe vei tyttärensäkin
kaverityttönsä kanssa lautailemaan. Tulivat sitten meille Timo, Pia ja
Milena-pikkuneiti – joka onkin valloittava persoona rehellisine silmineen ja
valloittavine hymyineen. Eikä pelännyt edes vaariakaan, vaikka tämä ei ollut
ajellut harmaata partaansa päiviin. Sain Timolta ja Pialta teknillistä apua
yhteen julistejuttuun – Pyhä kosketus dokumenttielokuvan julisteeseen, jonka
sitten lähetin Tarmolle, nettiin laitettavaksi. Ainahan niitä löytyy ihmisiä,
jotka osaavat. Ei kaikkea tarvitse osata yhden – tosin minun kohdallani asia on
niin, etten juuri paljon mi8tään osaakaan. Kuitenkin, kyllä Jumalalla meille
jokaiselle on se oma ”markkinarako”, jossa voimme Häntä palvella.
16 jälkeen
menimme Terhi-Marjalle, Denikselle, Emilialle ja Danielille. Siellä vietettiin
Emilia-neitosen 9 v päiviä. Tosin se oikea synttäripäivä oli jo viime vuoden
lopussa, mutta synttärisankarilla oli Venäjän matkaa ja kaikkea muuta estettä,
joten nyt oli kutsuttu Timon perhe – hakivat lapset Paavonrinteeltä kaveritytön
kanssa myös sinne – ja vaari ja mummi juhlimaan synttäreitä. Sydämelliset
onnittelut mukavalle Emilia-prinsessalle vielä tässäkin syntymäpäivän johdosta!
Taivaan Isän siunausta jokaiseen elämäsi hetkeen. Tarjoilut olivat hyvät. Jos
halusi syödä VHH:sta niin sitä oli: VHH-hampurilaisia, jotka olivat tosihyviä
kaikkine täytteineen, sekä VHH-kakkua, jne. Daniel ja Miro siinä vähän
näyttivät kitaransoitonalkeitaan meille. Katsoimme vähän toisella silmällä
Seinäjoelta Valloita maa – vai oliko Suomi – konferenssintilaisuutta. Taisimme
M-L:n kanssa lähteä kotiin jo ennen 20.
menimme Terhi-Marjalle, Denikselle, Emilialle ja Danielille. Siellä vietettiin
Emilia-neitosen 9 v päiviä. Tosin se oikea synttäripäivä oli jo viime vuoden
lopussa, mutta synttärisankarilla oli Venäjän matkaa ja kaikkea muuta estettä,
joten nyt oli kutsuttu Timon perhe – hakivat lapset Paavonrinteeltä kaveritytön
kanssa myös sinne – ja vaari ja mummi juhlimaan synttäreitä. Sydämelliset
onnittelut mukavalle Emilia-prinsessalle vielä tässäkin syntymäpäivän johdosta!
Taivaan Isän siunausta jokaiseen elämäsi hetkeen. Tarjoilut olivat hyvät. Jos
halusi syödä VHH:sta niin sitä oli: VHH-hampurilaisia, jotka olivat tosihyviä
kaikkine täytteineen, sekä VHH-kakkua, jne. Daniel ja Miro siinä vähän
näyttivät kitaransoitonalkeitaan meille. Katsoimme vähän toisella silmällä
Seinäjoelta Valloita maa – vai oliko Suomi – konferenssintilaisuutta. Taisimme
M-L:n kanssa lähteä kotiin jo ennen 20.
Poljin
kuntopyörää 60 min. – jäykkyydellä 6. Samalla kun vähän hikoilin, lueskelin
kirjaa. Päälle kävin saunan löylyissä – onhan lauantai-ilta. ”Timot” toivat
tyttäristään toisen – isomman – kaverityttönsä kanssa meille yöksi. Sehän on
mukava juttu.
kuntopyörää 60 min. – jäykkyydellä 6. Samalla kun vähän hikoilin, lueskelin
kirjaa. Päälle kävin saunan löylyissä – onhan lauantai-ilta. ”Timot” toivat
tyttäristään toisen – isomman – kaverityttönsä kanssa meille yöksi. Sehän on
mukava juttu.
Siunausta!
Ps. ”Älkää
kuitenkaan siitä iloitko, että henget ovat teille alamaiset, vaan iloitkaa
siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina
taivaissa# (Luuk. 10:20).
kuitenkaan siitä iloitko, että henget ovat teille alamaiset, vaan iloitkaa
siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina
taivaissa# (Luuk. 10:20).
16.1.
Kun
vanhukset heräilivät, söivät he aamupalaa ja joivat kahvia. Vaarilla elopaino
75 kg. Ulkona taisi olla lämpöasteiden puolella rahtusen. Tupsuhäntä
oravammekin hipsi ruokailupaikalleen. Kovasti tarkkaili ympäristöä ennen kuin
siemenille asti uskaltautui. Missä lienee häntänsä menettänyt. Luin
Ilmestyskirjaa. Marja-Leena lukaisi hartauskirjasta tämänpäiväiset. Rukoilimme
yhdessä keittiön pöydän ääressä.
Valmistauduin
ensi sunnuntain puheeseen helluntairukoushuoneella.
ensi sunnuntain puheeseen helluntairukoushuoneella.
Söimme. Sen
jälkeen jatkoin kokoukseen valmistautumista.
jälkeen jatkoin kokoukseen valmistautumista.
Ennen 18
lähdin 8.3 km ”kävelynomaiselle” lenkille Tarvaalan suuntaan. Lämmin sää. Yli
7.30 min/km etenin.
lähdin 8.3 km ”kävelynomaiselle” lenkille Tarvaalan suuntaan. Lämmin sää. Yli
7.30 min/km etenin.
Katselimme
M-L:n kanssa lähetystä Hyvän Sanoman konferenssista, Seinäjoen
helluntaiseurakunnasta, Usko-tv:stä netistä.
M-L:n kanssa lähetystä Hyvän Sanoman konferenssista, Seinäjoen
helluntaiseurakunnasta, Usko-tv:stä netistä.
Terhi-Marja
ja Emilia pistäytyivät tyttökerhosta palatessaan. Deniskin kävi M-L:lla
neulottamassa ompelukoneella kelkkakypärännauhaa.
ja Emilia pistäytyivät tyttökerhosta palatessaan. Deniskin kävi M-L:lla
neulottamassa ompelukoneella kelkkakypärännauhaa.
Iltapalaa.
Siunausta!
Ps. ”Sinä
osoitat palvelijallesi hyvyyttä sanasi jälkeen, Herra” (Ps.119:65).
osoitat palvelijallesi hyvyyttä sanasi jälkeen, Herra” (Ps.119:65).
15.1.
Siinähän se
oli ulkona lämpötila nollan vaiheilla, kun eläkevaari ja -mummi nousivat uuteen
päivään. Aamupalaa söimme ja kahvia joimme. Luin Ilmestyskirjaa – sieltä
Raamatun lopusta. Marja-Leena rapsi joulukuusesta koristeet pois ja isosta
olohuoneen ikkunasta poisti sen meitä ilostuttamasta. Olihan se kuitenkin yli
Nuutin päivän. Mukavastihan se sähkökynttilät tuikkivat ja hopeaköynnökset
loistivat jokaisena päivänä iloksemme – heti aamuhämärästä alkaen. M-L luki
jossain vaiheessa hartauskirjasta kohdan tälle päivälle. Rukoilimme yhdessä
keittiön pöydän ääressä.
Olen
pyrkinyt rukoilemaan ensi sunnuntain puhumisen puolesta – minulla kun on puhe
pidettävänä Sunnuntaijuhlassa helluntairukoushuoneella silloin. On minulla aihe
ollut jo pitkään tiedossani, Tänään olin ajatellut saada sitä jotenkin kokoon,
mutta ei siitä sen kummempaa ole tullut – tosin jotain olen tehnyt. Uskon
kuitenkin Jumalan suoraan vaikutukseen puhetilaisuuden aikana. Siksi rukous
asian tiimoilta on tärkein asia. Olen rukoillut myös saman päivän – ensi
sunnuntain – iltana klo 18 seurakuntatalolla olevan kristittyjen ykseyden rukousviikon
tilaisuuden puolesta, jossa olen puhujana seurakuntamme edustajana. Sielläkin
on tärkeää puhua sitä, mikä on Jumalan tahto. Olen rukoillut myös kylätyön puolesta
– että Herra itse johtaisi kaiken siihen liittyen. Silloin se on siunattua
työtä. Olen rukoillut myös pienen hengellisen jakelukirjasen puolesta, jota
olen kirjoittelemassa, että siitäkin tulisi Hänen tahtonsa mukainen.
Painopaikkaa sille olen myös rukoillut - samoin rahoitusta sen painamiseen.
Uskon vakaasti, että Herralla on nämä kaikki asiat jo varattuna. Vihkosta –
jonka kirjoittaminen ei ole tänään edennyt ollenkaan – on tarkoitus jakaa ensin
nimenomaan kylätyössä, mutta tietenkin muuallakin. Olen ajatellut – tai
ajatuksiini on tullut – että siitä otettaisiin ensimmäiseksi 3000 kpl:een
painos. Tänään tein tarjouspyynnön yhteen kristilliseen kirjapainoon – vaikka
ei vihkonen vielä valmis olekaan.
pyrkinyt rukoilemaan ensi sunnuntain puhumisen puolesta – minulla kun on puhe
pidettävänä Sunnuntaijuhlassa helluntairukoushuoneella silloin. On minulla aihe
ollut jo pitkään tiedossani, Tänään olin ajatellut saada sitä jotenkin kokoon,
mutta ei siitä sen kummempaa ole tullut – tosin jotain olen tehnyt. Uskon
kuitenkin Jumalan suoraan vaikutukseen puhetilaisuuden aikana. Siksi rukous
asian tiimoilta on tärkein asia. Olen rukoillut myös saman päivän – ensi
sunnuntain – iltana klo 18 seurakuntatalolla olevan kristittyjen ykseyden rukousviikon
tilaisuuden puolesta, jossa olen puhujana seurakuntamme edustajana. Sielläkin
on tärkeää puhua sitä, mikä on Jumalan tahto. Olen rukoillut myös kylätyön puolesta
– että Herra itse johtaisi kaiken siihen liittyen. Silloin se on siunattua
työtä. Olen rukoillut myös pienen hengellisen jakelukirjasen puolesta, jota
olen kirjoittelemassa, että siitäkin tulisi Hänen tahtonsa mukainen.
Painopaikkaa sille olen myös rukoillut - samoin rahoitusta sen painamiseen.
Uskon vakaasti, että Herralla on nämä kaikki asiat jo varattuna. Vihkosta –
jonka kirjoittaminen ei ole tänään edennyt ollenkaan – on tarkoitus jakaa ensin
nimenomaan kylätyössä, mutta tietenkin muuallakin. Olen ajatellut – tai
ajatuksiini on tullut – että siitä otettaisiin ensimmäiseksi 3000 kpl:een
painos. Tänään tein tarjouspyynnön yhteen kristilliseen kirjapainoon – vaikka
ei vihkonen vielä valmis olekaan.
Lueskelin
jossain välissä vähän yhtä kirjaa, jonka eilen kirjastosta hain – se on 100 v
vanha kirja.
jossain välissä vähän yhtä kirjaa, jonka eilen kirjastosta hain – se on 100 v
vanha kirja.
Kävin 14
hakemassa Emilian ja Danielin koulusta meille. kahviahan sitä piti jossain
vaiheessa keitellä. Söimme. Emilia ja Daniel kovasti pyytelivät hiihtelemään,
mutta oli niin vähän aikaa, että ei ehditty. Äiti tuli heitä hakemaan töistä
tullessaan. Danielin piti mennä pian kitaransoittotunnille Tarvaalan koululle
ja Emilian rukoushuoneelle Ilontuojien – kuoron - harjoituksiin. Hyvähän se on
kun lapset jotakin hyvää harrastavat ja että heitä viedään niihin.
hakemassa Emilian ja Danielin koulusta meille. kahviahan sitä piti jossain
vaiheessa keitellä. Söimme. Emilia ja Daniel kovasti pyytelivät hiihtelemään,
mutta oli niin vähän aikaa, että ei ehditty. Äiti tuli heitä hakemaan töistä
tullessaan. Danielin piti mennä pian kitaransoittotunnille Tarvaalan koululle
ja Emilian rukoushuoneelle Ilontuojien – kuoron - harjoituksiin. Hyvähän se on
kun lapset jotakin hyvää harrastavat ja että heitä viedään niihin.
Kävin
hakemassa puita takkaa varten ja lähdin klo 18 8.3 km ”kävelynomaiselle”
lenkille Tarvaalan suuntaan. Yli 8 min/km-vauhtia etenin. Mukava 0-keli. Lenkin
jälkeen poljeskelin heti 30 min. kuntopyörää, jäykkyydellä 6. Samalla lueskelin
kirjaa. Hiukan ns. venyttelin ja kiipesin saunan lauteille hikoilemaan lisää.
hakemassa puita takkaa varten ja lähdin klo 18 8.3 km ”kävelynomaiselle”
lenkille Tarvaalan suuntaan. Yli 8 min/km-vauhtia etenin. Mukava 0-keli. Lenkin
jälkeen poljeskelin heti 30 min. kuntopyörää, jäykkyydellä 6. Samalla lueskelin
kirjaa. Hiukan ns. venyttelin ja kiipesin saunan lauteille hikoilemaan lisää.
Iltapalaa ja
teetä.
teetä.
Olen
kirjoitellut näitä ns. blogijuttujani joka päivä, vaikkei niitä nyt ole
tullutkaan näkyville nettiin. Eiköhän ne kuitenkin kohtapuolin sinne tule
kaikki.
kirjoitellut näitä ns. blogijuttujani joka päivä, vaikkei niitä nyt ole
tullutkaan näkyville nettiin. Eiköhän ne kuitenkin kohtapuolin sinne tule
kaikki.
Siunausta!
Ps. ”Mutta
sinä puhu sitä, mikä terveeseen oppiin soveltuu” (Tiit. 2:1).
sinä puhu sitä, mikä terveeseen oppiin soveltuu” (Tiit. 2:1).
14.1.
Eilen
illalla jo pakkanen laski nopeasti yli 18:sta tuonne 14 asteen huippeille. Tänä
aamuna oli herätessämme n. 8 astetta. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Oli
mukava seurailla lintujen syömäpuuhia – ja varsinkin sen tupsuhäntäisen oravan
hommia. Luin Ilmestyskirjaa. Marja-Leena luki hartauskirjasta tälle päivälle
präntätyn. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.
Kirjoitin
jonkin rivin siihen pieneen hengelliseen vihkoseen, jota olen tekemässä.
jonkin rivin siihen pieneen hengelliseen vihkoseen, jota olen tekemässä.
Kävin
hakemassa Emilian ja Danielin koulusta meille. Denis toi heidän suksensa
aiemmin meille. Niinpä vähän hiihtelin heidän kanssaan. Kiersimme ”menetetyn
metsikön” lenkin ja pihalatua. Lasten mennessä sisälle, jatkoin minä lumitöissä
– sen verran oli taas uutta lunta tullut. Toin puita sisälle ja sytyttelin
takkaan tulen.
hakemassa Emilian ja Danielin koulusta meille. Denis toi heidän suksensa
aiemmin meille. Niinpä vähän hiihtelin heidän kanssaan. Kiersimme ”menetetyn
metsikön” lenkin ja pihalatua. Lasten mennessä sisälle, jatkoin minä lumitöissä
– sen verran oli taas uutta lunta tullut. Toin puita sisälle ja sytyttelin
takkaan tulen.
Söimme.
Joimme kahvia. Terhi-Marja kävi töistä tullessaan hakemassa lapsensa kotiin.
Joimme kahvia. Terhi-Marja kävi töistä tullessaan hakemassa lapsensa kotiin.
17 jälkeen
lähdin 8.3 km ”kävelynomaiselle” lenkille Tarvaalan suuntaan. Menopuolikkaan
menin n. 8.13 min/km, paluupuolikkaan n. 7.40 min/km. Mukava sää, n. 0-1 aste
pakkasta. Nousi kahteen. Paluumatkalla näin Emilian ja Danielin luistelemassa
kaukalossa – joka ei ole kaukana heiltä. Terhi-Marja oli heidän kanssaan.
Emilia huuteli, että oli kaatunut monta kertaa.
lähdin 8.3 km ”kävelynomaiselle” lenkille Tarvaalan suuntaan. Menopuolikkaan
menin n. 8.13 min/km, paluupuolikkaan n. 7.40 min/km. Mukava sää, n. 0-1 aste
pakkasta. Nousi kahteen. Paluumatkalla näin Emilian ja Danielin luistelemassa
kaukalossa – joka ei ole kaukana heiltä. Terhi-Marja oli heidän kanssaan.
Emilia huuteli, että oli kaatunut monta kertaa.
Suihkussa
käytyäni, lähdin rukousiltaan helluntairukoushuoneelle. Menomatkalla kävin
hakemassa kirjastosta sinne tulleen tilaamani kirjan. Kävin myös hakemassa
postista sinne tulleen kirjatun kirjeen, Venäjältä. Koskee sitä viime reissun
kananmunajuttua. Sittenpä näkee, kun Denis ja T-M lukevat sen minulle, että
onko siinä se sakko siitä virheestä.
käytyäni, lähdin rukousiltaan helluntairukoushuoneelle. Menomatkalla kävin
hakemassa kirjastosta sinne tulleen tilaamani kirjan. Kävin myös hakemassa
postista sinne tulleen kirjatun kirjeen, Venäjältä. Koskee sitä viime reissun
kananmunajuttua. Sittenpä näkee, kun Denis ja T-M lukevat sen minulle, että
onko siinä se sakko siitä virheestä.
Rukousillan
johteli ja siinä aluksi puhui Rautasaaren Vesa. Meitä oli 10 henkeä. Kerroin
rukousaiheeksi kylien kutsusta – näkyä kylätyöstä Saarijärvellä. Kerroin myös
vihkosesta, jota olen sitä varten tekemässä – että Jumala vaikuttaisi, että
siitä tulisi Hänen tahtonsa mukainen ja että sopiva painopaikka löytyisi ja
rahoitus.
johteli ja siinä aluksi puhui Rautasaaren Vesa. Meitä oli 10 henkeä. Kerroin
rukousaiheeksi kylien kutsusta – näkyä kylätyöstä Saarijärvellä. Kerroin myös
vihkosesta, jota olen sitä varten tekemässä – että Jumala vaikuttaisi, että
siitä tulisi Hänen tahtonsa mukainen ja että sopiva painopaikka löytyisi ja
rahoitus.
Palattuani
kotiin söin iltapalaa.
kotiin söin iltapalaa.
Siunausta! 8).
Ps.
”…kasvakaa meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armossa ja
tuntemisessa. Hänen olkoon kunnia sekä nyt että hamaan iankaikkisuuden päivään”
(2. Piet.3:1
”…kasvakaa meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armossa ja
tuntemisessa. Hänen olkoon kunnia sekä nyt että hamaan iankaikkisuuden päivään”
(2. Piet.3:1
13.1.
Noustuamme
söimme aamupalaa – se oli kunnon ateria – ja joimme kahvia. Pakkasta 11-12
astetta. Luin Ilmestyskirjaa. Marja-Leena luki hartauskirjasta paikan.
Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. Hain puita ja sytyttelin takkaan
tulen. Sekin on mukavaa puuhaa – ja iloinen asia, kun on puita, joilla
lämmitellä.
Työntelin
taas pihasta lumia yli tunnin. M-L meni kylälle kauppa-asioille. Lumitöiden
päälle hiihtelin hiljakseen lumisessa kauniissa maisemassa n. tunnin. Eipä se
kuntoa kohota, mutta saapahan jäsenet ja keho hiljaista liikettä ja keuhkot
raitista ilmaa. Parempaa sekin, kuin jatkuva sisäilman hengittely. Taivaalta
leijaili vähän uuttakin lunta. Raivailin vähän lisää autotallia, niin että auto
sopi sinne – Denis jo muutama päivä sitten vähän raivaili.
taas pihasta lumia yli tunnin. M-L meni kylälle kauppa-asioille. Lumitöiden
päälle hiihtelin hiljakseen lumisessa kauniissa maisemassa n. tunnin. Eipä se
kuntoa kohota, mutta saapahan jäsenet ja keho hiljaista liikettä ja keuhkot
raitista ilmaa. Parempaa sekin, kuin jatkuva sisäilman hengittely. Taivaalta
leijaili vähän uuttakin lunta. Raivailin vähän lisää autotallia, niin että auto
sopi sinne – Denis jo muutama päivä sitten vähän raivaili.
Söimme.
Denis, Emilia ja Daniel tulivat pistäytymään. Joimme kahvit, lapset glögit.
Tilhiparvikin oli taas siemeniä syömässä. Mukavannäköisiä töyhtöpäitä. Onhan
sitä monenlaista Luojan luomaa.
Denis, Emilia ja Daniel tulivat pistäytymään. Joimme kahvit, lapset glögit.
Tilhiparvikin oli taas siemeniä syömässä. Mukavannäköisiä töyhtöpäitä. Onhan
sitä monenlaista Luojan luomaa.
Kirjoitin
vähän pientä hengellistä jakeluvihkoani.
vähän pientä hengellistä jakeluvihkoani.
M-L lähti
kävelylenkille. Minä survaisin sukset liikkeelle ja hiihtelin pyörätietä –
aluksi ”isolle tielle” tienlaitaa – Tarvaalaan. Oli puhetta Emilian ja Danielin
kanssa, että mentäisiin hiihtelemään sinne koulunmaisemiin, kun siellä on
latuja. Terhi-Marja näki minut ikkunasta, kun heidän kohdalleen hiihtelin – oli
rapsimassa joulukuusesta koristeita pois, odottelemaan uutta joulua – sanoi,
että ovat jo menneet hiihtelemään Denis, Emilia ja Daniel. Minä menin sinne
myös. En kuitenkaan osunut heitä näkemään. Alkoi tulla jo pimeä. Hiihtelin
kotiin takaisin. Emilia soittikin minulle, ollessani jo aika lähellä kotia ja
kertoi missä olivat hiihtäneet. Pakkasta yli 15 astetta.
kävelylenkille. Minä survaisin sukset liikkeelle ja hiihtelin pyörätietä –
aluksi ”isolle tielle” tienlaitaa – Tarvaalaan. Oli puhetta Emilian ja Danielin
kanssa, että mentäisiin hiihtelemään sinne koulunmaisemiin, kun siellä on
latuja. Terhi-Marja näki minut ikkunasta, kun heidän kohdalleen hiihtelin – oli
rapsimassa joulukuusesta koristeita pois, odottelemaan uutta joulua – sanoi,
että ovat jo menneet hiihtelemään Denis, Emilia ja Daniel. Minä menin sinne
myös. En kuitenkaan osunut heitä näkemään. Alkoi tulla jo pimeä. Hiihtelin
kotiin takaisin. Emilia soittikin minulle, ollessani jo aika lähellä kotia ja
kertoi missä olivat hiihtäneet. Pakkasta yli 15 astetta.
Palattuani
kotiin hiihtelyltä, oli verensokeri hyvissä lukemissa – 4.3. Aamulla oli 5.7.
Kaksi tuntia aamupalan jälkeen se oli lukemissa 4.9. Lounaalla kun söin vähän
enemmän – ja vielä jälkiruuaksi kahvijuuston ja kerman kanssa mansikoita ja
omenan, niin puolitoistatuntia ruokailun jälkeen oli arvo 10.4. Hiihtelyltä
kotiuduttuani poljin heti kuntopyörää 1 h, jäykkyydellä 6. Samalla luin taas
kirjaa.
kotiin hiihtelyltä, oli verensokeri hyvissä lukemissa – 4.3. Aamulla oli 5.7.
Kaksi tuntia aamupalan jälkeen se oli lukemissa 4.9. Lounaalla kun söin vähän
enemmän – ja vielä jälkiruuaksi kahvijuuston ja kerman kanssa mansikoita ja
omenan, niin puolitoistatuntia ruokailun jälkeen oli arvo 10.4. Hiihtelyltä
kotiuduttuani poljin heti kuntopyörää 1 h, jäykkyydellä 6. Samalla luin taas
kirjaa.
Katsoimme
M-L:n kanssa urheilugaalaa. Myöhään söimme iltapalaa ja joimme teetä. M-L
paistoi VHH-näkkäriä ja mantelileipiä.
M-L:n kanssa urheilugaalaa. Myöhään söimme iltapalaa ja joimme teetä. M-L
paistoi VHH-näkkäriä ja mantelileipiä.
Semmoista.
Pakkanen oli kiristynyt yli 18 asteeseen illan mittaan.
Pakkanen oli kiristynyt yli 18 asteeseen illan mittaan.
Siunausta!
12.1.
Heräiltyämme
aamulla oli pakkasta varmaan n. 15 astetta. Söimme aamupalaksi kunnollisen
aterian – kuitenkin VHH:n. Joimme kahvia. Luin Ilmestyskirjaa. Marja-Leena luki
hartauskirjan luvun. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. Hain puita ja sytyttelin
takkaan valkean.
aamulla oli pakkasta varmaan n. 15 astetta. Söimme aamupalaksi kunnollisen
aterian – kuitenkin VHH:n. Joimme kahvia. Luin Ilmestyskirjaa. Marja-Leena luki
hartauskirjan luvun. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. Hain puita ja sytyttelin
takkaan valkean.
Hiihtelin
hilakseen 1 h 15 min. ”menetetyn metsikön” lenkkiä ja pihalatua. Pirteä
pakkanen. Laitoin siemeniä linnuille ja oraville.
hilakseen 1 h 15 min. ”menetetyn metsikön” lenkkiä ja pihalatua. Pirteä
pakkanen. Laitoin siemeniä linnuille ja oraville.
Kirjoittelin
taas hetken pientä kirjastani – josko siitä sellainen tulee. Paremminkin pieni vihkonen.
Koetan toteuttaa sydämelleni tullutta ajatusta vihkosesta, jota voisi jakaa
kylätyön yhteydessä. Jumala kun on nuo Saarijärven kylät laskenut sydämelleni.
Uskon, että halpa painopaikka jostakin ”tulee eteen” – uskon, että sen
maksaminenkin jollakin tavalla on Jumalan suunnitelmissa. Olen kokenut, että
aina kun Hän on asialla, niin asiat hyvin järjestyvät. Eihän tässä itselle olla
tekemässä.
taas hetken pientä kirjastani – josko siitä sellainen tulee. Paremminkin pieni vihkonen.
Koetan toteuttaa sydämelleni tullutta ajatusta vihkosesta, jota voisi jakaa
kylätyön yhteydessä. Jumala kun on nuo Saarijärven kylät laskenut sydämelleni.
Uskon, että halpa painopaikka jostakin ”tulee eteen” – uskon, että sen
maksaminenkin jollakin tavalla on Jumalan suunnitelmissa. Olen kokenut, että
aina kun Hän on asialla, niin asiat hyvin järjestyvät. Eihän tässä itselle olla
tekemässä.
Denis toi
pian koulun jälkeen Emilian ja Danielin meille. Emilia leikki sisällä.
Danielilla oli sukset mukana. Niinpä keskeytin vihkosen kirjoittamisen – eihän
siinä nyt tekstiä paljon ole, mutta pitää vähän ajatella mitä kirjoittaa – ja
menimme hänen kanssaan kiertämään metsikön lenkin ja pihaladun. Sittenpä
poronlihasta keitetty keitto – vihanneksia vain seassa – maistuikin. Daniel
tykkäsi hampailla nakerrella lihaa luista. Kyllä poronliha on sitten hyvää.
pian koulun jälkeen Emilian ja Danielin meille. Emilia leikki sisällä.
Danielilla oli sukset mukana. Niinpä keskeytin vihkosen kirjoittamisen – eihän
siinä nyt tekstiä paljon ole, mutta pitää vähän ajatella mitä kirjoittaa – ja
menimme hänen kanssaan kiertämään metsikön lenkin ja pihaladun. Sittenpä
poronlihasta keitetty keitto – vihanneksia vain seassa – maistuikin. Daniel
tykkäsi hampailla nakerrella lihaa luista. Kyllä poronliha on sitten hyvää.
Terhi-Marja
kävi hakemassa lapsukaisensa pois meiltä töistä tullessaan.
kävi hakemassa lapsukaisensa pois meiltä töistä tullessaan.
Kirjoittelin
vähän vihkosta.
vähän vihkosta.
19 maissa
poljin 1 h 33 min. kuntopyörää, jäykkyydellä 6 (1-10). Samalla lueskelin kirjaa
polkiessani. Sillä tavalla aika kuluu nopeasti – ja tulee ”lyödyksi kaksi
kärpästä yhdellä iskulla”, vai pitäisikö sanoa – istumalla. Paita kuitenkin
kastui ihan huomaamatta.
poljin 1 h 33 min. kuntopyörää, jäykkyydellä 6 (1-10). Samalla lueskelin kirjaa
polkiessani. Sillä tavalla aika kuluu nopeasti – ja tulee ”lyödyksi kaksi
kärpästä yhdellä iskulla”, vai pitäisikö sanoa – istumalla. Paita kuitenkin
kastui ihan huomaamatta.
Iltapalaakin
piti syödä ja luonnonkasveista kuivattua teetä juoda.
piti syödä ja luonnonkasveista kuivattua teetä juoda.
Hain vielä
puita ja sytyttelin illalla uudelleen takkaan tulen. Pakkasta liki 19 astetta.
puita ja sytyttelin illalla uudelleen takkaan tulen. Pakkasta liki 19 astetta.
Siunausta!
Ps. ”Sillä
Jumala ei katso henkilöön” (Room. 2:11).
Jumala ei katso henkilöön” (Room. 2:11).
11.1.
Sunnuntai.
Noustessamme n. 15 astetta pakkasta. Kuuseen ja kynttelikköihin ja ulkovaloihin
piti heti sytytellä valot. Söimme hyvää aamupalaa – siksi, että se oli
Marja-Leenan laittamaa ja VHH:ta. Luin Ilmestyskirjaa. M-L luki hartauskirjasta
meille paikan. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. Oli sadellut
kerroksen lunta.
Noustessamme n. 15 astetta pakkasta. Kuuseen ja kynttelikköihin ja ulkovaloihin
piti heti sytytellä valot. Söimme hyvää aamupalaa – siksi, että se oli
Marja-Leenan laittamaa ja VHH:ta. Luin Ilmestyskirjaa. M-L luki hartauskirjasta
meille paikan. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. Oli sadellut
kerroksen lunta.
10:ksi
ajelin helluntairukoushuoneelle 10 alkavaan rukoushetkeen – se oli alakerrassa.
11 henkeä sinne kertyi. M-L tul i11 alkavaan Sunnuntaijuhlaan Terhi-Marjan perheen
kyydissä. Ilolan Niko johteli tilaisuuden. Muun hyvän lisäksi hän ilmoitteli
tulevat tilaisuudet mallikkaasti – ts. myös paikan, päivämäärän ja kellonajan.
Ei tarvitse kysellä ja etsiä tietoja jostakin. Monesti huomaa, että ilmoitusten
tekijä lukee tilaisuuden nimen, mutta ei sano edes paikkaa, päivää,
kellonajasta puhumattakaan. Musiikissa olivat Riihisen Inkeri ja poikansa
Eljas. Turusen Mika saarnasi – jatkoi selkeää opetussarjaa lopunajoista.
Kokouksen loputtua oli kahvitarjoilu alakerrassa.
ajelin helluntairukoushuoneelle 10 alkavaan rukoushetkeen – se oli alakerrassa.
11 henkeä sinne kertyi. M-L tul i11 alkavaan Sunnuntaijuhlaan Terhi-Marjan perheen
kyydissä. Ilolan Niko johteli tilaisuuden. Muun hyvän lisäksi hän ilmoitteli
tulevat tilaisuudet mallikkaasti – ts. myös paikan, päivämäärän ja kellonajan.
Ei tarvitse kysellä ja etsiä tietoja jostakin. Monesti huomaa, että ilmoitusten
tekijä lukee tilaisuuden nimen, mutta ei sano edes paikkaa, päivää,
kellonajasta puhumattakaan. Musiikissa olivat Riihisen Inkeri ja poikansa
Eljas. Turusen Mika saarnasi – jatkoi selkeää opetussarjaa lopunajoista.
Kokouksen loputtua oli kahvitarjoilu alakerrassa.
Palailtuamme
kokouksesta kotiin söimme. On suuri kiitosaihe kun on syötävää – kaikilla ei
ole. Syönnin jälkeen menin hiihtelemään tuota ”menetetyn metsikön” lenkkiäni,
sekä pihalatuani – 45 min. Pakkasta 14.8 astetta. Ihan hiljaa hiihtelin,
kunhan, että olin liikkeessä ja sain happea. Mukavannäköistä kun oli uutta
lunta puiden, pensaiden ja vitelikön oksilla. Käytyäni sisällä ryyppimässä
kupin kahvia, jatkoin ulkona olemista – tiputtelin hetken räystäillä roikkuvaa
lunta, sekä työntelin uuden lumen pois pihasta ja tieltä. Sittenpä laitoinkin
nastalenkkarit jalkaan ja lähdin 8.3 km ”kävelynomaiselle” lenkille Tarvaalan
suuntaan. Mukavan pirteä sää – tosin tuuli oli aika nipistelevää paluumatkalla.
Pakkasta kun oli kuitenkin miltei se 15 astetta. Yli 8 min/km-vauhtia
hissukseen etenin – kunhan, että liikkeessä. Palattua verensokeri 5.3. Poljin
heti lenkin päälle 30 min. kunmtopyörää – liki 12 km – jäykkyydellä 4 (1-10).
kokouksesta kotiin söimme. On suuri kiitosaihe kun on syötävää – kaikilla ei
ole. Syönnin jälkeen menin hiihtelemään tuota ”menetetyn metsikön” lenkkiäni,
sekä pihalatuani – 45 min. Pakkasta 14.8 astetta. Ihan hiljaa hiihtelin,
kunhan, että olin liikkeessä ja sain happea. Mukavannäköistä kun oli uutta
lunta puiden, pensaiden ja vitelikön oksilla. Käytyäni sisällä ryyppimässä
kupin kahvia, jatkoin ulkona olemista – tiputtelin hetken räystäillä roikkuvaa
lunta, sekä työntelin uuden lumen pois pihasta ja tieltä. Sittenpä laitoinkin
nastalenkkarit jalkaan ja lähdin 8.3 km ”kävelynomaiselle” lenkille Tarvaalan
suuntaan. Mukavan pirteä sää – tosin tuuli oli aika nipistelevää paluumatkalla.
Pakkasta kun oli kuitenkin miltei se 15 astetta. Yli 8 min/km-vauhtia
hissukseen etenin – kunhan, että liikkeessä. Palattua verensokeri 5.3. Poljin
heti lenkin päälle 30 min. kunmtopyörää – liki 12 km – jäykkyydellä 4 (1-10).
Söin
iltapalaa ja join teetä.
iltapalaa ja join teetä.
laitoin
tänään Terolle kuvia eilisestä mummon 90 v tilaisuudesta – oli poika menossa
tänään työmatkalle kaukomaille.
tänään Terolle kuvia eilisestä mummon 90 v tilaisuudesta – oli poika menossa
tänään työmatkalle kaukomaille.
Siunausta!
Ps. ”Kärsi
vaivaa niin kuin ainakin jalo Kristuksen Jeesuksen sotamies” (2. Tim. 2:2).
vaivaa niin kuin ainakin jalo Kristuksen Jeesuksen sotamies” (2. Tim. 2:2).
10.1.
Ohuen
kerroksen satanut lunta – huomasimme, kun aamulla heräilimme. Taisi olla
aikalailla nollainen keli. Söimme hyvät VHH:t ja joimme kahvia. Luin
Ilmestyskirjaa. Marja-Leena luki hartauskirjasta luvun. Rukoilimme yhdessä
keittiön pöydän ääressä.
kerroksen satanut lunta – huomasimme, kun aamulla heräilimme. Taisi olla
aikalailla nollainen keli. Söimme hyvät VHH:t ja joimme kahvia. Luin
Ilmestyskirjaa. Marja-Leena luki hartauskirjasta luvun. Rukoilimme yhdessä
keittiön pöydän ääressä.
Kylän ja
kaupan kautta lähdimme ajelemaan kotipitäjääni, Kangasniemelle M-L:n kanssa.
Menimme 13.30:ksi vanhainkodille, jossa oli äitini 90 -vuotispäivän merkeissä
pieni juhla. Sinne saapuivat myös veljeni Heimo vaimonsa Arjan kanssa, sekä
siskoni Pirjo miehensä Karin kanssa. Oli sovittu niin, että sellaisella
porukalla. Varmaan lapsenlapsiakin olisi halunnut perheineen mukaan. Voihan
sitä käydä muuten lähiaikoina – ja onnittelut menivät yhteisenä kukissa, sekä
kortissa ja vieraskirjaan. Kun menimme, oli äiti istumassa sellaisessa
säädettävässä tuolissa ruokailuaulassa heidän ”siivessään”. Hänellä oli yllään
kukkainen mekko – talonpuolesta. Virkeänä äiti tuolissaan istui – vaikka
luulin, ettei hän enää ole muuta kuin sängyssä pitkällään. Sellaisen vaikutelman
olen saanut, kun olen äidin luona käydessäni tavannut hänet vain sängyssä
pötköttelemässä. Jostain syystä - kun tulimme - hän ensimmäiseksi kyseli
Joukoa. Jostain muistinsopukoista se nousi. Heimoa ja Pirjoakin aina kyseli.
Sitten vain aina sanoimme, että tässä se on. Talon puolesta olivat tehneet
täytekakun ja keittäneet kahvin. Istuimme pöydän ympärillä ja vietimme rakkaan
äitimme ja mummomme 90 -vuotispäivää – hänen lapsensa ja heidän puolisonsa.
Onhan se korkea ikä. Ei sitä ehkä ole osannut ajatellakaan, että äitikin eläisi
niin kauan. Isä eli n. kuukautta vaille 90 -vuotiaaksi. Kakku oli
hyvännäköistä, mutta en kuitenkaan sortunut sitä maistelemaan – vähän kermaa
otin ja maistoin – koska sokeriarvojen vuoksi olen päättänyt olla sellaisia
aineita syömättä. Onnittelukukat koristivat pöytää. Valokuvia otettiin. Äiti
höpötteli ”omia lorujaan”, mutta emme antaneet sen haitata. Kuitenkin hän puhui
myös niitä asioita mitä kyseltiin. Juhlakahvit juotuamme siirryimme äidin
huoneeseen. Siellä lauloimme muutaman virren, joihin äitikin yhtyi. Johdin myös
meitä rukoukseen, jossa samalla siunasimme äitiä. Lopuksi Herran siunauksella.
Äiti oli hiljaa rukouksen aikana ja hänen silmänsä olivat sen jälkeen kosteat. ”Taju”
hengellisiin asioihin ei katoa, vaikka muisti katoaa. Kun lähdimme pois, jäi
äiti istumaan tuoliinsa kukkamekossaan – 90 -vuotias äitimme. Jumala häntä
runsaasti siunatkoon! Olen kiitollinen äidistä, jonka Jumala on minulle
antanut.
kaupan kautta lähdimme ajelemaan kotipitäjääni, Kangasniemelle M-L:n kanssa.
Menimme 13.30:ksi vanhainkodille, jossa oli äitini 90 -vuotispäivän merkeissä
pieni juhla. Sinne saapuivat myös veljeni Heimo vaimonsa Arjan kanssa, sekä
siskoni Pirjo miehensä Karin kanssa. Oli sovittu niin, että sellaisella
porukalla. Varmaan lapsenlapsiakin olisi halunnut perheineen mukaan. Voihan
sitä käydä muuten lähiaikoina – ja onnittelut menivät yhteisenä kukissa, sekä
kortissa ja vieraskirjaan. Kun menimme, oli äiti istumassa sellaisessa
säädettävässä tuolissa ruokailuaulassa heidän ”siivessään”. Hänellä oli yllään
kukkainen mekko – talonpuolesta. Virkeänä äiti tuolissaan istui – vaikka
luulin, ettei hän enää ole muuta kuin sängyssä pitkällään. Sellaisen vaikutelman
olen saanut, kun olen äidin luona käydessäni tavannut hänet vain sängyssä
pötköttelemässä. Jostain syystä - kun tulimme - hän ensimmäiseksi kyseli
Joukoa. Jostain muistinsopukoista se nousi. Heimoa ja Pirjoakin aina kyseli.
Sitten vain aina sanoimme, että tässä se on. Talon puolesta olivat tehneet
täytekakun ja keittäneet kahvin. Istuimme pöydän ympärillä ja vietimme rakkaan
äitimme ja mummomme 90 -vuotispäivää – hänen lapsensa ja heidän puolisonsa.
Onhan se korkea ikä. Ei sitä ehkä ole osannut ajatellakaan, että äitikin eläisi
niin kauan. Isä eli n. kuukautta vaille 90 -vuotiaaksi. Kakku oli
hyvännäköistä, mutta en kuitenkaan sortunut sitä maistelemaan – vähän kermaa
otin ja maistoin – koska sokeriarvojen vuoksi olen päättänyt olla sellaisia
aineita syömättä. Onnittelukukat koristivat pöytää. Valokuvia otettiin. Äiti
höpötteli ”omia lorujaan”, mutta emme antaneet sen haitata. Kuitenkin hän puhui
myös niitä asioita mitä kyseltiin. Juhlakahvit juotuamme siirryimme äidin
huoneeseen. Siellä lauloimme muutaman virren, joihin äitikin yhtyi. Johdin myös
meitä rukoukseen, jossa samalla siunasimme äitiä. Lopuksi Herran siunauksella.
Äiti oli hiljaa rukouksen aikana ja hänen silmänsä olivat sen jälkeen kosteat. ”Taju”
hengellisiin asioihin ei katoa, vaikka muisti katoaa. Kun lähdimme pois, jäi
äiti istumaan tuoliinsa kukkamekossaan – 90 -vuotias äitimme. Jumala häntä
runsaasti siunatkoon! Olen kiitollinen äidistä, jonka Jumala on minulle
antanut.
Vanhainkodilta
ajelimme M-L:n kanssa syömään Teboilin seisovasta. Olikin oikein hyvät ruuat
meitä VHH:laisia ajatellen. Ajelimme sieltä Heimolle ja Arjalle – sinne
syntymäkotini mäelle – jonne Pirjo ja Karikin olivat menneet kirkolta. Joimme
kahvia, istuskelimme ja jutustelimme. Onhan se mukava tavata – eihän sitä
sisaruksinakaan niin kovin usein yhdessä olla.
ajelimme M-L:n kanssa syömään Teboilin seisovasta. Olikin oikein hyvät ruuat
meitä VHH:laisia ajatellen. Ajelimme sieltä Heimolle ja Arjalle – sinne
syntymäkotini mäelle – jonne Pirjo ja Karikin olivat menneet kirkolta. Joimme
kahvia, istuskelimme ja jutustelimme. Onhan se mukava tavata – eihän sitä
sisaruksinakaan niin kovin usein yhdessä olla.
18 maissa
lähdimme ajelemaan kotia kohti. Oli sellainen 5 astetta pakkasen puolella –
mutta satoi vesitihkua. Se jäätyi tuulilasiin ja ”vinkkareihin” –
pyyhkijänsulkiin. Piti pysähtyä muutaman kerran raaputtelemaan – vaan emmepä
näkyneet olevan ainoita. Jo lähtiessä olivat lasit vaikeasti irtoavassa
kirkkaassa jäässä. Olimme kotona vähän ennen 21. Vaihdoin ensimmäiseksi
lenkkivaatteet ylleni. Puita sisälle haettuani lähdin 21 jälkeen 8.3 km
”kävelynomaiselle” lenkille Tarvaalan suuntaan. Pakkasta 9 astetta. Joissakin
kohden viileä tuuli. Menopuolikkaan menin 7.44 min/km, paluupuolikkaan 7.42
min/km. M-L oli sytytellyt tulen takkaan.
lähdimme ajelemaan kotia kohti. Oli sellainen 5 astetta pakkasen puolella –
mutta satoi vesitihkua. Se jäätyi tuulilasiin ja ”vinkkareihin” –
pyyhkijänsulkiin. Piti pysähtyä muutaman kerran raaputtelemaan – vaan emmepä
näkyneet olevan ainoita. Jo lähtiessä olivat lasit vaikeasti irtoavassa
kirkkaassa jäässä. Olimme kotona vähän ennen 21. Vaihdoin ensimmäiseksi
lenkkivaatteet ylleni. Puita sisälle haettuani lähdin 21 jälkeen 8.3 km
”kävelynomaiselle” lenkille Tarvaalan suuntaan. Pakkasta 9 astetta. Joissakin
kohden viileä tuuli. Menopuolikkaan menin 7.44 min/km, paluupuolikkaan 7.42
min/km. M-L oli sytytellyt tulen takkaan.
Söin
palattuani iltapalaa – maustamatonta jugurttia (rasvaa 10 %), sekaan vähän aitoa
kermaa, heraproteiinia (80 %), karpaloita, mansikoita, puolukoita,
auringonkukan siemeniä ja pellavarouhetta.
palattuani iltapalaa – maustamatonta jugurttia (rasvaa 10 %), sekaan vähän aitoa
kermaa, heraproteiinia (80 %), karpaloita, mansikoita, puolukoita,
auringonkukan siemeniä ja pellavarouhetta.
Siunausta!
Ps. ”Sillä
Jumala on sanonut: Kunnioita isääsi ja äitiäsi” (Matt. 15:4a).
Jumala on sanonut: Kunnioita isääsi ja äitiäsi” (Matt. 15:4a).
9.1.
Heräilimme harmaaseen perjantaihin – no, harmaus oli vain
säässä. Hyvin oli nollainen keli. Söimme VHH-aamupalan. Joimme kahvia. Luin
Ilmestyskirjaa. Marja-Leena luki hartauskirjasta tämän päivän kohdan.
Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.
säässä. Hyvin oli nollainen keli. Söimme VHH-aamupalan. Joimme kahvia. Luin
Ilmestyskirjaa. Marja-Leena luki hartauskirjasta tämän päivän kohdan.
Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.
Jumala johdatti käymään yhden ihmisen – ei uskovan - luona
hänen kodissaan. En ole aikaisemmin käynyt. Juttelimme ja rukoilimme. Vein
joitakin kirjasia hänelle.
hänen kodissaan. En ole aikaisemmin käynyt. Juttelimme ja rukoilimme. Vein
joitakin kirjasia hänelle.
Palattuani kotiin hiihtelin puolisen tuntia – tuota
”menetetyn metsikön” lenkkiä ja pihalatua.
Sen jälkeen työntelin lunta pihasta varmaan tunnin – sitä kun oli taas
tullut. Denis toi Emilian koulusta meille. Menivät Danielin kanssa
moottorikelkkailemaan. Kantelin vielä puut sisään.
”menetetyn metsikön” lenkkiä ja pihalatua.
Sen jälkeen työntelin lunta pihasta varmaan tunnin – sitä kun oli taas
tullut. Denis toi Emilian koulusta meille. Menivät Danielin kanssa
moottorikelkkailemaan. Kantelin vielä puut sisään.
Söimme. Sytyttelin takkaan tulen. Lueskelin vähän yhtä
kirjaa. Moottorikelkkamiehet – isä-Denis ja poika-Daniel – kävivät hakemassa
Emilian kotiin. Taisikin olla tänään taas äiti-Terhi-Marjalla ja
tytär-Emilialla tyttökerho.
kirjaa. Moottorikelkkamiehet – isä-Denis ja poika-Daniel – kävivät hakemassa
Emilian kotiin. Taisikin olla tänään taas äiti-Terhi-Marjalla ja
tytär-Emilialla tyttökerho.
17 jälkeen lähdin 8.3 km ”kävelynomaiselle” lenkille
Tarvaalan suuntaan. Menopuolikkaan menin 7.40 min/km, paluupuolikkaan 7.19
min/km. Taisi olla 1 aste pakkasen
puolella. Pyörätie oli hyvässä kunnossa. Mainio lenkkeilysää. Lenkin jälkeen
poljin kuntopyörää 15 min. – herkällä 3 jäykkyydellä.
Tarvaalan suuntaan. Menopuolikkaan menin 7.40 min/km, paluupuolikkaan 7.19
min/km. Taisi olla 1 aste pakkasen
puolella. Pyörätie oli hyvässä kunnossa. Mainio lenkkeilysää. Lenkin jälkeen
poljin kuntopyörää 15 min. – herkällä 3 jäykkyydellä.
Söimme. Oli taas hyvää VHH-ruokaa.
Kävin saunan löylyissä. Lueskelin aiemmin aloittamaani
kirjaa.
kirjaa.
Söimme iltapalaa.
Sydämelliset onnittelut nimipäivän johdosta ainakin kolmelle
Veikolle – Vertaiselle, Lahtelalle ja Leppäselle!
Veikolle – Vertaiselle, Lahtelalle ja Leppäselle!
Siunausta!
Ps. ”Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi” (Matt. 7:1).
8.1.
Niin se
mennä huitelee vuoden ensimmäinen kuukausi – nopeasti. Nousimme samoihin
aikoihin. Mittailin verensokerin. Nappasin sokerinapin suuhun, sytyttelin
takkaan tulen. Marja-Leena laitteli aamuista palaa. Sitäpä nautimme ja joimme
kahvia. Sellainen liki nolla-keli – vähän puolella pakkasen. Oli sadellut lisää
lunta. Luin Jaakobin kirjettä. Marja-Leena luki hartauskirjasta kohdan.
Rukoilimme yhdessä erilaisten asioiden puolesta keittiön pöydän ääressä.
Rakastamme – ja haluamme rakastaa – Jumalaa, Jeesusta ja Pyhää Henkeä.
Sellaista ”matalaahan se profiili” on – verrattuna uskonsankareihin. Jumala
kuitenkin meidät tuntee. M-L otti tuhkat takasta – pitää itseään siistimpänä
ottajana kuin minä. Kantelin tuhkat tuohon ”menetettyyn metsikköön”, syvään metsätraktorin
renkaan jälkeen.
mennä huitelee vuoden ensimmäinen kuukausi – nopeasti. Nousimme samoihin
aikoihin. Mittailin verensokerin. Nappasin sokerinapin suuhun, sytyttelin
takkaan tulen. Marja-Leena laitteli aamuista palaa. Sitäpä nautimme ja joimme
kahvia. Sellainen liki nolla-keli – vähän puolella pakkasen. Oli sadellut lisää
lunta. Luin Jaakobin kirjettä. Marja-Leena luki hartauskirjasta kohdan.
Rukoilimme yhdessä erilaisten asioiden puolesta keittiön pöydän ääressä.
Rakastamme – ja haluamme rakastaa – Jumalaa, Jeesusta ja Pyhää Henkeä.
Sellaista ”matalaahan se profiili” on – verrattuna uskonsankareihin. Jumala
kuitenkin meidät tuntee. M-L otti tuhkat takasta – pitää itseään siistimpänä
ottajana kuin minä. Kantelin tuhkat tuohon ”menetettyyn metsikköön”, syvään metsätraktorin
renkaan jälkeen.
Lähdin pian
aamupalan jälkeen ruokailun jälkeiselle ”sokeripiikinestohiihtelylle” – eilen
hiihtelemääni ”menetetyn metsikön” lenkkiä hiihtelin pariin kertaan. Se kulkee
tässä talomme – siis vuokra-asuntomme – ympärillä. Aikaa siihen menee - kun
hissukseen raajojaan liikuttelee – n. 11 min. Lisäksi hiihtelin tätä ensin
tekemääni pihalatua, joka on lyhyt. 35 min. vain hiihtelin. Jatkoin lumitöillä
n. tunnin verran. Sellaista hiljaista ja rauhallista liikettä raikkaassa
talvisäässä. M-L meni torkkupeiton alle vielä nukkumaan ulkoiluni ajaksi. Jos
vain voitte, niin suosittelen liikkumista päivittäin!
aamupalan jälkeen ruokailun jälkeiselle ”sokeripiikinestohiihtelylle” – eilen
hiihtelemääni ”menetetyn metsikön” lenkkiä hiihtelin pariin kertaan. Se kulkee
tässä talomme – siis vuokra-asuntomme – ympärillä. Aikaa siihen menee - kun
hissukseen raajojaan liikuttelee – n. 11 min. Lisäksi hiihtelin tätä ensin
tekemääni pihalatua, joka on lyhyt. 35 min. vain hiihtelin. Jatkoin lumitöillä
n. tunnin verran. Sellaista hiljaista ja rauhallista liikettä raikkaassa
talvisäässä. M-L meni torkkupeiton alle vielä nukkumaan ulkoiluni ajaksi. Jos
vain voitte, niin suosittelen liikkumista päivittäin!
Käytin aikaa
Venäjäntyökuvioihin liittyen. Söimme hyvää VHH-ruokaa – uunissa paistettua
poronlihaa, parsakaalia, jotain sulatejuustoa, puolukoita, salaattia.
Venäjäntyökuvioihin liittyen. Söimme hyvää VHH-ruokaa – uunissa paistettua
poronlihaa, parsakaalia, jotain sulatejuustoa, puolukoita, salaattia.
Aloin
kirjoitella pientä vihkosta, joka on ollut sydämelläni vähän aikaa. M-L kävi
kylällä kauppa-asioilla.
kirjoitella pientä vihkosta, joka on ollut sydämelläni vähän aikaa. M-L kävi
kylällä kauppa-asioilla.
Kävimme
M-L:n kanssa ”happihypyllä” – ts. käveleskelimme hiljakseen Terhi-Marjalle.
Satoi lunta. Tuuleskeli. Pyörätiellä aika paksu kerros lunta. Daniel oli
kaveripojan kanssa ulkona hommissa – töissä sanoivat olevansa.
Ilmastointiputkia ison lumipallon sisään kaivoi Daniel. Muu perhe – isä, äiti
ja Emilia olivat sisällä. Emilialla siellä omat leikkinsä. Minulla oli mukana
tänään Petroskoista tullut kirje – se koski sitä kananmunakoteloa munineen,
jotka ottivat minulta pois viime reissulla Venäjän tullissa. En niitä yrittänyt
salakuljettaa. En vain tullut ajatelleeksi, ettei niitä saa viedä. En koettanut
niitä peittää. Pari kirjettä on tullut Petroskoista – ja tullissa allekirjoitin
ison määrän papereita. Denistä ja Terhi-Marjaa pyysin suomentelemaan, että mitä
kirjoittelevat. Paluumatkallakin käveleskelimme hiljakseen. Ei enää satanut –
ehkä lopussa hienosti. Yhteisestä laatikosta haimme Sampo-lehden paluumatkalla.
N. tunnin kävelimme takaisinpäin – n. 3.5 km. Denis tuli vielä käymään meillä –
haki niitä kananmuna-papereita, joita tullissa allekirjoitin, että päästään
jyvälle pitääkö mennä sen asian takia ihan Petroskoissa käymään. On se
monimutkaisentuntuinen juttu – ei uskoisi.
M-L:n kanssa ”happihypyllä” – ts. käveleskelimme hiljakseen Terhi-Marjalle.
Satoi lunta. Tuuleskeli. Pyörätiellä aika paksu kerros lunta. Daniel oli
kaveripojan kanssa ulkona hommissa – töissä sanoivat olevansa.
Ilmastointiputkia ison lumipallon sisään kaivoi Daniel. Muu perhe – isä, äiti
ja Emilia olivat sisällä. Emilialla siellä omat leikkinsä. Minulla oli mukana
tänään Petroskoista tullut kirje – se koski sitä kananmunakoteloa munineen,
jotka ottivat minulta pois viime reissulla Venäjän tullissa. En niitä yrittänyt
salakuljettaa. En vain tullut ajatelleeksi, ettei niitä saa viedä. En koettanut
niitä peittää. Pari kirjettä on tullut Petroskoista – ja tullissa allekirjoitin
ison määrän papereita. Denistä ja Terhi-Marjaa pyysin suomentelemaan, että mitä
kirjoittelevat. Paluumatkallakin käveleskelimme hiljakseen. Ei enää satanut –
ehkä lopussa hienosti. Yhteisestä laatikosta haimme Sampo-lehden paluumatkalla.
N. tunnin kävelimme takaisinpäin – n. 3.5 km. Denis tuli vielä käymään meillä –
haki niitä kananmuna-papereita, joita tullissa allekirjoitin, että päästään
jyvälle pitääkö mennä sen asian takia ihan Petroskoissa käymään. On se
monimutkaisentuntuinen juttu – ei uskoisi.
Söimme
iltapalaa ja joimme teetä – minä ”kuivattuheinä”-teetä.
iltapalaa ja joimme teetä – minä ”kuivattuheinä”-teetä.
Siunausta!
Ps. ”Mutta
hänelle, joka voi varjella teidät lankeamasta ja asettaa teidät nuhteettomina,
riemuitsevina, kirkkautensa eteen, hänelle, ainoalle Jumalalle ja meidän
pelastajallemme Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, hänelle kunnia,
majesteetti, voima, ja valta ennen kaikkia aikoja ja nyt ja iankaikkisesti!
Amen” (Juud. 1:24,25).
hänelle, joka voi varjella teidät lankeamasta ja asettaa teidät nuhteettomina,
riemuitsevina, kirkkautensa eteen, hänelle, ainoalle Jumalalle ja meidän
pelastajallemme Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, hänelle kunnia,
majesteetti, voima, ja valta ennen kaikkia aikoja ja nyt ja iankaikkisesti!
Amen” (Juud. 1:24,25).
7.1.
Heräilimme
samoihin aikoihin. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Pakkanen häipynyt –
joitakin asteita. Luin Jaakobin kirjettä. Marja-Leena luki hartauskirjasta
kohdan. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.
samoihin aikoihin. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Pakkanen häipynyt –
joitakin asteita. Luin Jaakobin kirjettä. Marja-Leena luki hartauskirjasta
kohdan. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.
Kävin
kylällä – mm. varasin alustavasti käyttöön Saarijärvi-salin helmikuulle.
kylällä – mm. varasin alustavasti käyttöön Saarijärvi-salin helmikuulle.
Söimme.
Joimme kahvia. Hetken kuluttua syömisestä lähdin hiihtelemää tunniksi tuota
omaa pihalatuani. Nopeasti alkoi hämärä tulemaan. Hiihtelin myös uuden –
pidemmän – ladun tuohon ”menetetyn metsikön” vitelikköön. ”Kerran miehenä,
kahiste lapsena”, sanoi minun äitini isälle.
Kantelin puita sisälle huomiseksi. Sittenpä lähdinkin jatkamaan
hapenottoa 8.3 km ”kävelynomaiselle” lenkille Tarvaalan suuntaan. Menopuolikas
8 min/km, paluu 7.49 min/km. Tuuleskeli ja vähän tuiskutti. Tullessa satelikin
lunta. Lämpötila nollassa. Palattuani köpöttelemästä poljeskelin kuntopyörää 15
min. – yli 8 km – jäykkyydellä 3 (1-10). M-L oli laittanut päivällistä, jota sitten syötiin – muikkuja, kalanmätiä,
jossa mm. kermaa, salaattia, kukkakaalimuussia, hyvää jälkiruokaa.
Joimme kahvia. Hetken kuluttua syömisestä lähdin hiihtelemää tunniksi tuota
omaa pihalatuani. Nopeasti alkoi hämärä tulemaan. Hiihtelin myös uuden –
pidemmän – ladun tuohon ”menetetyn metsikön” vitelikköön. ”Kerran miehenä,
kahiste lapsena”, sanoi minun äitini isälle.
Kantelin puita sisälle huomiseksi. Sittenpä lähdinkin jatkamaan
hapenottoa 8.3 km ”kävelynomaiselle” lenkille Tarvaalan suuntaan. Menopuolikas
8 min/km, paluu 7.49 min/km. Tuuleskeli ja vähän tuiskutti. Tullessa satelikin
lunta. Lämpötila nollassa. Palattuani köpöttelemästä poljeskelin kuntopyörää 15
min. – yli 8 km – jäykkyydellä 3 (1-10). M-L oli laittanut päivällistä, jota sitten syötiin – muikkuja, kalanmätiä,
jossa mm. kermaa, salaattia, kukkakaalimuussia, hyvää jälkiruokaa.
Ruuan
jälkeen ajelin helluntairukoushuoneelle rukousiltaan, joka oli
Israel-rukousilta. Turusen Mikan puheen jälkeen rukoilimme. Rautasaaren Kati
johteli iltaa. Matkalla käväisin kaupassa. 21 rukoilijaa. Palatessa 2 astetta
lämmintä. Tuuleskeli.
jälkeen ajelin helluntairukoushuoneelle rukousiltaan, joka oli
Israel-rukousilta. Turusen Mikan puheen jälkeen rukoilimme. Rautasaaren Kati
johteli iltaa. Matkalla käväisin kaupassa. 21 rukoilijaa. Palatessa 2 astetta
lämmintä. Tuuleskeli.
Joimme
teetä.
teetä.
Siunausta!
Ps. ”Autuas
se mies, joka Herraa pelkää ja suuresti halajaa hänen käskyjänsä! Hänen
jälkeläisensä tulevat voimallisiksi maassa, oikeamielisten suku tulee siunatuksi”
(Ps. 112:1,2).
se mies, joka Herraa pelkää ja suuresti halajaa hänen käskyjänsä! Hänen
jälkeläisensä tulevat voimallisiksi maassa, oikeamielisten suku tulee siunatuksi”
(Ps. 112:1,2).
6.1.
Loppiainen.
Mukava kun on taas pyhä. Herätessäni oli pakkasta yli 22 astetta. Taivas oli
sininen. Linnut söivät niin kuin aina ennenkin – orava on aina aamulla myös
ruokailemassa selkä köyryssä. Söin hyvän aamupalan – VHH, kuten on
tarkoitukseni kaikessa mitä suuhuni laitan – ja keittelin kahvit. Hain puita ja
sytyttelin takkaan tulen. Marja-Leena nousi myöhemmin. Aurinkokin paisteli
matalalta. Kaunis talvinen päivä. Luin Jaakobin kirjettä. M-L luki
hartauskirjasta paikan tälle päivälle. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän
ääressä.
Mukava kun on taas pyhä. Herätessäni oli pakkasta yli 22 astetta. Taivas oli
sininen. Linnut söivät niin kuin aina ennenkin – orava on aina aamulla myös
ruokailemassa selkä köyryssä. Söin hyvän aamupalan – VHH, kuten on
tarkoitukseni kaikessa mitä suuhuni laitan – ja keittelin kahvit. Hain puita ja
sytyttelin takkaan tulen. Marja-Leena nousi myöhemmin. Aurinkokin paisteli
matalalta. Kaunis talvinen päivä. Luin Jaakobin kirjettä. M-L luki
hartauskirjasta paikan tälle päivälle. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän
ääressä.
Lueskelin
kirjaa. Söimme hyvää ruokaa. Sen päälle piti vähän loikoilla. M-L teki
takansytykkeitä – kananmunakoteloista oli tehty ”ruusunnäköisiä luomuksia”,
joita hän kasteli sulatetussa steariinissa. Niitä tulikin iso ”rovio”.
kirjaa. Söimme hyvää ruokaa. Sen päälle piti vähän loikoilla. M-L teki
takansytykkeitä – kananmunakoteloista oli tehty ”ruusunnäköisiä luomuksia”,
joita hän kasteli sulatetussa steariinissa. Niitä tulikin iso ”rovio”.
17 jälkeen
menin hiihtelemään pihalatuani. Pakkasta oli liki 22 astetta. Oli
tunnelmallista ja mukavaa hiljakseen hiihdellä. Taivaalla tähdet – vähän
myöhemmin nousi sinne kirkas kuukin – lumiset puut, hämärä, jouluiset valot
talon etu- ja takapuolella, ikkunasta näkyvä joulukuusi kynttilöineen – ja muut
kyntteliköt ikkunoilla. Puolisen tuntia hiihtelin kun meille tuli vieraita –
omia: Terhi-Marja, Denis, Emilia ja Daniel. Lapset voimistelivat, polkivat
kuntopyörää ja tekivät vatsalihasliikkeitä. Joimme teetä ja glögiä. Kun
”Terhit” lähtivät, poljeskelin 19 jälkeen 2 h (120 min.) kuntopyörää - yli 41
km – hissukseen: 10 min. jäykkyydellä 1, 10 min. jäykkyydellä 2, 10 min.
jäykkyydellä 3, 10 min. jäykkyydellä 4, 10 min. jäykkyydellä 5, 10 min.
jäykkyydellä 6, 10 min. jäykkyydellä 7, 10 min. jäykkyydellä 8, 10 min.
jäykkyydellä 9, 10 min. jäykkyydellä 10, 10 min. jäykkyydellä 1 ja 10 min.
jäykkyydellä 2. Lueskelin polkiessani kirjaa. Aika meni nopeasti. Söin
iltapalaa ja join teetä – M-L:kin.
menin hiihtelemään pihalatuani. Pakkasta oli liki 22 astetta. Oli
tunnelmallista ja mukavaa hiljakseen hiihdellä. Taivaalla tähdet – vähän
myöhemmin nousi sinne kirkas kuukin – lumiset puut, hämärä, jouluiset valot
talon etu- ja takapuolella, ikkunasta näkyvä joulukuusi kynttilöineen – ja muut
kyntteliköt ikkunoilla. Puolisen tuntia hiihtelin kun meille tuli vieraita –
omia: Terhi-Marja, Denis, Emilia ja Daniel. Lapset voimistelivat, polkivat
kuntopyörää ja tekivät vatsalihasliikkeitä. Joimme teetä ja glögiä. Kun
”Terhit” lähtivät, poljeskelin 19 jälkeen 2 h (120 min.) kuntopyörää - yli 41
km – hissukseen: 10 min. jäykkyydellä 1, 10 min. jäykkyydellä 2, 10 min.
jäykkyydellä 3, 10 min. jäykkyydellä 4, 10 min. jäykkyydellä 5, 10 min.
jäykkyydellä 6, 10 min. jäykkyydellä 7, 10 min. jäykkyydellä 8, 10 min.
jäykkyydellä 9, 10 min. jäykkyydellä 10, 10 min. jäykkyydellä 1 ja 10 min.
jäykkyydellä 2. Lueskelin polkiessani kirjaa. Aika meni nopeasti. Söin
iltapalaa ja join teetä – M-L:kin.
Jotkut –
useat – ovat kyselleet, että miksi ei ole blogi-kirjoituksia tullut nettiin.
Eivätköhän ne pian tule – ”koko väli”, eli kaikille päiville on kirjoitukset
olemassa ja odottamassa. 22.12.14. on se viimeinen blogijuttu mikä on netissä.
useat – ovat kyselleet, että miksi ei ole blogi-kirjoituksia tullut nettiin.
Eivätköhän ne pian tule – ”koko väli”, eli kaikille päiville on kirjoitukset
olemassa ja odottamassa. 22.12.14. on se viimeinen blogijuttu mikä on netissä.
Siunausta!
5.1.
Pakkasaamu –
liki 15 astetta. Herättyäni söin aamupalaa ja join kahvia. Verensokeri oli
ennen syöntiä 5.4. Laitoin takkaan tulen. Luin Jaakobin kirjettä. Marja-Leena
luki hartauskirjasta paikan. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.
liki 15 astetta. Herättyäni söin aamupalaa ja join kahvia. Verensokeri oli
ennen syöntiä 5.4. Laitoin takkaan tulen. Luin Jaakobin kirjettä. Marja-Leena
luki hartauskirjasta paikan. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.
Denis,
Emilia ja Daniel kävivät. Denis haki moottorikelkkansa pihasta. Lasten kanssa
hiihtelimme pihalatuani – he vähän muuallakin. Hyvinhän se hiihto kävi. Joimme
kahvia –lapset muuta.
Emilia ja Daniel kävivät. Denis haki moottorikelkkansa pihasta. Lasten kanssa
hiihtelimme pihalatuani – he vähän muuallakin. Hyvinhän se hiihto kävi. Joimme
kahvia –lapset muuta.
Ilmoittelivat
kirjastosta, että varaamani kirjat ovat sinne tulleet. Kävin hakemassa.
kirjastosta, että varaamani kirjat ovat sinne tulleet. Kävin hakemassa.
Söimme.
Lueskelimme lainaamiani kirjoja.
Lueskelimme lainaamiani kirjoja.
Poljeskelin
60 min. kuntopyörää – n. 20 km – jäykkyydellä 6 (1-10).
60 min. kuntopyörää – n. 20 km – jäykkyydellä 6 (1-10).
Iltapalaa.
Pakkasta 20 astetta ja rapiat.
Pakkasta 20 astetta ja rapiat.
Siunausta!
Ps. ”Silloin
Jeesus seisahtui ja kutsui heidät tykönsä ja sanoi: Mitä tahdotte, että minä
teille tekisin? He sanoivat hänelle: Herra, että meidän silmämme aukenisivat.
Niin Jeesuksen tuli heitä sääli, ja hän kosketti heidän silmiänsä, ja kohta he
saivat näkönsä ja seurasivat häntä” (Matt. 20:32-34).
Jeesus seisahtui ja kutsui heidät tykönsä ja sanoi: Mitä tahdotte, että minä
teille tekisin? He sanoivat hänelle: Herra, että meidän silmämme aukenisivat.
Niin Jeesuksen tuli heitä sääli, ja hän kosketti heidän silmiänsä, ja kohta he
saivat näkönsä ja seurasivat häntä” (Matt. 20:32-34).
4.1.
Herättyämme
söimme aamupalaa ja joimme kahvia – Marja-Leena oli noussut ennen minua, hän
kun laitteli tarjoiluja vientikuntoon. Luin Jaakobin kirjettä. Hiukan oli
tullut lunta. Pakkasta yli 5 astetta.
söimme aamupalaa ja joimme kahvia – Marja-Leena oli noussut ennen minua, hän
kun laitteli tarjoiluja vientikuntoon. Luin Jaakobin kirjettä. Hiukan oli
tullut lunta. Pakkasta yli 5 astetta.
10:ksi
ajelimme helluntairukoushuoneelle – M-L tarjoilutarvikkeiden kanssa
järjestelemään päivän lähetyskahveja Mannin Eijan kanssa, minä 10:n
rukoushetkeen ennen kokouksen alkua. 11 rukoilijaa. Hyvä hetki. Klo 11 alkoi
KUNNIA ON HERRAN -tapahtuman viimeinen tilaisuus. Riihisen Arto johteli.
Rautasaaren Kati käytti alussa puheenvuoron. Lauloimme yhteislauluja Riihisen
Inkerin ja Eljaksen johdolla. Vietimme ehtoollista. Veilon Markku puhui
otsikolla: Syntynyt hyödylliseksi. Selkeä, voimakas, saarna. Lopussa rukouspalvelua.
Eljas johteli ylistyslauluihin kitaran kanssa. Alakerrassa oli pyhäkoulu. En
jäänyt lähetyskahveille, vaan ajelin kotiin. Laitoin kukkakaalit höyrystimessä
kypsymään, kun odottelimme Timoa perheineen syömään. Hiihtelin muutaman kiekan
lyhyellä kotiladullani. Työntelin lumet pois tieltä. Laitoin tulen takkaan. M-L
soitteli hakemaan rukoushuoneelta kahvitusjutun päätteeksi. Kävin hakemassa.
Hän jatkoi ruuan valmistamista.
ajelimme helluntairukoushuoneelle – M-L tarjoilutarvikkeiden kanssa
järjestelemään päivän lähetyskahveja Mannin Eijan kanssa, minä 10:n
rukoushetkeen ennen kokouksen alkua. 11 rukoilijaa. Hyvä hetki. Klo 11 alkoi
KUNNIA ON HERRAN -tapahtuman viimeinen tilaisuus. Riihisen Arto johteli.
Rautasaaren Kati käytti alussa puheenvuoron. Lauloimme yhteislauluja Riihisen
Inkerin ja Eljaksen johdolla. Vietimme ehtoollista. Veilon Markku puhui
otsikolla: Syntynyt hyödylliseksi. Selkeä, voimakas, saarna. Lopussa rukouspalvelua.
Eljas johteli ylistyslauluihin kitaran kanssa. Alakerrassa oli pyhäkoulu. En
jäänyt lähetyskahveille, vaan ajelin kotiin. Laitoin kukkakaalit höyrystimessä
kypsymään, kun odottelimme Timoa perheineen syömään. Hiihtelin muutaman kiekan
lyhyellä kotiladullani. Työntelin lumet pois tieltä. Laitoin tulen takkaan. M-L
soitteli hakemaan rukoushuoneelta kahvitusjutun päätteeksi. Kävin hakemassa.
Hän jatkoi ruuan valmistamista.
Tultuamme
kotiin, lähdin 8.3 km ”kävlynomaisellejuoksulenkille” Tarvaalan suuntaan. Alkoi
jo pimetä. Menopuolikkaan menin n. 7.05 min/km, paluupuolikkaan 6.53 min/km.
Tuulikin jossain kohdassa aikalailla piposta läpi. Pakkasta 6-7 astetta.
Noususuunnassa. Menomatkalla ajelivat ”Timot” meille päin. Pianpa sitten
istuimmekin ruokapöytään syömään hyvää ruokaa – kukkakaalimuusia (sekoittimella
tehty muusiksi, sekaan kermaa ja voita), poronkäristystä,
punajuuri-omenasalaattia (en tiedä oliko muuta seassa, puolukkaa, salaattia,
jälkiruuaksi mansikka, mustikka rahkaa. Tuli syödyksi liikaa, koska kaikki oli
niin hyvää. Laitoin saunan lämmite.
kotiin, lähdin 8.3 km ”kävlynomaisellejuoksulenkille” Tarvaalan suuntaan. Alkoi
jo pimetä. Menopuolikkaan menin n. 7.05 min/km, paluupuolikkaan 6.53 min/km.
Tuulikin jossain kohdassa aikalailla piposta läpi. Pakkasta 6-7 astetta.
Noususuunnassa. Menomatkalla ajelivat ”Timot” meille päin. Pianpa sitten
istuimmekin ruokapöytään syömään hyvää ruokaa – kukkakaalimuusia (sekoittimella
tehty muusiksi, sekaan kermaa ja voita), poronkäristystä,
punajuuri-omenasalaattia (en tiedä oliko muuta seassa, puolukkaa, salaattia,
jälkiruuaksi mansikka, mustikka rahkaa. Tuli syödyksi liikaa, koska kaikki oli
niin hyvää. Laitoin saunan lämmite.
Menimme
lasten kanssa vähän hiihtämään ulos – hiihdimme lyhyttä kotilatua. Lapset
lähtivät hiihtämään tuon kilometrin lenkin tien reunaa pitkin. Terhi-Marja,
Denis, Emilia ja Daniel saapuivat Venäjältä. Pistäytyivät meillä. Lapset eivät
näkyneet olleenväsyneitä, vanhemmat taisivat olla. Lähtivätkin pian kotiin unia
odottelemaan. Menimme Timon kanssa ottamaan löylyt kuumaan saunaan.
lasten kanssa vähän hiihtämään ulos – hiihdimme lyhyttä kotilatua. Lapset
lähtivät hiihtämään tuon kilometrin lenkin tien reunaa pitkin. Terhi-Marja,
Denis, Emilia ja Daniel saapuivat Venäjältä. Pistäytyivät meillä. Lapset eivät
näkyneet olleenväsyneitä, vanhemmat taisivat olla. Lähtivätkin pian kotiin unia
odottelemaan. Menimme Timon kanssa ottamaan löylyt kuumaan saunaan.
Joimme
kahvia. Sen jälkeen ”Timiot” lähtivät kotiin.
kahvia. Sen jälkeen ”Timiot” lähtivät kotiin.
Siunausta!
Ps. ”Jeesus
Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti” (Hebr. 13:8).
Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti” (Hebr. 13:8).
3.1.
Lämpöasteita
oli tänäkin aamuna. Lunta oli tullut lisää. Puut ja pensaat olivat paksuhkon
lumikerroksen peitossa. Se oli kaunis näky. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia.
Luin Jaakobin kirjettä. Marja-Leena luki hartauskirjasta paikan. Rukoilimme
yhdessä keittiön pöydän ääressä. Lauantai. Se tuntuu jotenkin niin leppoisalta.
oli tänäkin aamuna. Lunta oli tullut lisää. Puut ja pensaat olivat paksuhkon
lumikerroksen peitossa. Se oli kaunis näky. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia.
Luin Jaakobin kirjettä. Marja-Leena luki hartauskirjasta paikan. Rukoilimme
yhdessä keittiön pöydän ääressä. Lauantai. Se tuntuu jotenkin niin leppoisalta.
M-L leipoi
huomisia lähetystarjoiluja varten. M-L keitti hernekeiton kinkun lopusta. Se
maistui kyllä niin hyvälle, että.. – ja kun vielä suolakin oli niin sopiva
minulle.
huomisia lähetystarjoiluja varten. M-L keitti hernekeiton kinkun lopusta. Se
maistui kyllä niin hyvälle, että.. – ja kun vielä suolakin oli niin sopiva
minulle.
Hiihtelin
puoli tuntia omaa pihalatua pitkin. Työntelin märkää lunta tunnin verran. Sinä
aikana M-L lähti kylälle kauppa-asioille. Sytyttelin takkaan tulen.
puoli tuntia omaa pihalatua pitkin. Työntelin märkää lunta tunnin verran. Sinä
aikana M-L lähti kylälle kauppa-asioille. Sytyttelin takkaan tulen.
Lähdin 8.3
km ”kävelynomaiselle”, hiljaiselle lenkille Tarvaalan suuntaan. Vähän sateli
luntakin. Tuuleskeli. Tuiskutti. Lenkin jälkeen laitoin saunan lämmite. Pian se
oli kuuma saunottavaksi. M-L laitteli huomisia ruokia.
km ”kävelynomaiselle”, hiljaiselle lenkille Tarvaalan suuntaan. Vähän sateli
luntakin. Tuuleskeli. Tuiskutti. Lenkin jälkeen laitoin saunan lämmite. Pian se
oli kuuma saunottavaksi. M-L laitteli huomisia ruokia.
19:ksi
ajelimme kylälle, työväentalolle, KUNNIA ON HERRAN -iltaan – toinen ilta siinä
tapahtumassa. Turusen Mika johteli. Vaimonsa Ann-Niina rukoili. Äänekosken
ylistysryhmä johteli ylistykseen. Veilon Teija puhui. Ylistysryhmä. Veilon
Markku puhui ja johteli rukouspalveluun. Lopussa kävin esillä minäkin.
Kahvitarjoilu lopuksi oli Majakan työn tukemiseen. Uskon, että tapahtuman
talouskin menee ihan hyvin. Kaikkihan perustuu vapaaehtoisiin anteihin.
ajelimme kylälle, työväentalolle, KUNNIA ON HERRAN -iltaan – toinen ilta siinä
tapahtumassa. Turusen Mika johteli. Vaimonsa Ann-Niina rukoili. Äänekosken
ylistysryhmä johteli ylistykseen. Veilon Teija puhui. Ylistysryhmä. Veilon
Markku puhui ja johteli rukouspalveluun. Lopussa kävin esillä minäkin.
Kahvitarjoilu lopuksi oli Majakan työn tukemiseen. Uskon, että tapahtuman
talouskin menee ihan hyvin. Kaikkihan perustuu vapaaehtoisiin anteihin.
Palattuamme
kotiin jatkoi M-L tarjoilujenlaittohommiaan. Sää mennyt pakkasen puolelle jo 4
astetta kun tulimme kotiin.
kotiin jatkoi M-L tarjoilujenlaittohommiaan. Sää mennyt pakkasen puolelle jo 4
astetta kun tulimme kotiin.
Muutamat
ihmiset ovat kyselleet, että miksi ei ole ollut blogi-kirjoituksiani nyt vähään
aikaan. Jokainen päivä on kyllä kirjoitettu. Varmaan ne aikanaan tulevat
luettavaksi – minä en nyt voi paljon asiaan vaikuttaa.
ihmiset ovat kyselleet, että miksi ei ole ollut blogi-kirjoituksiani nyt vähään
aikaan. Jokainen päivä on kyllä kirjoitettu. Varmaan ne aikanaan tulevat
luettavaksi – minä en nyt voi paljon asiaan vaikuttaa.
Siunausta!
Ps. ”Ja he
tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä,
sen mukaan mitä Henki heille puhuttavaksi antoi” (Apost. teot 2:4).
tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä,
sen mukaan mitä Henki heille puhuttavaksi antoi” (Apost. teot 2:4).
2.1.
Harmaa
päivä. Joku lämpöaste. Noustuani laitoin aamupalaa ja keittelin kahvit. Luin
Jaakobin kirjettä. Marja-Leena luki hartauskirjasta tälle päivälle tarkoitetun.
Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. Velimies soitteli kotipitäjästä.
päivä. Joku lämpöaste. Noustuani laitoin aamupalaa ja keittelin kahvit. Luin
Jaakobin kirjettä. Marja-Leena luki hartauskirjasta tälle päivälle tarkoitetun.
Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. Velimies soitteli kotipitäjästä.
M-L kävi
kylällä kauppa-asioilla. Minä samaan aikaan 8.3 km ”kävelynomaisella” lenkillä
Tarvaalan suunnassa. Sohjoista. Menopuolikkaalla satoi sakeasti lunta.
kylällä kauppa-asioilla. Minä samaan aikaan 8.3 km ”kävelynomaisella” lenkillä
Tarvaalan suunnassa. Sohjoista. Menopuolikkaalla satoi sakeasti lunta.
Palattuani
lenkiltä lähdinkin 15:ksi kylälle, työväentalolle. Lakosen Kari, joka vastasi
illan äänentoistosta, saapui pian myös. Lampisen Janne toi rukoushuoneelta
rummut, yms. Vidgrenin Marja, joka vastasi tarjoilusta, saapui pian myös. 18
maissa saapui vieraileva musiikkiryhmä. Pianpa myös vierailevat puhujat –
Veilon Markku ja Teija. Kävin hakemassa M-L:n kotoa kokoukseen. Hän oli
lämmitellyt takkaa ja laitellut ruokaa – jota en ennättänyt syödä ennen
lähtöäni – jotain otin kevyesti. Rukoilimme ennen tilaisuuden alkua
vastuunkantajien kanssa sivuhuoneessa. KUNNIA ON HERRAN! Herätys-, ylistys- ja
rukouspalveluilta alkoi klo 19. Johtelin sen. Alkupuheenvuoroni jälkeen johteli
Turusen Mika meitä rukoukseen. Sitten johteli Veijo Heinonen & Soivakka
meitä lauluihin. Hyvä orkesteri, jossa oli harmonikkakin. Kutsuin työväentalon
talonmiehen eteen ja annoin hänelle lahjan – kiitokseksi ystävällisyydestä ja
alttiista palvelusta, sekä siunauksen toivotukseksi uudelle vuodelle. Teija
Veilo puhui. Rukoilimme Lahtelan Samulin johdolla kirjoitettujen rukousaiheiden
puolesta. Tärkeä osio. Tein ilmoituksia tulevista tilaisuuksista. Marja
ilmoitteli kahvitarjoilusta ja kutsui ihmisiä kahville. Hänellä oli tänään
syntymäpäivä – en tiennyt sitä etukäteen. Lauloimme koko väki onnittelulaulun.
Musiikkiryhmä johdatteli meitä lauluihin. Ensimmäisen laulun aikana kannettiin
vapaaehtoinen rahalahja tapahtuman kuluihin. Veilon Markku puhui ja johdatteli
rukouspalveluun. Sana oli voimakas. Rukouspalvelun aikana musiikkiryhmä johteli
lauluihin. Sittenpä olikin kahvitarjoilua Israel-työn hyväksi – Israelin
Pelastuksen Shofar-järjestön kautta. Tällä kertaa oli Sali täysi väkeä
kokouksessa. Huomenna KUNNIA ON HERRAN
-tapahtuma jatkuu klo 19 työväentalolla. Sunnuntain klo 11 helluntaiseurakunnan
rukoushuoneella, Matinkuja 1. Markku ja Teija Veilo ovat mukana kaikissa
tilaisuuksissa. Sydämellinen kiitos kaikille tämän illan kokousvastuissa
olleille – tavalla, taikka toisella!
lenkiltä lähdinkin 15:ksi kylälle, työväentalolle. Lakosen Kari, joka vastasi
illan äänentoistosta, saapui pian myös. Lampisen Janne toi rukoushuoneelta
rummut, yms. Vidgrenin Marja, joka vastasi tarjoilusta, saapui pian myös. 18
maissa saapui vieraileva musiikkiryhmä. Pianpa myös vierailevat puhujat –
Veilon Markku ja Teija. Kävin hakemassa M-L:n kotoa kokoukseen. Hän oli
lämmitellyt takkaa ja laitellut ruokaa – jota en ennättänyt syödä ennen
lähtöäni – jotain otin kevyesti. Rukoilimme ennen tilaisuuden alkua
vastuunkantajien kanssa sivuhuoneessa. KUNNIA ON HERRAN! Herätys-, ylistys- ja
rukouspalveluilta alkoi klo 19. Johtelin sen. Alkupuheenvuoroni jälkeen johteli
Turusen Mika meitä rukoukseen. Sitten johteli Veijo Heinonen & Soivakka
meitä lauluihin. Hyvä orkesteri, jossa oli harmonikkakin. Kutsuin työväentalon
talonmiehen eteen ja annoin hänelle lahjan – kiitokseksi ystävällisyydestä ja
alttiista palvelusta, sekä siunauksen toivotukseksi uudelle vuodelle. Teija
Veilo puhui. Rukoilimme Lahtelan Samulin johdolla kirjoitettujen rukousaiheiden
puolesta. Tärkeä osio. Tein ilmoituksia tulevista tilaisuuksista. Marja
ilmoitteli kahvitarjoilusta ja kutsui ihmisiä kahville. Hänellä oli tänään
syntymäpäivä – en tiennyt sitä etukäteen. Lauloimme koko väki onnittelulaulun.
Musiikkiryhmä johdatteli meitä lauluihin. Ensimmäisen laulun aikana kannettiin
vapaaehtoinen rahalahja tapahtuman kuluihin. Veilon Markku puhui ja johdatteli
rukouspalveluun. Sana oli voimakas. Rukouspalvelun aikana musiikkiryhmä johteli
lauluihin. Sittenpä olikin kahvitarjoilua Israel-työn hyväksi – Israelin
Pelastuksen Shofar-järjestön kautta. Tällä kertaa oli Sali täysi väkeä
kokouksessa. Huomenna KUNNIA ON HERRAN
-tapahtuma jatkuu klo 19 työväentalolla. Sunnuntain klo 11 helluntaiseurakunnan
rukoushuoneella, Matinkuja 1. Markku ja Teija Veilo ovat mukana kaikissa
tilaisuuksissa. Sydämellinen kiitos kaikille tämän illan kokousvastuissa
olleille – tavalla, taikka toisella!
Siunausta!
Ps. ”Sinä
olet minun suojani ja kilpeni. Sinun sanaasi minä panen toivoni” (Ps.119:114).
olet minun suojani ja kilpeni. Sinun sanaasi minä panen toivoni” (Ps.119:114).
Palattuani
kotiin, söin vähän päivällistä – vaikka klo oli jo yli 23. Timo, Pia, Miro ja
Milenakin olivat kokouksessa. Käväisivät meillä, kun toivat mummiskan kotiin –
minä olin silloin vielä työviksellä.
kotiin, söin vähän päivällistä – vaikka klo oli jo yli 23. Timo, Pia, Miro ja
Milenakin olivat kokouksessa. Käväisivät meillä, kun toivat mummiskan kotiin –
minä olin silloin vielä työviksellä.
1.1.
Siitäpä se
lähti purkautumaan – tämäkin vuosi. Aamusella herättyäni, verensokerit
mitattuani ja sokerilääkkeen otettuani, painuin takaisin sänkyyn – tulihan sitä
uudenvuoden aaton johdosta valvottua ”pienelle tunnille”. Jos veteli unia
pitkään Marja-Leenakin, niin vielä pidempään minä – en edes kehtaa sanoa kuinka
kauan. Toisaalta, kenellepä siitä tiliä pitäisi tehdäkään. Noustuamme joimme
kahvia ja otimme jotakin suuhumme.
lähti purkautumaan – tämäkin vuosi. Aamusella herättyäni, verensokerit
mitattuani ja sokerilääkkeen otettuani, painuin takaisin sänkyyn – tulihan sitä
uudenvuoden aaton johdosta valvottua ”pienelle tunnille”. Jos veteli unia
pitkään Marja-Leenakin, niin vielä pidempään minä – en edes kehtaa sanoa kuinka
kauan. Toisaalta, kenellepä siitä tiliä pitäisi tehdäkään. Noustuamme joimme
kahvia ja otimme jotakin suuhumme.
15 lähdimme
ja teimme n. tunnin hiljaisen kävelylenkin Tarvaalan suunnassa. Tarvittiin
nastalenkkareita. M-L:lla sellaiset kenkien alle laitettavat. Mukava saada
happea ja vähän liikutella niveliään. Eipä se pitkä tuo harmaan päivän
”vaaleampi osuus” tänäänkään ollut. Mukavia minusta sellaiset päivät. Sisällä
ja ulkona erilaiset ”keinovalot” mukavasti luovat tunnelmaa. Lämmintä 2-3
astetta. Ennen lenkkiä ja sen jälkeen tiputtelin alas räystäiltä riippuvia
lumi. Kannoin puita sisälle ja raapaisin tulen takkaan.
ja teimme n. tunnin hiljaisen kävelylenkin Tarvaalan suunnassa. Tarvittiin
nastalenkkareita. M-L:lla sellaiset kenkien alle laitettavat. Mukava saada
happea ja vähän liikutella niveliään. Eipä se pitkä tuo harmaan päivän
”vaaleampi osuus” tänäänkään ollut. Mukavia minusta sellaiset päivät. Sisällä
ja ulkona erilaiset ”keinovalot” mukavasti luovat tunnelmaa. Lämmintä 2-3
astetta. Ennen lenkkiä ja sen jälkeen tiputtelin alas räystäiltä riippuvia
lumi. Kannoin puita sisälle ja raapaisin tulen takkaan.
Poljeskelin
lenkin jälkeen 45 min. kuntopyörää – 16-17 km – jäykkyydellä 6 (1-10). Söimme
M-L:n laittamat erinomaisen hyvät VHH -ruuat jälkiruokineen. Tiskattuani –
sellaisiakin ihmeitä tapahtuu – poljin 10 min. kuntopyörää – jäykkyydellä 6.
Katsoimme netin kautta TV7:n ohjelmaa Ana Paulan ylistyskonsertista, Brasiliasta.
Poljeskelin vielä 15 min. kuntopyörää – jäykkyydellä 6, jonka jälkeen kävimme
saunassa. Katselimme ja kuuntelimme myös TV7:sta Martti Ojareksen lukeman
profetian – näyn – Suomen kansalle. Vain vahvisti omassa mielessäni olleita
ajatuksia.
lenkin jälkeen 45 min. kuntopyörää – 16-17 km – jäykkyydellä 6 (1-10). Söimme
M-L:n laittamat erinomaisen hyvät VHH -ruuat jälkiruokineen. Tiskattuani –
sellaisiakin ihmeitä tapahtuu – poljin 10 min. kuntopyörää – jäykkyydellä 6.
Katsoimme netin kautta TV7:n ohjelmaa Ana Paulan ylistyskonsertista, Brasiliasta.
Poljeskelin vielä 15 min. kuntopyörää – jäykkyydellä 6, jonka jälkeen kävimme
saunassa. Katselimme ja kuuntelimme myös TV7:sta Martti Ojareksen lukeman
profetian – näyn – Suomen kansalle. Vain vahvisti omassa mielessäni olleita
ajatuksia.
Söimme iltapalaa
ja joimme teetä – minä tavallista.
ja joimme teetä – minä tavallista.
Siunausta!
Ps. ”Kun
minä katselen sinun taivastasi, sinun sormiesi tekoa, kuuta ja tähtiä, jotka
sinä olet luonut, niin mikä on ihminen, että sinä häntä muistat, tai
ihmislapsi, että pidät hänestä huolen?Ja kuitenkin sinä teit hänestä lähes
jumal´olennon, sinä seppelöitsit hänet kunnialla ja kirkkaudella: panit hänet
hallitsemaan kättesi tekoja, asetit kaikki hänen jalkainsa alle: lampaat ja
karjan, ne kaikki, niin myös metsän eläimet, taivaan linnut ja meren kalat ja
kaiken, mikä maan polkuja kulkee. Herra, meidän Herramme, kuinka korkea onkaan
sinun nimesi kaikessa maassa!” (Ps. 8:4-10).
minä katselen sinun taivastasi, sinun sormiesi tekoa, kuuta ja tähtiä, jotka
sinä olet luonut, niin mikä on ihminen, että sinä häntä muistat, tai
ihmislapsi, että pidät hänestä huolen?Ja kuitenkin sinä teit hänestä lähes
jumal´olennon, sinä seppelöitsit hänet kunnialla ja kirkkaudella: panit hänet
hallitsemaan kättesi tekoja, asetit kaikki hänen jalkainsa alle: lampaat ja
karjan, ne kaikki, niin myös metsän eläimet, taivaan linnut ja meren kalat ja
kaiken, mikä maan polkuja kulkee. Herra, meidän Herramme, kuinka korkea onkaan
sinun nimesi kaikessa maassa!” (Ps. 8:4-10).
