MARRASKUU 2013

30.11. 

Hyvissäajoin nousin. Pakkanen. Taivas kirkkaasti tähdessä ja kuunsirppi näkyi ohuen pilven takaa. Puut kauniisti kuurassa - vai huurteessa. Lueskelin otsalampun valossa Jeremian kirjaa. Valmistauduin päivän tilaisuuteen. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia/teetä. Lähetin tekstiviestillä synttärionnittelut yhdelle lapsenlapselle. Kävimme hakemassa autolla vettä yleisestä vedenottopaikasta. Haimme myös vähän polttoainetta autoon. En täyteen ottanut, kun sen pakkasensietävyys ei ollut korkea. Söimme ja joimme teetä/kahvia. Kävin hakemassa Nina-babuskan kokoukseen. Samalla haimme kaupasta ehtoollisviiniksi sopivaa mehua. 15 maissa pidimme ehtoolliskokouksen. Puhuin. Osallistuimme ehtoolliseen. Rukoilimme. Jussi johti rukoukseen. Siunasimme edellisellä matkalla kastamamme "Maassan" seurakuntaan. Joimme kaikki teetä/kahvia. Kävin viemässä Nina-babuskan kotiin. Sen jälkeen "Maassan". Kävimme myös kaupassa. Etsin määrätynlaisia karamellejä tuliaisiksi vietäväksi lapsien perheille ja rakkaalle vaimolleni Marralle - no, ovathan net nuot edellisetkin rakhaita - ja nämä tuliaiset saa heti vaikkei olisi ollut kilttikään (humor). Sellaisia karkkeja ei löytynyt joita etsin, mutta jotakin kuiten. Illan mittaan vielä söimme iltapalaa ja joimme teetä/kahvia. Huomenna ajelemme - jHs - Kiestinkiin, jossa on kokous klo 10. Sieltä Tungojärvelle, jossa on tilaisuus klo 13. Teroltakin tuli tänään tekstari. Mukava kuulla heidän perheen touhuista - ja olihan sitä ollut pelireissua - futsalia - Suomenlinnaa, eläintarhaa. Siunausta!



29.11. 

Se oli pakkasaamu heräillessämme Tsupan rukoushuone-talossa. Taivaalla kiiluivat kirkkaat tähdet ja loisti pienenevä kuun sirppi. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia/teetä. Luin Jeremian kirjaa. Kävin hakemassa "Seenjan" sairaalalta syömään luoksemme. Pidimme aamurukoushetken - 7 henkeä - jossa puhuin vähän aluksi ja rukoilimme yhdessä. Vein "Seenjan" takaisin sairaalalle. Jussi lämmitteli uunia. Valmistauduin illan kokoukseen. Kävin hakemassa Nina-babuskan kokoukseen, jonka pidimme klo 19 rukoushuoneella. Jussi puhui. Minä puhuin. Vein Nina-babuskan kotiin. Taivaalla kirkas kuunsirppi ja tähdet. Kiristyvä pakkanen. Söimme iltapalaa ja joimme teetä. Meillä oli tarkoitus käydä keskiviikkona myös Louhen sairaalassa, mutta siellä oli palotarkastus. Siunausta!



28.11. 

Tämä aamu valkeni Louhessa, rukoushuoneen alakerran "bunkkerissa", jossa Jussin kanssa nukuimme. Luin Jeremian kirjaa. Söimme Stanislavin perheessä yläkerrassa aamupalaa ja joimme aamukahvia. Rukoilimme heidän kanssaan ja sitten lähdimme liikenteeseen. Oli satanut lunta. Ensin kävimme Louhessa pankissa vaihtamassa rahaa. Yhdelle miehelle sain antaa hengellistä luettavaa. Jatkoimme Tsupaan, jossa menimme rukoushuoneelle. Natasha ja Galina odottivat meitä. Ensimmäiseksi haimme vettä autolla yleisestä vedenottopaikasta. Yhdelle samaan aikaan vettä hakevalle miehelle annoin hengellistä luettavaa. Söimme. Lähdimme heti yhteen kotiin rukoilemaan pienen lapsen sairauden puolesta. Sieltä menimme Annan, Valentinan ja Jussin kanssa Tsupan sairaalaan. Jätimme sinnekin hengellistä luettavaa. Palattuamme rukoushuoneelle, söimme ja joimme teetä - kuten aina ruuan päälle. Kävin hakemassa autolla Nina-babuskan autolla kokoukseen, joka alkoi klo 19. Puhuin. Jussi puhui. Rukoilimme. Kun lopussa rukoilimme Tsupan ihmisten puolesta ja vastustimme Jeesuksen nimessä kaikkea pimeyden valtaa täällä, julistaen Jeesuksen voittoa ja saatanan häviötä, menivät aamenen sanottuamme sähköt pois - muutkin talot olivat pimeänä. Sähköt palasivat ollessani viemässä babuska-Ninaa kotiin. Kova ja kylmä tuuli. Söimme iltapalaa ja joimme teetä. Tuli viesti Nikolta, Saarijärveltä - pyysi puhumaan 29.12.klo 16 helluntaiseurakuntaan - kotiseurakuntaan - Saarijärvelle. Siunausta!



27.11. 

Tungojärven rukoushuoneen yläkerrassa valkeni tämäkin aamu. Lunta oli satanut. Illalla tuiskutti. Jussin kanssa eilen illalla vielä rukoilimme ennen nukkumaanmenoa. Herättyäni luin Jeremian kirjaa ja keittelin kattilakahvit. Söimme aamupalaa. Luimme vähän Raamattua ja rukoilimme yhdessä. Kävin 10.5 km "juoksuhissuttelulenkillä" Kalevalan tien suunnassa. Menopuolikkaan menin yli 8 min/km - tie ei ollut vielä aurattu. Tulopuolikkaalla meni alle 8 min/km - tie oli aurattu. Lähtiessäni lenkille ajattelin, että kunpa voisin antaa hengellistä luettavaa miehelle, joka taluttaa aina koiraa samalla suunnalla. Tunsin kehotusta ottaa luettavaa mukaan. Vanha mies tulikin vastaan. Sain antaa luettavaa ja vaihtaa jonkun sanan. Paluumatkalla oli tienvarressa äkäinen koira. Piti huolta autiolla tiellä isäntänsä autosta - joka oli mennyt ilmeisesti pilkille. Pian tuli vastaan pyörällä pilkille menevä mies - mukanaan 12 eri rotuisen koiran tokka - lauma. Kävimme Valerilla ja Galinalla syömässä - ja juomassa teet päälle. Rukoilimme. Kasailimme kimpsumme ja lähdimme 15.45 Louheen. Kokous oli rukoushuoneella klo 18. Puhuin. Jussi puhui. Rukouspalveluakin oli. Tilaisuuden jälkeen menimme iltapalalle Stanislavin puolelle. Majapaikka oli minulla ja Jussilla rukoushuoneen alakerrassa, Valentina-tulkilla yläkerrassa. Sauna oli kuumana - seinän takana. Mukava saunoa - vaikka lenkin jälkeen "kylmävesimärkäpyyhepesun" suoritinkin. huuhdella lenkkivaatteitakin. Sää lauhtunut - kosteaa lunta satoi. Siunausta!



26.11. 

Täällähän sitä - Tungojärven rukoushuoneen yläkerrassa - Jussin ja tulkki-Valjan kanssa heräiltiin. Kun aamulla pihanperällä kävi, oli taivaalla pienenevä, kirkas kuu ja runsaasti tuikkivia tähtiä. Sen alla luminen metsä ja maisema. Kaunista. Joku sanoi, että olisi ollut parikymmentä astetta pakkasta - ei tuntunut siltä. Luin Jeremian kirjaa. Keittelin kattilakahvit. Söimme aamupalaa. Luimme yhdessä Raamattua ja rukoilimme. Kävin aamupäivällä 10.5 km "juoksuhissuttelulenkillä" Kalevalaan menevän tiensuunnassa. Menopuolikas 7.36 min/km. Tulopuolikas 6.56 min/km. Taaskin aurinko paistoi matalalta tien toisella puolella olevien puiden latvoihin ja soiden taakse. Veti "näävelin" jäähän. Valentina laittoi ruokaa. Söimme. Joimme kahvia/teetä. Kävimme Iialla ja Alekseilla. Luin Raamatun paikan. Puhuin sen johdolla. Rukoilimme Iian sairauden puolesta - ja muutenkin. 16.30 maissa lähdimme ajelemaan - me kolme - Valeri 2:n ja Olesjan kanssa Kiestingin rukoushuoneelle, jossa oli kokous klo 18. Puhuin. Jussi puhui. Tilaisuuden jälkeen lähdimme Tungojärvelle. Seurakuntalaisia tuli kyydissämme kotiinsa Kiestingissä. Söimme palattuamme iltapalaa ja joimme teetä. Siunausta!


25.11. 

Heräsimme hyvissä ajoin Tungojärven rukoushuoneen yläkerrassa - Valentina, Jussi ja minä. Keittelin kattilakahvit. Luin Jeremian kirjaa. Ulkona tähtinen taivas, kuutamo ja pikkupakkanen. Söimme aamupalaa. Luimme Raamattua ja rukoilimme yhdessä. Kävin aamupäivällä 10.5 km "juoksuhissuttelulenkillä" Kalevalan suuntaan menevällä tiellä. Menopuolikkaan 7.44 min/km ja paluupuolikkaan 7.01 min/km. Aurinko paistoi matalalta valaisten puiden latvaosat tien toiselta laidalta. Kaunista. Muuttui pilvisemmäksi selkeäksi lenkin jälkeen. Kävin märkäpyyhepesulla. Laittelimme ruokaa. Söimme. Ennen 15.30 lähdimme ajelemaan naapurikylään Sofpporokiin. Siellä meillä oli tilaisuus klo 16 kulttuuritalolla. Jussi puhui, Valentina todisti ja minä puhuin lopuksi. Rukousta ja juttelua lopussa. Jaoin hengellistä luettavaa ja annoin jaettavaksi. Ajelimme kaupan kautta majapaikkaamme Tungojärven rukoushuoneelle. Söimme ja joimme teetä. Jussi on lämmittänyt tänään uuneja. Rukoilimme hänen kanssaan. Valentina oli mennyt jo nukkumaan. Valmistauduin tuleviin tilaisuuksiin. Illalla pistäytyivät Olesja ja hänen siskonsa. Juteltiin. Voi olla merkityksellinenkin tapaaminen. Aikaisemmin tapasimme "toisen Valerin". Siunausta!



24.11. 

6.30 nousimme Jussin ja Valentinan kanssa. Luin Jeremian kirjaa. Keittelin kattilakahvit. Söimme aamupalaa. Rukoilimme yhdessä. 8.30 lähdimme ajelemaan kohti Kiestinkiä. Lunta oli satanut ja satoi. 10 aikaan alkoi kokous Kiestingin rukoushuoneella. Aika kylmä - sisällä. Puhuimme Jussin kanssa. Viktorin ja Tanjan puolella kävimme syömässä ja teellä. Heille syntynyt lapsi. Ajelimme takaisin Tungojärvelle, jossa alkoi klo 13 tilaisuus rukoushuoneella. Puhuin. Tilaisuuden jälkeen oli lapsille pyhäkoulu. Lapsia oli hyvin mukana. He ruokailivat lopuksi. Siihen osioon mekin menimme mukaan. Juttelimme Vasilin ja Tanjan kanssa. Torkuttiin, kunnes käytiin nukkumaan. Uutta pehmeää lunta tullut runsaasti. Maisema ja puut kauniita. Siunausta!



23.11. 

Heräilimme hyvissä ajoin Tungojärven rukoushuoneen yläkerrassa. Keittelin kahvit kattilassa. Söimme aamupalaa. Jussi laittoi tulet ylä- ja alakerran uuniin. Valeri kävi. Rukoilimme yhdessä. Valeri kutsui illalla saunaan. 13:ksi ajelimme kaamospäivässä - vähän pakkasasteita - pitämään tilaisuuden Pääjärven sairaalaan. Jussi puhui ensin, sitten minä. Avointa puhua. Jakelin hengellistä luettavaa. Tilaisuudesta menimme - samalla kylällä - Vasilille ja Tanjalle syömään. Oli mukava tavata. Ajelimme takaisin Tungojärvelle, majapaikkaamme. Sateli lunta. Vaihdettuani lenkkivaatteet, lähdin 10.5 km "juoksuhissuttelulenkille" lumipöpperöiselle Kalevalaan menevälle tielle. Otsalamppu päässä, heijastinliivi päällä ja "icebugit" jaloissa - sillä lumen alla oli liukkaita kohtia - hiippailin "menovitosen" yli 8 min/km ja toisen puolikkaan vähän alle 8 min/km. Satoi lunta isoilla hiutaleilla. Kävimme Valerilla ja Galinalla saunassa. Hyvät löylyt. Joimme siella maistuvat saunatsajut lettujen kera. Hiippailtuamme kämpillemme - muutaman sadanmetrin päähän - kiehautin vielä kattilakahvit. Rukoilimme Valentinan ja Jussin kanssa. Valmistauduin huomisiin tilaisuuksiin. Saarijärvellä on ollut tänään Karjalantyön visiointipäivä. Tainnu siellä olla - tarjoilupuolella - meinkin Marja-Leena ja Terhi-Marjakin olla "kantamassa korttansa kekoon" toisten kanssa. Eikhän sitä tänä iltana vielä M-L:lta vielä kuule millaista on ollu ja kuinka väkeä. Terveisiä vaan kaikille sinne Enontekiölle, Haminaan, Saarijärvelle, Tampereelle, Espanjaan, Uuraisille, Kangasniemelle - ja kaikkialle! Täällä klo on 2 tuntia enemmän tähän aikaan vuotta kuin Suomessa. Siunausta!



22.11. 

Täällähän sitä ollaan - Tungojärven rukoushuoneen yläkerrassa; Valentina-tulkkimme, Jussi ja minä.
5.30 herättiin Marja-Leenan kanssa. Hän laitteli aamupalaa ja minä tavaroitani vielä mukaan ja autoon. Luin Jeremian kirjaa. M-L valmistautui leipomaan viikonlopun lähetystapahtumaan. Terhi- Marjalta tuli aikaseen siunauksentoivotukset matkalle Raamatun paikan kera.
Ajelin 6.50:ksi Jussia hakemaan. Satoi vettä. Onneksi lumi oli sulanut tieltä. Ajoimme JKL:ään, Haapaniemeen hakemaan Valentinan, tulkkimme, 8 maissa. Jatkoimme kolmisin Kuopion, Iisalmen. Kajaanin, Kuusamon kautta Kuusamon raja-aseman kautta Venäjälle. Matkalla pysähdyimme kolme kertaa tankkaamassa autoa ja itseämme. Matka meni hyvin. Sumuinen kostea päivä. Mitä ylemmäs tulimme sen talvisemmaksi tie ja maisema muuttui. Raja-asemien ylitys meni hyvin. Taisimme vähän ennen 22 - Venäjän aikaa - olla täällä. Valerilta haimme avaimen ja tulimme rukoushuoneelle. Keittelin kahaveet. Jussin kanssa joimme. Rukoilimme. Valentina meni heti nukkumaan. Jokaisella on oma huone.
Siunausta!



21.11.
Heräillessämme aamulla huomasimme, että lunta se sateli hiljasikseen. Sytyttelin takkaan tuliset. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Jeremian kirjaa. Marja-Leena luki hartauskirjasta tämänpäiväisen kohdan. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Mäkisen Esko – Enontekiöltä – soitteli. Mukava tuntu tulee kun sieltä ”tosilapista” tulee yhteydenottoja. Tosin Esko oli nyt etelässä.

”Mein” Timo käväisi ohi mennessään – oli käynyt hakemassa Kalmarin suunnasta lisää tietynlaista puutavaraa rakennustyömaalleen. Sai siinä maistella kuopus äitimuorin tekemää soppaa – yhdessä sitten kahvit päälle ryyppäsimme.

12.45:ksi vei M-L minut hammaslääkäriin ja meni sitten hakemaan Emilian ja Danielin koulusta ja eskarista meille. Net hampaat, joista oli se paikka lähtenyt, laittoi hammaslääkäri sellaiseen kuntoon, että voin huomenaamulla lähteä ”Vennäänmaalle”. M-L, Emilia ja Daniel hakivat minut sitten kotiin. Olivat hakeneet Sirkalta 40 paria kauniita sukkia – itse neulottuja – Vienan Karjalan lapsille vietäväksi.

Palattuamme kotiin söin. Emilia virkkasi sormella pitkää nauhaa. Daniel oli ulkonakin – mukava olla, kun lunta tuli koko ajan vähän lisää.

Terhi-Marja tuli töistä tullessaan hakemaan Emiliaa ja Danielia. Samalla kirjoitteli ”Venäjän murteella” minun tarvitsemani paperit huomista reissua varten. Kiitos siitä! Deniskin tuli töistä meille. Kahvit juotuamme lähdimme hänen kanssaan kylälle. Ostin öljyä ja lukkosulaa matkaa varten – Deniksen autolla taas kun menemme reissuun – jHs. Vein Deniksen Jussille, että saa auton sieltä ”alleen” – Jussi kun lähtee kanssani huomenna reissuun.

Kotiin tultuani lähdin 10.4 km ”juoksuhissuttelulenkille” lumiselle – useampi sentti lunta – urheilukentälle. Koko ajan satoi lisää. Etenin km-ajoin: 7.27., 7.23., 7.48., 7.31., 7.18., 6.52., 6.24., 6.20., 6.16., 5.34. Ennen kentälle menoa otin bensaa matka-autoon, ettei aamulla tarvitse ottaa.

Napsautin saunan lämmite tultuani kotiin. Kantelin M-L:lle puita sisälle – pesuhuoneeseen – muutamaksi päiväksi. Kävin saunassa. Söimme iltapalaa ja joimme teetä. Pakkailin rinkkaani ja etsin muita huomenna matkaan otettavia tavaroita. M-L neuloi.

Enontekiöltä oli tullut s-postiakin – Salmen Paavolta ja Ullalta. Mukavata. Mm. huomenna alkavalle Venäjän matkalle tuli rohkaisevia siunauksen toivotuksia. Kiitos! Tänä iltana Radio-Deistä tulleessa Sateet lähetä –tilaisuudessa kuului Paavon todistus.

Netti se vain on kyllä mielenkiintoinen asia. Sieltä voivat huhutkin saada vahvistuksensa. Erään seurakunnan nettisivuilla kerrottiin, että meijjän seurakunnan pastorikin on ollut siellä ”vualisuoarnoo” pitämässä. Eihän tällaisia muuten näin netissä kirjoiteltaisi, mutta kun on ollut jo netissä – ja sehän on julkinen paikka. Että sellaisiakin.

Lunta se vain satelee lisää.

Kiitos esirukouksista ajatellen Venäjän – Vienan Karjalan – matkaa, jolle lähdemme huomenna Jussin ja tulkki Valentinan kanssa, jona haemme aamulla Jyväskylästä mukaan.

Siunausta!

Ps. ”Päättäkää itse, onko oikein Jumalan edessä kuulla teitä enemmän kuin Jumalaa; mutta me emme voi olla puhumatta siitä, mitä olemme nähneet ja kuulleet” (Apost. teot 4:19).

20.11.
Marja-Leenukka-mummi kävi aamulla hakemassa Danielin meille, kun ei vielä oikein voinut mennä eskariin yskän takia. Syötiin aamupalaa ja juotiin kahvia, yms. Luin Jeremian kirjaa. Laitoin takkaan tulen. Tuntui ihan erikoiselta, kun oli niin aurinkoinen aamupuoli ja sininen taivas. Matalalta paistavassa auringossa kosteat pisaraiset puut ja pensaat olivat kauniita.

12 maissa kävin hakemassa Emilian koulusta meille. Kohdakkoin söimme.

Terhi-Marja kävi hakemassa Emilian ja Danielin töistä tullessaan.

19:ksi ajelin helluntaiseurakunnan rukoushuoneelle rukousiltaan. 12 henkeä. Pakkasen puolella 4-5 astetta. Taivaalla paistoi pienenevä kuu.

Söimme iltapalaa ja joimme teetä.

Siunausta!

Ps. ”Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä” (Apost. teot 5:29b).

19.11.
Tänäkin aamuna Marja-Leena kävi hakemassa Daniel-pojan meille heti aamusta – hän kun on vähän sairaana, eikä näin ollen voi mennä eskariin. Noustuani hain puita ja sytyttelin takkaan tulen. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia.

Puoliltapäivin hain Emilian koululta meille. Söimme.

Kävin kylällä – kauppa-asioilla Mintussa – ”juostahissutellen” - M-L:n asioilla - hakemassa tarvikkeita johonkin lähetystilaisuuden ruokailuun. Tuollaista 7.30 min/km-vauhtia 10 km yhteensä. Sateli hieman.

Ajelin Timolle, meidän juniorille – Höytiälle, Uuraisille. Mukava käydä katsomassa talonrakennuksen edistymistä – ja kyllähän se edistyy ja jälki on hyvää. Ryypittyämme kahvia lähdimme Timon kanssa ”oville” – viemään evankeliumia ihmisille, sinne missä he asuvat. Syrjäkylällä, pimeitä kuraisia teitä ja mielenkiintoisia paikkoja. Monenlaista suhtautumista. Yhdessä paikassa saimme johdattaa ihmisen pelastusvarmuuteen. Timo lauloi kitaroineen siellä myös. Arvokasta työtä, joka vaatii lähtemistä ihmisten oville. Materiaaliakin jätimme.

Palattuamme Timolle söimme iltapalaa ja joimme kahvia/teetä. Kävin myös saunassa Timon kanssa. Kotona olin 22.30 maissa. Satoi vettä. Lämmintä 4-5 astetta.

Siunausta!

Ps. ”Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, niin anokaa mitä ikinä tahdotte, ja te saatte sen” (Joh. 15:7).

18.11.
Nousimme hyvissä ajoin. Eilen illalla oli kaunis kuutamo ja taivas selkeästi tähdessä. Aamulla ennen auringonnousua taivas kaunis siltä suunnalta. Laitoin kahvin tippumaan. Marja-Leena meni viemään Emilian kouluun ja tuomaan Danielin – joka on vähän sairaana – meille. Hain puita ja sytyttelin takkaan tulen. Luin Jeremian kirjaa. Loikoilin ja koetin olla rukouksen hengessä.

Tein valmisteluja tulevia hengellisiä tilaisuuksia varten. Daniel leikki mummin kanssa keittiön pöydän ääressä.

Kävin hakemassa kylältä polttoainetta auton tankkiin. Käväisin myös Majakalla. Hain Emilian koulusta meille. Kun tulimme Emilian kanssa sisälle, olivat Daniel ja mummi menneet piiloon. Emilia etsi ja etsi ja viimein löysi heidät saunaneteisen oven takaa. Söimme, uunissa paistettua lohta, höyrystimellä kypsytettyä porkkanaa ja kukkakaalia. Mummi, Emilia ja Daniel menivät vierekkäin sänkyyn peiton alle pötköttelemään. Siinä mummi luki lapsosille Ikuisia kertomuksia. Nappasin kuvan kun kolme päätä näkyi peiton alta.

Menin Mannilan männikköön pururadalle lenkille. ”Juostahissuttelin” 25 km, osan vähän yli 8 min/km, osan alle 8 min/km, osan hiukan yli 7 min/km. Mäkiäkin kun oli. Muutenkin oli tarkoitus mennä hissukseen. Tuomo juoksi kanssani yli 8 km. Palattuani kotiin ja nopeasti suihkussa käytyäni join maito-kauraryyniseosta – itse noista aineksista tehtyä – palautusjuomaksi. 18:ksi melkein ennätimme rukoushuoneen – helluntai- - alakertaan ITT:n – Idäntyöntiimi – palaveriin. 8 henkeä.

Palattuamme kotiin söimme iltapalaa ja joimme teetä. Pohdimme hengelliseen työhön liittyviä kysymyksiä erään veljen kanssa.

Tärkeä tiedotus kaikille: Toisestakin hampaastani lähti tänään paikka. Viimeviikolla lähti toisesta ja sille sain ajan hammaslääkäristä. Kaitpa se tämä toinenkin korjataan samalla.

Siunausta

Ps. ”Suuri on Herra ja sangen ylistettävä, ja hänen suuruutensa on tutkimaton” (Ps. 145:3).

17.11.
Heräsimme ”tuulen kolkutteluihin” – sitähän oli varoiteltu Suomea hyvissä ajoin kovasta tuulesta, ihan myrsky-sellaisesta. Peltejä oli meilläkin heitellyt puiden päältä pois, puutarhatuoleja takapihalla, punaisen isohkon lintujen ruokintapaikan, jne. Jos oli orava sisällä ruokailemassa, niin varmaan ajatteli, että mihkähän nyt näin äkisti lähdettiin. Joimme aamukahvia ja vähän otimme sen kanssa jotakin. Luin Jeremian kirjaa.

11:ksi ajelimme M-L:n kanssa Matinkuja yhteen, helluntaiseurakunnan – eli oman seurakunnan – Sunnuntaijuhlaan. Oli hyvä tilaisuus, jossa olisi suonut olla enemmänkin ihmisiä. Olisiko pitänyt ilmoittaa jollakin muulla nimikkeellä, että ei olisi luultu ”liian spesialitilaisuudeksi”? Niin, sitä minä en tiedä. Nuoret aikuiset – muutama aviopari – hoitivat koko homman. Kokouksen jälkeen oli alakerrassa kahvitarjoilu.

Palailtuamme M-L:n kanssa kotiin vaihdoimme vaatteet ja lähdimme 14:ksi Saarijärven Vapaakirkon 50 v juhlaan, jossa oli paljon väkeä – ehkä ei kuitenkaan ihan niin paljoa kuin jotkut odottivat. Se oli hyvä/hyvin perinteellinen Vapaaseurakunnan jumalanpalvelus, jossa juhlakuoro – taisi olla yli 20 henkinen – lauloi, jo kirkon vihkiäisissä 50 v sitten kuoroa johtaneen, dir. cant. Vilho Ohrasen johdolla. Homma kävi hyvin nytkin. Lehtomäen Teppo johteli juhlan mukavalla otteella. Pekka Mäkelä, seurakunnan johtaja, piti alkupuheen. Kirkkokunnanjohtaja - Hannu Vuorinen – piti juhlapuheen. Historiikin – joka on Saarijärven Vapaaseurakunnan nettisivuilta löydettävissä – oli koonnut ja esitti Lakosen Kari, Lahtelan Veikon avustuksella. Kiitossanat lausui vanhimmiston puheenjohtaja, Onni Kinnunen. Tervehdykset –osiossa puheenvuoroja käyttivät juhlivalle seurakunnalle – ja muistolahjoja ojensivat – mm. Saarijärven luterilaisen seurakunnan puolesta, aluekappalainen, Esa Hakkarainen, Saarijärven kaupungin puolesta kaupunginhallituksen puheenjohtaja, rovasti Olavi Vuori. Lisäksi oli joidenkin muiden seurakuntien ja yksityisten tervehdyksiä. Yksi asia minua tervehdysosiossa vähän nolotti – eikä se johtunut juhlasta tai minusta. Ohjelmaosuuden jälkeen oli juhlakahvien vuoro. M-L:n kanssa emme siihen jääneet, kun oli aikomuksenamme mennä vielä muualle käymään.

Pyöreä ja kirkas kuu nousi taivaalle. Palattuamme juhlista kotiin - ja ”otettuamme ns. palasta” – ajelimme M-L:n kanssa Uuraisille Jumalan kohtaamisen iltaan, jossa oli myös kastetilaisuus. Musiikki – Heikin ja Kalevin mahtavasti kitaran säestyksellä esittämää – oli herätyskokous-/rohkaisevaa musiikkia. Aimo johteli ja puhui aluksi. Miko kastoi. Kastetut siunattiin seurakuntaan. Miko puhui. Loppupuolella oli rukouspalvelua. Muutama ylistystanssija – Annelin johdolla – tanssivat ylistyslaulujen mukana, joita saimme laulaa yhdessä. Profetiansanomiakin tuotiin esille. Olihan siellä muitakin saarijärvisiä – ja muualtakin tulleita. Mukava oli ohimennen nähdä Timoa, Piaa, Milkaa ja Miroakin.

Palattuamme ”vuokramökkiimme” söimme iltapalaa ja joimme teetä.

Siunausta!

Ps. ”Valvokaa, pysykää lujina uskossa, olkaa miehuulliset, olkaa väkevät” (1. Kor. 16:13).

16.11.
Heräiltyämme uuteen päivään Salmen Ullan ja Paavon kanssa – jotka olivat meille yötä – söimme Marja-Leenan tekemät aamupalat ja joimme kahvia. Sen jälkeen Paavo ja Ulla suuntasivat autonsa nokan kohti Lappia ja kotia, Enontekiön lumisissa maisemissa. Eihän se pitkä vierailu ollut – eilisestä – mutta hyvä niinkin, kuin ei ollenkaan. Mukava oli kun Ulla ja Paavo saivat olla mukana eilen KUNNIA ON HERRAN-illassa, jossa Paavo todisti ja he toimivat myös rukouspalvelussa. Ilta oli hyvä – ei vain minun mielestäni, sillä palautetta on tullut tänään. Ulla luki hartauskirjasta tämän päivän kohdan – Joyce Meyerin sellaisesta. Aurinko paistoi mukavasti kun Salmet lähtivät Laplandia kohti. Sydämelliset kiitokset käynnistä ja yhdessäolosta!

Eilen – puolenyön jälkeen kun kirjoitin – unohtui onnitella vielä ”tälläkin palstalla” yhtä huipputyyppiä Tampereelta, nimittäin Kuusjärven Teroa, joka on vanhin poikamme – ja lapsistamme vanhin. Hänellä oli eilen syntymäpäivä. Lahjat ja muutkin onnittelut ovat kyllä jo annettu ja menneet. Sydämelliset ja rakkaat synttärionnittelut Terolle! Siunausta ja johdatusta tuleviin päiviin! Olet hieno mies! Varmaan olet tullut äitiin!

Kun vieraamme olivat lähteneet – arvaatko mitä teimme – ”menimme tilalle”, sänkyyn ja nukkumaan, uudestaan. Kyllä sitä unta piisasikin. Joimme kahvia.

Ajelin urheilukentälle lenkille. Ensin vähän aattelin, että menenkö sinne, vaiko Tarvaalan suuntaan. Hämärä ja pimeä alkoi laskeutua kentän ylle. Nouseva kuu oli iso, pyöreä ja keltainen. Hieno kokemus ”juosta hissutella” kentällä ja nähdä tuota kaunista luonnossa tapahtuvaa näytelmää. 5 km juoksentelin, 7.30 min/km-vauhtia – molemmin puolin. Juuri vähän aikaisemmin - kun sain tavoitteenani olleen juoksenteluosuuden loppuun – käveli kentän ohi pariskunta, jota tervehdin. Nainen meni kauppaan, mies tuli kentälle kävelemään. Pysähdyin hänen kohdalleen, ”toppasin kättä” ja esittelin itseni ja hän itsensä. Siinä kävelimme hiljakseen pimeällä urheilukentällä rinnakkain ”jonkun kiekan” ja juttelimme – jo heti kohta elämän tärkeimmästä asiasta. Oli aivan kuin olisimme aina tunteneet toisemme – se on joskus sellaista kun Jumala järjestää tilanteet. Mies sanoi, että olivat olleet hyviä aikoinaan kirjoittamani – viikottaiset – kirjoitukset silloisessa Aluelehdessä. Sanoi leikanneensa niitä talteen. Siitäkin asiasta tulee aina silloin tällöin ihmisiltä palautetta. Ovathan ne kaikki kirjoitukset tallessa minulla. Jumalan synnyttämä asia, jonka vain toteutin. Kun asia ”laskeutui sydämelleni”, kävelin vain lehden toimitukseen ja sanoin, että tällainen juttu olisi mielessä. Toimittaja sanoi, että mekin olemme ajatelleet, että sellainen palsta olisi hyvä. Siitä se alkoi. Heti. Tarkoituksenani oli viipyä pidempään kentällä, mutta kävelin vain 2 km sen jälkeen kun erosimme miehen kanssa. 6.34., 6.44 min/km menin ne kilometrit. Sitten oli pakko - tietyistä syistä – ajella kotiin. Sieltä kuitenkin lähdin heti 8.3 km kävelylenkille Tarvaalan suuntaan. Menopuolikkaan menin tuollaista 7.40 min/km ja tulopuolikkaan n. 7.10 min/km. Terhi-Marja, Emilia ja Daniel ajoivat meille päin kun menin ”tuonnepäin”. He olivat meillä kun palasin kotiin. Joimme teetä. T-M oli hakemassa meiltä ”rekvisiittaa” huomista pyhäkoulua varten, johon on tänään tehnyt valmisteluja. Kun he menivät laitoin takkaan tulen. Poljin kuntopyörää 45 min, n. 14 km/h, seuraavilla jäykkyyksillä (asteikolla 1 – 10): 5 min. 7., 5 min. 8., 5 min. 9., 5 min. 10., 5 min. 9., 5 min. 8., 5 min. 7., 5 min. 6., 5 min. 5.

M-L ”surautti” koneella ”komeat kutrini” lattialle – mutta kasvavathan ne uudestaan. Söimme iltapalaa ja joimme teetä. M-L neuloi.

Siunausta!

Ps. ”Jeesus sanoi heille: Minun ruokani on se, että minä teen lähettäjäni tahdon” (Joh. 4:34).

15.11.
Aamulla herättyäni soitin hammaslääkäriin – särkypuolelle – vaikkei minulla hammasta särkenyt – kun toissailtana lähti paikka hampaasta. Ennen ensi perjantaina tapahtuvaa ajatusta lähteä Venäjälle pääsen hammaslääkärin pukille – siis hammaslääkärinpukille. Marja-Leena heräsi jo aikaisemmin leipomaan illan tarjoiluja varten. Joimme kahvia.

Kävin 8.3 km ”juoksuhissuttelulenkillä” – n. 7.15 min/km-vauhtia. Oli satanut yöllä ”lumihärmää”, joka pian suli pois. Poistultuani poljin kuntopyörää 10 min., 22 km/h, jäykkyydellä 7.

Kohta puolenpäivän jälkeen saapuivat Salmen Ulla ja Paavo meille – kuten oli sovittu. Lähdimme heti syömään hyvän lounaan kaupungintalon alakertaan, ”Pikku Emäntään”. Palatessa kävimme HH:ssa joulutorttukahvilla – talo kun tarjosi. Ostin myös ulkotulia illan tilaisuutta varten.

Kotiin saavuttuamme laitoin saunan lämmite – samoin takkaan tulen. Paavon kanssa saunoimme kun sauna oli tarpeeksi kuuma. Päälle joimme kahvit.

17.30:ksi Marja-Leena vei minut – ja tarjoilutarvikkeet – Vapaakirkolle. Itse tuli vielä kotiin. Ylistysryhmä oli jo paikalla. 18:ksi tuli ylistystanssiryhmä. Sytyttelin ulkotulet kirkon rappusille. Väkeä tuli kirkon täydeltä. Johtelin tilaisuuden. ”Alkupuhuttelun” jälkeen seurakunnanjohtaja, pastori, Pekka Mäkelä puhui lyhyesti ja johti rukoukseen. Veijo Heinonen & ylistysryhmä – hyvä sellainen – Toivakasta johteli meitä ylistyslauluihin. Katsoimme skriiniltä Takalon Martin tekemän ”Mun stoori”-sarjaan kuuluvan videon, jossa Vesa Rautasaari kertoili elämästään ja uskoontulostaan. Miriam & Co tanssiryhmä oli seuraavana vuorossa kolmella tanssilla. On hieno asia, että on olemassa sellainen ryhmä. Ylistysryhmä johteli lauluihin muutamaan otteeseen. Salmen Paavo – vieraamme Enontekiöltä todisti sairaudesta paranemisestaan. Puustellin Miko saarnasi jäljittelemättömään tapaansa. Ennen saarnaa Miko johti meidät polvirukoukseen koskettavan rukousaiheen puolesta. Lopussa oli rukouspalvelua. Ihmisiä tuli uskoon. Ilmapiiri oli vapaa – minusta ihmeellinen, jota ei ihminen voi tehdä. Ymmärtäisimmepä oikein todella, mitä Jumala on tekemässä Saarijärvellä! Tällaiset illat eivät synny ihmistekoisesti – vaikka Jumala käyttääkin niissä ihmisiä välikappaleinaan. Meidän tulisi rukoilla Saarijärvellä paljon näinä aikoina. Uusia ihmisiä oli mukana. Ennen tilaisuutta Lehtomäen Teppo – plus ainakin 4 muuta nuorta veljeä – kaikki lähiaikoina uskoon tulleita – lähti rukoillen ulos ”kujille ja aitovierille” kutsumaan ihmisiä tilaisuuteen. Se on väkevää. Kiitos jälleen kaikille – suurelle joukolle – vastuunkantajille illasta – ennen kaikkea Jumalalle, josta olemme täysin riippuvaisia. Marja-Leena vastasi tämäniltaisista tarjoiluista.

Olimme 23.30 maissa kotona Paavon ja Ullan kanssa. Sateli. Söimme iltapalaa. Muistetaan rukouksin KUNNIA ON HERRAN-iltoja – muistakaa myös minua niihin liittyen, että osaisin toimia oikein. Olemme ”herkässä tilanteessa”, jossa/josta illat voivat kasvaa vielä enemmän tuomaan siunausta ihmisille ja kunniaa Jumalalle – tai Jumalan” uoma” kulkee erilaisia reittejä kuin olemme ajatelleetkaan – voihan olla, että se kulkee jo nyt.

Siunausta!

Ps. ”Tarkkaa, mitä sanon; Herra on antava sinulle ymmärrystä kaikkeen” (2. Tim. 2:7).

14.11.
Harmaa, mutta kuiva päivä. Denis kävi aamupäivällä korjaamassa autoa – että viikon päästä voimme lähteä sillä itärajan taakse – jHs. Laitoin tulen takkaan. Söimme aamupalaa. Joimme kahvit yhdessä. Oravat antoivat toisilleen kyytiä ruokintapaikan vaiheilla – painelivat peräkkäin kovaa vauhtia. Luin Jeremian kirjaa. Marja-Leena luki hartauskirjasta tämän päivän ”värssyn”. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Kävimme M-L:n kanssa kylällä – mm kaupassa. Sain yhtä miestä kehotella uskomaan Jeesukseen sillä reissulla. HH:ssa käväisimme juomassa kahvit – talo tarjosi torttukahvit. Joululaulut soivat.

Tein valmisteluja tulevia hengellisiä tilaisuuksia varten. Söimme.

Kävin 10 km ”juoksuhissuttelulenkillä” pimeällä urheilukentällä, km-ajoin: 7.35., 6.50., 6.50., 6.59., 6.52., 6.32., 6.25., 6.27., 6.15., 5.05. Kenttä – ja sää - oli kuiva. N. 2 astetta lämmintä. Palattuani kotiin poljeskelin 30 min. kuntopyörää, 22-23 km/h, 10 min. jäykkyydellä 7, 10 min. jäykkyydellä 8, 10 min. jäykkyydellä 7.

Söimme iltapalaa ja joimme teetä – minä sellaista ”kovaksi puristettua” teetä – josta puukolla ”kaversin” teeastiaan hautumaan. Sanovat, että se paranee vanhetessaan. Mene ja tiedä.

Tavataanko huomenillalla – pe. 15.11. klo 19 – Vapaakirkossa, KUNNIA ON HERRAN! Herätys-, ylistys- ja rukouspalveluillassa? Kannattaa tulla! tervetuloa!

Siunausta!

Ps. ”Ja kun hän (Jeesus) tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, itki hän sitä ja sanoi: Jospa tietäisit sinäkin tänä päivänä, mikä rauhaasi sopii!” (Luuk. 19:41, 42a).

13.11.
Päivä oli harmaa, mutta ei sateinen. Muutama lämpöaste. Heräiltyämme söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Oraviakin oli kolme ruokintapaikoilla vilistelemässä – normaalisti niitä on ollut kaksi. Luin Jeremian kirjaa. Marja-Leena luki hartauskirjasta tämänpäiväisen kohdan. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Järjestelin autotallia, että sen varsinainen asukas – eli auto – sopii sinne. Sitä niin helposti laittaa kaikenlaista kamaa käsistään sinne, minne on helppo laittaa ja niin sitä kertyy ja kertyy. Kantelin vähän puita sisälle.

Laitoin idealisiteen kipeään nilkkaan ja Terolta saamani uudet pitkävartiset sport-sukat - ”zero point” - jalkaan ja lähdin kokeilemaan miltä jalka tuntuisi. Sukat ainakin ovat erinomaiset. Uskon, että jalan paketoiminen auttoi, sillä pystyin hiljaa juoksemaan, vaikka hieman kipeältä siitä samasta paikasta, mistä eilenkin, tuntuikin. Tarvaalan suunnassa ”juostahissuttelin” 8.3 km. Ensimmäisen puolikkaan vähän alle 7 min/km ja toisen puolikkaan vähän alle 6.30 min/km. Emilia ja Daniel olivat heidän talonsa pihalla keinumassa. Juoksivat luokseni huutaen, vaaaariii, vaaaariii. Siinä vähän tervehdittiin ja halattiin ohimennen ja jatkoin matkaani. Daniel juoksi jonkin matkaa perässä ja huuteli, että sano mummille terveisiä. Palattuani kotiin huristelin kuntopyörällä 15 min. 10 min. n. 26-30 km/h, vähän kerrassaan nopeutta lisäten. 3 min. 24-27 km/h. Lopuksi 2 min. 21-23 km/h.

M-L jäi laittamaan ruokaa kun lähdin lenkille, niinpä sitten söimme kun tulin takaisin – hyvää VHH-ruokaa. Kahvia jälkiruuaksi.

19:ksi menimme M-L:n kanssa helluntaiseurakunnan rukoushuoneelle rukousiltaan.

Söimme iltapalaa ja joimme teetä.

Perjantaina 15.11. klo 19 – eli ensi perjantaina – on Vapaakirkossa KUNNIA ON HERRAN! Herätys-, ylistys- ja rukouspalveluilta. Mukana ovat pastorit Miko Puustelli ja Pekka Mäkelä, musiikissa Veijo Heinonen & ylistysryhmä, Toivakasta, ylistystanssiryhmä Miriam & Co, puheenvuoroja Jumalan teoista ihmisten elämässä, joista yksi nähdään Martti Takalon tekemältä videolta ja toisen käyttää Paavo Salmi, Suomen käsivarresta, Enontekiöltä, aidosta Tunturi-Lapista, rukousta kirjoitettujen rukousaiheiden puolesta, rukouspalvelua, kahvitarjoilu lähetystyön hyväksi. Tilaisuuden johtaa Jouko Kuusjärvi. Tule rohkeasti ja tuo toisia mukanasi. Kaikilla on tarpeita, joissa Jumala tahtoo auttaa. Kaikkia Jumala tahtoo siunata. Pyytäessäsi uusia ihmisiä mukaan, voit toimia siunauksen kanavana heidän elämäänsä. Vapiksella tavataan!

Siunausta!

Ps. ”Mutta itse rauhan Herra antakoon teille rauhan, aina ja kaikella tavalla. Herra olkoon teidän kanssanne” (2. Tes. 3:16).

12.11.
Illalla pieni pakkanen. Aamulla puolisenkymmentä lämpöastetta ja pientä sadetta. Säät ovat vuorokausittain vaihdelleet viimepäivinä. Myöhähköön aikaan tapahtuneen ylösnousun jälkeen laitoin tulen takkaan, söimme vähän aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Jeremian kirjaa. Marja-Leena luki hartauskirjasta tämänpäiväisen tekstin. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Kävimme kylällä – M-L kaupassa ja minä HH:ssa syömässä.

M-L leipoi – sillä KUNNIA ON HERRAN-ilta lähenee. Sehän on seuraava sellainen ensi perjantaina, eli 15.11. klo 19. Tervetuloa mukaan! Illat jatkunevat niin pitkään kuin on tarvis – tai ainakin niin pitkään kun se on mahdollista. Tapahtukoon Herran tahto. Omia pyyteitä ei kiehisen vuoleskelijalla ole – kunhan vain illoissa olisi Jumalan siunaus mukana ja tapahtuisi Hänen tahtomiaan asioita. Muistathan iltoja rukouksin!

Käväisin kylällä kaupassa. Hain T-M:n pyytämiä ”taravoita” ja vein heille – het kun ovat sairaina.

Meinasin käydä pienellä lenkillä, mutta en käynytkään. Parisataa metriä menin ja käännyin takaisin. Eilen iltaisen lenkin jälkeen tuli vasemman jalan nilkan vasemmalle etupuolelle kivuntunne. Se esti nyt lenkille menon. Lieneekö mitään osuutta sillä, että minulla on siihen laitettu joitakin vuosia sitten ”rautaa” – no eihän se taida rautaa olla – kun se murtui tuolla Kilpisjärven suunnassa, ollessamme aloittamassa hiihtoreissua kohti Haltia. Läpi nilkan laitettiin ”metallia”. Täytyy kuulostella. Torkuttuani sohvalla – M-L:n leivoskellessa ahkerasti – ajelin 15 min. kuntopyörällä, 16-17 km/h, kaksi viimeistä minuuttia lujempaa, jäykkyys 7.

Käväisin hikoilemassa saunan löylyissä. Söimme iltapalaa ja joimme teetä.

Siunausta!

Ps. ”Mutta joka kerskaa, hänen kerskauksenaan olkoon Herra. Sillä ei se ole koetuksen kestävä, joka itse itseään suosittelee, vaan se, jota Herra suosittelee” (2. Kor. 10:17,18).

11.11.
Se on sitten ”neljän tolpan päivä”. Marja-Leena kävi viemässä Emilian ja Danielin koululleen – äiskä kun meni töihin ja iskä on sairaana. Eilen illalla satoi vettä ja räntää. Tänä aamuna oli pakkasen puolella ja aurinko paistoi kauniisti. Ryyppäiltiin kahvia. Luin Jeremian kirjaa.

9.30:ksi ajelin kylälle – Majakalle aamurukoushetkeen. Se on arvokasta työtä tuo Majakkatyö. Paljon oli ihmisiä siinä vaiheessa kun elintarvikkeita siellä jaettiin. Voimia siellä työskenteleville! Ainakin Eero, Hannu ja Jussi siellä nyt olivat hommissa.

Palattuani kotiin luki M-L tämänpäiväisen kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. Takkaan laitoin tulen. Jotakin tein tulevien tilaisuuksien eteen. Söimme.

M-L viritteli jouluisia valoja ulos pensaisiin ja puihin – etu- & takapihan puolelle. Kävimme kylällä kaupassa – M-L osti niitä ulkovaloja lisää.

Kävin hämärällä urheilukentällä 21.2 km yhtäjaksoisella lenkillä. Ensin ”juostahissuttelin” 7 km, km-ajoin: 7.38., 7.24., 7.25., 7.13., 6.53., 7.02., 7.24. Kävelin 7 km, km-ajoin: 6.59., 6.42., 6.40., 6.34., 6.43., 6.34., 6.15. ”Juostahissuttelin” 7 km, km-ajoin: 7.34., 7.44., 7.37., 7.55., 7.44., 7.45., 7.43. Puolikuu paistoi kirkkaana taivaalla. Tähdet tuikkivat. Rata oli hyvässä kunnossa. Etusuora oli hallava. Pakkasta n. – 3 astetta. Kotiin ajeltuani ja vähän kahvia ja vettä juotuani poljeskelin 45 min. kuntopyörää, 16-17 km/h, jäykkyydellä 7.

Söimme iltapalaa ja joimme teetä. M-L neuloi.

Siunausta!

Ps. ”Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä” (Jaak. 4:8a).

10.11.
Heräillessämme uuteen päivään emme heräilleetkään kaksistaan Marja-Leenan kanssa. Meitä oli 7, sillä Tero, Mari, Aaro, Eelis ja Nooa olivat meillä myös. Se kun on Isänpäivä. Päivä oli harmaa, mutta sehän ei ”tahtia haitannut”. M-L antoi minulle isänpäivälahjaksi Hannu ja Laura Haukan kirjan: Vuosisadan ihme jatkuu. Kortti oli niin koskettava, että alkoi silmän ympäryksiä kostutella. Sydämelliset kiitokset rakkaalle vaimolleni! Teron perheeltä sain hyvät lenkkeilysikat, ”Compression Sport Socks”. Korttina oli kopio Terolle joskus lähettämästäni päiväkirjani otteesta – kirjoitettu 24.6.1979. – jossa kerrotaan matkastamme Teron kanssa Pyhällön mammalasta Kangasniemen mummolaan. Sen matkan aikana sain johtaa Teron uskoon – 9 v poikani. Mukava oli lukea tuota tekstiä. Kortissa oli toiselle puolelle kirjoitettu ”hyviä ja tsemppaavia” sanontoja. Sydämelliset kiitokset rakkaalle esikoiselle ja hänen perheelleen! Luin Jeremian kirjaa.

Aamupalan ja kahvin jälkeen lähdimme kaikki – paitsi M-L, joka jäi laittamaan ruokaa – helluntaiseurakunnan rukoushuoneelle Sunnuntaijuhlaan. Oli hyvä ja lämminhenkinen tilaisuus. Sen päälle oli alakerrassa remonttikahvit täytekakkuineen – kenties isänpäivääkin olisi siinäkin yhteydessä voinut enemmänkin mainita. Suomenlippukin olisi ollut omiaan juhlistamaan salossa kyseistä päivää.

Kotiin tultuamme saapuivat pian meille Terhi-Marja ja Emiliakin – Daniel tuli Nooan kanssa meidän kyydissämme ja Denis oli sairaana kotona. Timo, Pia, Milka ja Miro tulivat myös – taisi olla Timo johtelemassa tilaisuutta heidän seurakunnassaan Uuraisilla. Timo lauloi kitaroineen laulun: Sinua siunata tahdon. Terolle 40 v juhliin tekemänsä: Mansen cowboy-biisin. Terhi-Marjalta ja hänen perheeltään sain isänpäivälahjaksi Anita Laakson kirjan: Kohtaamisia karjalasta Siperiaan – sekä vihreitä kuulia 500 g. Kortti oli omatekoine ja tekstit koskettavia. Sydämelliset kiitokset rakkaalle tyttärelle ja hänen perheelleen! Timolta ja hänen perheeltään sain isänpäivälahjaksi vihreitä kuulia 500 g ja Presidentti special blend –kahvia 500 g. Kortti oli hauska ja persoonallinen. Kun sen aukaisi, niin musiikki alkoi soimaan. Kortin tekstit olivat ”samaa rataa” – hauskat. Sydämelliset kiitokset rakkaalle kuopukselle ja hänen perheelleen.

Pian pääsimme ruokapöytään syömään M-L:n laittamia herkkuja. Milka ja Timo tekivät Milkallekin samanlaisen laivan kuin olin tehnyt Emilialle ja Danielille. Innostuivat vähän – Milka ja Emilia – värittelemäänkin venosiaan. Jonkin ajan kuluttua joimme täytekakkukahvit. Kuuntelutin porukalla Jukka Salmisen: Purppuraa -levyltä laulun: Kilpisjärven kivikoissa, kun on niin hyvä laulu – ehkä ei muista – no, M-L:sta on. Samalla levyllä – Salmisen uusimmalla – on muitakin hyviä biisejä – kuten levyn nimikkokappale: Purppuraa. Timoa pyysin laulamaan uudestaan hänen eilen illalla laulamansa – Terhi-Marjan 40 v synttäreille tekemänsä – laulun. Lauloi. Se kun oli niin hyvänkuuloinen biisi. Sitä se onkin. Johdin rukoukseen, ennen kuin väki lähti meiltä kotimatkalle. Net on arvokkaita hetkiä näät yhteentulemiset ja yhdessä olemiset näin perhekuntana. Tietyllä tavalla haikeitakin kun aina ohi menevät ja loppuvat – kerranhan ne tietenkin loppuvat kokonaankin. Matkan varrella yksi toisensa jälkeen – se on luonnonlaki – tippuu pois tällaisesta kanssakäymisestä. Syitähän voi olla monia – se ”vihollisista viimeinen” sitten lopullisesti erottaa. Tosin sekin meillä, jotka uskomme Jeesukseen, on vain välivaihe, sillä tapaamme uudelleen ja elämme yhdessä ikuisesti. Kiitos Jumalalle lapsista – he ovat Herran lahja – heidän puolisoistaan ja lapsenlapsista – hekin ovat Herran lahjoja. Huipputyyppejä kaikki! Kuinkahan he ovatkin sellaisia!

M-L:n jäädessä ”setvimään” tarjoiluja pois, lähdin urheilukentälle 15.6 km lenkille. Aluksi ”juostahissuttelin” 5 km , km-ajoin; 7.34., 7.28., 7.22., 7.13., 7.22. Kävelin 5 km, km-ajoin: 7.04., 7.13., 7.10., 7.06., 6.58. ”Juostahissuttelin” 5 km, km-ajoin: 7.13., 7.01., 6.52., 6.30., 6.06. Aluksi satoi vettä, sitten räntää, sitten vettä ja sitten räntää. Palattuano kotiin, poljin kuntopyörää 30 min. 18-19 km/h, jäykkyydellä 7. Join vähän pannuun jäänyttä kahvia.

Takalon Martille vielä tässäkin nimipäiväonnittelut!

Siunausta!

Ps. ”Ja te isät, älkää kiihottako lapsianne vihaan, vaan kasvattakaa heitä Herran kurissa ja nuhteessa” (Ef. 6:4).





9.11.
Marja-Leena nousi minua ennen – joka nousin ennen 7. Hän laitteli – täytteli – kakkuja, sun muuta. Juotuani kahvit ja luettuani Jeremian kirjaa, lähdin 8.3 km ”juoksuhissuttelulenkille” Tarvaalan suuntaan. Menomatkan menin himpun yli 8 min/km ja toisen puolikkaan 7.30 min/km. koetin olla rukouksen hengessä. Mukava, kosteahko, sää. Ennen 7 näkyi taivaalla ainaskin yksi tähtönen. Palattuani kotiin ja juotuani kahvia, poljin kuntopyörää 30 min, 21-25 km/h, jäykkyydellä 7.

Laitoin takkaan tulen ja kantelin ulkoa puita muutaman laatikollisen.

Hyvissä ajoin ajelin Kalmariin Mannin Erkille ja Riitalle, lapsensiunaamistilaisuuteen. Heille kun oli syntynyt pienokainen, jota saimme siunata hänen elämänsä alkutaipaleella. Alkuun ja loppuun lauloimme laulun. Pidin pienen puheen ja sen jälkeen oli lapsen siunaus. Sitten joimme maukkaat juhlakahvit. Kiitos ja siunausta Mannin perheelle.

Vaihdettuani ”vapaammat vaatteet” ylleni, ajelin Kalmarista Pariisintietä Koskenkylään, Roppilaxiin. Siellä oli 16 sovittu alkamaan ”meijän” Terhi-marjan syntymäpäivät – 40 sellaiset. Toiset olivatkin siellä jo isossa kodassa, kun perille tulin. ”Velj´miesten” – Teron ja Timon – ajatus taisi olla, että ”siskolikalle” siellä ja sellaiset synttärit järjestetään. He ja M-L sinne tarjottavaa hommasivat. Söimme loimulohta ja salaattia – myös hedelmäsalaattia. Joimme nokipannukahvia pitkin iltaa. Limsaa ja mehuakin oli. Tuli paloi koko ajan ison kodan keskellä. Lauloimme muutaman laulun Timon kitaran säestyksellä. M-L:n kanssa ojensimme lahjamme. Koetin sanoa jotakin puheentapaisessa Terhi-Marjalle. Pia piti puhetta huumorilla höystettynä esitellessään heidän lahjojaan T-M:lle. Timo lauloi kitaroineen tekemänsä hyvän laulun hänelle. Terokin käytti mukavan puheenvuoron. Miehet kävimme ensin savusaunan löylyissä. Sen jälkeen naiset. Osa saunojista kävi joessa. Söimme illan mittaan voileipä- ja täytekakkuja ja joimme kahvia. 21 maissa taisimme lähteä pois. Meitä oli siellä n. 23 henkeä. Oma perhekunta kokonaisuudessaan, T-M:n ystäviä ja sukulaisia.

Tero, Mari, Aaro, Eelis ja Nooa tulivat meille yöksi.

Siunausta!

Ps. ”Suostu pian sopimaan riitapuolesi kanssa, niin kauan kuin vielä olet hänen kanssaan tiellä…” (Matt. 5:25a).

8.11.
Marja-Leena meni jo aamusta aikaisin Emilian ja Danielin luo ja viemään heitä kouluun ja eskariin – vanhemmat menivät aikaisin töihin. Minä en noussut kovin aikaisin – ei meinannut uni tulla edellisenä yönä. Aamupalaa ja kahvia. Luin Jeremian kirjaa. Yhteinen lyhyt rukous keittiön pöydän ääressä. Tein Emiliallekin pienen purjelaivan – kun eilen Danielillekin.

Lähdin 11.30 maissa liikenteeseen ja ajelin Vapaakirkolle. Siellä Lakosen Kari kasaili autoon äänentoistolaitteita. Menimme Serviisiin ajoissa, että ennättää laittaa ”kamat” paikoilleen hyvissä ajoin. Siellä oli nimittäin meillä sovittuna tilaisuus klo 12.30 – Lakosen Karilla, Takalon Martilla, Lehtomäen Tepolla ja minulla. Sovin tilaisuuden tekstiviestillä ollessani Komin tasavallassa. Johtelin tilaisuuden. Lauloimme Lauluja Jeesuksesta –vihkosesta Martin kitaran säestyksellä – nelisen laulua. Vihkot oli jaettu kaikille kuulijoillekin – joita oli yli 40. Martti näytti videon – heijastettiin tykillä seinälle – jossa yksi saarijärveläinen kertoi, miten usko Jeesukseen syntyi hänen elämäänsä. Teppo puhui. Martti näytti toisen lyhyen videon yhdestä kauniista Saarijärven alueesta. Puhuin lopuksi. Johdin loppurukouksen sillä tavalla, että jos joku halusi avata sydämensä Jeesukselle, hän saattoi sen tehdä rukouksen avulla. Väleissä aina lauloimme. Kokemuksemme oli, että oli hyvä olla yhdessä pitämässä tätä(kin) tilaisuutta. Hyvä ja vapaa henki. Evankeliumi oli selkeästi esillä. Lopuksi saimme maukkaat päiväkahvit. Arvokkaita tällaiset tilaisuudet.

Palattuani kotiin lähti M-L kylälle kauppareissulle. Lämmittelin itselleni ruokia.

M-L:n palattua kauppareissulta, lähdin minä ”posottelemaan” kohti Jyväskylää. Syynä matkaan oli JKU:n – Jyväskylän Kenttäurheilijoiden – gaala, jonne minäkin olin saanut kutsun. Kyseessä oli menestyneiden urheilijoiden, valmentajien ja toimitsijoiden palkitsemisgaala. Se pidettiin tänä vuonna Lutakon alueella, JAMK:in auditoriossa. menin hyvissä ajoin, että sai auton lähelle. Klo 17 oli kahvitilaisuus isoine mansikkatäytekakkuineen. Miro Timonpoika – pojanpoika – oli kutsuttuna myös paikalla, isän ja äidin kanssa. Lapset oli kutsuttu vanhempien kanssa. Klo 18 alkoi varsinainen ohjelma. Paljon oli palittavia ja menestyneitä urheilijoita – juniori-, yleisen- ja veteraanisarjoissa. Kaikki sarjat huomioiden on JKU paras yleisurheiluseura Suomessa. Miro sai diblomin, pokaalin ja ruusun, kun oli mukana JKU:n joukkueessa Vattenfall-cupissa. He voittivat valtakunnallisen kilpailun. Itse sain kaksi diblomia. Toinen oli: ”Veteraanien SM-kultamitalisti 2013”. Olin sitä kahdella matkalla, sekä 5000 m, että 10 km:n maantiekävelyssä. Se toinen diblomi oli: ”Menestynyt miesurheiluveteraani 2013”. Näitä annettiin vain yksi. Menestyneelle naisurheiluveteraanille annettiin myös. Eli tällainenkin biblomin antamisen aihe oli. Siihen ”arvostukseen” liittyi myös pokaali, jossa oli samanlainen teksti kuin diblomissakin. Mikäs, mukavia muistojahan ne ovat. Ruusukin annettiin. Että sellanen tappaus tälle päivälle. Hyvinhän ne osaa järjestää tilaisuuksia. ”Par tuntiahan siellä pyörähti.

Palattuani kotiin söin iltapalaa ja join teetä. Sateinen sää.

Tänäänkin tuli tehtyä jotakin tulevien tilaisuuksien – niiden hengellisten – eteen – ihan toistenkin kanssa, ei vain yksin.

Siunausta!

ps. ”Jos me Hengessä elämme, niin myös Hengessä vaeltakaamme. Älkäämme olko turhan kunnian pyytäjiä, niin että toisiamme ärsyttelemme, toisiamme kadehdimme” (Gal. 5:25-26).

7.11.
Taistojahan niitä tulee eteen jokaisella tällä elämän taipaleella – ihan vaan siitä tuli mieleen, kun tänään on tuo Taiston päivä. Joskus ”taisto riehuu mitä kuumimmin”, mutta Jumalan avulla met kuitenkin selviämme eteenpäin läpi taistojen ja taisteluiden.

Unilta noustua tuli syödyksi aamupalaa ja juoduksi kahvia. Luin Jeremian kirjaa. Marja-Leena kävi kylällä kauppa-asioilla. 12 hän haki Emilian ja Danielin koululta meille. Harmaa päivä. Vettäkin pisaroitsi ohuina pisaroina hieman. Tein joitakin juttuja liittyen tuleviin tilaisuuksiin – joita edessäkin päin riittää.

Söimme. Emilian kanssa kävimme kylällä hakemassa vielä pizzan ja limsan. Kotona sitten sitä porukalla syötiin. Tein Danielille pienen veneen – tuossa viereisessä ojassa kun vesi virtailee, niin siinä saa sitä uitella. Emiliakin jonkinlaisen puunpalasen otti, jota uitteli. pitää vielä Emiliallekin tehdä oma venonen. Pienin pölkyn päässä pakurikääpää ja toin takan päälle koriin kuivumaan. Terhi-Marja kävi hakemassa töistä tullessaan lapsensa kotiin. Deniskin käväisi.

Kävin hämärällä urheilukentällä 15 km lenkillä 17 jälkeen. Aluksi ”juostahissuttelin” 5 km, km-ajoin 8.04., 7.21. – 7.29 min. Kävelin 5 km, km-ajoin 7.21., 6.59., 6.56., 6.51., 6.20. ”Juostahissuttelin” 5 km, km-ajoin 6.32., 7.04., 7.05., 6.53., 5.47. Lämmintä 1-2 astetta. Kuivaa ja sulaa. Palattuani kotiin, olivat Timo, Milka ja Miro meillä – kitaranhakureissulla – sekä Milkan kaverityttö. Poljin kuntopyörää 10 min., 25-30 km/h, jäykkyydellä 7 (1-10 asteikolla. Söimme iltapalaa ja joimme teetä. Kävin Timon kanssa saunassa.

Siunausta!

Ps. ”Vai luuletteko, että Raamattu turhaan sanoo: Kateuteen asti hän halajaa henkeä, jonka hän on pannut meihin asumaan. Mutta hän antaa sitä suuremman armon. Sentähden sanotaan: Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon. Olkaa siis Jumalalle alamaiset; mutta vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee” (Jaak. 4:5-7).

6.11.
Täältäpä ”menetetyn metsän reunamilta”. Kosteaksi se kääntäytyi tämäkin päivä – tai oli sitä jo valmiiksi. Pitkään nukutun – ainaskin aamusta – laittelin aamupalaa ja join kahvia. Marja-Leena – nääs – oli jo ennättänyt hoidella sellaiset asiat. Luin Jeremian kirjaa. Näin Raamatusta luettuna ainakin tuntuu, että ei niin helppo ole ollut hänenkään tehtävänsä Jumalan profeettana. Kuitenkin juuri hänet oli kutsuttu sellaiseen tehtävään. Jokaiselle – minulle kuin sinullekin – on Jumalalla valmiina tehtävä ja tarkoitus elämällemme. Se ei tarkoita, että se aina toteutuu. Saisimmepa kulkea Jumalan tahdossa ja johdatuksessa.

12 aikoihin kävi M-L hakemassa pienet koululaiset – Emilia ekaluokkalaisen ja Daniel eskarilaisen meille. Kohtapa ajelimmekin kylälle HH:iin syömään – lapset hampurilaiset ja met isommat seisovasta ahmittiin.

Palattuamme kylältä hain puita sisälle muutaman laatikollisen – lapset olivat mukana jonkin aikaa. Laitoin lintusille ja oravaisille ruokaa lisää – kun niin nopeasti tyhjenevät nuot ”laudat”. Takkaan sytyttelin tulet. Tihkutteli vesiä – ulkona.

Terhi-Marja haki Emilian töistä tullessaan. Danielin – joka halusi vielä jäädä meille - haki isä-Denis. kaikenlaisia neuvomiani venyttelyliikkeitä halusi Daniel tehdä.

19:ksi ajelin helluntaiseurakunnan rukoushuoneelle rukousiltaan. 10 henkilöä paikalla. Ai, ettäkö, miksikö sekin pitää ilmoittaa? Siinäpä sitä onkin…miettimistä.

Kotiin tultua piti syödä iltapalaa ja juoda teetä.

Muutesta: Tervetuloa ensi perjntaina – 15.11. klo 19 – Vapaakirkkoon, Pajamäentie 2., Mielenkiintoiseen KUNNIA ON HERRAN! Herätys-, ylistys- ja rukouspalveluiltaan! Illassa vierailee pidetty pastori, Miko Puustelli. Mukana on myös toinen tykätty pastori – Saarijärven Vapaaseurakunnan johtaja – Pekka Mäkelä. Musiikista ja ylistyksenjohtamisesta vastaa Veijo Heinonen & ylistysryhmä, Toivakasta. He vierailevat ensimmäistä kertaa illoissa. Ryhmässä on hyvä orkesteri – jossa soi myös harmonikka. Kuulemme illan aikana myös Jumalan teoista ihmisten elämässä. Kirjoitettujen rukousaiheiden puolesta rukoilemme ilman muuta. Loppuosassa iltaa on rukouspalvelua, johon voi tulla minkälaisen tarpeensa kanssa tahansa. Rukous on Jumalan keksintö. Siksi uskomme rukouksia kuulevaan Jumalaan, joka haluaa antaa rukousvastauksia. Jälleen juomme myös mukavassa ilmapiirissä ja puheensorinassa maukkaat kahvit lähetystyön hyväksi. Näinkin voi olla mukana tukemassa lähetystyötä, jota Vapaaseurakunta tekee. Tarjoilutiskillä olevaan rahalippaaseen voi sujauttaa lahjansa – joka voi/saa olla runsaskin. Henkilökohtaisesti siinä tilanteessa ajattelen enemmän sitä lähetystyötä kuin kahvikuppia – vaikka sekin on hieno juttu. Varsinainen kolehti/rahalahja - joka kootaan jossain vaiheessa iltaa – kannetaan Vapaaseurakunnan työlle – esimerkiksi KUNNIA ON HERRAN-iltojen kuluihin. Olisihan se hienoa, jos KUNNIA ON HERRAN-illat tunnettaisiin myös siitä, että siellä annetaan omastaan – monessakin mielessä. Olen lukenut Raamatusta ajatuksen, että antaessaan saa. Jumala itse on antaja – sanan täydellisessä merkityksessä. Ennen kaikkea Hän antoi Poikansa, Jeesuksen, puolestamme kuolemaan ristillä, että me voisimme ottaa vastaan pelastuksen ja syntien anteeksiantamuksen – lahjana. Haluammehan opetella olemaan Hänen lapsinaan antajia. KUNNIA ON HERRAN-illoissa on ollut runsaasti väkeä mukana. Olet sydämellisesti tervetullut mukaan – eikä tarvitse arkailla. Kun tulet, huomaat, että täällähän voi hengitellä ihan vapaasti. Tuo mukanasi aluksi vaikka 5-10 ihmistä. Jos tilat käyvät pieniksi, niin seuraava askel on mennä vähän tilavampiin saleihin. Jos on kasteelle tulijoita, niin ota yhteyttä esim. Pekka M. puh. 0400518570, Teppo L. puh. 0456332525, tai Jouko K. puh. 0400206858. kasteelle oikeutettuja ovat tulemaan ne, jotka uskovat Jeesukseen henkilökohtaisena vapahtajanaan ja haluavat seurata Häntä. Kaste otetaan aina sen jälkeen, kun on tehnyt itse, henkilökohtaisesti, itsenäisen päätöksen, uskoa Jeesukseen ja mennä kasteelle. Kasteella ei ole mitään merkitystä ihmiselle, joka ei pysty itse ratkaisemaan suhdettaan Jeesukseen. Tervetuloa kasteelle, jos et ole vielä kastettu edellä kuvatunlaisella kasteella!

Rukoilkaamme yhdessä herätyksen kasvamista ja syvenemistä Saarijärvellä! Nyt on sellaisen rukouksen aika. Pyrkikäämme yhdessä – eriseurakuntiin kuuluvina uskovina – ”toimimaan sen eteen”, että ihmisiä voisi pelastua – ts. tulla uskoon – parantua erilaisista sairauksistaan, saada apua erilaisiin elämänsä asioihin, täyttyä Pyhällä Hengellä, jne. Jumala tulee toimimaan meidänkin kaupungissamme. Haluan sydämestäni olla mukana – Hänen tahtomallaan tavalla – Hänen liikehdinnässään. Siinä ei ole mitään ihmeteltävää, jos ns. uskonnolliset ihmiset – ihmiset, joilla ei ole vielä suhdetta Jeesuksen kanssa, mutta jotka harrastelevat uskonnollisia asioita - ja osa tämän maailman ihmisistä, nousee tavalla ja/tai toisella vastaan sitä, mitä Jumala tekee, mutta voi meitä uskovia, jos mekin olemme niin nukuksissa, että nousemme vastustamaan sellaista, mikä on Jumalasta lähtöisin! Valvokaamme itseämme ja eläkäämme lähellä Jeesusta, että näin ei kävisi. Jumalan antamissa hengellisissä herätyksissä on monta kertaa sellaisia asioita ja elementtejä, jotka voivat ”poiketa totutusta”. Siksi meidän on täälläkin otettava tämä huomioon. ”Lasta ei saa heittää pesuveden mukana ikkunasta ulos”. Uskovina tehtävämme on nyt olla rukoilemassa yhdistyneesti – yksimielisesti, yhdestä sydämestä. Sieltä se kasvaa Hengenvoimainen Jumalan toiminta – joka on jo alkanut ja kasvamassa Saarijärvellä.

Siunausta!

Ps. ”…he yksimielisesti korottivat äänensä Jumalan puoleen ja sanoivat…” (Apost. teot 4:24a).

”Ja kun he olivat rukoilleet… he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja puhuivat Jumalan sanaa rohkessti” (Apost. teot 4:31,31).

5.11.
Hyvinhän se tämäkin kuukausi on lähtenyt laukkaamaan eteenpäin. Kostea oli päivä jälleen. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Jeremian kirjaa.

10.30 maissa lähdin käveleskelemään Timolle, Höytiälle. Ensin Uuraisten keskustan ohi ja sitten vielä 11 km sinne ”kotaperän kuusikoihin”. Satoi. Kasteli. Tuuli. N. + 3-4 lämmintä. 35.3 km kertyi matkaa. En juossut. En kilpakävellyt. Ihan vain ”lompsin menemään”, kuin ”sunnuntaikävelijä” – vaikka onkin tiistai. Ollessani jo ”kotaperän viitan tiellä” ajeli Timo vastaan. Käännähti takaisin ja siinä tiellä jonkin sanan vaihdoimme. Oli menossa ”oville” - kotievankelioimisreissulle Mikon kanssa. Pitkäjänteisesti he vain pitävät asiaa vireillä. Yksikin Jumalalle voitettu sielu on tärkeä – eihän sen tärkeämpää asiaa löydykään täällä maan päällä eläessämme. Jeesushan tuli tähän maailmaa ihmiseksi juuri siksi, että kuolisi ristillä syntiemme tähden, että jokainen ihminen voisi saada syntinsä anteeksi - pelastua – ja pääsisi yhteyteen taivaallisen Isän kanssa ja kerran taivaan kotiin. Ennen taivaaseen takaisin lähtöään Jeesus lähetti valitsemansa opetuslapset viemään tätä pelastuksen sanomaa - evankeliumia – kaikkialle maailmaan. Se jatkuu. Nyt on meidän vuoromme. Siksi Timo ja Mikokin ovat liikkeellä – kansoittamassa taivasta. Sydämeni halu on olla yksi tällaisista ihmisistä. Päästyäni Timon, Pian, Milkan ja Miron mökille, soittelin Marja-Leenalle ja pyysin tulemaan hakemaan. Aika ”märkää miestä” olin perille päästyäni. Pia, Milka ja Miro olivat tunnelmallisessa – väliaikaisessa – rakennusajan mökissä kotosalla – ja Helmi-koira. Pääsin heti syömään lämmintä keittoa – tomaatti-valkosipulikeittoa – ja muita ruokia. Kahvit vielä päälle. Märälle miehelle maistuivat mukavilta. Sen jälkeen vielä kuumaan saunaa. Tuntui se hyvältä. Löylyä tuli otettua useampaan otteeseen ja istuttua löylyissä aika pitkään – ja käytyä välillä vilvuuttelemassa kuistilla. M-L:kin saapui. Oli ollut Majakalla toisten emäntien kanssa palaverissa – koskien omassa seurakunnassa olevia tarjoiluja – kyseessä taisivat olla lähetystarjoilut. Joimme vielä teetä. 20 jälkeen lähdimme ajelemaan kotia kohti.

Tultuamme kotiin, laitoin takkaan tulen, M-L pyykit pyörimään. Vähän loikoilin sohvalla. Iltapalaa ja teetä.

Siunausta!

Ps. ”Minä (Jeesus) ja Isä olemme yhtä” (Joh. 10:30).

4.11.
Nousimme harmaaseen, kosteaan, marraskuun aamuun. Joimme kahvia ja söimme aamupalaa. Luin Jeremian kirjaa. Marja-Leena luki hartauskirjasta tälle päivälle tarkoitetun kohdan. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. M-L leipoi jo aamusta.

Kävin kylällä asioilla. Mukava oli siellä pysähtyä erilaisissa paikoissa tuttujen ja vähemmän tuttujen kanssa juttelemaan. Ne eivät ole sattumia – sillä päivään on rukoiltu Jumalan johdatusta.

Söimme – mm. Raunon Kuusamosta tuomia siikoja. Ne ovat maukkaita. Joimme kahvit jälkiruuaksi kroisantin kanssa.

17:ksi ”juostahissuttelin” 7.1 km helluntaiseurakunnan rukoushuoneelle, josta oli tarkoitus lähteä yhteislenkille. Kati ja Nina lähtivät vain kävelylenkille flunssan vuoksi. Tuomon kanssa ”juostahissuttelimme” urheilukentälle, jossa hänen kanssaan kiersin yhden kierroksen ja jäin sitten yksin kiertelemään rataa. ”Juostahissuttelin” 4 km, km-ajoin 7.14 – 7.42 min. Kävelin 2.2. km, km-ajoin 6.54, 6.44. ”Juostahissuttelin” kotiin. Lenkille tuli tänään mittaa 20.4 km. Palattuani kotiin ja juotuani kupin kahvia, poljin kuntopyörää 15 min., 16-17 km/h, jäykkyydellä 7 (asteikolla 1-10). M-L leipoi. Kävin saunassa, sillä M-L oli laittanut sen lämmite lenkin aikana.

Söimme iltapalaa ja joimme teetä. M-L leipoi.

Siunausta!

Ps. ”Sentähden on jokainen, joka kuulee nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan, verrattava ymmärtäväiseen mieheen, joka huoneensa kalliolle rakensi. Ja rankkasade lankesi ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksyivät sitä huonetta vastaan, mutta se ei sortunut, sillä se oli kalliolle perustettu. Ja jokainen joka kuulee nämä minun sanani, eikä tee niiden mukaan, on verrattava tyhmään mieheen, joka huoneensa hiekalle rakensi. Ja rankkasade lankesi ja virrat tulvivat ja syöksähtivät sitä huonetta vastaan, ja se sortui ja sen sortuminen oli suuri” (Matt. 7:24-27).

3.11.
Harmaahan se oli päivä tänäänkin – mukava oli sää kuitenkin. Joimme kahvia ja otimme vähän aamupalaa. Luin Jeremian kirjaa. ”Lintulaudoilla” siivekkäät lintuset ja oravaiset olivat kovasti ruokailupuuhissa. Eilen illallakin satoi vähän aikaa aikalailla.

11:ksi ajelimme Marja-Leenan kanssa Ehtoollisjuhlaan helluntaiseurakuntaan – eli seurakuntaan, johon kuulumme. Lampisen Olavi johteli ja myös puhui. Kuoro lauloi. Ville Pitkänen ”Seinäjoen sateista” puhui. Vietimme ehtoollista. Väkeä oli hyvin. Kokouksen jälkeen oli alakerrassa lähetyslounas. Tänään taisi pyhäkoulua olla pitämässä ainaskin ”meiän” Terhi.

Helluntairukoushuoneelta M-L vei minut suoraan 14:ksi Vapaakirkkoon. Siellä oli Vapaakirkon 50 v-juhlakuoron harjoitukset. Ohrasen Vilho - joka johtaa kuoroa – pyysi jonakin päivänä kaupassa minuakin tulemaan kuoroon. Niinpä menin kuulostelemaan. En kylläkään näissä harjoituksissa vielä oppinut stemmoja kuin yhteen lauluun – toiset jo harjoitelleet muutaman kerran. Jos en opi, niin sitten en itse esitykseen juhlapäivänä mene ”suutani aukomaan”. M-L haki minut ”Vapikselta” kotiin. Joimme kahvit.

16.30 jälkeen menin hämärtyvälle urheilukentälle 15.2 km yhtäjaksoiselle lenkille. Aluksi ”juostahissuttelin” 5.2 km, km-ajoin 8.05. – 8.48 min/km. Sen jälkeen kävelin 5 km, km-ajoin 7.03. – 7.40. Lopuksi ”juostahissuttelin” 5 km, km-ajoin 7.52. – 8.11. Palattuani kotiin poljin – 16 minuuttia lenkin jälkeen – kuntopyörää 30 min. 15 – 17 km/h, jäykkyydellä 7 (1-10 asteikolla). M-L oli lämmittänyt takan.

Söimme iltapalaa ja joimme teetä. Kynttilät paloivat. Kuuntelimme mm. Deitä.

Siunausta!

Ps. ”Valvokaa, pysykää lujina uskossa, olkaa miehuulliset, olkaa väkevät. Kaikki, mitä teette, tapahtukoon rakkaudessa” (1. Kor. 16:13-14).





2.11.
Pyhäinmiestenpäivä – oli ennen tämä tänään elettävä päivä: Pyhäinpäivä. Siitäkin on monenlaisia tulkintoja – kirkonkin miesten keskuudessa – mitä se tarkoittaa. Ihmisethän net kyllä osaavat keksiä kaikenlaisia selityksiä. Ketkä ne sitten ovat pyhiä? Itse haluan mieluiten tuohon kysymykseen etsiä vastauksen Kirjasta – Jumalan Sanasta. Esim. 1. Kor. 1:1-3: ”Paavali, Kristuksen Jeesuksen kutsuttu apostoli Jumalan tahdosta, ja veli Soostenes Korintossa olevalle Jumalan seurakunnalle, Kristuksessa Jeesuksessa pyhitetyille, jotka ovat kutsutut ja pyhät, ynnä kaikille, jotka avuksi huutavat meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeä kaikissa paikkakunnissa, niin omissaan kuin meidänkin. Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme ja Herralta Jeesukselta Kristukselta”. Tässä nimitetään pyhiksi niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa pyhitettyjä. Seurakunnan jäseniä kutsutaan pyhiksi. Hyvin ymmärrämme tämän, kun tiedämme, että seurakunta kirjaimellisesti tarkoittaa ihmisiä, jotka ovat maailmasta uloskutsuttuja. Uskovat kyllä elävät maailmassa, mutta eivät maailmasta. Mistä syystä näitä ihmisiä kutsutaan pyhiksi? Siksi, että heidät on pyhitetty Kristuksessa Jeesuksessa. Ei ainoastaan Korinton uskovia kutsuta pyhiksi: ”Paavali ja Timoteus, Kristuksen Jeesuksen palvelijat, kaikille pyhille Kristuksessa Jeesuksessa, jotka ovat Filippissä” (Fil. 1:1) Nämä ihmiset, joita Raamattu nimittää pyhiksi, ovat tavallisia ihmisiä. Kukaan meistä ei ole luonnollisessa tilassamme – siinä tilassa, jossa elämme ilman uskoa Jeesukseen Kristukseen – pyhä. Jumala on tehnyt kuitenkin jokaiselle mahdolliseksi sen, että hänestä voi tulla pyhä: ”Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi” (1. Kor. 1:30). Jumala lähetti Poikansa Jeesuksen maailmaan syntymään ihmiseksi siksi, että Hän valmistaisi meille pelastuksen. Kun Jeesus antoi henkensä – ts. kuoli syntiemme vuoksi ristillä – sovitti Hän syntivelkamme Jumalan edessä. Hänet haudattiin, mutta kolmantena päivänä Jumala herätti Hänet kuolleista. Tämän Hän teki siksi, ettei yksikään ihminen hukkuisi kadotukseen, vaan, että hänellä olisi iankaikkinen elämä. Ihmisestä tulee pyhä – ei pyhimys – kun hän uskoo Jeesukseen, joka valmisti hänelle pelastuksen. Pyhyys, joka uskovassa ihmisessä on, ei ole hänen omaa ansiotaan – se on Jumalan hänelle lahjoittamaa pyhyyttä. Kun olemme Kristuksessa - ja Kristus on meissä – näkee Jumala meidät pyhinä, Kristukseen kätkettyinä. Jeesuksen hankkima – tekemä – pelastus täytyy ottaa henkilökohtaisesti vastaan omaan elämäänsä. Jumala opettaa Sanassaan, että uskovina meidän elämämmekin tulisi osoittaa sitä pyhyyttä, joka elämässämme Jumalan armosta on. Koska olemme uskovinakin edelleen vain ihmisiä, on vaelluksessamme paljon vajavaista. Pyhänä oleminen ei tarkoitakaan sitä, että olisimme täydellisiä ihmisiä, mutta kun elämme kokosydämisesti Jeesuksen seurassa, tapahtuu elämässämme muutosta Jumalan tahtomaan suuntaan. Sen saa aikaan Pyhä Henki. Jeesuksen veri puhdistaa sydämemme kaikesta synnistä. Tervetuloa taivaaseen matkalla olevien - Jeesuksen pelastamien - pyhien joukkoon!

Heräiltyämme harmaaseen aamuun, söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Eilen illalla myöhään satoi taas kovasti. Valmistauduin päivän tilaisuuteen. Luin Jeremian kirjaa. Marja-Leena luki hartauskirjasta tälle päivälle tarkoitetun. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

13.30:ksi ajelin helluntaiseurakunnan rukoushuoneelle. Siellä oli klo 14 lapsensiunaustilaisuus. Lampisen Joonaksen ja Justiinan perhe oli kasvanut pienellä Luukas pojalla – Joel sai pikkuveljen. Laulettuamme laulun, puhuin. Sen jälkeen johdin lapsensiunauksen. Eläessään maan päällä Jeesus mielellään siunasi lapsia, joita Hänen luokseen tuotiin. Meidänkin tulee aina olla viemässä lapsia Jeesuksen luo ja pyrittävä ”isoina ihmisinä” elämään sellaista elämää, että se viestittää suuntaa Jeesuksen luo. Lapsuus on lyhyt aika. Kun lapsi menee kouluun, voimme sanoa, että lapsuus on jo ohi ja alkaa varhaisnuoruuden aika. Ei ole pieni kysymys sekään, kuinka me isät ja äidit, vaarit ja mummit lasten kanssa elelemme. Emme saa pilata lastemme lämää. Tarvitsemme paljon Jumalan armoa ja Pyhän hengen voimaa. Siunaustilaisuudessa oli kutsuttuna sukulaisten – ja vähän muidenkin – joukkoa. Söimme aterian ja joimme hyvät täytekakkukahvit myös.

Tultuani kotiin vaihdoin lenkkivaatteet ylle ja menin 20 km lenkille urheilukentälle – hämäräpimeälle sellaiselle. Joka toisen kilometrin kiersin erisuuntaan. Joka toisen kilometrin ”juostahissuttelin” ja joka toisen kävelin. ”Juoksentelukilometrit” – 10 – menin km-ajoin 7.42. – 8.02 min/km. Kävelykilometrit – 10 – menin 6.40. – 6.50 min/km. Kotiin ehdittyäni ”ajelin” kohta kuntopyörällä 30 min, jäykkyydellä 7 (1-10 asteikolla), n. 18 – 22 km/h.

Katsoimme M-L:n kanssa Pyhän Hengen illan ja Jerusalem-uutiset TV7:sta netin kautta. Kävimme saunassa. M-L oli laittanut pyhän kunniaksi ulos ja sisälle palamaan tuikkuja ja kynttilöitä runsaasti – ja sehän on tunnelmallista. Söimme iltapalaa ja joimme teetä.

Siunausta!

Ps. ”Valvo itseäsi ja opetustasi, ole siinä kestävä; sillä jos sen teet, olet pelastava sekä itsesi että ne, jotka sinua kuulevat” (1. Tim. 4:16).

1.11.
Tiedoksi: Olemme siirtyneet ajassa eteenpäin – marraskuulle. Sää oli harmaa. Heräiltyämme, hain puita sisälle. Joimme aamukahvia ja otimme vähän palasta sen kanssa. Luin Jeremian kirjaa. Marja-Leena luki hartauskirjasta tämänpäiväiset. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Ajelimme kylälle kauppaan. M-L jäi vielä sinne – ja aikoi kävellä kotiin – kun minä suuntasin auton – ja oman – nokan kohti Kangasniemeä. Sinne päästyäni kävin syömässä Teboililla – tirripaistipäivä. Atrian jälkeen menin kirkolla asuvan iäkkään Anni-tätini luo käymään. Kahviahan hän alkoi heti pöytään puuhaamaan. Siskoni – Pirjo – saapui myös sinne pian tuloni jälkeen. ”Sattui” niin somasti. Hän kävi tätimme asioilla kaupassa. Joimme kahvia. Vähän rukoilimme pöydässä.

Menin Annilta äitiäni tapaamaan vanhainkodin yläkertaan. Sängyllä äiti siellä pötkötteli ja torkkui. Juttelimme. Äiti lauleskeli – niin kuin nykyään paljon tekee. Rukoilimme yhdessä ennen lähtöäni. Äiti oli aika pirteän oloinen.

Kävin viemässä kynttilän palamaan isän haudalle – samassa paikassa on myös setäni ja heidän vanhempiensa haudat.

Kävin terveyskeskuksessa tapaamassa iäkästä Hannu-setääni. Keskustelimme elämän kaikkein tärkeimmästä asiasta. Setäni halusi saada varmuutta pelastusasiaan. Oli avointa. Rukoilimme. Samassa huoneessa oli myös toinen mies. Tunsi myös isäni ja on käynyt meillä kaloja tuomassa – niin kertoi. Puhuin hänenkin kanssaan elämän kaikkein tärkeimmästä asiasta – pelastuksesta. hän halusi avata sydämensä Jeesukselle. Rukoilin hänen puolestaan ja johdin uskoon.

Käväisin myös setäni vaimolla. Saimme jutella rauhassa pelastus-asiasta. Siitä olin erittäin iloinen. Sain rukoilla hänen puolestaan ja vakuuttaa syntien anteeksiantamusta Jeesuksen nimessä ja veressä. Hän lähti kyydissäni sairaalalle.

Ajelin kotikylälleni – Haarajoelle – Heimo-veljelleni. Olivat Arja-vaimonsa kanssa kotosalla. Aamulla jo varmistin, että ovat kotona. Pian menimmekin Heimon kanssa navettasaunaan. Löyly oli hyvä ja mukava muutenkin saunoa kotisaunassa pitkästä aikaa. Joimme saunakahvia ja söimme hyviä ”höystöjä”. Rukoilimme hieman pöydässä. Matti – siskomme poika – käväisi. Hän on ollut kyntöhommissa.

Ajellessani kotia kohti, käväisin matkalla Pirjolla ja karilla – siskollani. Sielläkin olisi päässyt saunanlöylyihin ja istutettu kahvipöytään. Heillä oli vieraita. jatkoin matkaani – hyvää omista omenista tehtyä mehua lasillisen juotuani.

20 jälkeen olin kotona. M-L oli silittelemässä pyykkejä. Jalka hänellä kipeä. Söimme iltapalaa ja joimme teetä.

Mielestäni tämä on ollut erittäin hyvä päivä – erityisesti evankeliumin kannalta ajateltuna. Monella muullakin tapaa. Kuitenkin Jumalan johdatus on ollut ihmeellinen, josta olen iloinen ja kiitollinen. Sydämeni suuri halu on olla Jumalan käytössä. Rukoillaan itse kukin johdatusta Häneltä ja halutaan sitä.

Siunausta!

Ps. ”…minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen…” (Jer. 31:9).